Jalkapohjat puutuu/kipeet (Tahdonvoimaa)

On muuten hirveä tunne, kun jalkapohjat puutuu ja on sellaiset 'tyhmän tuntuiset'. Siis melkein kuin tunnottomat muttei kuitenkaan. En tiedä, mistä se tarkkaan ottaen johtuu, eikä kiinnostakaan. Ehkä rööri on niin kasassa, että lantiossa tapahtuu jotain! Ei nämä ole selitettävissä... Mutta se on silti helvetin kaamea tunne! Täytyy siirtyä varvasjumppaan, josko sillä menis ohi...

Tuttu näkymä (Tahdonvoimaa)

Kotona ollaan. Tuttu katto odottaa katsojaansa! Kattellaan sitten. Nyt maataan ainakin tämä ilta ja ehkä huominenkin. Tällä hetkellä olo on paska.

Yläniska on totaalisen kasassa, C0 pois paikoiltaan ja koko keho sitä myöten 'rullalla' oikeelta puolelta. Korvat lukossa ja huutaa niin pirusti. Murtunut käsi pirun kipeä. Pistää kaulaan ja hartiapunokseen tutusti - vaihteeksi. Toisin sanoen voisi hypätä tosta ikkunasta raketti perseessä, kun kello tulee 00.00.

Olin tossa matkalla hetken niin positiivinen, että ajattelin lähteä puolen yön maissa katsomaan ilotulituksia, mutta ikävä totuus muistutti taas: Ei ole asiaa ylös sängystä.
Kokovartalo on yhtä kiristävää koppuraa. Johan se kesti yllättävän hyvin tähän asti siitä 16.12. Eli ei juuri mitään!

Oireiden kroonistuminen on kai tapahtunut ja hoitojen suhteellinen teho on lähes mitätön. Vähän aikaa on hyvä olo CST:n jälkeen muttei toivoakaan, että se pysyisi. Kukutaan tässä nyt vielä joitain kuukausia, että vuosi tulee täyteen ja sit meikäläinen lähtee tältä planeetalta niin, että hippulat vinkuu.

Todistetusti maailmasta löytyy siis syöpien lisäksi yksi vamma, jolle kukaan ei voi mitään. Paska säkä, että se osui omalle kohdalle. Olisi ollut niin kiva elää ja tehdä kaikenlaista!

Nauttikaa hyvät ihmiset siitä, että olette terveitä tai vain vähän sairaita. Ja hyvää uutta vuotta itse kullekin. Älkää polttako perskarvojanne, jos ammutte raketit päissänne pyllystä. Älkää myöskään uhratko silmäänne raketille. Ei ole sen arvoista!

Hiilitabletit ja puolukka (Fedja)

Mää löysin kohtuullisen hyvän yhdistelmän suolisto-ongelmista vähentämiseksi.

Hiilitabletit, puolukka ja maitohappobakteerit.

Sokrua ja esim. jauhotuotteita suolisto ei kestä. Jos syön esim. glut leipää välillä, syön sen päälle kohtuullisen annoksen puolukkaa. Se hillitsee jonkun verran sokerin ja jauhoisten tuotteiden aiheuttamaa sekasotkua suolistossa. Hiilitabletit ovat auttaneet tuohon yökötykseen ja myös rauhoittanut sitä elämää, mikä vatsassa on alkanut ruisleivän syönnin jälkeen. Tuntuu auttavan myös siihen, että tavara tulee paremmin putkesta pihalle. Nyt en tarkoita selkäydintä :>.

Lady in Pink:lle. Jos epäilee laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa, jo 1-2 vk testaus ilman näitä tuotteita antaa osviittaa, onko näistä kyse. Jos testaa gluteenitonta, jättää 1-2 vk viljat pois ja syö riisiä, kvinoaa ja tattaria näiden sijaan suurimoina ja hiutaleina. Jos haluaa testata maidon samalla, ostaa purkin riiisi- tai soija-maitoa ja käyttää sitä maidon tilalta.

Mullahan vatsa ei kestä maitoproteiiniakaan tällä hetkellä. Missään virallisissa labroissa ei näy mitään mikä aiheuttaisi suolisto-ongelmat, joten ongelma löytyy korvien välistä niin kuin kaikki muutkin ongelmani :>, :>, :>. Ei ole laktoosi-interkleraasia (kuten naapurin mummolta asia vääntyi) tai keliakiaa. Tutkittu on asia, kun putosi se kymmenen kiloa painosta yhdessä välissä.

Terveyskeskuksessa kohtuullisella vaivalla saa otettua laktoosirasituksen ja keliakikokeen. Ja ei pitäisi niin hirveän paljon maksaa. Terveyskeskukseta Oulussa ainakin voi päästä gastroentrologille. Minut laitettiin viime keväänä.

Nam (Tahdonvoimaa)

Hyvä, ettei päästy tänään lähtemään. ;) Saatiin nimittäin kunnon herkkuja. Korvapuusteja kookoslastuilla. Oih. Alkupalaks vetäsin sit 7 kpl:tta.

Ja huomenna tulee kuulemma pitsaa pellillinen mukaan, ennen kuin lähdetään kotiin. Sopii! :)

Ei ollut vippaskonstia (Tahdonvoimaa)

Soitin lekurille, eikä ollut vippaskonstia hänelläkään tähän päähän. Katsotaan ensi kerralla lääkkeiden vaihtoa stydimpään sekä mahdollisia lisäinjektioita. Eli käytännössä puudutettaisiin kaikki hermojuuret. Aattelin flunssa jälkeen käydä kokeilemassa allasta, jos siitä ois jotain apua, että saa aineenvaihduntaa nuppiin. Tosin oon mä nytkin yrittänyt sitä elvyttää normaaliliikkeiden lisäksi mm. kasvojumpalla, joka käy noihin pään lihaksiin. Vähän se on auttanutkin... Mutta kyllä voi olla ihmisellä huono tuuri
Ilmeisesti siinä peruutuksessa hajos jotain olennaista yläniskasta, kuten se ennestäänkin löysä nivel.

Tule flunssa kultainen (Tahdonvoimaa)

Joulu meni, flunssa tuli. Ajateltiin tänään lähteä kotiin Kangasalta mutta enhän mä pystynytkään liikkumaan. Hädin tuskin sain itseni sängystä ylös, kun kuuppa on niin jumissa. Pää on kuin Haminan kivikova kaupunki ja pienikin ylhäällä oleminen sattuu saatanasti. Huimaa, koska pää on painunut rankaan ja mukavasti kolmoishermo pinteessä, kun kasvotkin on puutunut. Ei siis lähdettykään. Että osaa olla kurja olo. Jos oikein nyt riehun, niin ehkä saan flunssan seurauksena sydänlihaksen tulehduksen ja kuolen siihen. Toiveajattelua.

Miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen, että joidenkin pitää kitua näin? Elämän menettäminen olisi niin paljon reilumpaa, jos olisi oikeasti kuollut. Mutta olemalla elossa ja seuraamalla vierestä elämää, jota et voi kuitenkaan elää, maailma tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Onneksi kohta on kevät ja voin hyvällä omalla tunnolla tehdä jotain päätöksiä tilanteeni suhteen. Ei tartte enää 'odottaa'.

Britney Spearsin uusimpia fiksuuksia lainaten: Vangitkin sentään tietää, että tunnelissa näkyy vuosien päästä valoa mutta itsellään kun sitä ei ole, niin koko elämä on merkityksetöntä ajan tuhlausta. Ensimmäistä kertaa olen Britneyn kanssa jostain samaa mieltä. ;)

Tervetuloa uusi vuosi. Vuosiluku vaihtuu, kituminen jatkuu!

Kela ja vakuutusyhtiö - Bad combination (Tahdon voimaa)

Toivotaan Kelan Marjaanan itsensä takia, että hän on vielä joululomalla, koska en ole saanut perusteluja sairauspäivärahapäätökselleni. Muuten saavillinen paskaa onkin kuorma-auton lavallinen. Tunnen pari karjatilallista ja saan niiltä varmaan lehmänpaskaa kipattavaksi Kelan oven eteen. Mä sieluni silmin näen jo episodin otsikoinnin Aamulehden etusivulla.

No, odotellaan nyt, kun tänäänhän se meilikin vasta lähti. Onneksi on muuten tuo henkilötietolaki, jonka mukaan on edes oikeus saada itseään koskevat tiedot, mukaan lukien Kelan päätösten perusteet, nähtäväksi. Mutta on kyllä noloa vaatia lisäselvitystä ilman, että kertoo, mikä on hylkäysperuste... Aika perusmoka. Tai sit ne kokeilee vaan, onko niin tyhmä, että selvittää jotain, millä ei ole merkitystä päätökseen, koska ei tiedä, mitä pitäisi selvittää.

Mutta lekurini oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa selvittään vielä 'kirjallisella' väittelyllä ja muutamalla lisälauseella. Kukaan ei voi takautuvasti mitätöidä lekurin sairaslomatodistusta noin vaan, etenkin kun on elokuusta! Ja etenkin kun heille on mennyt vielä asianmukaisesti SVB, missä asia suomeksi lukee...

Osasairauspäivähakemuksesta ne kitisi sen takia, että siinä luki työtuntimäärän olleen viikossa n. 10-15 tuntia mutten ollut selventänyt sitä tarkemmin. Koska jos sen laskee esim. 10 viikkotunnin mukaan, niin se vaatimus työmäärän 40-60 prosenttia pienenemisestä ei täyty. Työtuntien kun pitäis osua tasan tohon haarukkaan eli 15-31,85 viikkotunnin väliin. Jos pienenee enemmän tai vähemmän, ei ole oikeutettu osasairauspäivärahaan! Aika typerää...

Jos ihminen haluis palata tekeen duuniaan ja pystyis tekeen vaikka vain 35 prossaa tai jopa 75 prossaa aiemmasta työstuntimäärästä, työnantajan pitää valehdella tunnit, jotta ehto työmäärän pienemisestä haarukkaan 40-60 prosenttia täyttyy.

No, nyt sitten kirjailtiin Kelaan viikkotasolla tunnit, niin että keskimäärin niitä on 15,85 h. Koska arveltiin, että tostakin tulee sanomista, kun eri viikoilla on eri määrä tunteja, niin selvitettiin sekin työn 'luonteesta ja sisällöstä' johtuvaksi. Katotaan nyt, mihin ne sit tarttuu. Varmaan siihen, että oon täysin työkykyinen?! ;)

Kunpa vaan olisin valehdellut vakuutusyhtiöön, että kaaduin kesken seminaarin päivällä, niin kaikki ois nyt paremmin. Paitsi että olotila, joka on ainoa olennainen juttu... Voisin hyvin ottaa hylsyt Kelasta, Pohjolasta ja vaiks mistä, jos pyysisin töihin, eikä tarttis oksentaakaan noita byrokratian kehtoja kohti! Sanoin Kelan muijallekin, kun alkoi vituttaa sen asenne, että: 'Luuletko, että 27-vuotiasta huvittaa maata himassa hermosärkyjen ja huonon olon kera? Olisin niin paljon mieluummin töissä mutta kun jalat ei kanna. En tiedä, millaisten lusmujen kanssa te siellä puljaatte, mutta mua ei passaa pistää samaan massaan! Onko selvä?' Vastaus oli syvä hiljaisuus.

Ei olisi pitänyt puhua mitään koulutuksen iltakellonajoista yms. vakuutusyhtiölle, koska ne määritellään heti ei-työajaksi oli sisältö sitten työtä tai ei. Ohjelmakin selvitettiin sinne juurta jaksaen vy:öön mutta eipä auttanut. Tyhmyydestä sakotetaan! Oi ja voi, kun ois ollut alun perin ovela kuin kettu, niin vy maksaisi nyt päivärahaa ja fysioterapiat. Tai sitten ei!

Joku porsaanreikä siihenkin löytyisi, ettei ne joutuisi maksaisi. Olen ihan varma, että ne vetoaa/vetoaisi siihen (nytkin), että vamma johtuu 2003-vuoden kaatumisesta ja sitten se on siinä. Mulla ei ole mitään suurempaa perustetta, millä osoittaa syy-seuraus tämän kaatumisen perusteella vahvemmaksi kuin vy:n perusteet, eli 'vanha vamma'. Koska se ei riitä, että olin ennen kaatumista täysin työkykyinen. Tietty jos oikeuteen mennään, niin ainoa hyvä asia, että en ole käynyt viiden vuoden jälkeen kertaakaan niskan tai hartioitten takia lekurissa! Kaiken muun kyllä. ;) No, ootellaan!

Hylsyhän sieltä tulee. Firman lakimies oli sitä mieltä, että kantsis valittaa hoviin mutta kun mä tiedän, että se on turhaa tai ainakin helvetillinen show. KKO kumoaa kuitenkin viimeistään päätöksen! Ja turhaa joutuu maksaan sit lakimies -yms. kulut firma. On tämä kyllä niin mörkö sairaus, että potilaita voidaan kohdella miten vaan! Kiva ois tietää, miten esim. Ruotsissa, Norjassa ja muissa Pohjoimaissa nämä tapaukset ratkotaan.

Oi media, oi media! Kun on kuntoa, alkaa tykitys. ;) ;)

Bushin pastillit (Fedja)

Lauantakina kävi kylässä Bushin kavereita Amerikasta. Ystäväni jenkeistä oli tullut piipahtamaan Suomeen. Ystäväni mielestä Bush on hyvä presidentti, hän pitää Bush:sta ja hänellä ei ole mitään valittamista. Kävimme jonkin aikaa keskustelua siitä, miksi eurooppalaiset eivät pidä Bush:n aikana harjoitetusta politiikasta. Käsitykset Irakin sodasta syistä on minun ja heidän välillä niin kaukana toisistaan, ettei keskustelussa ole mitään järkeä. Minä en voi käsittää miksi he pitävät Irakin sotaa täysin oikeutettuna ja heidän mielestään eurooppalaisten asenne on väärin perustein syyttävä.

