Kun tulen tänne möksälle, mulla on aina sellainen fiilis, että tänne mä kuulun. Täällä on mun sydämen koti, vaikka toki viihdyn muuallakin. En tiedä, mikä on se asia, joka saa tuntemaan näin voimakkaasti, mutta eipä sillä ole väliäkään. Mä olen nyt täällä, minne kuulukin. Ja poljen tyytyväisenä kaksnelosen lähestymisväylän varressa vettä. Se riittää.
Kroppahan on yksi perse, mutta sille nyt ei voi mitään. Se on puoli voittoa, että mieli on täällä kotonaan. Jos sit keittäis kaffit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se on hyväksyttävänä blogin pitäjällä. :)
Asiattomia, herjaavia, rasistisia, loukkaavia tai kirjoittajan mielestä muuten vaan kyseenalaisia sepustuksia ei välttämättä julkaista. Myös jo julkaistuja kommentteja saatetaan poistaa, mikäli ne koetaan asiattomiksi.