Että ei ihme, kun C7 on taas vammaillut, koska en ole osannut kohdistaa mobbausta siihen - viimeiseen 4 kuukauteen. ;) Tänään kun yhdessä sitä liikettä treenattiin, tuntui taas niin luuserilta. Vuoden hinkannut samaa juttua, josta lähes puolet vituilleen.
No, ft otti omaan piikkiin. ;) Mitäs luotti liikaa siihen, että osaan liikkeet kolmen yhteisen harjoittelutuokien perusteella, 'nuori kun oon'. Koukistajat sentään meni oikein. Halleluujaa.
Putoaminen ja takaraivokiristys tulee sieltä korvien kohdalta, kun se poikittaiskalvo kiristyy ja kaikki syvät pikkulihakset on ottanut damagea. Keikkuminen siitä, että C0:n nivelside tai/ja tukilihakset on löysät.
Tänään väännettiin ja käännettiin juurikin poikittaiskalvoa (tentorium). Oli kuulemma kuin vanhaa kuivahtanutta tiskirättiä ois rutistanut. Siltä se tuntuikin. Kun käänsi niskasta, tuntui suoraan nenässä. Ei silti heittänyt nenäpainetta - vielä ainakaan. Samoin oikea korva oli ihan tiltissä.
Mulla on vaan niin superherkkä hermosto, että on kuulemma veteen piirretty viiva, mikä on sit liikaa hoitoa, ja kinnaa kalvon entistä pahempaan jumiin, ja mitä vie tilaa eteenpäin. Se on varma, että poikittaiskalvo on ollut vinksallaan jo pitkään.
Putoaminen/joustaminen on suuri kysymysmerkki. Yksi vaihtoehto on se, että sisäkorvassa/korvan takana on jotain mekaanisessa puristuksessa tai sinne niskasta menevä hermo on pinteessä jossain matkalla. Se tosin aiheuttaisi normaalisti, (mut mä en olekaan normaali!) huimausta, ei tuollaista 'pudottavaa tunnetta' ja epävarmuutta. Todennäköisin syy hönötasapainolle on kehon asennon ja asentotunnon muuttuminen.
Mitäs muuta?
- Kraaterit on kallon keskiluun saumoja. Ei ole tuntunut ennen, kun on ollut niin paljon turvotusta ja arpea.
- Kasvojen puutuilulle ei ole muuta selitystä, kuin arpikudos C0-välissä. Tai sitten tulee ylempää, mikä on huonompi juttu. Ei voi tietää.
- Suurempi kävely kiellettiin toistaiseksi, kerta se ärsyttää yläniskaa. Eli saan jatkossakin pysyä himassa ja tylsistyä.
- Pulloon täytyy taas alkaa puhaltaa.
- Sternot on jo vahvat ja ens kerralla saan sit syvien lihasten varsinaiset harjoitukset.
- Koukistajia alan tekeen ilman tyynyä, eli totuttaan takaraivoa kovemmalle petille.
- Vaakatasoläppärille ei ole asiaa, jos siitä tulee huono olo. - Altaalle on mentävä, vaikka pää kädessä. Tai hankkia puku ja painella järveen. ;)
- Pitää kuulemma rukoilla, että hermosto antaa joskus periksi.
- Työtä on enemmän edessä kuin takana.
Että paska tulevaisuus kaiken kaikkiaan. Seuraavan kerran meen hoitoon kahden viikon päästä keskiviikkona. Sit jos kevään aikana ei tule selkeitä edistysjaksoja, täytyy miettiä, että mitäs vittuu me tehdään. Kymmenen prosenttia ei vaan parane, vaikka tekis mitä.
Oikein arvannut perii Läheisen sitten joskus, kun en sitä tarvi. Siis mikäli sellainen päivä vielä tulee...
Jos oikeita vastauksia on useampi, voidaan Läheisen täytteet pistää jakoon. Siitä saa kivoja kyynärtukia tai polvisuojia n. 5 hengelle. Kiinnityskuminauhaksi voin lahjoittaa siivut limenvihreästä Unelmasta. En hirveesti, että pystyy hinkkaan ojentajia biitsikuntoon (kesäksi 2015).