Järkevämpi oli sitten vaihtaa puheenaihetta. Onhan ihmisen elämässä muutakin kuin politiikkaa, ainakin hiukkasen.

Ystävä toi tuliaisiksi amerikan makeaa, m&m karkkeja. Hyviä ovat, tiesin vanhastaan. Vähän hirvitti, kun toivat, kun aavistin, etten maltan olla niitä syömättä. Vatsa oli valmiiksi ärsytetty ruisleivällä ja rieskan paloilla. Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut ruisleivän vaikutukset. Jos illalla viimeksi syö pari ruisleipäpalaa, aamulla herää siihen, että oksettaa ja vatsa on täynnä ilmaa. En tiedä onko vatsa alkanut sen verran toimimaan että reagoi. Aikaisemmin muuttui ruisleivän syömisen jälkeen muuttui vain hiljaiseksi ja passiiviseksi. No, minulla oli nuot Bushin pastillit kauniisti isossa pussissa. Ajattelin, että nyt tulee kyllä katastrofi, jos syön sekä maitoa että sokeria tällaiseen vatsaan. Puolen tunnin päästä siitä kun vieraat lähtivät, pussi oli auki. Sitten ajattelin, että nyt syödään sitten monen kuukauden annos karkkia kerralla, että saadaan kärsittyä kaikki haittavaikutukset tässä kerralla. Samana iltana alkoi jo tuntua. Keuhkoputkiin tuli tunne, että flunssa tulossa ja kurkku alkoi tuntua käheältä. Seuraavana päivänä "hermostotulehdus" päällä ja oireilu tuolla kalvotasolla. Kävely leijailua. Jumppaa ja venyttelyä turha yrittää. Nyt pitää kärsiä 2-3pv. Tiedän sen menevän ohi nyt, kun laitan vatsaan oikeanlaista tavaraa pari päivää. Kyllä taas melkoisen opetuksen sain tästä elimistön kokonaisvaltaisesta toimimattomuudesta. Suolisto ei toimi, koska hermosto on sekaisin. Kun suoliston toiminta edelleen huononee, hermoston tila pahenee entisestään.

Kun ei se kestä (Tahdonvoimaa)

Mitä tolle niskalle pitäis tehdä, että se alkais kestää pollan painoa? Tuntuu ihan toivottomalta hinkata päivästä toiseen koukistajia ja olla väkisin ylhäällä, kun se jossain vaiheessa vie kuitenkin perikatoon, eli niska vaan tippuu. Tuntuu, että on ihan sama, mitä tekee mutta voimaa tonne ei tule mitenkään. Olen ollut tässä voimattomuus-kuopassa nyt syyskuusta asti. Istuminen alkaa kyllä olla suht jees mutta seisominen ja kävely on ihan toivottomia. Heti kun vähänkin yrittää rasittaa itteään, kuuppa tippuu ja heittää kropan ihan jumiin. Ei tajua... Oon käynyt mielessäni jo kaikki vaihtoehdot siitä, että meillä on suvussa joku geenitekijä, minkä takia kudokset ei uusiudu siihen, että alkuperäinen vamma diagnosoitiin väärin... Oon ihan varma, että yläniska on väljä. Mutta lekurin mukaan se ei ole edes yliliikkuva, eikä nivelessäkään ollut mitään erikoista. Kuulemma kaikki johtuu surkeasta voimatasosta.

Onneksi, hermosto on edelleen rauhoittumassa. Välillä tiksaa mutta ei merkittäviä oireita ole ollut pitkään aikaan enää! Hermosto-ongelmat on ihan satunnaisia, samoin särky näyttäis olevan vaan silloin tällöin mutta niskan hallinta on totaalisen paska. Nyt kun sanon tän, ne hermo-oireet taas alkaa. ;) Mutta kyllä voi vituttaa, että niska estää ihmistä tekemästä lähes kaikkea...

Röllli: Omituisten otusten kerho (Fedja)

"Kokoontuu Omituisten otusten kerho

Jos yksinäinen on sinun pesäkolosi
jos murheelliseksi tunnet olosi
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
meitä ei olekaan aivan vähän

Omituisten otusten kerho

Jos sinun äänesi tulee ulos meluna
jos sinun nenäsi on niin kuin peruna
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
meitä ei olekaan aivan vähän

Omituisten otusten kerho

Ei sinun kannata sitä panna pahaksi
jos sua joku nimittää möhömahaksi
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
meitä ei olekaan aivan vähän

Omituisten otusten kerho

Niinhän se on että jokaista maailmassa
joku toinen voi pitää omituisena
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
meitä ei olekaan aivan vähän

Omituisten otusten kerho"

http://www.youtube.com/watch?v=Sq-rswNGFis

Esimerkkitapaus whiplash-potilaan oikeusprosessista (Tahdonvoimaa)

Tulipa tässä vastaan eräs esimerkkicase netissä. Kuten casistä huomaa, whiplash-potilaan tilanne on todella hankala, koska ns. tieteellinen näyttö puuttuu. Oireita on ja työkyvyttömyys alkoi whiplash-vamman seurauksena mutta useiden erikoislääkäreiden lausunnot on kumottavissa noin vaan. Toki tässä tapauksessa vakuutusyhtiön oli helppo vedota potilaan aiempaan sairashistoriaan (psyykkinen oireilu nuorempana) ja pistää kaikki sen piikkiin... Mutta aika hurjaa touhua.

http://www.kko.fi/32865.htm

Mitäs mä sanoin (Tahdonvoimaa)

Viime maaliskuussa miehen porukat (ja suku) varasi Thaimaan matkan. Meidän piti tietty lähteä mukaan, koska siellä juhlittiin 50-vuotiskemuja. Sanoin kuitenkin miehelleni, että eipäs varata matkaa kuitenkaan. Mulla on sellainen tunne, ettei vaan kannata!

No, niinhän siinä kävi, että pari päivää tuntemukseni jälkeen alkoi kaikki hirveät oireet. Tossa tänään sitten katteltiin (kyllä, minäkin sohvalla istuen!) kuvia Grabilta ja totesin, että ois ollut kiva olla tuolla. Mutta, no can do. Oli vaan pakko sanoa ukkelille, että, että 'muistatko, mitä sanoin maaliskuussa'. Jotenkin aavistin, että jotain todella pahaa on sattunut ja ettei kannata varata reissua edes vuoden päähän.

Tänään löysin läppäriltä kuvia, joissa 16.3 hengattiin Pyynikin näkötornissa pussailemassa.
Oireet alkoi siis vasta joskus maaliskuun lopussa... Eli melkein 1,5 kk:tta ekan rypäsyn jälkeen. Ihan hyvä niin, koska mitä nopeammin oireet alkaa vammautumisen jälkeen, sitä suurempi vahinko todennäköisesti on käynyt. Mutta huono juttu on se, että kerran kyrvähtänyt (sidekudos)kalvo ei juuri koskaan palaudu entiselleen, vaan saavuttaa vaan noin 80 prosentin vahvuuden siitä, mitä se on ollut. Entäs sitten toisen kerran kyrvähtänyt, tai kolmannen? Tuskin tuotakaan. Eli ei ihme, jos niska tuntuu löysältä... Eikä sen paljon löysä tartte olla, jotta huimaa eikä se kestä askelta...

Voin vaan kuvitella, millainen shokki/arpeutunut kalvosto mulla on ollut siitä 2003 vuoden kaatumisen jäljiltä. Nyt kun olen lukenut noita Taysin epikriisejä, ihmettelen suuresti, etten itse (eikä kukaan muukaan) tajunnut ilmiselvää whiplash-oireistoa! Siis ihan käsittämätöntä.

Samoin CST-hoidon myötä mieleeni palautui kaikki ne hirveät kivut ja säryt, mitä mulla oli silloin 8 kuukautta! Ja huimasi mua silloinkin 3 kuukautta, papereiden mukaan. Ja ne kaikki oireet, mitä siitä 'jäi', on ollut niin ilmiselvät... Ja vielä se mun ystävä sairasti samaa oirehdintaa koko ajan ihan lähipiirissä. Siis, käsittämätöntä, millainen puusilmä sitä on ollut! Mutta annan armoa itselleni - ei sitä kaatumista heinäkuussa 03 voinut yhdistää mitenkään syyskuussa alkaneeseen hedariin ja kokovartalokipuun... Ei edes lekurit pitänyt sitä niin olennaisena, että se ois lukenut epikriiseissä... Mutta kyllä mua on tutkittu. Laskin kaikki lekurikäynnit yhteen 2003-2008 ja niitä oli semmoset 107. Toi on n. 2 käyntiä kuussa! Ja ehkä puolet on mennyt julkisen laskuun, puolet Pohjolalle.

Ja tosta puuttuu kokonaan Lahden työterveyden ja PHKS-ensiavun käynnit. Täytyy pyytää niistä myös tiedot. Ja YTHS:ltä ja ex-Hemosta jne. Sit mä lyön noi aikajanalle/rahajanalle ja Fedja saa ministerille lisämatskua kustannuksista, mitä 'lievä' whiplash-vamma aiheuttaa!

Joulufiiliskuva (Tahdonvoimaa)

Aika hyvänlaatuista jälkeä saa kasivaralta sekunnin valotusajalla Sonyn W170 -pokkarilla! :) Toki kohinaa on kun kattelee isompana mutta pikkukuvana webissä toimii ihan mainiosti.

Oli ja meni (Tahdonvoimaa)

Nyt se on virallisesti ohi. Eikä tartte vähään aikaan juhlia. Uusi vuosi vielä ja sit on kaikki pakerrettu pois alta. Seuraava etappi lienee vasta maaliskuinen kaatumisen vuosipäivä ja sitten seuraavaksi vappu. Kas, kas. Siitä eteenpäin aletaankin kiertää ympyrää. Että näin se vuosi on kohta mennyt.

Ja mitä Mustin tekstiin tulee, niin ei sillä ole väliä, mitä seiniä, missä ja kenen kanssa kattelee. Joka tapauksessa olo on, mitä on ja näin ollen elämä perseestä. Onneksi sentään jouluna pääsi vähän ylös sängystä. Tai pääseehän sitä joka päivä, kun nousee vaan. Ja niin oon tehnytkin. Vaikka olisi millainen olo, ei muuta kuin ylös vaan. Huomisesta tosin tulee lepopäivä, kun ei varmaan pääse ylös. Alkaa taas sen verran kroppa painaa uhkaavasti. On tämä hienoa. Just miehelleni tossa sanoinkin, että ensi jouluna sitten mennään kihloihin tai haudataan mut. Vielä ei tiedä, kumpi vaihtoehto toteutuu. Odotan innolla. Oishan se ihan kiva tietää, onko elämää jäljellä 50 vuotta vai 12 kuukautta. Mutta kun ottaa sen asenteen, että mitä väliä, niin pärjää. Kurja totuus on se, että maailma pyörii ilman yhtä ihmistä erittäin näppärästi.

Joulun jälkeen (Musti)

Taas on joulun pyhät takana päin ja olo on sen mukainen. Tuli syötyä kaikkia mahdollisia laatikoita kinkkua, riisipuuroa, pullaa, torttuja, kakkua ja suklaata... huh huh nyt otetaan iisimmin ja rauhoitellaan. Eikä enää tee mielikään... Vaakaa en uskalla katsoakaan ja uudesta vuodesta alkaa toden teolla laihdutus (taas jälleen kerran).

Joulu on aina joulu, mutta tämä joulu oli kuitenkin niin erilainen kuin kaikki aikasemmat. "Yksi on joukosta poissa, Tahdonvoimaa täällä ei näy". Ollaan vietetty jokainen joulu aina kaikki yhdessä, mutta nyt olosuhteiden pakosta emme voineet tänä jouluna niin tehdä. Sydämeni oli silti Tahdonvoimaan luona... Mutta siitä olen mielissäni että Tahdonvoimaa lähti kaverinsa vanhempien luo jouluksi, koska aina kun on porukkaa enemmän ympärillä ja eri seinät joita katella, se saa mielialan ainakin vähän kohoamaan. Suurin siihen vaikuttava tekijä on tietenkin oma olotila...

Meidän pukki riisui punaisen asunsa ja matkasi illaksi töihin. Lupaili tulla hölkäten takaisin, jos sauna on kuumana ja selänpesijä on valmius asemissa ja lupasinhan minä olla. Pukki toi ihanan lyhdyn saunaan, joka on kuin Kreikkalaista antiikin ajan keramiikkaa ja se tuo valoa juuri sopivan tunnelmallisesti saunan lauteille, joten mikäs on mennessä löylyttelemään...

Kammarin puolelta kuuluu sen verran nälkäisiä ääniä että taitaa olla parasta mennä loihtimaan jotain murkinaa nuorisolle. Joten kirjoitus sessioni loppuu nyt tähän ja toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua, palailen blogin sivuille varmasti vielä tämän vuoden puolella.

Ei avustusta taaskaan (Tahdonvoimaa)

Niinkuin näkyy, niin ei ole Ray myöntänyt Punkaharjulle apuja whiplashin kuntoutukseen. Haettu 68 900 euroa, saatu nolla. Ei ole varmaan koskaan annettu tuohon hommaan penniäkään...

http://www.ray.fi/avustustoiminta/avustuskohteet/2008/jarjesto/6872.html

Addiktoiva miinaharava (Tahdonvoimaa)

Luulin pystyväni pysyyn erossa mutta ei! Tänään on pelattu joku 200 peliä, ainakin! Mikäs täs on pelatessa kun ei oikein muutakaan tekemistä ole... Miehen veli tossa kävi 4-kuukautisen pikkupojan kanssa piipahtaa ja vähän aikaa tuli siinä seurana istuttua. Hirveesti ei uskalla, ettei vaan tule päänsäryt takaisin. Kop kop, pysynyt pois viikon. Oikee puoli alkaa pettää mutta vielä sillä rällästetään, kun rauhassa ottaa.

