Kiitos!

Monesti olen henkilökohtaisesti kiittänytkin jo Merziä, Nenyaa, LoisLanea, Fedjaa, DD:tä, Pandoraa, Marcoa, Odea, Lauria, puuseppää, kummitätiä, Jussi V.:tä jne. ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat laittaneet minulle iloisia kannustuksiaa ! :) Vaikken jokaiseen meiliin/FB-viestiin yms. samantien vastaakaan, te tiedätte kyllä, että olette ajatuksissani. Erityisen paljon mieltä lämmitti myös työntekijöiltäni saadut positiiviset yhteydenotot julkaistuani uutisisen kuntoutumisestani meidän sisäisessä tiedotusfoorumissa.

Kiitos myös Pirkanmaan yrittäjänaisten puheenjohtaja Sointu Lanki! Kiva, että suhtauduit juttuehdotukseen positiviisesti. Kiitos myös Sefen päätoimittajalla mukavista sanoista tarinani luettuani. :) Niinikään kiitän myös SUL Julkaisujen Kalle Kotirantaa loputtomasta kärsivällisyydestä ja joustosta viime kevään artikkelieni kanssa. Saatiinpahan tehtyä! :)

Lisäksi paljon halauksia Helsingin päähän kaimalle ja Anikselle sekä tietenkin tänne kotitoimistolle luotettavalle ja empaattiselle osakasystävälleni sekä muullekin köörille. Rakkautta ja lämpöä tietty myös PH:lle, Lavinille, MamaSnakelle ja potralle. Ja pusuja ja kiitoksia mun omalle kymppikerholaiselle. Oon susta tosi ylpee, kuten tiedä! <3

Nyt, hyvää yötä ja parempaa huomista. :)

Korvat ja naapuri kenkkuilee

Aamulla heräsin siihen, ettei pystyny nieleen. Ja sit alkoi korvat kenkkuilemaa. Ei kuule kunnolla ja ratisee vaan. Perus. Kakkosväli. Onneks steppaus auttaa vähäsen. Täytyy pari pvää kattella rauhassa, josko hermot elpyis mut tuskin. Paska joulu tulossa tältä osin, mut eipä voi mittään.
Keitto oli ainakin hyvää, kiitos vaan! <3

Ylläri, naapuri aloitti taas rempan. Aamulla soitinkin eilisestä showsta isännöitsijälle. Ei kerrostalossa voi elää ku pellossa. Vituttaa tommoset tyypit, jotka ei kunnioita pätkän vertaa yhteisiä sääntöjä. Jos ois avannut eilen ovensa, ois saanut pikkusaarnan, jossa ei ois sanoja säästelty. Mut tajus omaks parhaakseen pysyä kämpässään avaamatta.

Perfect mix!

Jos tämän ostaisi kaffilasta, annos maksais ainakin 7 euroa! :)

Happy 6th of December!

Ja kiitos niille ihmisille, jotka tämän päivän mahdollistavat. :)

Tyhmäilyä itsenäisyyspäivän kunniaksi

Kuinka ajattelematon pitää olla, että aloittaa itsenäisyyspäivän aamuna remontin klo 10? Kuinka tyhmä saa olla, että poraa ja jyrää koko Tuntemattoman sotilaan ajan? Kuinka vähän järki pakottaa päässä, kun ei tajua lopettaa, vaikka yks jos toinenkin naapuri koputtelee pattereihin ja käypä jokunen soittamassa ovikelloakin? Ei avannut. Ei uskaltanut. Viedään sitten lappunen postiluukusta ja ilmoitetaan huomenna isännöitsijälle. Sunnuntairemppa alkaa olla nääs enemmän kuin tavallista tossa yläkerrassa! Sen vielä jotenkin ymmärrän, että remppaa arkisunnuntai, mutta että tänään... :(

Ruma ankanpoikanen

Tänään totesin, etten voi koko sairaselämääni näyttää pystyynkuolleelta tundramännyltä, jolla on aaveen kasvot. Jatkossa lupaan siis pestä hiukseni useammin ja esiintyä blogissa vähintään heleyttävässä meikkivoiteessa ja nypityissä kulmissa. ;)

Oikeesti ulkonäkö ny on viimeinen asia, mihin jaksaa sairaana panostaa, mut koska en ole enää kuolemankielissä, joudun ny tsemppaan. Kiitos sisko huomautuksesta, että mun pitää alkaa näyttää ihmiseltä taas. ;) ;) Ens viikolla, ku saan uudet kulmakarvapinsetit lupaan hoitaa kulmat kuntoon. Ny, hellurei ja hellät tunteet vaan itse kullekin!

