Mielikuvitus vastaan tahdonvoimaa

Olet tutustumassa kerrostalon rakennustyömaahan. Maassa on rautapalkki, jota käytetään talon kantavissa rakenteissa. Palkki on 20 metriä pitkä, 20 senttiä korkea ja 15 senttiä leveä. Päätät palauttaa lapsuuden ratakiskoilla kävelyt mieleesi ja taiteilet horjahtamatta palkin päästä päähän. Palkin päällä kävelemisessä käytät tahdonvoimaa.
Yksi rakennusmiehistä näkee mitä olet tekemässä ja sanoo: "Jos kävelet saman palkin päästä päähän vielä kerran, saat 10.000 euroa". Oho! Otat haasteen tietenkin heti vastaan. Olethan juuri kävellyt palkin päällä ja tiedät että se onnistuu. Rakennusmies antaa merkin nosturin ohjaimissa olevalle kaverilleen ja palkki nousee äkkiä ylös 40 metrin korkeuteen. "No niin, siirrytäänhän työmaan hissillä korkeuksiin", sanoo rakennusmies.

Mitä nyt teet?

Tiedät, että pystyt kävelemään palkin päällä, olethan juuri sen todistanut. Mutta jos et ole tottunut korkeisiin paikkoihin, niin väitän että kieltäydyt edes yrittämästä. Maan pinnalla se kyllä onnistuu, mutta noin korkealla et ole sitä vielä koskaan kokeillut. Katsot alaspäin ja mielikuvituksesi kertoo mitä voi tapahtua jos putoat. Kieltäydyt tehtävästä hyvästä palkkiosta huolimatta.

Mielikuvitus siis voittaa tahdonvoiman!

--
Niin, näinkin voi käydä. Onko mielikuvitus rikkaus vai rajoite? ;)

Mrzim moj kralježnice!! (LoisLane)

No puhutaan sitten kielillä, prkl! :D Ja otsikon hyvin arvattava sanoma muutamalla tutulla kielellä:

Je déteste mon épine dorsale.
Odio mi espina.
Ich hasse mein Rückgrat.
Jag hatar min ryggrad.
I HATE MY SPINE.... no nyt alkaa vieraat kielet loppuun kesken, mutta sanoma varmaan tullut kaikille selväksi viimeistään tuossa lontoon kielen kohdalla.

Pientä selkävihaa on siis ilmassa, kun kuntoutuminen on taas ottanut hieman takapakkia. Enimmäkseen selän kanssa pärjää jo kivasti, mutta sitten on taas turhan usein tuttuja Bionic Woman -päiviä, jolloin täytyy pukea kaikki mahdolliset tuet ja vermeet, että selviää.

Oikea SI-nivel on taas parin päivän ajan ollut ärtyneenä. Löysin myös vahingossa alaselästä kohdan, johon kevyesti painamalla sain aikaan helvetilliset kivut. Ei nyt ihan taju mennyt, mutta päästin tuskaisen huudahduksen. Lieneekö kyseessä joku repeämäkohta vai onko tapahtunut jotain uusia mukavia paskoutumisia? Ja joo, joo, tiedän, tiedän.. Tahdonvoimaa todennäköisesti kysyy heti ensimmäisessä kommentissaan, miksi menin painelemaan selkää? :D Siinäpä kysymys, johon en itsekään tiedä vastausta. Noh, löytäähän TV:kin kaikkia mahdollisia kraatereita päästään, eli ei yhtään tuomita siellä mun physical explorationia.

Selkä on siis ollut oleellisesti paremmassa kunnossa, kun en ole täälläkään käynyt mies/naismuistiin valittelemassa. Tosin toinen, painava syy siihen on myös työ- ja opiskelumäärä. Aika hulluja tunteja tullut vedettyä viime aikoina... ja olen myös onnistunut kusemaan unirytmini. Se oli jo mukavasti toista kuukautta ihan kohdillaan, vaan ei enää. Taas menee hereillä pikkutunneille, jotka sitten muuttuvat suuremmiksi. Helposti kolmeen tai neljään... ja kun nukkuu huonosti, ei myöskään ole mainittavaa ruokahalua. Toivon hartaasti, että paino ei ala tippua. Sit ei kohta ees uppois suvantoon! Se kauhuskenaario pitää kuitenkin SuMulaisena pitää mielessä ja mussuttaa suklaata tyytyväisenä.

Palatakseni vielä vieraisiin kieliin. Mun mielestä on ihanaa, että Tahdonvoimaa opiskelee jotain noinkin eksoottista kuin kreikka! Ja onhan sulla siellä se latinakin. Onkos niistä muuten apua keskenään?

Tunnistaakos kukaan mun otsikkokieltä? ... muut kuin TV. ;)
Mutta nyt töiden ja pänttäämisen pariin. Tänään olisi 16:30 alkaen ohjelmistotuotannon tentti. Pakko jakaa kaikille tyylinäyte suomenkielisestä opuksesta:

"Yhden yleisen tulkinnan mukaan error on ihmisen toiminto, jonka tuloksena syntyy defect. Tämän tulkinnan mukaan fault on ohjelmakoodissa oleva defect, jonka tuloksena sitten failure aiheutuu".

........ näillä mennään.

Did you know? (Tahdonvoimaa)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tahdonvoimaa

Ps. Keksin tänään googlata nettinimeni ja tuo oli yllätys... ;)
Ihan hauska...