Pukkia piisaa (Tahdonvoimaa)

Hitto, kun ei nähnyt livenä. Lahden pukki oli tänä vuonna läski ja Savon pukki irstas. Yleensä Lahden pukki on ollut tullut ilman housuja terassilta Sinipiian varsi keppinä.

Mutta nyt sil oli housut jalassa, kun ei tämä joulukaan nyt niin hilpeä ollut. Savon pukki sentään oli sekä ruskettunut että pyöreä! ;)

Kyl mahtaa taas ulkomaalaiset blogin lukijat aatella, että noi suomalaiset on ihan hulluja...

Uudet lökäpökät (Tahdonvoimaa)

Nyt kelpaa jumpatakin! :) Sain miehen äiteeltä näin makaat lökäpökät Thaimaan tuliaisina. Huh, aatosta on melkein selvitty. Otin vaan asenteen, että koittaa nyt nauttia pienistäkin iloista. Eihän se helppoa ole mutta teen kaikkeni. Joulupöydässä ja glögillä tuli istuttua varmaan joku parisen tuntia ja olo on sen mukainen. Hermosto tuollaista alkavaa koppuraa mutta ei vielä paha. Jos tos huomisen makaa, niin voi välttyä katastrofilta. C0 ei ole pettänyt mutta pää on muuten painunut kaularankaan, kun kaikki pään hermot on semmosta haperoa. Äsken alkoi kihelmöidä ihan hulluna koko kroppaa mut se män levolla ohi. Kyl tämä tästä!

Jouluja! (Tahdonvoimaa)

Nyt on hankittu ähky ja uusi hedari, koska tietenkään en jaksanut maata juuri ollenkaan. No, siinä se vahvistuu. Burunaa ja Klotriptyliä nassuun ja kinkkua lissää massuun. ;)

4. aivokammion vapautuspeukalot (Tahdonvoimaa)

Multa kiellettiin pallon, niin siirryn peukkuihin. ;) Hilpeää joulua!

4. aivonestekammion vapautuspallot (Fedja)

Poro porisee uunissa porisee.
Pesukone hyrskyy pöydällä hyrskyy.
Riisi-tattaripiiraat paistettu on, on paistettu.
Pakkaaminen aloitettu.
Kaikki mallillaan siis.
Suihkuun pitäisi mennä, kiristyksestä viis.

On tuo muuten herkkää. Ensin vähän auoin tätä kalvostoa. Raajat alkoi lämmetä. Sitten riisipiirakkapellin laitto uuniin ja ... jalat kylmeni ja pää kireäksi.

Täälläkin oli CST sessio. Joka päivä CST:tä nuppiin. Mää painelen tuohon pään päälle sillai, että kalvostoon aiheutuu paine ja kuuluu pieniä raksauksia.

Fyssari neuvoi pallojen käytön takaraivoon. Lelu-Tapulista maanantaina kävin heti ostamassa kaksi stressipallon tapaista. Tennispallot ovat liian isot. Niitä olin yrittänyt käyttää aiemmin. Kutsun palloja 4. aivokammion vapautuspalloiksi. Onko tarpeeksi pitkä nimi.

Nyt on sopiva jumi ja raajat lämpimät.

Nyssuihkuu ja pitää poroa vahtia, ettei lähde joulupukin valjakkoon.

Ja niin hän otti hoitavat kätensä ja auttoi itseään (Tahdonvoimaa)

Onneksi on muutama kikka tarttunut matkaan CST:stä. Ei mùuta, kun kädet kallonpohjaan, pehmennys ja perään kevyt nosto. Ja nuppi nousee heti millin. Sitten korvista kiinni ja tentoriumin löysennys/ohimoluiden löysennys. Lopuksi nosto päälaelta, että yläniskaan tulis vähän tilaa. Sitten vielä muutama triggerpistekosketus, 2 Burunaa ja Klotriptyl nassuun. Ja salamana sänkyyn lepoon!

Diagnoosi:
Pää kaularangassa, koska tukilihakset ei kanna. Kaulan koukistajat (yhdet pään kannattelijat) on ihan rasituksesta spasmissa. ei C0 jumissa, koska ei ole vetänyt koko kroppaa jumiin. Ainakaan vielä.

Ps. Tiesittekö, että jopa epäkäs kiinnittyy ihan yläniskaan, atlakseen tai siihen siipeen siis. On kyllä ihmesysteemi... Ei ihme, että pää ei kanna, kun kaikki lihakset, jotka sitä kannattelee, on ottanut aika pahaa damagea.

En pysy perässä (Tahdonvoimaa)

En yritäkään. Soitan 29.12 lekurille ja sanon, että nyt kuvataan niska uudestaan. Ei sitä tiedä, vaikka ois joku luupiikki tms. muodostumassa. Tosin oon ymmärtänyt, että ne oireilis sit koko ajan mutta tiedä sit... Mutta haluan kyl, että niska kuvataan uusiksi, niin saan kaikki tommoset ahistavat asiat mielestä. Mutta on kyl ihan käsittämätöntä, että yhdessä yössä tilanne muuttui täysin. Siis vaihtoehtohan on se, että C0 on nukuttu taas pois paikoiltaan tai pää on painunut kaularankaan, kun vähänkin rasitti sitä pitkän makaamisen jälkeen. En ymmärrä... En edes yritä.

Ei voi olla totta (Tahdonvoimaa)

Näin heittelee! Eilen oli erinomainen olo ja tänään heitti yhtäkkiä hirveät kivut muutamaan hermoon ja koko puutui oikee puoli päätä ja korvantausta. Lisäksi maa keikkuu iloisesti jalkojen. Ihan uusi oire. Mietin, että onko mulla oikeasti niin huono säkä, että rikoin yläniskani siinä peruutuksessa. Se tästä puuttuisikin. Tai sit niskassa vaan on hermot jäänyt erityisen outoon pinteeseen C0:n käsittelyn jälkeen... Lepo on paras kaveri. Tässähän tämä joulu menee. ;)

Mää en pysy perässä (Fedja)

Aatto tulee liian pian. Huomenna olisi tarkoitus lähteä Tyrnävälle pariksi päiväksi joulun viettoon. Yö meni kintturoilleen ja nyt sitä ollaan horteessa. Pitäisi pakata, käydä suihkussa ja tehdä itselle gluteenittomat leivät vanhempien luo ja keksiä mitä tehdä poropaistin kanssa, joka ilmeisesti pitäisi paistaa myös. Odottaa nimittäin jääkaapissa. Ja ei jaksa. No jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei jaksa. Yritän jaksaa. Sitten otan napin ja yöunille.

Veli oli yllättäen ostanut hanhen huomiseksi. Nyt meillä on sitten hanhea ja poroa kinkun sijaan. Kukaan aterialle tulijoista ei ole laittanut kyseistä lajiketta aiemmin, joten mielenkiintoista nähdä minkä makuista liha on tänä jouluna.

Leivän tekoon siis. . . Jaksaa, jaksaa, jaksaa.

Kelasta vielä (Tahdonvoimaa)

Tajuaakohan tästä yhtään, mikä haen, jos pistän näin Kelaan? Siis taustatietona Kelasta tuli vaan lappu, jossa luki, että alustavasti sairauspvärahahakemuksenne tultaisiin hylkäämään muttei perustelua sille miksi. Ja kaavake: lisäselvitys voi vaikuttaa myönteisesti asiaan.

Kun soitin ja kysyin, mikä olisi hylkäysperuste, joka puuttui lapusta siis, niin virkailijan mukaan syynä olisi kyseinen diagnoosi (post sedulae distencio cervicalis, 13.4 niskan nyrjähdysvamman pitkittynyt jälkitila/oireisto). Eli retkahdusvamma ei voi aiheuttaa näin pitkää työkyvyttömyyttä heidän lääkärinsä mukaan. Kelalla on jo siis B-lausunto sekä käyntitekstini lekurilta, eli enempää lisätietoa ei siis ole olemassa edes lekurilla, jollei sitä hatusta heitetä. Vitun koomista. ;)
--
Pyydän Teitä ystävällisesti selvittämään minulle sähköpostilla ja/tai kirjallisesti, mitä lisäperusteluita tarkkaan ottaan kaipaatte, jotta voin viestiä asian selkeästi lääkärilleni. Oheen pyydän myös perustelut siitä, *miksi* sairauspäivärahani ajalta 11.8-31.8 sekä osasairauspäivärahani ajalta 1.9-31.11.08 oltaisiin ylipäänsä hylkäämässä. Alustavan hylkäyspäätöksen perustetta ei mainittu lisäselvityspyynnössä. Laittakaa oheen lääkärinne perustelut, millä perusteella hän kumoaisi fysiatrian erikoislääkärin lausunnon kyseisessä tapauksessa/kyseisen diagnoosin puitteissa.

Pyydän ystävällisesti myös selvittämään, mitkä ovat mielestänne sitten riittävät perustelut/lisäperustelut kyseisessä tapauksessa/diagnoosilla, jotta hakemukseni hyväksyttäisiin. Mikäli näitä tietoja ei voi lähettää sähköisenä, toimittakaa ne kirjallisena kotiosoitteeni niin, että ehdin toimittaa teille 10.1 mennessä lisäselvitykset.

--
Teki mieli laittaa perään ja haustakaa vittu. Ja koiranpaskaa tulee ensi vuonna saaveissa, ei mukeissa. ;)

Tappelua Kelan kanssa/Kysymys (Tahdonvoimaa)

No niin, nyt se alkoi. Mukava jouluinen tappelu Kelan kanssa.

Lisäselvitys koski siis vamman sisältöä, eikä suinkaan takautuvia hakemisia. Siis tämä perinteinen, että Kelan mielestä niskan retkahdusvamma EI voi aiheuttaa näin merkittävää työkyvyttömyyttä ja siksi he siis hylkäisivät hakemukseni.

Onko hyviä vinkkejä, miten te olette perustelleet Kelaan, että saatte sairaspäivärahaa pidemmältä ajalta? Minullahan on täyttynyt vasta 117 päivää eli ei edes puoletkaan siitä, mitä voin saada. Mutta Kelan lekuri on siis sitä mieltä, että olen ollut viimeistään eloikuusta työkykyinen ja siihen loppuisi sairaspäivärahaoikeuteni, vaikka fysiatrini toisin on kirjoittanut.

Millä muulla enää pystyn perustelemaan työkyvyttömyyttäni enemmän kuin Suomen johtavan whiplash-fysiatrin lausunnolla terveydentilastani? Vinkkejä?

Jouluiloa (Fedja)

Jouluiloa
Joulurauhaa

Turpiinista (Tahdonvoimaa)

Tuli turbiinista mieleen, että tossa on mun eka työpaikka, Lahti Energian Kymijärven voimalaitos. Siellä 15-17-kesäisenä pestiin ikkunoita ja putsattiin keikkatyöläisten parakkeja, palkka tais olla hilpeät 7 euroa/h ja risat.
Hiilikenttä kun on vieressä, niin oli muuten aika lohdutonta hommaa. ;)

Jos katsot oikein tarkkaan, saatat nähdä minut ja työkaverini tuolla piipun oikealla puolella mustalla pikkukatolla biksuissa ottamassa arskaa...

Ruokatunnilla tietty. ;)

Työmiehet hommissa (Tahdonvoimaa)

Koita täs nyt sit nukkua, kun vieressä toinen poraa Merikosken voimalaitoksen kanavan alajuoksulla (mies ja pora, v. 1947) ja toisessa huoneessa isompi ukko testaa turbiinia, joka asennettiin samaiseen laitokseen vuotta myöhemmin, 1948.

Aah, huomenna saadaan kinkkua! ;) Syön niin paljon, että räjähdän. Ne pienet ilot...

Lisää kuvia vaikka pikkutauluiksi tulotettavaksi:
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/1/675.jpg

Loistavaa Fedja! (Tahdonvoimaa)

Tuon sinä ansaitsitkin!!! :) CST-hoitajan joululahjaksi. Siis ihan mahtavaa!!!

Mä sain lahjaksi totuuden: edellisellä kerralla retkuoireet kestikin 7 kuukautta, kun muistelin 4-5 kuukautta!

Ja fyssarin mukaan voi lisätä puolet edellisen kerran kestoon, niin alan olla suht kuosissa. Ehkä siis juhlin 30-vuotisjuhliani suht terveenä! Tai sitten en. Sitä ei tiedä kukaan.

Onpas mukavaa vaihtelua olla täällä miehen porukoilla. Hetken jopa pystyin istumaan pehmeässä nojatuolissa ja juttelemaan porukoittenkin kanssa äsken. Kiva, kiva, että tultiin tänne! Lahti ois kyllä ollut liian kaukana, vaikka tietty kotiin ois ollut hauska mennä. Tämä oli hyvä kompromissi!

Tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että peruutustörttöilyn suurin rangaistus on kärsitty, mutta katotaan nyt. Oikea puoli on ihan siinä ja siinä, että onko C0 jumissa mutta jos ottaa tosi rauhassa, se voi ehkä kestää 14.1 asti.

Huomisen vedänkin sängyn pohjalla, niin ehkä sit nuppijumitus lähtee. Tänään se oli ekaa kertaa 5 viikkoon ihan snadisti parempi. Ei kipua ollenkaan, mutta painetta kyllä oikeella puolella. Jos heittäis tähän nyt yhden CST-kerran, olisin paremmassa kunnossa taas, kun koskaan huhtikuun 08 jlk. Mutta sitä ei nyt tule vielä, joten täytyy sinnitellä rauhaksiin. :) Katsotaan, katsotaan!

Mä oksalla ylimmällä... (Tahdonvoimaa)

Dodii, nyt ollaan Kangasalla. Matka meni niin, että humpsahti ja ei tullut edes hirveän paha olo. Enemmän tais oireita aiheuttaa itse matkan jännittäminen kuin varsinainen matka.

