Kuulumisii

Oli tapahtunut Fedjan mainitsema KKK eli Koko Kehon Kompensaatio. Yläkerran kalvot ei kestänyt rasitusta (seisominen/kävelyt) vaan heitti sit rangan alas asti iha jumiin. Lantio oli kääntynyt oikeelta eteen ja vinoon, samoin rintaranka (käden kohdalla vamma) ja kallonpohja. No, fyssari leipoi koko kropan auki. 1 h 20 min meni.

Ensin mobilisoitiin sacrum (häntä/häpy/suoliluu), sitten hartsut ja rintaranka, erikseen oikea käsi ja lopulta viel korvien poikittaiskalvo ja yläniska. Jännä huomaa, kuin paine siirty koko ajan ylöspäin ja lopulta se todella oli yläniskassa. Kalvoteorian mukaan retkahdusvammaongelma/oireisto tulee ylhäältä ja leviää alaspäin. En epäile.

Tehtiin ihan uusia juttuja. Mm. tuo käden mobilisointi oli tosi tehokas. Pyöritettiin sillain kevyesti olka, kyynärpää ja kämmen auki ja "leuhuteltiin" kättä sen luonnollisilla liikeradoilla pyörittäen koko ajan samalla rannetta, kyynärpäätä tai olkapäätä. Oli tiltannut siitä, et oot pitänyt tätä "painavaa" kommunikaattoria selälläni sylissä. Eli se loppu sit tähän. Liian staattista, ranka ei kestä vielä. Siitä se sit heittää paineen heti korviin ja takaraivolle, kun ranka tavallaan painuu vasten sänkyä, kun pitää kommaa sylissä kyynärpäät vasten patjaa. Ei hyvä.

Viel ei voi sanoo, mikä pössis, mut ainakaan ei ihan hirveesti nyt ahista kalvoista. Nyt sit seisomiset minimiin ja harjoitteet taas maksimiin, et saa sitä kestovoimaa. Mut kuitenkin iisistä taas lähdetään pohjalta nouseen. Ja fyssari oli sitä mieltä, että nää tiltit kuuluu asiaan, koska ihmisen luontainen halu kuntoutua saa sit koettelemaan rajojaan ja välillä mennään sit ylirasitukselle. Niinku nyt... Ei muuta ku takas alirasitukselle ja sopeutuminen ajatukseen, että tästä ei määräänsä nopeemmin voi toipua. Niin kai sit. Ens kerran on sit 19.8. Siihen asti pitäis ny ottaa sit iisimmin. Kattellaan! Ainaki nyt kipristää kivasti hartsuja ja lantioo, eli tuntuis, et hoidost oli apua.

Dodii

Nyt sit kädet kyynärpäit myöten ristiin, et kokovartalokäsittely auttoi... Kuulemma todennäköisesti seuraavaks heittää sit viel päähän jumituksen. Ni vitun hienoo.

Vitun paska "=?UTF-8?B?ZWzDpG3DpG5p?="

Taas oli pakko herätä. Miksei voi vaan päättää, että vetää päivän koomassa? Vielä parempi, jos vois olla hetken kuollut, koska silloin ei oletettavasti tunne kipua. Pää on ihan vitun kipee. Sinne se hörppäs ny yläniskaan. Pää on semmosta kireetä kalvoo. En tiedä, mistä tuli enkä välitä. Mietin tässä kovasti, pitäiskö jäädä vaan kotiin vai mennä hoitoon. Toisaalta hoito voi pahentaa oloa, kun särkee akuutisti. Mutta jossen mee sinne, kalvojännitystä ei saa millään laukeamaan. Taidan rimpauttaa fyssarille ja kysyä hänen mielipidettä.

Tässä konkurssissa ei tunnu missään, niin aattelin mennä autolla. Silmälasitki on hukkunut, mutta ajan ilman. Vittuuks sil on välii, kun ei ne lasitkaan oo mulle oikeen vahvuset ja uusia ei ole pystynyt hankkiin. Joku 20 minsaa etukumarassa optikon penkiss ja siellä valotaulujen keskellä, EI! Oon siis ollut vuoden ilman laseja. Ja fyssarin mukaan näkö voi viel muuttuu moneen kertaan, joten turha investointi olisivat. Onneks siskolla on aika ennen mua, niin saapi ajaa auton vaihdossa takas tänne. Mä tuun sit taksilla. Kohta muuten loppuu rahat sairastaa.

