Recruit

Tämä päivä meni töissä. Harvinaista herkkua! :D Huominenki menee, mutta sit taas lepoa. Nyt jo silmät huutaa halleluujaa, kun hukkasin arskalasit. No, löysinkin ne jo. Ajattelin että rekrytointi olisi mulle simppeliä ja tuttua puuhaa, mutta ei se ollutkaan niin simppeliä, kun läppäri ei suostunut yhteistyöhön. Ensin kävin hakemukset läpi puhelimesta web-meilillä, koska olen tyhmistynyt enkä saanut asennettua boksia. Sit tyypittelin hakijat tiettyihin luomiimme kategorioihin. Seuraavaksi totesin, että about 80 prossaa oli jättänyt sekä otsikon paikkakuntatägin että puhelinnumeronsa pois. Vaikka weblomakehaussa tiedot on pakko täyttää, avoimelle hakemukselle ei voi asettaa samoja vaatimuksia. Sekin pitäisi koodaa web-lomakkeeksi, mutta ei ole vielä ehtinyt miettiä sisältöä. Jatkossa. Nyt pitää priorisoida.

Ainahan voi toimia niin,ettei käsittele puutteellisia hakemuksia. Minusta se on lähinnä kohtuutonta ja lyhytnäköistä. Kuinka paljon hyviä macthejä menee ohi, jos jättää hakemuksen avaamatta siksi, ettei otsikkotägissä ollut paikkakuntaa. Sama homma puhelinnumeron kanssa. Kyllä mä soitan kaikkien asiallisten hakijoiden numerot tiedustelusta tai pyytelen meilillä tietoja, mikäli ei ole tulipalokiire. Tänään oli kiire, joten sinne jäi boksiin odottamaan montakin hyvää hakemusta vain koska en saanut heitä kiinni. Tsorge tyypit. Parhaimmillaan olisin tehnyt valinnat jopa huomenna ja työtä olisi ollut runsaasti. Nyt haastattelin vain sopivat yhteystietonsa muistaneet.

Huomenna jatkuu rumba. Meillä isoja myynninedistämiskamppiksia menossa ympäri valtakuntaa, ja mä revin harmaita hiuksia, kun en pysty tekeen rekryä niin paljon kuin haluisin. Eli kahden tai kolmen ihmisen työt. Niinhän muutkin tekee. ;) Kiitos vaan ihanaiset! Täytyy vielä todeta, että ette arvaa kuinka helpottunut olen, että te ymmärrätte tän mun perseestä olevan sairas-terve-sairas -päivänkakkaraelämän! Monet eivät nimittäin uskalla edes kysyä multa, voinko tehdä jotain ja mä taas en viitsi tyrkyttää itseäni aivan kaikkeen, enkä etenkään tiukkadediksisiin juttuihin. Tämän kuitenkin tiesin pystyväni tekeen, vaikkakin yllätys tuli läppärin kanssa tällä kertaa.

On tää kyllä hassua, että olo saattaa yhtäkkiä muuttua ja taas joutuu tuottamaan pettymyksen. Ehdottomasti vaikeinta aikaa koko sairaudessa, kun ei ole täysin kunnossa muttei enää puolikuollutkaan. Todella todella hankalaa kenenkään ymmärtää, ja itsehän sen stressin sitten kantaa, vaikkei pitäisi.Mut sit aina ajattelee, että mieluummin voi autaa edes vähän kuin että olisi aivan turhan panttina. Nyt puhelin pois. Hyvää yötä!