Sain sopivasti Taysista sairaskertomukseni näin joulun pyhiksi. Surullista luettavaahan se oli. Kaikki selkeät retkahdusvamman oireet muttei mitään merkintää motskarilla kaatumisesta. Eli liekö meikä unohtanut siinä sekavana sanoa kokonaan tai sit vaan asia oli niin vähäpätöinen, ettei neurologia kiinnostanut.

Diagnoosi: Pidettäneen tensionaalisena, koska neurologiset sairaudet on pois suljettu

Mutta mielenkiintoinen havainto oli se, että kun kävin KNK-lekuri Rahkolla, niin Lempertin hoidon ja Rahkon manööverin jälkeen multa oli kadonnut huimaus saman tien. Eli tuolloin huimaus todella oli asentohuimausta, eikä tullut niskasta. Samahan se tosin oli nytkin. Osa huimauksesta hävis toukokuussa, kun Rahko neuvoi puhelimessa manööverit. No, loput tulee sit niskasta.

Mut jos tästä kuntoon pääsen, niin saatan jopa olla onnellinen, että kaaduin. Hermostoni on ollut ihan käsittömässä shokkitilassa viimeiset 5 vuotta ja olisi taatusti aiheuttanut minulle aivan karseita ongelmia jatkossa. Mutta vielä en osaa sitä noin ajatella, paitsi silloin tällöin...

Kyssäri Fedjalle hivenaineista (Tahdonvoimaa)

Kun sä oot aikas guru noiden luontaistuotteiden yms. kanssa, niin osaatko vihjasta jonkun valmisteen, mistä saisi kaikki perushivenaineet yhdessä paketissa ja mikä ei olisi niinkuin Möllerin kalanmaksaöljy 'paljon mainostettua mutta paskaa'?. Eli just sinkki, magnesium, fosfori, pii, rikki, kalium yms.

CST:tä Oulussa!!! (Fedja)

Tänään oli fyssari, jota kokeilin viime vuoden alkupuolella. Hoito ei silloin sujunut. Nyt päätin mennä vielä uudestaan kokeilemaan, kun sain 15krt maksusitoumuksen hoitoon. Ajattelin, että ohjaan hoitajan hoitamaan minua tarpeeksi varovaisesti.

Mutta Hip, Hei, fyssari oli käynyt hakemassa lisäoppia CST:stä tässä välissä ja nyt hoito oli autuaallinen. Pikkusen siistiä. Mulla on nyt täällä Oulussa CST hoitaja! Fyssarin mielestä olen kiitettävä hoidettava, koska neuraalikudos on niin kireällä, että löysäämisen huomaa todella selvästi. Hah. Mieluummin en olisi tuosta syystä. Samoin kun ei ole juurikaan ekstrakerroksia, niin on kuulemma helppo tuntea rytmit yms. Päästä kireyksiä ei saatu kuin osittain löysäksi, mutta muualta reippaasti. Vitsit, että olen tyytyväinen ja onnellinen, että ei tarvitse hoitajaa enää etsiä tai lähteä minnekään muualle hoitoon. Tämä oli suuri joululahja. Enpä tuota muuta tarvitsekaan.

Hoidon jälkeen olo oli sellainen, että raskas kiviä sisältävä reppu oli pudotettu pois selästä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt kotiin ja sassiin lepäämään. Päätin, taas kerran, kumminkin tehdä lyhyen kaupunkivisiitin ja loput jouluhankinnat, kun olo oli sen verran kevyempi ja helpompi. Kävelyreitin pituus kaupungissa n.400m. Sen varrella kaikki kaupat, jossa piti käydä. Puolen tunnin päästä alkoi kuitenkin hikoilu ja tunne, etten enää jaksa olla pystyssä ja kassin kanto, vaikka kevyt olikin, liimas yläniskan uudestaan samaan tilaan, kuin ennen hoitoa. Onneksi on kuljetuspalvelua. Olisi ollut karmea raahautua vielä muutama sata metriä linkkupysäkille ja kantaa kassia. Lopulta kaupan eteen sain taksin ja pääsin takaisin kotiin. Mutta virhe oli jo tapahtunut. Löysyys päässä oli vaihtunut kireydeksi ja ylivireystila pamahtanut päälle. Milloinkahan mää oikein opin tarpeeksi varovaiseksi.

Vielä teippauksesta (Tahdonvoimaa)

Itse en jaksanut lukea osuutta 'Kristityt hoitajat ja teippaus' yms. tsäkädäätä, mutta sen huomasin, eţtä Suomi24:ssä evoluutioteorian kumonnut P. Reinikainenhan se siell vilahti kirjallaan: Noituuden paluu lääketieteeseen, 2005. ;) En sano mitään paitsi, että Dr Phil, toi ois just sun juttu. ;)

Kinesioteippaus (Tahdonvoimaa)

Sattumalta päädyin taas mielenkiintoiselle sivustolle, jossa esiteltiin paitsi kinesiologiaan myös kinesioteippausta. Onhan noita näkynyt jonkin verran urheilijoilla mutta nyt vasta luin, mistä on kyse. Nyt ymmärrän, miksi mun fyssarikin lätkii muhun omituiselta tuntuvaa kirkkaan sinistä akryyliteippiä. Sitten kun kerran itse teippasin itteni urheiluteipillä, niin satikutiahan siitä tuli. Ei ollut sama asia. ;) Mutta eipä ollut muutakaan...

Tuolta voi lukea suomeksi lisää, jos kiinnostaa:
http://www.kinesiopiste.fi/kinesio

Lyhyt matikka seiska (Tahdonvoimaa)

Tiedän lokakuusta joulukuuhun tulee 3 kuukautta. Mutta laskin syyskuunkin mukaan. ;)

Huh, pääsin suihkuun. Oi kuinka ihanalta tuoksuukaan puhtaalla iholla tuo miehen laivalta tuliaiseksi tuoma Jean Paul Caultierin Classique- tuoksu... On muuten aika tujua tavaraa. Täytyy laittaa ihan perinteisesti eli suihkuttaa ilmaan ja kävellä läpi.

Ai perskutti, kun on tuo lanneselkä kipiä. Liekö tarkoittaa sitä, että on putki kasassa ja kaikki paino ristiselässä.

Tänään pääsin tekeen kaulan koukistajat ekaa kertaa kuukauteen. Kai se on vaan uskottava, että kipukuopasta pois päästäkseen on vaan maattava ja vedettävä nappia. Ja sit, kun ei satu, niin lähettävä sisukkaasti uudelleen pakertaan menetettyä lihasvoimaa nupin ja perseen välille.

Päätöksiä (Tahdonvoimaa)

Oon nyt pohtinut kaksi tuntia menenkö suihkuun nyt vai myöhemmin miekkosen porukoilla. Kaikkee muuta on kyllä tullut tehtyä mutta suihkuun en vielä ole päässyt. Ehkä nyt on aika siirtyä pohtimisesta toimintaan. Sitten lähdetään Kangasalle miehen porukoille. Ollaan siellä uuteen vuoteen asti, niin ei tartte rampata ees-taas. Uutena vuonna vedän verhot ikkunan eteen ja pysyn visusti sisällä. Ei paljon ilotulitukset innosta. ;)

Mitäs sit? Sitten olisi 2 viikkoa seuraavaan fyssariin ja pitäis siinä välissä orientoitua töihin ja altaalle, jos nuppi siis pysyy parempana. Aika tylsää alkaa olla. Ei oikein tiedä, mitä ja minkä verran tekis, ettei mene turhaksi kärsimykseksi mutta toisaalta, ettei tule vetkuteltuakaan vaan. Tuntuu kyllä ihan siltä, että olen kuollut. Ihan hirveetä mutta en voi sille tunteelle mitään.

Kun ei pysty harrastaan normaaleja toimiaan, niin elämästä puuttuu kaikki tunteet. Liikunnan, töiden tekemisen, ystävien näkemisen ja hauskan pidon tuoma hyvä fiilis, energia ja irrottelu. Surua en osaa enää tuntea, kun olen tajunnut, että olotila ei suremalla kohene. Katkeruus ja vitutus valtaa välillä mielen mutta ei niistäkään ole hyötyä, niin minimoin ne. Rakkautta sentään tunnen. :) Ja ihan pikkusen toivoa silloin, kun on parempi olo. Mutta sekin kestää vain hetken, koska päädyn aina takaisin kuoppaan.

Oon nyt lokakuusta joulukuuhun, eli 4 kuukautta, tippunut kuoppaan ja aina rämpinyt sieltä pois. Ei ole henkisesti helppoa. Lokakuun makasin, marraskuu meni nousujohteisesti, kunnes peruutin puskuriin 19.11. Nyt oon hiljalleen taas nousemassa sieltä, vaikka vieläkin pää vaivaa. Nyt jossei tämän puskuriinperuutuskuopan jälkeen hyvä olo ala pysyä, niin en tiedä, mistä ammennan voimaa.

Jep, mutta nyt suihkuun!

Aamu hiipii (Fedja)

Luulin nukkuneeni, mutta pallossa olikin kahdelta vajaat pari tuntia. Nyt toiset pari hereillä. Vihdoinkin sain lauantaina 2 viikon putken jälkeen ajettua koneen (ylivireystila) alas kokonaan ja kalvotkin/kiristykset löysemmälle. Seurauksena mieletön väsymys ja se, ettei kroppaa jaksa kannatella ollenkaan. Sitten se alkaa iskeä jumitusta takas (Eilen illalla), kun on liikaa liikettä yläniskassa ja nukkuessa paikat ki - ris - tyy ja sitten he - rää ja ei saa nu - kut - tua.

Alkoholismista täällä on ollut useampaan otteeseen kirjoitusta. On totta, että osan liiallisesta alkoholinkäytöstä johtuu yksilöstä ja kulttuurin tavasta käytää alkoholia, mutta on siihen kyllä muitakin syitä. Minä kyllä luen alkoholismin samaan kategoriaan, jossa sisäistä tyhjyyttä täytetään erilaisen menetelmin. Yksi käyttää huumeita, toinen alkoholia, kolmas on työnarkomaani, neljäs seksiaddikti, viides käyttää kaiken aikansa itsensä timmaamiseen, että näyttäisi hyvältä. Oikeastaan mikä tahansa syy käy, mikä vie ajatukset pois ahdistavasta olosta, jota ei todennäköisesti edes tiedosta. Sen minkä näen yksilön vastuuksi on se, että uskaltaa myöntää ongelmansa ja etsiä siihen apua. Työnarkomania on yhteiskunnallisesti huomattavasti hyväksyttävämpi tapa "täyttää tyhjyyttä" kuin alkoholismi. Alkoholisti näkyy, kuuluu ja tuntuu. Työnarkomaani sen sijaan tuottaa, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Häntä ei näy ja kuulu, ainakaan kotona.

Huomasin vuosia sitten itsessäni sen, että kun ahdistava olo meinasi ennen tulla päälle, tuli aina kiire. Kiire jonnekin, esim. kylään kavereille, soitto kavereille. Ja meno oli sovittu, ennen kuin oli edes tajunnut, että syynä sillä kerralla oli ahdistus, joka yritti hiipiä niskaan. Nyt kyllä, jos vaan huomaan jonkun negatiivisen tunteen tulevaksi, niin sanon, että antaa tulla vaan. Ei se tunne kauan aikaa jaksa kestää. Riipuen tietysti asiasta. Joskus saattaa kestää viikkoja tai kuukausia. Nykyisin tosin lyhyemmästi: parista tunnista pariin päivään - pariin viikkoon. Sen sijaan, jos ohitan, on tunne odottamassa jonkun mutkan takana, että ottaisin hoiviini.

Muka päteviltä neurologeilta arvaussairaaloista arvausdiagnooseja (Tahdonvoimaa)

Lainaukset Suomi24-palstalta tyrmistyttivät minut! Voiko nämä casit olla ihan vakavasti kirjoitettu? Uskomatonta.

Case1
Ei ollut oireita ennen toukokuuta 2008, jolloin jalat lähtivät puutumaan ja tilanne eteni nopeasti jo mainitsemaani kävelykyvyn lähes menettämiseen (kaatuilua ja metriä ei päässyt eteenpäin). Elokuusta tilanne lähes normaali.

Sairaalassa ollessa jo tuntui, että lääkäri "haluaa" diagnosoida MS-taudin.
Oli neurologi. Nyt sattumalta otti toinen neurologi vastaan, joka huomasi erehdyksen ja oli kysellyt muis muilta mielipiteitä (ei kylläkään diagnosin tehneeltä).

Puutuminen alkoi rankan oksennustaudin viimeisenä päivänä, ja on kuulemma täysin mahdollista, että olisi sen jälkitautina tullut magneettikuvissa muutoksina näkyvänä ja nämä oireet aiheuttava. Mutta tutkimuksiet jatkuvat ja MS-hoito lopetettiin.

Toisaalta on epävarma olo, että onko diagnoosi oikea, toisaalta hyvä että kävi tässä vaiheessa. Olin elänyt "tiedon kanssa" vasta pari kuukautta ja yrittänyt sopeutua siihen.
Onko kenenkään mielestä oikeudenmukaista kysellä potilasasiatoimistosta, onko menettely oikein?

Case2
Mulla on hartia-niskaalueella liikehäiriö ja kipuja. Tehty päänkuvaus ja likvor jotka normaalin rajoissa.
Kuvattiin myös selkä ja kaularanka, jossa vähäisiä muutoksia ja skoljoosi.
Niin noista dieknooseista.
Eka oli Parkkinsoni, johon lääkitys muutama kuukausi, josta ei apua.