Ei päätä, ei häntää - Just bullshit!

Hain (ja pääsin) pop-jazz-konsalle aikoinani. Olin tuolloin kovasti muuttamassa Hesaan, mutta valitettavasti kusin yliopiston pääsykokeet. Myöhästyin niistä. Pitkä tarina, mutta en voi sanoin kuvailla vitutuksen määrää, joten juttu jää tähän vaiheeseen. Luin kuitenkin puol vuotta psykalle itteeni sisään, mut en sit ikinä ehtinyt Hesaan asti, ku koe alkoi. Ja seuraavana vuonna olikin jo uudet suunnitelmat syystä XYZ. Nooh, ei Tamperekaan pöllömpi vaihtoehto ole. Päinvastoin. En lähde täältä paitsi muutamasta syystä ja ne syyt jääköön arvoitukseksi.

Takas musaan... Kaikista maailman biiseistä valkkasin pääsykokeisiin laulun, jossa laulettiin kadun aurinkoisella puolella kävelystä. Siitä, kuinka aina voi valita aurinkoisen puolen. Ja vaikkei ny paistais kummallekaan puolelle, aina voi valita paremman vaihtoehdon. Aikamoista. Jönssi sanois tähän, että "Olet sinä Dille aikamoinen vilosohvi"... ;)

No joo, tää ei ollut pointtini, tuli vaan mieleen, ku joku lauloi töllössä auringosta. Enpä enää muista, mikä oli ajatukseni, ku aloitin kirjoittaa. Jotenkin se tuli mieheni pitämästä juhlapuheesta mieleen... Hmm... Ja liittyi siihen, että tän kehon kanssa on oltava nöyrä. Ja siihen, kuinka lohdullista on huomata, ettei muutkaan retkulan asukkaat hallitse rasituksen säätelyä. Aina tulee innostuttua, tehtyä jotain rajat rikkovaa ja sit taas potkaisee takapakkia pikkuisen. Mut onneks kuilu ei ole niin syvä, kuin ihan alussa. Jeps, nyt nukkuun. Kokeillaan huomenna startata uudella energialla. Ehkä sit muistan, mitä olen kirjoittamassa, eikä tartte jaaritella pelkkää tajunnanvirtaa. Vaikkakin tajunnanvirran kirjoittaminen on hirvittävän mukavaa ja puhdistavaa! ;)

Btw: Hyvää itsenäisyyspäivää. Ens vuonna aattelin juhlia Ilveksessä, kuten viimeiset 5 vuotta ennen kaatumista. Ja ens vuosi onkin sitten eka, jolloin mulla on jonku toisen tekemä iltapuku. Yleensä oon askarrellut ne itse, mutta tolle ensimmäiselle ostetulle vihreälle unelmalle pitää saada jotain käyttöä, kun vielä mahdun siihen. Jossen jaksa seisoo juhlissa koko iltaa, sit seison puolikkaan. Jossen voi lähteä korkkareissa, sit meen noissa tasapohjaisissa kengissä (en kuitenkaan lenkkareissa, sen verran vielä mallimaisuutta löytyy) ja piilotan ne hameen alle. Ja jossen voi mennä ollenkaan, sit kyrvähtää varmaankin hermot, taas hetkeksi. Ne onneks palautuu. Siis psyykkiset hermot... Mikä termi tuokin oli. ;) Mutta, mutta, mutta... Kengät peittävä helma, johon ei kaadu, voi olla suht vaikea yhdistelmä. Kas tuotahan ehtii miettiä kyllä! Vuosi aikaa.

