Mutta aina yhtä veemäistä se on katsoa ulos tosta samasta aukosta ja todeta, että onpa ihana ilma ja samaan hengen vetoon myöntää, että enhän mä siitä ilmasta pysty kuitenkaan nauttimaan. Lehtien väri ja määrä vaan puissa muuttuu. Muuten tilanne on sama. Neljän seinän sisällä, hirvee vitutus siitä, ettei elämän pitänyt ihan näin mennä. Mutta silti toiveikkeena katse kohti tulevaisuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se on hyväksyttävänä blogin pitäjällä. :)
Asiattomia, herjaavia, rasistisia, loukkaavia tai kirjoittajan mielestä muuten vaan kyseenalaisia sepustuksia ei välttämättä julkaista. Myös jo julkaistuja kommentteja saatetaan poistaa, mikäli ne koetaan asiattomiksi.