Seuraavaksi epäiltiin josko se olisi kaatumatauti. Kuukausien lääkitys. Ei apua. Kierosta selästä ja vinosta kaulasta päättelivät, että kysymys on Tortticolliksesta ja siihen sitten lääkitys. Ei apua.
Terveyteni huononi kokoajan ja kunto rapautui. Paino putosi kakskytkiloo.

Sairauttani alettiin epäilemään psyykkiseksi, mikä sittemmin kumottiin, kun kävin kuvauttamassa yksityisellä kaularangan ja sieltä ne kaikki oireeni johtui.
Toisin sanoen.

Se nyt on vaan niin, että aina ei ole helppoa löytää oikeata dieknoosia, vaan on tehtävä hakuammuntaa eri lääkkeillä, josko jostakin olisi apua.

--

Siis onko tämä mahdollista? Kyllä. Nykylääketieteellä on pakonomainen tarve saada diagnoosi ja sen mukainen hoito vaivaan kuin vaivaan. Jos diagnoosi meni pieleen, no fucking what? Sit keksitään uusi. Jos sekään ei ollut oikea, ahaa, psyyken piikkiin. Siis tämähän on ihan käsittämätöntä!

Suomalaiset neurologit alkaa olla mun silmissä hivenen outoo porukkaa. ;) Ja samoin potilaat, jotka hyväksyy tuommoisen, kuten tuo jälkimmäinen. Eka sentään aikoi soittaa potilastoimistoon.

DD - Ootkos sä kinastellut täällä? ;) (T ahdonvoimaa)

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000329&posting=22000000014581068

Noi lääketieteen kandit on aika pahoja. Kun on lukenut vuoden lekuriksi, niin luulee osaavansa lähes. No, kuka sit olikaan, niin pisti hymyileen. Toinen puhuu aivohermojen ulostuloaukoista ja toinen lähtöpaikoista. ;)

Siitä sai hauskan shown. Vähänkö hymyilytti, kun kuka sit olikaan, höykyyttää/ärsyttää ihan tahallaan lääketieteen kandia. ;) Netti tarjoaa kyllä niin hauskaa huumoria ettei hyvä tosi... Jos yliopistoissakin saataisiin tollasta perusteltua debattia aikaiseksi se ois hyvä. Mutta ei, kun meillä on opintosuunnasta ja aiheesta riippuen yleensä vain yksi totuus. Ja siihen on uskominen. ;)

Hyvät yöt!

Kokopäivälepo hyvä idea/kommentti tekstiin t otuus (Tahdonvoimaa)

Tuo oli hyvä idea. Auttoi vähän jumitukseen. Mut takaraivo on edelleen yksi klöntti. Joten huomenna kysymme nappia lekulta.

Ps. Viitaten Dr Philin kommenttiin tekstissä totuus: Kumpa voisikin vastata siihen, kenen vika on, että joillain menee huonommin kuin toisilla. En edes yritä. Yhteiskuntatieteilijät tykkää jakaa selitykset yksilö-, perhe/sosiaalinen piiri, yhteiskunta ja globaalitasoihin riippuen casistä. Mutta minun mielestäni ei ole kenenkään vika ja osittain yksilön ja osittain yhteiskunnan muuttumisen postmoderniin muotoonsa. Riippuu tapauksessa. Luokat on luonnollinen osa yhteiskuntaa, nyt ja aina ollut, ja ne tulee aina olemaan. Ei luokkayhteiskunta sinänsä aiheuta ongelmia, vaan ihmiset. Suomi ois ihan tylsä, jos meillä olisi 5 miljoonaa samanlaista ihmistä...

Mutta jos nyt miettii vaikka alkoholisoitunutta, niin 'vikaa', itse tosin puhuisin selityksistä, voi hakea esim.

Yksilöstä:
Geneettinen taipumus hedonismiin, taipumus juoda, luonteeltaan 'heikko', ei kykyä itsekontrolliin, piirteenä vastuuttomuutta jne, opittu tapa lapsena

Perhetasolla/sosiaalisten viiteryhmien tasolla: Mietitäänpäs vaikka esim. 70-80-lukua, kun maalaisperheet alkoi muuttaa kaupunkiin rytinällä. Naisen rooli muuttui pelkästä äitiydestä/emännöinnistä työssäkäymiseen yms. Isät meni päivätöihin sen sijaan, että olisivat olleet kiinni maatalon hommissa 24/7, niinkuin ennen. Miehillä oli yhtäkkiä illat aikaa, kun puuhastelu omalla talolla puuttui ja kaupungissa ei ollut tuttuja ja harrastuksiin oli vaikea lähteä noin vaan mukaan. Miehet verkostoituivat muiden lähiön miesten kanssa ja alkoivat kokoontua lähiökapakoissa iltaisin. Ja tulihan siellä tuoppi tai pari otettua. Siitä lipsahti helposti ilta pitkäksi, alkoi tulla poissa oloja duunista jne. Lopulta osa alkoholisoitui jne.

Yhteiskunnan tasolla: Ehkäisevä päihdetyö lähtee edelleen aatamin aikaisista periaatteista ja on luonteeltaan sanktioihin perustuvaa ja holhoovaa. Tai sitten päihdehuoltoa ei ole järkätty kunnassa kunnolla, vaikka puuttuvien resurssien takia.

Tai sitten: meidän humalahakuinen juomakulttuurimme ei hetkessä muutu Keski-Eurooppalaiseen sievistelyyn. Pullo kossua on ihan yhtä normi Alahärmän joulupöydässä kuin pullo punkkua Italiassa.

Globaalisti:
Piru, kun Virosta saa tuoda halpaa viinaa edelleen. ;)

Kelpasko?

Aika hyvin (Tahdonvoimaa)

Pahaenteinen eilinen olo oli vihje. Tuosta aamulla kun nousin, niin olo oli perinteinen rautakanki. Peli on menetetty, eli joulu menee himassa. Mutta ei se mitään, oikeastaan helpompikin niin.

Kurjaahan se on vain maata tästä 14.1 asti mutta minkäs teet. Hermosto on saanut sellaisen sätkyn, ettei mikään ihme, ettei se toivu entiselleen. Kun kahdeksan kuukauden jälkeen suunta on alaspäin, jolloin pitäisi olla päin vastoin, täytyy vaan nöyrästi myöntää, että näin kävi. Täytyy vaan ajatella, että sainhan elää 27-vuotiaaksi, monet ei edes niin pitkälle. Surulista. Maataan nyt viel tänään ja huomenna ja katsotaan, mihin tilanne menee. Tässä kunnossa ei yleensä ole ollut odotettavissa mitään hyvää.

Cogito, ergo sum (Tahdonvoimaa)

Tänään on ollut hassu päivä. Periaatteessa ihan ok, mutta maan läpi humpsahtelu on aina merkki siitä, että C0 on lukkiutunut tai lukkiutuu oikealle, kun nivel joustaa. No, huomennahan sen sitten huomaa. Aamulla herätessä jos on rautakanki, niin lukkiutumisdiagnoosi on varma. Sitten vain maataan seuraavaan fyssariin, joka on 14.1.

Pää on ihan ok lukuun ottamatta lihasten tukkeutumista ja niskan rasituskestävyyttä, joka on luokkaa paska. Ei jaksa kantaa päätä ja kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, voimat heikkenevät joka päivä, kun ei pysty treenaan. Tänään kokeilin ihan vähän tehdä kaulan syviä koukistajia. Not good idea. Samantien tuppas takaraivon hermot kipeytymään.

Kop, kop, muuten hermosto on pysynyt rauhallisena - edelleen! Jo kohta 2 kuukautta. Mitä nyt muutamana yönä oon herännyt hirveeseen paleluun. Mutta meillä kyllä oikeesti on ollut kylmä. Nyt on nupit kaakossa ja patteri huutais halleluujaa, jos osaisi puhua.

Hitto, kun nyt pääsis jotenkin tästä 'pääongelma' eroon. Mietin jo tänään vetäväni pari Sirdaludia, mutten uskaltanut, kun en tiedä yhteisvaikutuksista Klotriptylin kanssa. Punaiset kolmiot molemmissa, joten ei varmaan hyvä yhdistelmä. Toivottavasti saan lekurin taivuteltua täräyttään mulle yhteensopivat tajunnan ja tension räjäyttävät tabletit jo ensi viikolla!

Pitäis ehkä vaan kokeilla muutaman päivän totaalista lepoa, mutta kun siitä tulee niin huono omatunto. Näen silmissäni fysiatrini pirun sarvet päässä ja sen syyttävän sormen, joka osoittaa mua. Sitten kuuluu möreällä äänellä: Girl, remember! Rest makes rusty!

Niin, ja välillä tuntuu, että makaaminenkin rasittaa pään kannattajalihaksia ja kaulan lihaksia. Ei se voi olla totta... Eihän... Oiskohan tämä uusi tyyny sittenkin paska?

Kuntoutujan paras kaveri: internet (Tahdonvoimaa)

Tietoyhteiskunnasta tuli Suomen 1990-luvun yhteiskunnassa supertrendikäs termi. Sen spekuloitiin muuttavan kaiken kaupanteosta kulttuuriin ja ihmissuhteista perhedynamiikkaan. Maassamme laadittiin kymmeniä strategioita siitä, miten tietoyhteiskunnan ominaisuuksia, kuten verkostomaisuutta, dynaamisuutta ja käsitteellisyyttä, parhaiten hyödynnettäisiin.

Tietoyhteiskunta on monelle yhtä kuin internet

Tavallisen kansalaisen käsitys tietoyhteiskunnasta on suppeampi. Se on monelle yhtä kuin internet. Internet, etenkin nykyisessä sosiaalisessa roolissaan, mahdollistaa jopa koko elämän rakentamisen verkkoon. Netin kautta hoituvat työt ja harrastukset, ystävyyssuhteiden ylläpito, deittailu ja parisuhteen hoitaminen, ostaminen ja maksaminen sekä palveluiden käyttö.

Hyötyä, hupia ja riippuvuutta

Monet ovat tulleet riippuvaiseksi netistä ja sen sisällöstä. Sähköpostissa, blogeissa, keskusteluryhmissä ja Facebookissa käydään kymmeniä kertoja päivässä, ja oman houkutuksensa luovat erilaiset nettipelit sekä loputon viihdetarjonta. Laskujen maksaminen ja verkkoshoppailu eivät myöskään käy kukkaron päälle niin paljon, kuin samojen hommien hoitaminen livenä.

Vaikka internetia kovasti parjataan ja sitä tarjotaan selitykseksi muun muassa lasten- ja nuorten mielenterveysongelmiin, syrjäytymiseen, peliriippuvuuteen ja holtittomaan seksuaalikäyttäytymiseen, on siinä paljon hyvääkin. Verkon merkityksen ymmärtää, vasta kun sen varassa elää. Itselläni tämä tilanne tuli vastaan, kun niskan retkahdusvamma ja sitä seurannut tasapainon menettäminen, vangitsivat minut neljän seinän sisälle.

Virtuaalielämäni verkossa

Toisinaan en ole sulkenut tietokonetta kuukausiin. Tiedän, pitäisi. En vain jaksa joka päivä availla musiikkisoitinta, sähköpostia, blogia, Facebookia, vakiofoorumeita, verkkolehtiä ja Skypeä.

Koska joudun viettämään yli puolet valveilla olostani vaakatasossa, läppäristäni on tullut korvaaton. Ja kun en jaksa naputella konettani, teen hommia kännykälläni. Ilman nettiä olisin totaalisen tylsistynyt, elämästä eristynyt ja lopulta myös masentunut.

Netti mahdollistaa työnteon ja sosiaalisten suhteiden hoitamisen sekä maksu- yms. velvollisuuksien järjestelyt. Myös blogistani on tullut varsin luettu ja sen kirjoittelu on hyvää ajanvietettä. Koska en pysty juuri kotoani poistumaan, netti on hengityskone, joka ylläpitää elämääni.

Viva la internet!

Kelan joululahjat (Tahdonvoimaa)

Jos tervehdyn, lupaan henkilökohtaisesti hakea Osmonpuistosta koiranpaskaa, purkittaa sen punaisiin mukeihin ja taata Tampereen Kelalle ensi jouluna yhtä miellyttävän joulun kuin mitä he tarjosivat minulle 2008.

Ja vaikka tiedän, ettei moinen toiminta ole yksittäisen portinvartijan vika, sillä orjat noudattaa uskollisesti vain isännän käskyjä raipan pelossa, mutta eiköhän sanoma 'valu' ;) sieltä rivivirkailijalta eteenpäin. Ja kuinka odotankaan sitä hetkeä, kun yritykseni siirtää kaikki vakuutukset pois eräästä nimeltä mainitsemattomasta vakuutusyhtiöstä.

Tiedättekö mitä? Nämä Lady in Pinkin kertomat esimerkit, Fedjan ja muiden kokemukset ajavat minua kehittämään itseäni kirjoittajana ja yhteiskuntatieteilijänä. Saatan myös harkita politiikkaan mukaan lähtemistä, sillä sitä kautta saisi äänensä kuuluviin.

Mutta ensin pitäisi saada terveys takaisin. Ja siitä kun ei ole takeita, ei kannata suunnitella liiemmin mitään. Toisaalta, jossen tervehdy, kirjoitan hyvin suoran medialausunnon tilanteestani ja teen niin näyttävän marttyyri-itsemurhan, että ehkä se liikuttaa edes yhtä kansanedustajaa tai kunnanvaltuutettua. ;) Valtio vaan tuppaa olemaan sellainen hienoksi säädetty monimutkainen systeemi, että täällä yksittäisen ihmisen kohtalo ei juuri ketään liikuta. Jos en tervehdy, niin sinänsä parempi vaihtoehto on nyhtää kaikki rahat pois ensin Kelasta, sitten siirtyä työvoimatoimiston asiakkaaksi ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle! Ja mikä parasta valtion takaamaa opintolainaakin on. ;)

Totuus (Tahdonvoimaa)

Suomi ei ole ollut enää pitkään aikaan oikea hyvinvointivaltio. Se haluaa sitä olla, muttei kykene täyttämään edes minimikriteerejä.

