Mutta yks juttu mua ihmetytti: kuinka sillä pienellä, jolla ei pitäisi olla edes ranka kehittynyt saattoi olla samanalainen kulmakiilautuminen eli ligamenttivamma C6-tasolla kuin äidillään. Kaikki muut itki vauvan kohtaloa ja taputteli mua päähän ja yritti lohduttaa, mutta mä vaan mietin ittekseni sitä kulmakiilautumista. Siihen sitten heräsinkin... Että semmonen uni tällä kertaa. Parempi vissiin vähentää taas lääkkeitä ja nukkua enemmän. ;)
Olen 28-vuotias Taistelija, jolla on melkoisesti tahdonvoimaa, ajatuksia, aikaa ja energia. Blogini sai alkunsa, kun jäin sairaslomalle niskan retkahdusvamman ja selkäytimen venytysvamman seurauksena 08. Toteutan täällä luovuuttani, yritän oivaltaa elämästä jotain, kerron kuntoutumisestani sekä puran turhautumistani. Tämä on privaattiblogini ja tekstit ovat mielipiteitä ja tulkintoja. Sinä voit lukijana muodostaa omasi ja jakaa ne kommenteissa. Tervetuloa!
Sivut
▼
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Unihullun uni
Ei tsiisus, näin ni kilipäisen unen eilen... Toivottavasti ei ole enne. Olin raskaana, ehkä jollain 5 kk:lla. Poltot alkoi yhtäkkiä ja keskenmenohan siitä tuli. Satuin oleen tuolloin Lahden Kekäleessä ostaa miehelleni housuja ja ei auttanut, ku kasata vaatteista peti ja pistää siinä vauvan synnytys käyntiin. Kekäleessä oli duunissa yks mun kaveri, joka o ensihoitaja ja kätilö. Tyyppi haettiin ylhäältä avustamaan synnytystä. Kaikki oli ihan paskana ja mä vaan hyräilin, että "näin se elämä välillä rankaisee" ja "tiesin tän, koska olin nähnyt casen unessa". Lapsi oli menetetty valitettavasti, mut tosi suloineni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se on hyväksyttävänä blogin pitäjällä. :)
Asiattomia, herjaavia, rasistisia, loukkaavia tai kirjoittajan mielestä muuten vaan kyseenalaisia sepustuksia ei välttämättä julkaista. Myös jo julkaistuja kommentteja saatetaan poistaa, mikäli ne koetaan asiattomiksi.