Silmät on ihan hirveen näköset, ku oon tihrustanut koko aamu. Sattuu vaan niin vitusti päähän, että nyt voi itkeekin, kun ei se haittaa enää tässä tilassa. Normaalisti en jaksa ees itkee, kun se vaan pahentaa oloa. Niin se pahentaa nytkin, mutta minkäs teet. Ei tässä muutakaan keinoa ole purkaa vitutusta, kun kaikki mahdollisuudet on viety. Ainoa, mitä on jäljellä on aivotoiminta ja sekin taatusti lakkaa, jollei pääse käyttämään kroppaansa. Saan varmaan kohta stressin laukaiseman aivoinfarktin. Se olisikin hieno päätös kaikelle. Neliraajahalvaus esim.

Missä menee kärsimyksen raja? Kuinka pitkään yhtä ihmistä voi piinata tällaisella helvetillä? Noooh, Fedja on kärsinyt about 12 vuotta, monet vielä pidempään. Jotkut kärsivät koko elämän. Ei näytä hyvältä meikäläisen "tulevaisuus", jos päivä toisiaan seuraavia pakollisia hetkiä valveilla voi sellaiseksi kutsua. Ai että sitä toivoo taas, että ois vaan lyöny päänsä siihen vieressä olleeseen kiveen ja kuollut. Mutta ei, piti jäädä kärsimään.

Onneks on ees tämä blogi. Sit kun mua ei ole, niin täältä voi lukea, että ainakin yritin ihan vitusti, enkä luovuttanut kovinkaan helpolla. Kaikki se aika, vaiva ja raha sekä pinnan venyttäminen ihmeellisten oireiden ja kipujen kanssa näkyy edes jossain, kirjallisina tuotoksina. Ehkä ainoa positiivinen asia tänään, että on tätäkin tullut pidettyä. Toivotaan, että joku muu saa sit apua ja toivoa täältä. Tosin nää mun tekstit kertoo kyllä vittumaisen totuuden, kauhutarinan, jonka keskelle ihminen voi joutunut ihan viattoman näköisen onnettomuuden seurauksena. Mutta ehkä joillain käy parempi tuuri kuin meikäläisellä. :)

Huhhuijaa

Mitähä täs nyt tapahtui? Yhtäkkiä heitti aivan helvetillisen päänsäryn? Näinköhän tässä on nyt sit kävi niin, et hartsut nappas tuen yläniskasta. Ei saatana. Taas on päässä pallo. Ja ihan vitun hirvee hedari otsassa, nenässä, silmien takana ja päälaella. Kyllä se fyssari mut nakkaa nyt vesilinnuille. Ja nyt en taatusti tehty yhtään mitään, et oisin provosoinut tätä. En sitten niin mitään. En ehtinyt...Kyllä mun terveen päivät on nähty. Ei jumalauta. Nyt oon itteki hieman hämmentynyt... En enää tiiä, mitä täs pitäis. En mää tässä kunnossa voi hoitoonkaan mennä. Siis näin hirveessä hedarissa... Se pahenee vaa, ku räplää... Voi vittu.

Juu, ei tajuu

Ei auta itku markkinoilla. Nöyränä tyttönä pisti viestin fyssarille, et huomen nähdään. "Mä tuun huomenna. Ei muu auta, ku ei kylkeä voi kääntää, ku putki räjähtää alhaalta, ja hampait ei pysty peseen kun vetää hartsust takaraivoon ja nenään. Ja yllättäen hartsu kääntää kaulaa vinoon ja sielt korvaa ja kallonpohjaa... Ja ihoki irtoaa jaloista ja käsistä. Ei tajuu taas yhtään mikä ton kohdan ny yhtäkkiä räjäytti. Syötetää tää ruho suvannon särjille... Oon siellä 14.15".
Että sil viisii... Täytyy toivoo, et fyssari syöttää tän paskan kropan suvannon asukeille, kun toteaa, ettei tälle mitään voi tehdä enää. Vetelee iha omiaan.

Yks hyvä asia tässäkin päivässä. Mul on ni ihana kämppis, et oli tiskannut meitsinkin kipposet sekä toi kaupasta Magnumeita. ;) No, mä lainaan vastavuoroisesti autoa, niin se homma toimii.

Öitä! Mä alan ny nukkuun, ni ei tartte kestää tätä paskaa enää kauaa. Sentään nukkuun jo pystyy. Puol vuottaha mä kukuinki yöt läpeensä.