Työttömyys ja eriarvoisuus kasvavat, luokkaerot suurenevat, mm. suurperheet, yksinhuoltajat ja sairaat elävät taloudellisessa ahdingossa, monet ovat kahden työn loukussa, julkisella puolella perusterveydenhuolto toimii nipin napin, mutta sitäkin on karsittu.

Psykkiseen työhön ja kuntoutukseen ei ole varoja, koulutuksen taso on laskenut kuin lehmänhäntä, uhkaavaan työvoimapulaan ei edes haluta löytää lääkettä, rasismi (niin rotu-, sukupuoli-, ikä ja ammatti yms.) rehottaa, tasa-arvo ei toteutu ruohonjuuritasolla, valtion ja kuntien laitoksissa istuu epäpätevät ihmiset hommissa, liki 3000 ihmistä elää vailla vakituista asuntoa jne. Tuollaiset 'Mikon' tapaukset ovat Suomessa arkea ja valitettavasti täysin hyväksyttäviä.

Tuossa oli vain muutama esimerkki siitä, miksi itse muutan mahdollisimman pian täältä pois ja haluan maksaa verorahani johonkin, mistä niille saa katetta.

Totuus on, että se osa väestöstä, jolla menee hyvin, pärjää erinomaisesti mutta ne joilla menee huonommin, tulevat ajautumaan yhä syvemmälle kuiluun tulevaisuudessa. Ja meidän maamme sallii tämän. Kun oma perse ei ole tulessa, kaikki on hyvin.

Sairaat väliinputoajat hyvinvointivaltiossa... (Lady in Pink)

Tahdonvoimaan viime tekstiin liittyen, ei voi muuta sanoa kuin voihan vitun perse tota kelan touhua... toi on aivan käsittämätöntä. Tuntuu niin väärältä, että ihmiset jotka ovat muutenkin aivan jaksamisensa äärirajoilla SAIRAUTENSA kanssa niin joutuvat vielä lisäksi taistelemaan siitä, että millä sitä eläisi ja kustantaisi kaikki lääkäri-, lääke ym. kulut normaalikulujen lisäksi. Toi on jotain niin uskomatonta...

Samaiseen aiheeseen liittyen satuin tossa lukemaan kirjan Hyvinvointivaltion lupaukset ja kohtuuttomat tapaukset. Oli muuten aika älytöntä luettavaa. Täynnä tapauksia siitä miten sairaat ihmiset joutuvat taistelemaan usein kuukausia ja jopa vuosia jonkun tuen puolesta ja loppujen lopuksi kirjan tapauksista 89% sai hylkäävän päätöksen. Näitä päätöksiä oltiin sitten Kelassa perusteltu mm. yhteiskunnan määrärahojen pienuudella ja sillä, ettei sairaus täyttänyt tiettyjä kriteerejä, jotta tuki voitaisi myöntää. Mukana oli myös paljon ammattilaisten harjoittamaa itsesensuuria ja portinvartiointia sekä täysin lainvastaisia päätöksiä. Jo se, että sairauden johdosta ihminen joutuu väliinputoaja-asemaan, ei pitäisi olla perustuslain mukaan mahdollista.. mutta kappas, käytännössä se onnistuu. Kirjasta löytyi useita tapauksia, jossa potilaalle ei oltu myönnetty mitää tukia, koska hän ei yksinkertaisesti kuulunut minkään tuen piiriin. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, mutta näköjään se on. Millä tällaiseen tilanteeseen joutunut ihminen elää? Vain läheistensä avustuksella...

Mielenkiintoista on myös se, että edelleen Kelassa vallitsee näkemys, jonka mukaan vammat, jotka eivät näy ulospäin eivät ole työkyvyttömyyttä aiheuttavia ongelmia. Tähänhän kategoriaan kuuluvat juuri myös sellaiset hermostosairaudet, jotka eivät kuvissa näy, whiplash, fibromyalgia, selkäkivut yms. sairaudet mukaan lukien psyykkiset sairaudet. Mielenkiintoista on, että jos tukea hakeva oli itse raahautunut Kelaan selvittämään asiaa niin päätös oli 90%:n varmuudella kieltävä, koska "henkilöhän on terve kun hän kykeni tännekin tulemaan". Eli ei auta asioida paikan päällä esim. tällaisessa Tahdonvoimaakin tilanteessa. Jos ei ole ulospäin näkyvää vikaa, ei tukea useinkaan saa. Aivan järkyttävää.

Paljon tarvittaisiinkin tieteenalat ylittävää asiantuntijuutta ja kokonaisuuksiin katsomista. Usein toistuvat ja tutut tapaukset Kela pystyy hoitamaan mekaanisesti ihan ok, mutta jos vastaan tulee vieras ongelma, josta ei juuri tiedetä, heitetään hanskat tiskiin. Järkyttävää, mutta kirjan tapauksista ennen "vain" fyysisesti sairaat ihmiset sairastuivat pahoin myös henkisesti kun jäivät ilman tukea ja näin ollen joutuivat joka päivä taistelemaan sen kanssa miten elävät. Tähänkö ollaan siis tultu, että fyysisesti sairaista ihmisistä tulee masentuneita, ahdistuneita ja itsetuhoisia sen takia, että Kela evää heiltä mahdollisuuden elämiseen?

Laitan tähän yhden esimerkkitapauksen, joka ylitti täysin ymmärrykseni. Tämä on tosiaan vain yksi monista kirjan esimerkeistä...

32-vuotias Mikko on saanut tapaturmaisesti aivovaurion vajaa vuosi sitten, hän on sairaalahoidossa ja tarvitsee apua kaikissa toiminnoissaan. Syömistä on valvottava, ja Mikkoa on myös syötettävä, sillä hän saa vain muutaman lusikallisen ruokaa itse suuhunsa. Mikko tarvitsee nostamisapua, jalat eivät kanna. Vaipat ovat käytössä. Mikko jaksaa istua pyörätuolissa kolme-neljä tuntia kerrallaan. Muutaman sanan Mikko kykenee myös puhumaan, hän tunnistaa omaiset ja läheiset, jotka käyvät päivittäin sairaalassa. Mikko on käynyt myös yhden tai kahden vuorokauden kotilomilla lähinnä ädin avustamana. Omaisten tavoitteena on vuorohoito sairaalan kanssa. Näitä mahdollisuuksia selvitetään.

Koska Mikolla oli sairauslomia jo ennen tapaturmaa, hänen sairauspäivärahaoikeutensa päättyi puolen vuoden kuluttua tapaturmasta. Tilanteeseen liittyy moninaisia huolia. Lääkärinlausunto toistaiseksi jatkuvasta työkyvyttömyydestä kirjoitettiin juuri ennen sairauspäivärahakauden päättymistä ja eläkepäätöstä ei vielä kuukaudessa ole tullut. Viranomaisena Kela on kehottanut Mikon omaisia ilmoittamaan Mikon työvoimatoimistoon työnhakijaksi. (Metteri 2004.)

Että näin. Onko meidän ihanainen hyvinvointivaltio oikeastaan enää hyvinvointivaltio?
Samaa pohdittiin myös kirjassa. Voidaanko Suomea enää pitää hyvinvointivaltiona, kun meillä leipäjonojen ja marginaalisen toimeentulotuen rooli on korostunut, terveydenhuollon rahoitus on minimitasoa, sairasvakuutus on heikko ja kun kansaneläkettä ja sairasvakuutuksen päivärahaa ei enää makseta edes kaikille? Tässäpä mielenkiintoinen asia pohdittavaksi.

Ja taas sataa paskaa (Tahdonvoimaa)

Kelasta tuli kirje. Iso. Eli huono merkki. Aikovat hylätä osasairapäivärahani, koska lääkäri kirjoitti B-lausunnon ja suosituksen sairaspäiväraha-asiaa varten vasta lokakuussa, kun jouduin perumaan syyskuun aikani, koska olin tuolloin kipeä.

Tuli vaan lappu, että anna lisäselvitys, joka voi vaikuttaa asiaan. Mitäköhän tähän sitten selvittäisi, kun ne tietää jo kaikki. Se olisikin hienoa, että hylkäisivät sitten ajalta 1.8 - 30.11 kaikki korvaukset. En ymmärrä tota Kelan touhua. Täytyy soittaa Kelaan ja kysyä, että mistä on kyse. Ja sitten tutulle, joka on ollut siellä töissä, että mitä tohon raapustaa.

Mutta kyllä koetellaan. Tuntuu että mun paraneminen on vaan tehty mahdottomaksi byrokratiankin tasolta.

Eipä ole mitään sanottavaa (Tahdonvoimaa)

Nyt alkaa loppua sanottavat, joten kirjoitellaan diipadaapaa. Tampereella on tullut koko päivän vettä. Ja koko yön satoi kanssa. Valvoin ainakin seiskaan. Juuri kun oli nukahtamassa, Lady in Pink alkoi koodailla. Hän oli herännyt. Vaihdettiin siinä pari sanaa paskasta elämästämme ja sit kävin nukkuun.

Nukuin johonkin 15 asti ja työstin eilen aloittamani artikkelin loppuun. Sitten kiltisti hinkkasin liikkeet kolmesti päivässä, vaikka se tuntuu turhalta. Vaikka eilen tuli istuttua/seisottua jonkin verran, niin pää ei sipannut. Sen huomaa kyllä, että niskasta on viimeinenkin voima kadonnut maatessa. Oikein tuli lihakset kipeeksi, kun joutuivat kannettelemaan nuppia. No, ihan hyvä. Ainakin saivat treeniä.

Tänäänkin jatkoin samaa linjaa ja istuskelin niin kauan, kun hyvässä asennossa jaksaa olla. Totesin, että läppärin käyttö vaakatasossa pitää lopettaa. Se provosoi niskaa pahemmaksi. Niin, sekin... Ei pää vieläkään normaali ole, vaan hermot on ärtyneet ja tuntuu edelleen painavalta. Puristus ja kiristys on mennyt pois. Lähinnä ohimot ja takaraivo on painavat. Oikea pahempi. Samoin alaselkä on ihan tikissä. Koko systeemi siis painunut kasaan. Ei jaksa kantaa päätä ja kroppaansa.

Sanomattakin on selvää, että koukistajia ei pysty tekemään. Huomenna, jos pää on hyvä, menen altaalle, vaikka kärsisin siitä seuraavat 3 viikkoa. Sillä saa tukea niskaan ja aineenvaihduntaa alueelle, kun koukistajia ei voi tehdä.

Kai se täytyis velloa pari päivää vaan sängyn pohjalla ja kattoa auttaako, kun niska sais levätä täysin. Se vois viedä loputkin oireilut pois. Tai sitten ei. No, lääke auttaa pahimpaan kivistykseen. Pärjään, vaikkei pää normaali olekaan. Katotaan sit joulun jälkeen lekurin kanssa sitä hevoskuuria.

Kynttilä muistuttaa joulusta hyllyn päällä. Muuten ei joulufiilistä tähän taloon tule. Onneksi on niin kurja talvi, niin ei edes ole sellainen White Christmas -meininki muutenkaan. Miettikää kohta on mennyt 8 kuukautta kaatumisesta. Kyllä voi pienestä tipahtaa taivaasta helvettiin. En voi olla miettimättä, millaistakohan elämäni olisi, jos en olisi kaatunut? Olisikohan burn-outissa vai puksuttaisin tasaisen varmasti duunissa ja koulussa eteenpäin? Vai alkanut hetken mielijohteesta äidiksi? Se hyvä puoli tässä 'laman' aikaan sairastamisessa on, että kuvausrintamalla on ollut tosi hiljaista. Ei harmita niin paljon! Ja mikäs täs on maatessa ja musaa kuunnellessa, jos ei vaan sattuis aina johonkin. Laskin just mielessäni, että jos tästä päivästä eteenpäin en saisi rahaa mistään, niin pärjäisin maaliskuu-huhtikuuhun vallan mainiosti, kun en maksa vuokraa. Eli siihen asti voin sairastaa ja sitten on oltava terve. Se ois sitten tasan vuosi.

Yötöiksi (Tahdonvoimaa)

Innostuin kirjoittelemaan artikkelin mielenkiintoisesta nousevasta bändistä ja yötöìksi meni. Nyt sain readyksi. Se niin hidasta ensin kännyllä vetää vedos, sitten tehdä koneella kyljellään eka kunnon versio ja viimeistely kotikoneella. Jatkuvaa dokumentin pyöritystä ja siirtoa jne.

Kännykällä kun ei näe teksti-, eikä merkkimääriä ja ruutu on niin erilainen, niin myöskään näköarvioon ei voi luottaa. Myöskään officestä tuttuja pikanäppäinkomentoja ei ole.

Kyllähän tällä tekstiä tuottaa mutta ei se hirveen nopeeta ja miellyttävää ole. Jos olisi 'sellainen tavallinen kirjoittaja', eikä niinkuin meitsi supersormi, niin teksti ei valmistuis ikinä. Kyllä varmaan aika säälittävä tapaus olen kännyköineni ja vaakatasoläppäreineni.

Ei sitä edes itse tajua, kuinka dorkalta tämmöinen tasapainovamma saa ennen niin fiksunoloisen ihmisen näyttämään. ;) Oikein säälittää kattella omia ystäviä, miestä ja perhettä. kun niistä näkee, kuinka ne kärsii, kun näkevät mut tässä tilassa ja kukaan ei voi tehdä mitään. Tulee sellainen tunne, että sen lisäksi, että pitää huolen itsestään, täytyy alkaa tsemppaamaan muita. Kaikki sanoo mulle koko ajan, eikö toi ikinä lopu? Kauan toi voi kestää jne. Ja mä hoen vastauksena aina samaa: en tiedä, eikä voi olla edes varma, paraneeko ikinä. Ja sitten ne ihmiset vasta epätoivoiselta näyttää. Monet kieltäytyy kokonaan kuuntelemasta faktoja ja eihän se nyt itteskään hirveen hilpeä ajatus ole, kun tietää, mihin se johtaa. Mutta itse kun rämpii paskassa koko ajan, niin on sinut sen kanssa, ettei elämässä ole laatua, eikä edes odota muuta kuin että selviää päivän kerrallaan. Muille tämä vamma konkretisoituu vaan silloin, kuin he tapaavat mut ja se on varmaan tosi karmeeta...

