Olen 28-vuotias Taistelija, jolla on melkoisesti tahdonvoimaa, ajatuksia, aikaa ja energia. Blogini sai alkunsa, kun jäin sairaslomalle niskan retkahdusvamman ja selkäytimen venytysvamman seurauksena 08. Toteutan täällä luovuuttani, yritän oivaltaa elämästä jotain, kerron kuntoutumisestani sekä puran turhautumistani. Tämä on privaattiblogini ja tekstit ovat mielipiteitä ja tulkintoja. Sinä voit lukijana muodostaa omasi ja jakaa ne kommenteissa. Tervetuloa!
Sivut
▼
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Viimeinen pääsiäinen (TV)
Istuin 10 minuuttia pihalla nauttimassa auringosta. Ja lopputulos? Koko putki aivan kivikova ja ei pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan. Tämä oli hyvin todennäköisesti mun viimeinen pääsiäinen. Tästä eteenpäin elän kaikki juhlat, niinkuin ne olisivat viimeisiä. Vappuna vedät hirveät lärvit. Pakko ottaa irti elämänsä viimeiset rippeet, koska mä en tästä parane, vaikka tekisin mitä.
En ole ylioptimistinen vaikka niin nyt varmaan sanot Tahdonvoimaa, mutta ei tämä ole sinun viimeinen pääsiäisesi, tai ehkä onkin, sairaana.
VastaaPoistaVoi Mustia, kun se on niin pihalla. No, ehkä alat uskoa sitten, kun syksyllä olen edelleen samassa tilassa. Älä jooko enää kommentoi mitään, josset pysty kattomaan totuutta silmiin. :)
VastaaPoistaSinä kävit pihalla Tahdonvoimaa, minäkin kävin, mutten ole pihalla koko aikaa... ;)
VastaaPoistaKommentoin edelleen blogin sivuille oman näkemykseni asiasta, kuten sinäkin omasi. Totuus, mikä se on? tietämys/tunne on niin vahva, se ei ole kadonnut/katoa vaikka kuinka sinä Tahdonvoimaa haluat kumota sen. MINÄ uskon siihen!:)
Mikäs siinä, jos voisin sun näkemykseen luottaa mutta kun en voi. Eikös se näkemys sanonut, että oon kunnossa joulun jälkeen tai keväällä? Kumma näkemys, kun se elää koko ajan! Se on silloin toiveajattelua ja itsepetosta - mun mielestä. Totuus on se, että mä joko paranen tai en. Kukaan ei tiedä, tuleeko niin käymään. Voimme vaan tulkita vihjeitä, jotka tällä hetkellä kertoo takapakista --> en parane. Sen sijaan, jos haluamme uskotella jotain muuta, se on sitten toiveajattelua/itsepetosta.
VastaaPoistaJa mä en halua kumota sitä, mutta en voi enää lapsen naiivilla uskolla luottaakaan sokeasti siihen, että tulen kuntoon, koska se alkaa olla epätodennäköistä. Kun lekuri ja fyssari sanoo, että paranemisen pitäisi nopeutua loppua kohti ja mulla tulee takapakkia, niin ei nyt mee ihan niinkuin pitäis.
VastaaPoista