Ja eiku huomenna uudestaan

Konsultoin fyssaria ja vastaus oli selkee: "joo, kalvojännitys voi jäädä tollain päälle, ihan normaalia, tuupas huomenna, niin puretaan se"... Ensin tosin yritetään viel Buranaa ja vettä kulauksina, saattaa laueta sillä. Todennäköisesti meen klo 14 huomenna ft:tä tapaamaan. Että semmosta... Kummallisia ovat kalvojen kanittamiset.

Jatkossa pistetään tyyny hanurin alle, ettei kova hoitopöytä laita kalvoi jumppeliin. Ja huomen käsitellään hartsu, lantio ja pään poikittaiskalvo. Mä oon kyllä surullinen tapaus... Eikö tää ikinä lopu. No, onneks on ees kultainen fyssari, joka ymmärtää, mistä kalvo puristaa ja kuinka kamalaa se on...

Kottikärryt

Ei oikein hyvin alkanut tämä(kään) päivä. Yöllä heräsin siihen, että nukuin jotenkin oudosti... Vissiin niska vinossa. En pystynyt paikallistamaan. Sattu ainaki helvetisti korvan taakse ja koukistaja oli krampannut. Heitti myös paineen nenään, eli joko niska vinossa tai alaranka huonosti tuettuna. Ihan sama, huono kuitenkin.

Aamulla kun heräsin, pää oli pallo! Kas, kas, pitkästä aikaa. Se olikin jo pari viikkoa pois. Yläniska tiksannut. Sitä ei viimeksi käsitelty, kun tuntui hyvältä. Täytyy toivoa, että se on "vaan" väsynyt ja lähtee elpyyn, kun tänäänkin lepäilee. Ja voihan se vetää yläniskaan/takaraivoon hartioistakin. Jostain se hakee tuen löysille nivelsiteille. Yleensä hartsusta korville tai yläniskalle.

Huonompi juttu on se, että takaraivo/päälaki on vieläki tukossa. Kai se sit oli taas niin äärimmilleen rasitettu, että kestää aikansa ehkä toinenki kerta, ennen ku sen saa auki. Oma teoria tosin on se, että niska jäi löysäks, eikä se tosta paremmaks tule, ehkä vähän tukilihaksilla. No, faktat faktoina. Ei kottikärryistä saa Porschea vaikka kuinka käyttäis aikaa, rahaa ja mielikuvitusta. Jonkin verran on yhteisiä elementtejä, pyörät ja runko, mutta siihen se jääkin. Eikä Ladastkaan saa Porschea, mutta se on jo sentään auto. Sillä voi kuitenkin ajaa, ei ehkä isoimmilla Autobahnoilla mutta pikkuisilla pihateillä. Kottikärryillä ei.

Nooh, kattellaan mihin tää tästä menee... Vituiksihan se menee, mä sen tiedän jo nyt. Mutta uskottelen ittelleni, että suunta voi muuttua... Power of Denial. Just in case, laitoin jo ft:llekin tiedotuksen, et ens viikolla olen oven takana itkemässä. Kyllä sitä jaksaa edelleen ihmetellä, miten elämä voi mennä totaalisen pilalle sekunnin murto-osassa. Tässä riittää ihmettelemistä moneksi kuukaudeksi, kunnes tiimalasi on tyhjä. Onhan tässä aikaa ens kesään... Sen jälkeen jossei ole kunnossa, ei tartte tullakaan kuntoon. Viimeistään ens kesänä lyön hanskat tiskiin ja myönnän, että se siitä. Yritys oli erinomainen mutta no can do.

Pontiacin penkit

Näin tässä käy, että edes pehmeet ja miellyttävät Pontiac-taksin penkit ei riittänyt suojaamaan alkavalta alavatsakivulta. Johan ny on vittu sentään, että yks paikka toisensa jälkeen pragaa, ku silloin alussa. Käsiä ei voi liikuttaa (venyttää hermokudosta) senttiäkään, ku se heittää jonku heijastuskivun alavatsaan. Nooh. Mä sitä fyssarille uumoilinkin, että seisominen tulee vielä rankaisemaan ja hän lupas ottaa kriisiajalla sit, jos vatsa-ahdistus yltyy.

Nyt näyttää pahasti siltä, että perse on menny jumiin, koska hartsu on edelleen lysähtänyt. Ei siis kokkailua hetkeen. Ei myöskään kommunikaattorilla selällään operoimista, kun tässäkin asennossa vetää tonne kalvoihin alas. Niin vitusta. Niin vitusta.