Mutta kyllä hymyilytti, kun naapurin mies kävi tossa 1-vuotiaan kanssa pyörähtämäs tuomassa autotallin avaimet ja siinä turistiin sitten 20 minuuttia niitä näitä. Varmaan neljä kertaa meinasin vaistomaisesti kaapata pikkuisen syliin, kun olen tottunut noita mukuloita käsitteleen. Sitten viime hetkellä muistin, että niin joo, eipä nostellakaan... Tuli vähän sellainen lisävitutuksen maku, kun tajus, ettei ehkä koskaan pysty hankkimaan ja hoitamaan omaa lasta. No, sillehän ei sit voi mitään, turha surra. Yhtä hyvinhän sitä voi olla hedelmätön paska, joka ei ees sais lasta. Oon kyllä monesti miettinyt, kuinka hirveetä, jos tässä olisi vielä pikkuinen hoidettavana. En pärjäisi mitenkään.

No, ainakin alakerran pojat on nyt onnellisia, kun ne sai pannaria! Ystävän kanssa syötiinkin sitten se toinen. Minä 90 prosenttia ja hän 10. ;) Tekijän etuoikeus...

Nyt, hyvät yöt. Toimittaja lopettaa työt.

Turinaa tukirangasta (Tahdonvoimaa)

Ihmisen selkä on nerokkaasti suunniteltu kokonaisuus

Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa.
Selän materiaali, luu, on elävää, kasvavaa ja itsensä korjaavaa kudosta. Mikä muu materiaali voisi ohjelmoidusti kasvaa säädettyyn pituuteen ja aina olla optimaalisen lujaa ja samalla mahdollisimman kevyttä?

Luu kestää vuosikymmeniä jatkuvaa stressiä ja vääntöä, joka itse asiassa vain lujittaa sitä. Luun rakenne elää ja muovautuu joka hetki ja sopeutuu täsmällisesti siihen kohdistuvaan rasitukseen.
Jos luu murtuu, korjaus tapahtuu automaattisesti ja murtumakohta on entistäkin lujempi. Luun sisällä toimii sen suojaa edellyttävä tuotantolaitos, joka valmistaa miljoonia verisoluja joka sekunti. Luu toimii myös joka hetki tärkeänä linkkinä elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainon säätelyssä, mikä muun muassa mahdollistaa sydämen lyömisen.

Pystykävely on kokonaisuus, joka edellyttää erikoisrakenteisen jalkaterän, nilkan, polven, lonkan, selkärangan, sen liittymisen kalloon, suorat kasvot ja tasapainoelimet. Kyseessä on palautumattoman monimutkainen kokonaisuus. Kaikki osat tarvitaan suunniteltuun toimintaan. Jos ensimmäisenä muutoksena vaikkapa mutaation ja valinnan tuloksena nelijalkaisen esi-isän selkärangan kiinnitys siirtyisi niskasta kallonpohjaan, eläin ei näkisi eteensä.

Jalkaterä rakentuu kolmen tukipisteen varaan, mikä on optimaalinen ratkaisu pystyssä pysymistä ajatellen. Eteneminen tapahtuu jalkaterässä kahden kolmion periaatteella. Nilkassa on päällekkäisillä nivelillä ratkaistu liikkuminen epätasaisessa maastossa niveliä optimaalisesti kuormittaen.

Nivelten ja luiden lukumäärä on optimoitu vähentämään murtumien syntymisen todennäköisyyttä. Nivelissä olevat rustot ja niiden automaattinen painevoitelujärjestelmä estävät luiden kulumisen. Vahvat ja oikein sijoitetut nivelsiteet varmistavat rakenteiden vakauden.

Polvi koostuu kuudesta palautumattoman monimutkaisesta rakenteesta, jotka mahdollistavat muun muassa seisomisen pitkiäkin aikoja. Polven sisällä on ristisiteet vakauden säilyttämiseksi. Nivelkierukat toimivat iskunvaimentimina säästäen rustoja.
Lonkat ja lantio on suunniteltu seisomista, kävelyä, juoksua ja vakaata tasapainoa ajatellen.

Selässä on kaaret sen vuoksi, että näin taataan sen lujuus. Kaarisilta on luja ratkaisu. Jos näin ei olisi, painonnostaja ei voisi tempaista 200 kiloa.
Selkänikamien koko pienenee kallonpohjaa lähestyttäessä, niiden koko on aina optimaalinen kannettavaan kuormaan nähden. Selkänikamien välillä on välilevyt liikkuvuuden mahdollistamiseksi ja iskunvaimentajina.

Nikamien takana on fasettinivelillä varustettu nikamakaari selkäydintä suojaamassa.
Välilevy on iskunvaimennin. Paras aine iskun vaimentamiseksi ja liikkuvuutta ajatellen on vesi, joka ei puristu kokoon. Jotta vesi pysyisi paikoillaan, se on geelitetty. Jotta geeli puolestaan ei pursuaisi ulos nikamien välistä, välit on tiivistetty maailman ensimmäisellä vyörengasrakenteella, joka kestää vääntöä joka suuntaan.

Ihmisen selkä kiinnittyy kallonpohjaan, ei niskaan, kuten simpanssilla. Tämä edellyttää, että ihmisellä on suorat kasvot, ei simpanssimaista hyppyrimäkeä, joka estäisi eteenpäin ja alas näkemisen.
Tasapainoelimen kaarikäytävät ovat ihmisellä pystykävelyyn suunnitellut ja erilaiset kuin simpansseilla.
Ihmisselkä on terveenä aivan ylivertainen rakenne.

Sillä voi harrastaa painonnostoa tai tehdä olympiatason voimisteluliikkeitä. Kaksijalkaisina voimme lisäksi vaikkapa tanssia jäällä tai pelata jalkapalloa. Tämäntapaisista suorituksista nelijalkaiset eivät voi edes haaveilla.

Jotta oletetulla evoluutiomekanismilla päästäisiin pystykävelyn palautumattoman monimutkaiseen kokonaisuuteen, tarvittaisiin miljoonia täsmämutaatioita. Evoluutioteoria olettaa, että ihmisellä ja simpanssilla on ollut yhteinen esi-isä 6 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen ja simpanssin DNA:n eroavaisuuden väitetään olevan 1 % luokkaa.

Tämä on DNA-koodin tasolla 30 miljoonan koodikirjaimen suuruinen ero. On helppo osoittaa, että 6 miljoonassa vuodessa voisi evoluutiomekanismilla kertyä korkeintaan 1 000 kappaletta tarvittavia täsmämutaatiota. Miljoonia kuitenkin tarvittaisiin pystykävelyn kokonaisuuteen.

Yhtä helppo on osoittaa, että kehittyvä prototyyppi ei pääsisi eroon samanaikaisesti sen perimään väistämättä kertyvistä miljoonista haitallisista mutaatioista, joita kaikkia valinta ei kykene poistamaan. Ne estäisivät sekä pystykävelyn kehittymisen että varmasti veisivät prototyypin sukupuuttoon geneettisestä virhekatastrofista johtuen.

Lienee ilmeistä, että älykäs suunnittelija on suunnitellut ihmisen selän, joka on osa pystykävelyn kokonaisuutta. Toki ihmisellä on selkävaivoja, mutta niitä on yhtälailla myös eläimillä. Me elämme rappeutuvassa maailmassa. Lääketieteessä tunnetaan jo yli 7 000 sattumanvaraisten mutaatioiden aiheuttamaa sairautta. Tämä kertoo kerran tapahtuneesta älykkäästä suunnittelusta ja vahvistaa sen jälkeen alkaneen DNA-koodin rappeutumisen tosiasian. Yhtä sattumanvaraista "hyödyllistä" mutaatiota kohden tulee miljoonia "neutraaleja" tai haitallisia, joista ei valinnan avulla päästä eroon.

Älykäs suunnittelija on suunnitellut täydellisen tuotteen, me voimme todeta vain, että tuote väistämättä rappeutuu ja sairaudet sukupuutto ovat kaikilla edessä tässä vihamielisen mutageenisessä ympäristössä, jossa nykyään elämme.

Pekka Reinikainen

Lääkäri

Sisähallipaikka (Tahdonvoimaa)

Harvinaista, meikäläiselle sattuu jotain hyvää! Naapurin mies perheineen lähtee joulun viettoon 2,5 viikoksi ja saadaan heidän parkkihallipaikkansa lainaksi! Jesh! Ens viikkoa altaalla lämpimällä autolla.

Harvinaista herkkua ja bensan säästöä. Mehän ollaan ikuisuus parkkihallijonossa. Sitten kun pyöritään kasikymppisinä haudassa, Toasilta tulee ilmoitus: olette saaneet autopaikan...

Ei muuta kuin uutta pannaria vääntämään kiitokseksi! Siellä perheessä pari alle 4-vuotiasta jässikkää, joten pannari otettaneen ilolla vastaan. Toivottavasti eivät ole lapset laktoosi-intolerantikkoja, kun on normaaliin maitoon tehty... Muuten naapuri mies kiittää. ;)

Näitä se niskavammainenkin osaa tehdä (Tahdonvoimaa)

Aina kohoaa kuin ammattileipurin tuotokset.

Ja vielä masentuneisuudesta (Tahdonvoimaa)

Ja masentunut ei myöskään:
- pysty asettamaan itselleen päämääriä, joihin tietoisesti pyrkii
- viitsi harjoitella koko ajan niinkuin neuvottu, vaikkei tulosta heti näkyisikään
- pysty suunnittelemaan omaa kuntoutustaan niin, että minimoi pahan olo ja maksimoi hyvän olon
- usko vielä tervehtyvänsä, vaikka se tuntuukin kaukaiselta
- näe ystäviään ja tee töitä
- koita keksiä jatkuvasti itselleen tekemistä, ettei pelkkä oleminen olisi mahdollista
- pysty 'huijaamaan' itseään oman edistymisen suhteen
- hanki parhaita asiantuntijoita avukseen parantamaan itseään
- ota selvää vamman viimeisimmistä tutkimus- ja hoitomenetelmistä, jotta voi kokeilla jotain muuta, jos tämä ei toimi

Masentunut lyö ns. hanskat tiskiin, lukkiutuu himaan, tuijottaa seinää, on täysin avuton ja toivoton, eikä edes tajua tätä. Niin, ja lopulta tappaa itsensä, koska tilanteelle ei voinut tehdä mitään.

Toivottavasti tätä masenteineisuuspaskaa ei tarvitse jauhaa enää tässä blogissa. Sanon aina kaikille: kerta et tiedä tästä vammasta, ole mieluummin hiljaa kuin että yrität arvailla. En minäkään ole terveydenhuollon ammattilainen ja sellaista leikki, vaikka paljon tästä vammasta tiedänkin. Jopa enemmän kuin monet oikeat ammattilaiset.

Masentuneisuuspaskaa (Tahdonvoimaa)

Me kaikki niskavammaiset kuulemme tuota koko ajan.
- Olet niin masentunut tuon sairautesi takia.
- Hanki apua, olet ahdistunut. - Olet varmaan tulossa hulluksi ja kuvittelet noi oireet. - Mene nyt nyt lääkäriin jne.
- Miten et pysty olemaan iloinen, muista että asiat voisi olla niin paljon huonomminkin.
- Et halua lähteä enää edes kavereiden kanssa istumaan iltaa. Olet masentunut.
- Miten et tee enää mitään hauskaa ja ota iloa irti pikkujutuista? Tuo on masennus.
- Miten on mahdollista, ettei sua kiinnosta vaihtaa tota vuosi sitten palanutta lamppua? Taidat olla masentunut.
- Miten et saa enää iloa samoista asioista kuin ennen? Olet varmasti masentunut!

Kysymys kuuluu:
Kuka ei olisi hieman masentunut tässä tilanteessa? Kyllähän sitä yritetään pitää kaikki mieli hilpeenä mutta on se aika helvetin vaikeeta välillä. Ja kuka sen kieltää, etteikö saisi olla välillä masentunut, kun olo on kaikista pahin? Tai luuleeko joku, ettei sitä muka itse tajua, kun elämä on täydessä kaaoksessa ja mikään ei ole enää itsesi käsissä/et pysty tekemään asialle mitään? Tai että ihan kuin masennus siitä häviäisi niin kauan, kun fyysiset oireet ei rauhoitu? Uskon että ketä tahansa hieman suruttaisi elää ilman tasapainoa ja kipujen kanssa

Mutta kaikille masennuspaskaa tyrkyttäville tiedoksi: niin kauan kun fyysinen kunto on tällainen, mielikään ei voi olla hirvittävän hilpeä. Eikös ole vähän pimeetä, että hyppis joka aamu riemusta, vaikka olo on kuin kuolleella?

Toki kun olo on parempi, fiiliskin on parempi. Normaaliin elämään kuuluu, että saa vituttaa ja rankasti, kun keho pettää ja olla paremmalla tuulella, kun on fyysisesti parempi olo. Masennus taas on ja pysyy, tapahtuipa fyysisessä olossa edistystä tai ei. Ja pikkuasioiden hoitamatta jättäminen ei ole kiinni siitä, etteikö niitä saisi tehtyä, vaan siitä, ettei huvita, koska tietää niiden seuraukset.