Hyvä, jos ranka on ollut parempana! Sehän on vaan ilo, että kirjoitukset vähenee. Nähtävästi mä meuhkaan täällä yksinäni loppuelämäni. ;)
Kyllä kreikka ja latina helpottaa toisiaan: Sanamerkityksissä on paljon samaa, samoin kieliopissa.Latinan kieliopin jälkeen edes kiina ei tunnu missään. Se latina oli yhtä vidua nääs. Pelkkiä substantiivien sija(?)muotojakin oli enemmän kuin suomenkielessä ja verbit taipui persoonien ja tapaluokan lisäksi vielä ties missä muodoissaan. Niin vaikeaa.
Kreikassa oman haasteensa luo kirjaimet sekä painotus. Se on niin erilainen kieli, että pitäis asua hetki Kreikassa, että oppis painotukset. Tosin iskä laittoi kreikkalaisen nettiradion koneelle ja tossa se nytkin molottaa. Oletettavasti kuuntelen juuri suklaapatukkamainosta, tai kaakao. ;)
Ja tenttikirjoista puheenollen. Lukekaapas tämä. On näet kuivempaa kamaa kuin Beduiinien lannevaatteet Saharassa maratonin jäljiltä.
Kappale:
Hengen ja luonnon historiallinen pariutuminen
'Tavoitteena on luoda sellainen tietoteoria, johon radikaalitkaan kumoukselliset voimat eivät voi vaikuttaa ja jossa immenenssin vaikutuksen alainen henki kuitenkin kykenisi saavuttamaan transsendenssin. Henki puhdistetaan samalla tavalla: Kuin se irrotetaan aineesta, henki irrotetaan ruumiista. Totuus voidaan saavuttaa ainoastaan puhtaan ja absoluuttisen olemisen alueella'.
Mitä tästä opimme? Emme vissiin mitään.
Mitattiin tänään pitkästä aikaa verenpaine, joka oli oikke jees 128/85. Pulssi sen sijaan on pystyssä ihan hirvee - yli satasen. Se on tosin normaalia, kun niska on lysyssä. No, tulipahan tsekattua.
Täytyy kysellä tiistaina, kun meen fyssarille, että mitä ihmettä noi mun päässä olevat kuopat on. Varmaan revähtäneiden lihasten kiinnityskohtia. Kiinnostaa vaan tietää, kun vannon, ettei niitä ole aikaisemmin ollut.
Jaahas, jos nyt sit pakottais ittensä nukkuun! Hyvät yöt. Ja huomenet aamuherääjille.
Ps. Mamman riisipuuroa on vain pieni kauhallinen jäljellä aamuksi. ;)
Kaikkea siitä saakin: Keinosydämen ja lentävän hairy-Fallos-symbolin.
Äiskä teki kaapin täyteen ruokaa, niin taas pärjää. Makaroonilaatikkoa, keittoa ja riisipuuroa. Vähän kuin joulu ois tullut taas. ;)
Niska separoi taas eilisen jälkeen. En tiedä miksi. Separoi vaan. Tai sitten oon tulossa kipeeksi. Nyt separointi on siirtynyt hartsuihin ja rintarankaan. Sinne, missä se vamma virallisesti on. Kyllä yläniskakin on ihan lopussa mutta yllättävän hyvin kestänyt kuitenkin.
Omatkin nääs aukes ihan yllättäen. Halleluujaa! Toivotaan, että pysyykin.
On kyllä kummallista - välillä ihan kunnossa, välillä meinaa henki lähteä. ;)
No kalvoista tuli mieleen, että kuinkahan moni todella tietää, että niskan(kin) nivelsiteet + muut tukirakenteet on sidekudosta (esim. kollageenisäikeitä), joka on uusiutuvaa tavaraa? Mutta ei se itsestään ilman hoitoa ja harjoittelua uusiudu.
Mun fyssari aina sanoo, että alarialigamenttivamma on 'piece of cake', jos sen kuntoutus alkaa saman tien ja kuntouttaja tietää, mitä tekee ja ohjeistaa myös potilaan siihen.
Kerran kysyin, kuinka moni hänen potilaansa on sitten kuntoutunut ko. vammoista. Kuulemma jokainen, jolla on ollut pitkäjänteisyyttä, älliä ja uskoa paranemiseen.
Sitten kysyin, mihin niskavammoista kuntoutuminen perustuu.
Vastaus oli:
'Dear, ihminen uusiutuu koko elämänsä ajan mutta pitää tietää, mikä sitä uusiutumista edesauttaa ja aloittaa hoidot ja harjoittelut ennen kuin kudokset arpeutuu ja hermot on ollut liian kauan shokissa. Kun turmasta on mennyt kauan, kudosta on vaikea(mpi) elvyttää mutta aina voi vähän auttaa!'