Eikö ihminen sais yhtään tervettä päivää tässä vaiheessa? Kun olo on muuten parempi, niin kipuja on alkanut tulla takaisin. Miksi helvetissä, onkin mun seuraavan kerran ensimmäinen kysymykseni. Paskan möivät. Siis paska kroppa. Täysin turha. Ois saanu tää alkio abortoituu ittestään jo ekojen päivien aikana, niinkuin niille alkioille käy, joilla on vakava kehityshäiriö. Häiriö se tääkin on, kun hermosto ei toimi. Ei toimi evoluutio vielä 80-luvulla. "Taatana tentään".

Alavatsapoltot

Selvispä sit eilen sekin, miks se ny on alkanut sattuu alavatsaan. Oon ollut enemmän ylhäällä ja seisoessa paine kohdistuu alas kalvoihin ja yllätys, kalvot kiinnittyy alhaalla mm. häpyluuhun, eli juurikin tuonne alavatsaan keskelle molemmin puolin. Aina ei siis suinkaan olet virtsiksestä kyse, joskin oireet voi muistuttaa toisiaan. Silloin kun lonkankierto tuntuu alavatsassa esim. paineena tai vihlaisuna, on yleensä kyse kalvo-ongelmasta ei virtsaputkentulehduksesta. No, ens kerralla mulla onkin jättipitkä aika, niin käsitellään hartsu, lantio ja niska. Wou! ;) Koko keho siis. Saa nähä, miten selviää ens kertaan, kun kroppa on ihan hirveessä tiltissä viel edellisestäkin kahdesta viikosta. Pidetään peukkuja, että se lähtee huomenna/ylihuomenna aukeamaan.

Maailmalle tiedoksi

Heräsin tänään Salarakkaan vierestä. Kattokaa ny itte! Aika etäinen ja epäilyttävästi mun omia farkkuja muistuttava tuo rakas oli, mutta oli kuitenkin... Romanttiset yöt oman vyön kanssa on parasta... ;)

Ostin tuon hienouden muinoin Kuopiosta samalla kuin nuo farkut. Halusin ehdottomasti löysät farkut ja siksi myös vyö. Ainoa, mikä kaupasta löytyi. Vyö luonnollisesti oli hukassa pari vuotta ja tupsahti muutossa nenän eteen keväällä. Näin mun kaikille tavaroille käy. Mutta se on hienoa, että hukkuneet vaatteet ja muu materia tuntuu ihan uusilta, kun ei oo nähny niitä pariin vuoteen.

Aattelin, et nyt tuolle vyölle on käyttöä, kun oon kuitenkin keväällä eronnut ja ihmiset tykkää spekuloida mun parissuhde/suhteettomuutta... Nyt ei ole enää mitään kyseenalaistettavaa. Minä tunnustan heränneeni tänään Salarakkaan vierestä. Kuvakin sen todistaa.

Auts

Tais olla taas asteen verran enemmän väsähtäny niska, ku heitti niin armottoman päänsäryn otsalle ja silmien taakse. Tai sit se jumitus meni nyt sinne. Aamupalan sain onneks tehtyä, nyt sit vaan elpailuu. Herätessä kädet oli ihan jumissa. Sormia myöten. Eli ranka oli siitäkin tosi väsy. Mitä pidemmällä raajassa oire on, sen huonommassa kunnossa kroppa. Eli jos sattuu käsissä olkapäihin, se on parempi kuin sormiin.

No, kieltämättä vedinki itteni aika kovaan rasitukseen noilla kokkailuilla sun muilla. Nyt sit taas iisimpi jakso. Huomenna sen tietää, miten hoito auttoi. Tää seuraava päivä on kaikista kamalin, kun kalvot on kipeet eikä vielä hakenut synkronia niin meno on aika hulvationta. Mut toinen ja kolmas päivä on sit nousukauden alku. Sitä ootellen. ;)

Otteet kovenee

Kun tyttö tervehtyy, otteet kovenee. Tänään sen tajusin. Fyssari ei enää vaan näpelöinyt niskaa ja pisteli kalvoo pinoon jo pienellä paineella. Ennen muhun on tuskin uskaltanut hipaista ja oon ollut siitäki ihan rikki, mutta nythän me tirvottiin kallonpohjaa jo ihan oikein CST-ottein. ;) Hahaa! Mut kyllä on olo kuulkaa ku jyrän alle jääneellä. Ihan käsittämätöntä, et sillä vähäisellä kosketuksella saa ihmiseen näin ison vaikutuksen. Hyvä niin! CST:ssä kaikki tehdään kehon ehdoilla, ei koskaan väkisin.

