Kyllähän sitä tosin oottaa The Päivää, että on täysin terve, mutta eipä sitä tiedä edes, tuleeko sellainen. Ja ainakaan se ei tule yhtäkkiä, vaan hitaasti ajan kanssa. Hermovammoista toipuminen vie tovin. Ja aika monelle retkahdusvammapotilaalle jää jotain oireita. Siihenkin pitää varautua.
Itse kestäisin kyllä kipuakin mutta se, ettei pysty käveleen tai istuun, kun joitain minuutteja päivässä, ei sovi. Nyt kaikki kipupotilaat älähtää... Jos tähän tilaan jään, niin sitten täytyy alkaa katsella jo hautapaikkaa. Tämän hetkinen elämä ei millään tavalla vastaa käsitystä ihmisarvoisesta elämästä. Mutta kyllä sitä solujen paranemista kuulemma koko elämän ajan tapahtuu ja tätä jaksaa vain sillä ajatuksella, että tämä on väliaikaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se on hyväksyttävänä blogin pitäjällä. :)
Asiattomia, herjaavia, rasistisia, loukkaavia tai kirjoittajan mielestä muuten vaan kyseenalaisia sepustuksia ei välttämättä julkaista. Myös jo julkaistuja kommentteja saatetaan poistaa, mikäli ne koetaan asiattomiksi.