No niin, nytpä sitten kysynkin, kuinka moni hermotason alarialigamenttivamman (tai muun yläniskavamman) saanut potilasta on:
A) Diagnoosin n. 2 kk:n sisällä diagnoosin
B) Oikean diagnoosin
C) Saanut diagnoosin fysiatrilta, joka on käynyt CST-kurssit ja perehtynyt autonomisen ja kipuhermoston toimintaan ja osaa laatia kuntoutussuunnitelman
D) Päässyt HETI kuntoutukseen, joka vaikuttaa hermotasolle asti (Esim. CST)
E) Saanut OIKEAT harjoitukset + säännöllistä harjoittelunohjausta esim. juuri yläniskan ligamenttivammaan liittyen mm. kielen imemiset, silmien kautta tapahtuva mobilisointi, leukanivelliikkeet, kitalakimobilisoinnit yms.
F) Saanut ohjeet ja vinkit arkeen itsekin whiplashistä selviytyneeltä fysioterapeutilta?
Ei varmaan kovinkaan moni.
Suomessa ei yksinkertaisesti ole yläniskavammoihin perehtyneitä fyssareita, joilla on hallussa hermotaso, kalvotaso + koko anatomia sekä hoitometodina hermotasolle vaikuttavat jutut SEKÄ omakohtainen kokemus whiplashistä! Joku palikka uupuu kaikilta, paitsi muutamalta fyssarilta. Helvetin harmillista!
Hollannissa kaikki valmistuneet fyssarit voivat osallistua jatkossa CST- jatkokoulutukseen, ja kursseja markkinoidaan kuulemma merkittävästi. Niillä käydään kalvot ja hermosto läpi todella tarkasti. Tuo on hieno edistysaskel!
Mutta mitä Suomessa?
Täällä kun puhut kalvoista fyssarille tai lekurille (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), jengi nauraa päin naamaa, että pidä kalvos...
Mutta ei kannattais. Kaikki mun nykyisen hoitavan lafkan potilaat, joilla on ollut kärsivällisyyttä, älyä ja luottoa, on nimittäin aika pirun tyytyväisiä ja esimerkki siitä, ettei kalvoteoria ole huuhaata. Jatkan siis selkärangan kalvojen kimpussa... ;)
Aamen.
Mä oikeesti käyn tappamassa pari fysioterapeuttia, jos en saa niskaani kuntoon. Kaikki ne vitun hieronnat ja ylirankat mobilisoinnit vei paranemista niin vitusti taaksepäin ja olen ihan varma, että paskoutuneen niskan hinkkaaminen aiheutti vaan lisää repeämiä -> lisää arpea.
Tänään on kiristänyt niin paljon, että hetken aikaa aattelin, että pitäiskö vaan tappaa ittensä. En mä tuu ikinä tästä normaalikuntoon palautumaan ja nähtävästi siedettävä olotilakin on työn ja tuskan (etenkin tuskan) takana, niin vittuuks sitä kitumaan.
Taidanpa pistää paskaksi pari lasia, jos se helpottais. Näin teen. Sitten meen kieriin alasti niihin murusiin niin saa vähän muuta ajateltavaa kuin niskan kiristys. ;)
Hyödynsin tukkapalleroani ja hauskuutin itseäni Herra Polven neljällä eri profiililla. Mielikuvitusta nääs.
Kaverilla on aitoa tukkaa päässä!
Tämän päivän olen fiksannut konettani. Otin netistä 100-sivuisen PDF:n, jossa oli about 500 taskia, joilla koneesta saa paskat pois. No, siitä sitten aloin duunailla. Nyt on menossa asemien eheytys. Koneelta lähti just 10 gigaa tavaraa vittuun siivouksen yhteydessä. Kuvia oli aika helvetisti (tuplana) omissa kuvatiedostoissa ja jakokansioissa. ;)
Mitäs sitten tekis?
Niska on ihan pimee. Oudosti siis yhtäkkiä parempi, kun on levännyt mutta toisaalta ei... Ei osaa sanoa. Menee niin laidasta toiseen. Ehkä kolmen pvän makaus on auttanut yläniskaa nousemaan.