Jaa niin joo, pakko sanoa, että mulla on mun maailman ihanin mies. Ja perhe. Äiti-tatuointi on jo puoliks suunniteltu... <3

Öitä!

Se ois sit 2 min ja 32 sek

Ilman tärinää... Jostain pitäis saada minsa lisää, ni sit alkais ehkä kävelykin sujua! Eli eikun hinkuti hinkuti... ;)

Mut ei jumankeuta, et täytyy viel kehua stepperiä! On tuo loistava.

Päivän agenda

Step by step.

Stepperi

Tuo stepperi on äärimmäisen kätevä vehje! Jee, ei enää ikinä uimahalliin. :) :) Polkuliike avaa kalvoja todella hyvin. Oikein tuntee takaraivossa, kuinka kalvot liikkuu ees, taa, ylös ja alas. Vielä kun saadaan vinssattu nuppi auki, niin kyllä tää. Tosiaan nolla aukes hoidossa, mutta poikittaiskalvo jäi hiukan jumppeliin. Tuntuu kuin pitäis hikipantaa 24/7.

Fyssari selitti viime kerralla aika hyvin, mistä tuo päätunne syntyy. Kun pitää puhelinta kädessä ja katsoo silmillä alaspäin, yläniskaan tulee "eteentaivutus". Vaikka se onkin vain millin, se riittää. Ja tähän kun lisää sen, että kädetkin kiskoo yläniskan kalvoja alaspäin, jumi on suht varma.

Jaahas, josko sit pakkais valmistusjaislahjat ja kuuntelis vanhaa tv -viihdettä uusintana. Lopetti DVD yhteistyön eilen, mut onneks netti pelaa. No, kohtahan se auttaja tulee elvyttään töllönkin.

Steppii ja namuja

Pää on ollut parempi. Ei vielä normaali, mutta parempi. Pikkuisen vetää nenään, korvat on lukossa ja kurkkuun sattuu, mutta ehkä se saadaan vapautumaan ens kerralla sit. Mitä tästä opimme? Ei passaa painaa yläniskaa tyynyyn, eikä venyttää kalvoja turhaan.

Tänään otin stepperin käyttöön, kun ei viitti lähtee keräämään uimhalliin pöpöjä. Oikein jees ratkaisu! Ja kun ei päästä askelmaa rysähtämään, niin niska kestää tämän erinomaisesti. Ja lenkkarit ku pistää jalkaa, tuntuma on vieläkin parempi. Stepperissä on myös vastuskumit käsille, joten tuolla voi tehdä sitten myös C7:n vahvistusliikkeet. Ja itseasiassa seisoma-asento on paljon helpompi pitää, jos ottaa tukea vastuskumeista. Ihan niinkuin aluksi jumppapalollakin istuessa.

Ai että sain hyviä namuja fyssarilta... ;) Suomi-mustikka-itsenäisyyspäiväkonvehteja. Ei tosin jää ny montaa itsenäisyyspäivälle.

Jethroa lainaten: Nyt tuli joulu.

Lumenen neljännesvuosikorruptiopaketti saapui! Onpahan meikkejä, mitä himassa pitää. ;)

Taas mennään!

Nyt vaan vähän isommalla kaaralla ku yleensä. Ja jatkossa varmaan mennään tällä vielä useammin, koska aattelin myydä oman autoni vekka. En mää sitä tartte mihinkään tällä hetkellä.

Fyssaria odotellessa...

Mikä ei kuulu joukkoon?

Niskavammainen sisko näyttää mallia... ;)

Mustin uus korurasia.

Mikä löytyi?

Vihje1:
Scart-johdon sisällä.

Vihje2:
<3

Vihje3:
Wuf wuf

Enää neljä päivää!

Jos olisin Sigmunt Freud, alkaisin selvittää erästä sosiaalisten medioitten ja mikrobloggaamisen myötä syntynyttä ilmiötä, nimittäin 3-päiväistä viikkoa, joka alkaa perjantaina ja loppuu sunnuntaihin. Ja vaikken olekaan Freud (joskin melkein sukua), niin mietin silti, mikä ihme vaivaa näitä ihmisiä, jotka laskee feissareissa, twittereissä ja blogeissaan päiviä siihen, että työpaikan ovi menee kiinni perjantaina klo 16? Onko kyse siitä, että viikonloppu tuo useimmille vapaat? Vai onko arki vaan ni paskaa, ettei se ole elämää ollenkaan?