Taju kankaalla!

Hoidon jälkeinen pöhnä... ;)

Hiilikuituvuodevaatteet

Fyssarini oli kokeillut SteadyBody lakanaa ja pussilakanaa, joissa on 1% hiilikuitua, mikä auttaa pitämään kehon optimaalisen lämpötilan/sähkösen tasapainon. Suositteli lämpimästi, vaikka hinnat onkin pilvissä. Taidanpa itsekin kokeilla. Sopii herkälle erinomaisesti. Suomessa tällaisia herkkuja saa Unikulmasta.

http://www.unikulma.fi/tuotteet?ItemCategory=18&Item=76

I did it!

Selvisin romahtamatta ja mitä sain palkaksi. Ottaa entistä iisimmin?! ;) Juuh se o kuulkaa semmonen homma, että kallon ja C6-7 siellä enää kiukuttelee mut muuten alkais olla kroppa aikas kuosissa. Hyvä merkki siis, että kipu ja hönötys kohdistuu enää muutamaan kohtaan. Mut oli menny kallonpohja oikeelta ni tukkoon, ettei fyssarikaan ollu iha varma, saatiinko se auki. Kai me saatiin. Ainaki taas vähän parempi kuin viimeks. Seuraavan kerran meen sit 19.8. klo 12. Ai jai, ku kipristelee mukavasti kalvoja. Se on sen merkki, että jotain tapahtuu. Pari päivää on sit ku hakattu ja sen jälkeen alkaa auttaa.

Jaahas, se ois kohta iskän kuulantyönnön finaali! Hengessä mukana Lavin. ;) Lavin pukkaa tykimmin! 13 rikki tänään...

Finaaliin!

Mun iskä on kova jätkä. Se työnsi ittensä M55-sarjassa kuulan finaaliin maailmanmestaruuskisoissa! Aika hieno juttu. Harva pystyy samaan! Kova äijä!

Pirskuta

Näinkö täs käy, et selviän romahtamatta? Kyllä kai!!! Yksi päivä enää. ;) 3 viikkoa ilman painettä nenään! Jihaa! Ja vaiks C0 onki vinossa, se ei oo enää kääntänyt mun "maailmaa" vinoon. Tai ei se vissiin oo C0 vaan C2. Sieltäki voi tulla oireet. Ei mut hitto. Eihä mul oo ollut kasvot puutunu... Joo, se on C2, koska korva on välillä lukkoillut. Samoin hartsut on ihan väsyny, mut kyl niillä tänään on kaffeet kannettu... Hm ... Nyt sit varovasti vaan, ettei räjähdä! Pieni toivo herää taas, et saatan joskus viel päästä jalkeilleni tästä. Mut iha snadi vaan. Kun sitten taas pettyy, ku tippuu kuiluun.

Kiitos!

Mitähän mä tekisin ilman porukoita, jotka aina käydessään täällä tuo paitsi suunnatonta iloa ja toivoa paranemisesta myös ruokaa ja puhdasta pyykkiä. Kiitos! Pöydälle oli ilmestynyt kilokaupalla omenoita ja banaaneja. Jäkiksessä oli ruokaa parille viikolle. Puhtaat vaatteet oottaa sitä, että pääsen käyttämään niitä. ;) Nyt pärjää himassa topeissa, hipstereissä ja kotilökäreissä.

Tänään tosin vetelin ylleni muutamia hameita ja mietin, että kuinka kiva ois päästä niitäkin vielä joskus käyttämään. Nyt kun on käsketty kävellä lenkkareilla, niin hamoset ei oikein istu tyyliin. ;) Ehkä joskus. Tajusin just, et mulla on vaatteita vaikka puoleksi vuodeksi. Siis ilman, että pesisin niitä. Se on kuulkaas ihan käsittämätön määrä. No, parempi niin ku ettei ois.

Jaahas, viel ois yks päivä tän jälkeen ja sit vois sanoa selvinneenä romahtamatta koko jakson. Kyllähän toi ydin tuntuu siltä, että on ravisteltu kahvinkeitintä sun muuta mut vielä pärskitään eteenpäin. Jospas ens kerran jälkeen jo kokis muutaman terveen päivän? No, tuskin. Viimeks olinki kunnossa marraskuussa 2008 ennen sitä naapurin auton kans kolaroimista. Hellurei, 8 kuukautta meni, et pääsin samaan kuntoon. Sanoisinko, että aika vitun armotonta. Nyt ei passaa sit ottaa mitään riskejä minkään kanssa.

V-loppuja.