Tahdonvoimaa on Mustin tyttö (Tahdonvoimaa)

Jännää kuinka meillä on aina toiminut Mustin kanssa toi telepatia. Samalla tavalla se menee LiP:kin kanssa. Sitä ajattelee soittavansa toiselle hetken kuluttua ja sit se toinen soittaa sillä samalla hetkellä. Samat yöt valvotaan, kahvia kaivaten. Samalla tavalla pökitään kuorsaavia ukkoja kylkeen yms. ;) Totesin kanssa yöllä, että helvettiikös sillä on väliä vaikka kuorsaa, kun en mä saa kuitenkaan nukuttua. ;)

Nyt väsyttää pirusti mutta täytyy vaan valvoa, että ens yönä saa nukuttua. Muuten katoaa loppukin rytmi kokonaan. Oih, kylläpä helpotti kun nappasin aamupalan kera Klotriphylin. En sitten yöllä jaksanut lähteä ottamaan sitä. Inhoan tota pimeässä kompuroimista kun tasapaino ei ole ihan kohdillaan muutenkaan. Kaadun vielä joskun tuolin jalkaan ja murran jalkani ja sit jää altaalla käynnit! Se oiskin vasta neljäs kerta, kun alaraaja murtuu.

Funtsinpas tossa yöttömänä yönä sitäkin, kuinka onnekas olin, kun ei jouduttu kipsaan tota vasenta kättä, joka murtui samassa hässäkässä. Miettikääs jos vasurissa ois roikkunut sellainen pari kiloa painava möhkäle slingalla (vai mikä se on, joka laitetaan kaulaan) ja oisin kantanut sitä ensin 6 viikkoa! Herranen aika.

Muistan aina kun fyssarini kysyi multa puhelimessa, kun soittelin hänelle ennen ekaa hoitokertaa: Saitko kaulurin? Ethän ole käynyt OMT:ssä? Oothan vaan levännyt ja ollut saikulla? Kaikkiin vastaus oli jotain, mitä hän ei olisi halunnut kuulla. ;)

Meni kyllä pehmytkudosvammojen ensihoito niin päin persettä. Ei toteutunut yksikään K. ;) Lisäksi olisi pitänyt heti saada kauluri, ettei niska olisi rasittunut enempää mutta kukas sellaista ois tajunnut ehdottaa, kun ei se ollut kipeä tai turvonnut ennen huhtikuuta.

Se eka keikahdushan, mistä oireetkin varmasti tuli, tapahtui 2.2 ja toinen 29.2 ja huimaus alkoi joskus 20.3. tienoilla. Niska meni jumiin vasta huhtikuussa... Ei sitä kellään kuitenkaan mitään ennustajan lahjoja ole.

Lausutut ja lausumattomat sanat (Musti)

Tahdonvoima oli saanut jäätävän erilaisen meilin kuin koskaan aikaisemmin ja huomasi että sen sanoma iski erilaisuudellaan syvälle sieluun.
On ihana kun ystävä jostain Savon sydämestä muistaa toista ystäväänsä ja vielä osaa tehdä sen noin koskettavalla tavalla.

Kirjoitit ystävien eri tavalla lausumista "rohkaisevista" sanoista, joita kaikkia et oikein sellaiseksi tituleerannut. Kumminkin nämä ystäväsi, ainakin suurin osa heistä, haluaa jotenkin viestittää sinulle ehkä kuluneissakin lauseissaan kuinka huolissaan he ovat sinun puolestasi. Aina ei vaan niitä "oikeita" sanoja tahdo löytyä, kun nuori täynnä elämän iloa oleva nainen joutuu vakavaan onnettomuuteen.

Useimmat ystävistä varmaan kuvittelivat Tahdonvoiman parantuvan kuin taikasauvan iskusta, mutta sairauden jatkuessa, hermosto-oireiden muuttuessa ja pitkittyessä he eivät enää tienneet kuinka osoittaa myötätuntoaan. Toisilla sanat juuttuivat kurkkuun, toisilla taas tulivat nuo perinteiset "kyllä se siitä" "yritä kestää" jne. Mutta luulen kyllä että heistä jokainen halusi omalla tavallaan lohduttaa sinua ja kannustaa eteenpäin elämässä, kun näkivät sen hetkisen olotilasi.

Sairaan osaan on vaikea samaistua, jos ei ole itse kokenut vastaavaa, sanoit. Se on totta, me muut voimme vain kuvitella sen, mutta sinä Tahdonvoima käyt kaikkia noita oireita läpi jatkuvasti, joudut kärsimään ja luopumaan lähes kaikesta mikä terveille on mahdollista.

Silti sinä jaksat nousta sieltä sängyn pohjalta ylös, puuhastella kotona arkiaskareitasi, tehdä jatkuvasti harjotteitasi, käydä altaalla hakemassa parempaa oloa. Ja minkä vuoksi? Sen sinä itse, niin Musti kuin muutkin läheisesi ja ystäväsi tietävät. Että jonain päivänä kaikki tähän asti kokemasi kurjat oireet olisivat poissa ja voisit toteuttaa niitä unelmia, joita ajattelemalla olet jaksanut pitää elämän syrjästä kiinni.

Taistelija olet aina ollut, tahdonvoimaa sinulta ei ole koskaan puuttunut, tavoitteesi toteutuvat.

Musti mukana ringissä

Saimme uuden kirjoittajan Mustin rinkiin! Loistavaa ja tervetuloa. :)