Oli motiivi mikä tahansa, niin monien laskureiden statuksista saa sen kuvan, että nää ihmiset elää vaan viikonlopuille ja/tai viikonloppuisin. Niin no, toisaalta miksei? Säästäähän siinä paljon rahaa ja energiaa, jos safkaa, paskoo ja kuluttaa vain perjantaista sunnuntaihin. Mut luulis kyllä tommoisen loputtoman laskemisen alkavan rasittaa jossain vaiheessa, kun hitaimmatkin koneiston omistajat tajuaa, kuinka viikonloppu kyllä tulee, mutta myös menee. Elämä päättyy sunnuntaina, ja seuraavan perjantain odottaminen alkaa yhä uudelleen maanantaisin. Boring.

Mitä jos niistä arkipäivistäkin koittaisi tehdä nauttimisen arvoisia, tai edes siedettäviä, ja alkaisi elää 7 päivää viikossa? Vai olisiko se sitten jo liian raskasta? Vaikea sanoa, koska sitä nauttii nykyään elämänsä jokaisesta minuutista kuin viimeisestään. <3

Öitä! Tosin kohtahan äitee ja sisko ryysiikin jo tänne ja pitää taas herätä... Yllättäen särkeny päätä ni paljon, ettei nukkumisesta ole tullut mitään.

Oikea persoona voitti Diilin!

Hyvä Hjallis! Kuten FB-profiiliin kommailinkin, oikea tekijä voitti Diilin. Hjalliksen valinta oli hyvä avaus keskustelulle, kumpi on kovempaa valuuttaa myyntimarkkinoilla: aito, ihmisläheinen, inhimillinen ja toisia kunnioittava vaiko kalseahko ja teennäinen ajattelu- ja toimintamalli sekä johtamistyyli. Tässä tapauksessa ensimmäinen pieksi.

Heidi Luumilla oli 12 viikkoa aikaan näyttää, millainen persoona hän on ja hän käytti sen, etenkin alussa, kovasanaiseen arvosteluun, juonitteluun ja turhaan uhoamiseen. Heidistä sai hirvittävän kovan ja tunteettoman pyrkyrin mielikuvan. Antti taas valitsi hieman toisen linjan ja pyrki miellyttämään tasaisesti kaikkia. Pidemmän päälle tämä ei välttämättä toimi, sillä välillä on toki osattava olla kova, ikävä ja ilmaista suorasanaisesti, mistä tykkää ja mistä ei.

Vaikka perinteisten näkymysten mukaan uskotaan, että ensin pitää olla kova ja sitten kiva, niin Heidin hopeasija oli erinomainen osoitus siitä, että kovasta kivaksi muuttuminen ei onnistu kovinkaan helposti. Väitän, että miellyttävän ja pidetyn ihmisen, jota kunnioitetaan ja arvostetaan laajasti, on helpompi olla jatkossa auktoriteetti, kuin toisin päin. Inhottavasta ja luotaantyöntävästä tyypistä ei saa tekemälläkään arvostettua ja ihailtua. Mielipiteet ja ennakkoluulot istuvat tiukassa.

Erityisen tyytyväinen olen Helena Karihtalan finaalissa antamasta ammattimaisesta kannanotosta, joka meni jotenkin näin: "Antti voittakoon, sillä hän on tästä kaksikosta se, jolla ei ole vihamiehiä". Okei, okei, nyt taas epäilijät ajattelee, että Hjallis (tai tuotanto) on laittanut sanat kauniin naisen suuhun, ja ettei hän itse osaisi olla mitään mieltä asiasta. Höpönlöpö. Kaunis nainen voi olla yhtä aikaa fiksu ja omata nasevia mielipiteitä. Itse asiassa suurin osa upeista tuntemistani naisista on äärettömän viisaita ja ihmisinä todella miellyttäviä. Pisteet teille arvon leidit! :)