Vanhat kalut naftaliinista

Piru, piru. Tuli palantunne kurkkuun, tuttu juttu niiltä ajoilta, kun lauloin vielä. Muistelin, että näin muutossa vuosi sitten äänihuulten/kurkunpään rentoutukseen tarkoitetun lasiputken, jolla tehdään vesilasia apuna käyttäen rentoutusharjoituksia.

Etsintä tuotti tulosta. Putki löytyi - alkuperäisessä kotelossaan vielä! Muistan niin elävästi, missä edeltäjä hajosi- treffeillä Särkänniemessä vuonna 2000.

Kotelona on siis tyylikäs exäni tekemä (visuaalinen/rakennusalalla kun on) talouspaperirulla, joka vuorattiin (hope so uudella/puhtaalla?) tennissukalla, joka kiinnitettiin rullaan ilmastointiteipillä. Muutamia vuosia myöhemmin päällystin rumiluskotelon 20 senttiä/metri maksaneella Hawaiji-kankaalla, josta tein muuten kauppiksen sitseille itselleni hameen. :)

Hauskoja muistoja!

Kivoja uutisia fyssarilta

Kävin tänään taas fyssarilla (toisen kerran) ja sain kivoja mieltä piristäviä uutisia:

"Ei sun tosta kauaa enää tartte kärsiä"
"Sä olet toipilas, anna aikaa itsellesi - ja armoa"
"Soita mulle, jos meinaa usko loppua"
"Hieno homma, että paranemista on tapahtunut jo NOIN paljon"
"Nyt vaan lisää treeniä"

Ja mun mielestä 9 viikkoa on paljon! Fyssari oli sitä mieltä, että ainakin vielä 1 kk saikkua ja sittenkin töihin asteittain. Itse oli kuulemma ollut aikoinaan niskan takia poissa pelistä 8 kk:tta. Ja edelleen joutuu tekeen koko ajan töitä, että niska ois kuosissa. Huh... Tää on kuulemma elinikäinen projekti muutenkin. Otan kyllä haasteen vastaan, jos paluu suht normaaliin elämään on mahdollista mitenkään.