Sen sijaan hartsut ja jalat on ihan paskana. Voihan se taas olla niinkin, että ongelma on valunut jalkoihin ja alaselkään, kun tuntuu niin painavalta kävellä. Välillä jumitus on hartioissa. Toisinaan silmissä. Loikkii mielivaltaisesti pitkin putkea. Välillä ei jumita mistään. Toisinaan on lavat tulessa. Joskus pistää polviin. Välillä heittää korvat lukkoon. Toisinaan sattuu rintarankaan. Vain sacrum on säästynyt oikuttelulta. Vitun hämärää. Ihan sama.
Edelleen olen varma, että pää on irti. Takaraivolla trapeziuksen ja takaraivolihaksen kiinnityskohdassa oikeella on hirvee kuoppa. Samoin tuntuu, että C0:aa tukevat lihakset on kuollut. Kuulemma lihasrepeämät olisi näkynyt magneetissa. Ehkä on nyt vaan parempi uskoa, että niska on revähtänyt, eikä mitään revennyt. Semmoinen olo vaan, että musta puuttuu osio tuolta päästä ja niskasta. Kai ne kalvot joskus uusiutuu sit.
Kaikkea sitä ihminen tekee, kun on aikaa. Lukiossa lusmusin kaikki historian kurssit. Tajuttuani nyt maailmansotien vaikutukset koko Euroopan rakentumiseen totesin, ettei ehkä sittenkään olisi kannattanut peittää korviaan hissanmaikan hönkimiseltä. ;)
Myös mun niskassa on käynyt lauma panssarivaunuja ja tuhat sotilasta. Lihasten tilalla on pelkkää poljettua peltoa. Semmoista kovaa, epätasaista, rosoista kökköä! Halleluujaa. Mut hyvä asia on se, että hermosto-tilt on menossa pois totaalisella levolla. :) Nyt vika Rölli-mulkku suuhun ja sit nukkuun.
Öitä!
Hommia sylissä makaavalla tietokoneella ei voi tehdä mutta sitä voi vilkuilla ja kuunella musaa. Puhelimella väänsin tänäänkin yhden lehdistötiedotteet ja parit koulutuskonseptit. Kela on tyytyväinen: on se saatana työkykyinen! Niinpä niin.
Missä duunissa voit maata jalat katossa, hoitaa hommia omaan tahtiin ja olla joka toinen pvä duunissa ja joka toinen ei? ;) Yrittäjyys palkitaan.
Ois kyllä nyt korkea aika parantua. Alkaa nämä erikoisratkaisut hiljalleen tympiä...
Ai saatana, kun sattuu korvien taakse ja käsiin. Oireet vaan muuttuu. Halleluujaa. Vittu, kun sais jostain fyllinkiä tonne syviin. Hinkataan. Tiedän, miten niiden pään pitäis olla mutta se ei vittu vaan pysy siellä. Alan epäillä, että multa on revennyt toi pään ja niskan välinen kalvo kokonaan irti. Niin, miksei oiskin? Ihan sama. Mitä vitun väliä, mistä oireet johtuu? Jostain ne tulee kuitenkin.
Ja sen lisäksi olen 'keksinyt' myös selityksen koko vartalon jumille, mikä iskee, kun niska kyrvähtää.
Osalla niskan syvistä lihaksista + kalvoilla (ligamentit mm.) on suoria yhteyksiä duraan. Esim. Restus capitis inferior minor (Meniköhän oikein? No kuitenkin pieni syvä lihas, osa niskarusettia, the aistinelin!) on yhteydessä duraan.
Kun joku niistä em. rakenteista ei toimi niinkuin pitäis, eli suomeksi lyssähtää, dura ei pääse liikkumaan vapaasti yläosasta. Siellä paljon tartte lyssähtää, ahdasta kun on, niin dura on jo motissa.
Simppeliä! Ja kun dura on yhtä, jumitus siirtyy hiljalleen koko putkeen. Tietenkin myös lihaksiin/kalvoihin syntynyt arpikudos omalta osaltaan estää kalvojen vapaata liikkuvuutta. Näin se täytyy mennä. Kysyn ensi kerralla kun menen. Koska makuuasunto helpottaa siihen, niin silloin sen ahdistuksen täytyy tulla siitä, että joku mekaanisesti 'painaa' duraa. Tämmöstä tänään. Mitäs huomenna? Ai niin, hitto siihen on vielä tuntikausia... Tylsää.
Aikamoinen juttu. Mitäköhän siellä oikein tapahtuu, kun pää painuu rankaan? Ois hauska tietää. Vaan kun ei kukaan tiedä. Jotenkin ois nyt kärvisteltävä...
Tekstit
Kaikki kommentit