Ketä kiinnostaa hakea muste postista, jos vaihtoehtona on hakea se jäisellä autolla (jonka raappaaminen on täysi tuska tällä niskalla ja jossa istuminen pahentaa kaikki hermo-oireet) ja kävellä postissa niin, että pitelee seinistä kiinni, kun ei ole tasapainoa, vai se että päättää vaan olla tarvitsematta mustetta ja hoitaa asian muulla tavalla?

Tai jos hiusten kampaaminen aiheuttaa takaraivopäänsäryn viikoksi, niin tahtooko sitä tehdä 5 kertaa viikossa vai minimoida sen kahteen?

Selvennetään siis vielä:
Kyse on enemmänkin siitä, kuinka paljon haluaa aiheuttaa itselleen lisää pahaa oloa kuin siitä, ettei saa aikaiseksi.

Jos tervehdyn (Tahdonvoimaa)

... Niin aion piipahtaa Nuukissa.

Arvatkaas, missä se on?

Vihjeet: alueella ilmestyy kaksi lehteä ja oma on YLE. Lisäksi siellä on 500 kasvilajia ja 33 nisäkäslajia, joista 8 elää maalla. Jos alue sulaisi, siitä tulisi todennäköisesti saaristo. Asukkaita on himpun vajaa
60 000.

GKK eli Google Käyttö Kielletty. Vastaus paljastetaan, ehkä joskus.

Ja taas painaa (Tahdonvoimaa)

Eipäs sittenkään auttanut pysyvästi fyssari. Tänään päivällä vielä oli hyvä olo mutta iltaa kohti taas huononi. Koko polla on helvetin painava. Ei herranjestas. Jostain hermot on nyt todella suuttunut...

Huomisen katton vielä ja sitten soitan (huokaus, taas!) lekurille. Lupas mulle jonkun tajunnanräjäyttävän setin tohon Klotriptylin rinnalle, jos CST ei auta. Toivottavasti se vaivuttais koomaan vuodeks... Hyvät yöt. Yritän nukkua, jos se auttais.

Kaikki hoitamatta (Tahdonvoimaa)

Sairaana kaikki jää hoitamatta. Aluksi yritin vähän välittää mutta nyt on ihan sama. Ne on ihan pikkujuttuja, jotka pitäis duunaa kuntoon, mutta ei vaan kiinnosta. Välillä ei jaksa kammata tukkaa moneen päivään. Sen peseminenki on riittävä ponnistus. Ja kukas sitä ees kattelis, ku ei paljon tartte himasta poistua. Latvat on
niin ylipitkät/kuivat, kun ei ole päässyt kampaajalle 8 kuukauteen.

Mistä tämä tekemättömyysmietintöni alkoi? Siitä, että tänään piti täyttää opintotuki- ja lainahakemus mutta eipäs ollut mustetta tulostimessa. Muste odottaa postissa, muttei jaksanut hakea ja mies tuli niin myöhään illalla paltsusta, ettei ehtinyt. Ja huomenna hän lähtee laivalle (minun firmani)pikkujouluihin (joihin itse en pääse) ja tulee perjantaina, joten taas jää hakematta... ;)

Oma juttunsa on pankkiasiat. Oikein nauratti, kun ihmettelin, mihin tililtä oli hävinnyt 250 euroa 15.12. Maaliskuussa -08 pistin (optimistisena) rahastosäästöt seis marraskuuhun -08 asti, koska oletin, että tietty tienaan ihan normaalisti jo joulukuusta. No, ei ihan mennyt niin ja Nordea oli nappassut tililtä eurot rahastoihin. Ei nimittäin muistanut ilmoittaa marraskuussa, että täytyy jatkaa säästöpaussia...

Laskuja tulee lisää mutta rahaa ei ja vaikka oiskin, niin ne jää maksamatta, koska ei saa aikaiseksi avata kuoria. Tässä taloustilanteessa ei kannata ees myydä rahastoja, kun tulis takkiin niin pirusti.

Jos sairastelu jatkuu vielä kauan, niin kohta ollaan siinä tilanteessa, että velkoja alkaa kantaa tavaraa ulos kämpästä tai täytyy pistää auto myyntiin. ;) Enkä edes muista, milloin olen viimeksi maksanut vuokran miehelle... Mutta eipä hän sitä odotakkaan.

Näi sitä terveestä nuoresta sosiaalisesta ja vastuuntuntoisesta naisesta tulee välinpitämätön velkaantunut hylkiö, jonka elämällä ei ole mitään väliä itselleen. Kaikki muut kyllä välittää mutta kukaan ei pysty antamaan mulle elämää takaisin. Surullista!

Huhhuijaa (Tahdonvoimaa)

Ystävä kävi tossa piipahtamassa tuomassa kokeellista tyyliä edustavan runokirjan ja suklaata lahjaksi. Istuttiin 15 minuuttia pöydän ääressä turisemassa ja nuppi on kuin Haminan kaupunki. En edes muista, mistä puhuttiin. Kävellessä tippuu iloisesti maan läpi ja huimaa sillain tavallisesti. Korvat menee lukkoon, kun hetkenkin on pystyasennossa. Ei vaan jaksa kannatella niskaa, kun ei ole päässyt treenaamaan. Että semmoista.

Ainoa hyvä puoli on, etteipähän ole sitä hirveetä hermokipua takaraivossa tai otsalla. Vaikka tiedän, että takapakkia tulee rytinällä kuukausikaupalla, niin se nyt maattava vaan, kunnes polla on siinä kunnossa, että uskaltaa taas harjoitella.

Tule joulu kultainen. Just tossa miehen kanssa naurettiin, että vaikka jäätäis tänään bussin alle, niin vois paskempi joulufiilis enää olla. Saatana, jos tästä jää tämä helvetillinen huimaus ja epävarmuus, niin sitten voi alkaa jo kattella hautapaikkaa. Niinkuin oon aiemmin kirjoitellut, niin ilman tasapainoa en pysty elämää. Voisin vaikka toisesta kädestäkin luopua, jos pystyisin liikkumaan normaalisti. Mutta huimaus invalidisoi ihan täysin, kun ei pysty lähteen mihinkään eikä keskittymään, kun kaikki energia menee siihen, että pysyy pystyssä.

Kuulumisia (Tahdonvoimaa)

Nyt ei ainakaan purista päätä mutta ei kyllä käännykään ranka. Olo on samanlainen kuin lokakuussa. Ollaan siis aivan jumissa. Mä olin jo niin onnellinen, kun sain elää melkein pari kuukautta ilman sitä kokovartalojumitusta. Mutta nyt ollaan taas samalla lähtötasolla kuin lokakuussa.

Se pieni pään provosointi auton kanssa todella aiheutti sen, että tuli takapakkia 2 kuukautta. Ja jokaisen tuollaisen töyssyn jälkeen paraneminen on hitaampaa. Makaamiseksi menee siis joulu. Sillä se viimeksikin lähti. Ihan turha yrittää olla aktiivinen kun nuppi on sellaisessa kunnossa, ettei se kestä sitä. No, ei auta kun niellä kaikki paska ja viettää surullista surullisempi joulu.

Nyt täytyy keittää kahvit, kun eilen jäi juomatta. Seuraksi on rahkaa ja ikivanha kuiva pulla, kun ei ole muutakaan, ja mies on viel Hesassa ja ei jaksa lähteä itsekään kauppaan. Muttapa mitäpä sillä on väliä. Kun ihminen on tässä kunnossa, ei millään ole mitään väliä enää.

Ainakin nyt parempi (Tahdonvoimaa)

Ainakin nyt on parempi olo. Kuin hakattu. ;)

Mutta huomenna sen vasta huomaa. Käsiteltiin koko kroppa! Se oli koko putki totaalisen jumissa. En pystynyt käveleen, kun menin hoitoon, kun lonkatkin kinnasi. Fyssari kysyikin, että onko sulla rautakanki pyllyssä vai häh? ;) Oli. Sanoin nauttivani.

Vedän koko viikon sängyn pohjalla, niin ehkä hermosto rauhoittuu. Mutta olipas oikein kunnon jumin iskenyt. Tuntuu, että koko kroppa ois hakattu, vaikka fyssarin kosketusvoima on n. 5 grammaa.

Kun avattiin sitä C0:aa tuntui, että päässä ois ollut 20kg:n paino mutta todellisuudessa fyssari vaan piti toista sormea C1:sen kaarella ja toisella käänsi päätä vähän sivuun, niin se C0 aukaisi itse itsensä. Sitä on vaikea selittää, mutta se tunne on todella magea.
Ensin sattuu ja kiristää niin pirusti mutta sit kun se lukko aukeaa, niin ne loppuu kun seinään. Jestas, se on niin vapauttava tunne.

Se nivel siis tosiaan lukkiutuu jostain syystä mulla oikealle. Yleensä puuttuvan tuen takia. Mulla se on ollut 5 vuotta virheasennossa siis, koska ei se muuten noin hanakasti aina menis takas jumiin. Ja se vetää sit koko kropan siitä vinoon/lukkoon, koska hermosto on herkistynyt, eikä siedä virheasentoa -milliäkään.
Helvetti.

Ja siksi se kipristelee oikein tuplaten tohon yläniskaan, että kun siinä on lihasten kiinnityskohta, kalvon kiinnityskohta ja nivelkin vielä oikkuilee. Mutta kun hermoston rasitus vähenee, niin C0-jumi ei haittaa. Toki se ois hyvä saada suoraan mutta ei ole niin justiinsa, jos siellä on kuitenkin riittävästi tukea.

Juteltiin pitkään taas hoidon jälkeen. Fyssari oli sitä mieltä, että mun hermosto ei ole vielä ees herkkä. Yksi sen asiakas oli käynyt sillä kerran, minkä seurauksena sen näkö muuttui +2,25:stä - 2:teen. ;)

Mullakin on hajataitto hävinnyt kokonaan mutta viel ei kannata kuulemma ostaa uusia laseja, kun näkö tulee muuttumaan koko ajan... Sain vielä yhden uuden liikkeenkin, tai se on vanhojen yhdistelmä, joka vaikuttaa just silmähermon kautta C0:aan. Feldenkreiz-metodiin perustuva harjoite... Kyllä tuo nainen vaan yhdistelee loistavasti parhaiten sopivat puolet/harjoitteet kaikista metodeista... Nostan hattua!

Runon pienen kirjoitin... (Musti)

Toiveikkaana avasin blogin tään, hieraisin silmiä, oikeinko nään. Tahdonvoimaa apua oli saanut hyvin, iloisia oomme, kiitos ja kumarrus fyssarille syvin.
On mukavampi tästä elämää eteen päin jatkaa, oisko mahdollista tehdä parin tunnin joulumatkaa.
Silti aikaista on sanoa juuta tai jaata, kuka jatkuvan hyvän olon voisi taata. Mutta ajatusleikkiä leikkikäämme Tahdonvoiman jouluna luonamme näämme. Kinkku uunissa paistuu, se niin makoisalta aina maistuu. Laatikot monet pöytään kannan, kohta saa syödä kun luvan annan. Höyryävä riisipuuro ja luumusoppaa, tähänkö sitten vatsa stoppaa. No eihän nyt vielä lopettaa sovi, pysyy kiinni viel vessan ovi. Hyvä kahvin tuoksu huoneen täyttää, tortut ja pullat niin hyviltä näyttää. Otan vielä suklaata vähän, voi glökikin maistuis hetkeen tähän. Nyt alkaa tuntua siltä kyllä, että numeroa liian pieni puku on yllä. Aukaisen vetskarin ja vyön jos vielä himpun verran syön...
Eipä muuta tällä kertaa, joulu on juhlista suurin, vailla vertaa...

Runokuulumiset fyssarille (Tahdonvoimaa)

Hei!

Hirvee kokovartalojumitus lähti veks, kun fyssari siihenkin keinon keks. Takaraivokin parempi on, ei ollenkaan toivoton.

Oleen pystyyn myös ohimolla ilman, että räjähtää koko polla. Ei muuta kuin jouluruokia massuun ja iltaisin Klotriptyliä nassuun. Nyt täytyy iisisti ottaa, ettei iske päähän uutta pottaa.

Tulee parempi joulu mulla, maistuu kenties myös äitin joulupulla. Sydämellä joulusta nauttikaamme ja tammikuussa sitten tavatkaamme.

Jään odottamaan ilolla seuraavia päiviä, toivottavasti nekin voin elää ilman kivun häiviä.

Kiitos.

Pikadiagnoosilla taivaaseen (Tahdonvoimaa)

Lainaus Me Naiset -lehdestä, missä käsiteltiin Googlesta haetun terveystiedon oikeudenmukaisuutta. Ohessa oli mm. seuraava kysymys:

'Jalkojen nivelet naksuvat ja rutisevat. Onko se huono merkki?'

Yhtä yksioikoinen vastaus:
Nivelten naksuminen on hyvin tavallista. Naksuminen ei liity mihinkään nivelsairauteen, eikä siihen liity tavallista enempää nivelkipuja tai sairauksia. Anna nivelteli vain naksua.

Yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenwall, Mehiläinen

Oma kommentti:
Ensinnäkin aika kova fakta tietämättä, kuka potilas on. Mikä on hänen sairashistoriansa, ikänsä jne. Ja sitä paitsi, terve nivel, joka tukevat lihakset, nivelsiteet ja jänteet ja jonka hermotus toimii oikein, naksuu harvoin/satunnaisesti. Useimmiten naksumisen syy on yliliikkuvuus, nivelen kuluminen tai nivelpintojen muu epätasapaino. Syyt vaihtelevat.

Eli yhtä hyvin kuin Kuukelin kertomaan kannattaa suhtautua kritiikillä, ja ainakin miettiä, sopiiko lähtötilanne itseensä, kannattaa suhtautua myös lekurin palstoilla kysyttyihin kysymyksiin ja etenkin niiden vastauksiin.

Hyvät yöt! Meikä naksuu huomenna fyssarille. :)