Firman elämäntaulut

Katselin tänään duunipaikan pikkujoulukutsua ja totesin, että vain meidän Hesan pään ihmiset (ja tietty sen hetkinen miesystäväni) muisti mua viime jouluna kortilla ja/tai pikkuisella paketilla. Vai olikohan se synttärikortti? Ei pysty muistaan, eikä ole väliä. Ajatus tärkein! :) No, ei maailma kaatunut tuohon(kaan). Minä vain olen kovin tarkka, että pyrin muistamaan ihmisiä myös muutenkin kuin tarjoamalla korvauksen tehdystä työstä tai viemällä porukan kerran vuodessa johonkin syömään tai/ja mökille. Yleensä minun yllätykset ovat jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja ns. pienen budjetin mutta suuren sydämen projekteja. Tällaisiksi lukisin esim. lettukestit letunheittokisalla tai henkilöstöpäivän "mainoskuvaukset". Mukana olleet muistane molemmat kemut syistä, joita tarvitse julkisesti jakaa. ;)

Olennaisempaa kuin mässäily luksusravintoloissa tai suhteettoman suuret rahalliset kannusteet, joita nyt ei todellisuudessa voinut aloitteleva PK-yritys maksaakaan, oli yhdessä olo, elämysten tuottaminen ja me-fiiliksen kasvattaminen. Siinäpä muuten varsin haastata tehtävä, jota ei voi hoitaa ilman hyvää sydäntä! Yritin osoittaa vilpittömän kiitokseni hyvästä työstä noiden pikkuruisten juttujen muodossa. Ja ilmeisesti onnistuinkin siinä suht hyvin. :)
Viime joulu 2008 oli poikkeus. Sallittakoon se minulle, koska en muista siitä juuri mitään. Paitsi, että pää meinas räjähtää ja itkin varmaan kolme kuukautta putkeen.

Jouluna 2007 sen sijaan sorruin hieman liian suureen projektiin ja se jäikin messevästi kesken. Näen sieluni silmin itseni raahaamassa joululahjoja vuoden 2007 päättäjäisiin. Sain päähänpiston Leppävaaran Prismassa vieraillessani, ja siltä istumalta poimin syliini 7 kappaletta isoja tyhjiä taulukehyksiä/tauluja. Niihin oli tarkoitus tulostaa isoja värikuvia yrityksemme taipaleelta, pääasiassa ihmisistä. Tarkoituksenani oli tehdä jokaiselle työntekijäelämänpolku. Ikään kuin elämänkartta, jota voisi joka joulu täydentää uusilla kuvilla.

Halusin säilöä ihmisten mieliin sen, mitä olen aina pitänyt firmani tärkeimpänä kilpailukeinona ja motivaattorina: yhdessä tekeminen, pehmeät arvot kovassa maailmassa, erilaisten persoonien synnyttämät ja mahtaviksi tuotteiksi/palveluiksi mukautuneet hassut/hullunkuriset/luovat/oudot ideat, ajatukset, toimintamallit ja rakkaus "lajia" kohtaan. Halusin rakentaa jokaiselle oman kartan, joka palauttaisi simppelisti mieleen kaiken tärkeän, jonka olemme yhdessä rakentaneet ja jota olemme kovasti ja armotta pyrkineet kehittämään ja vaalimaan.

Kaikki muistot haalistuu ajan saatossa. Tai kenties tulee uusia, "tärkeämpiä" muistoja, jotka korvaisivat nuo alkutaivaleemme yhteiset huippuhetket. Osittain pelkäsin, että toiminnan kasvaessa ja organisaation eriytyessä, myös paineet, kiire ja toisten ihmisten kiittäminen, kunnioittaminen ja arvostus saattaisi vähentyä, hetkellisesti ainakin. Tällöin paskana tai kiireisenäkin työpäivänä voisi vain vilkaista tauluaan ja palauttaa helpommin mieleen yhteiset tähtihetket. Pienet, mutta tärkeät arkareet firman alkutaivaleelta, jolloin kaikki oli vielä niin kotoisaa, lähes tulkoon mukavaa "puuhastelua".

Nooh, projekti jäi kesken, ja lahjat vanhan toimiston perukoille makaamaan. Muutossa ne siirtyi uudelle toimistolle ja loput tiedättekin. Kuvat on edelleen muovitaskussa tossa viereisessä hyllyssä. Olen niitä kohta 24 kuukautta katsellut ja funtsinut, mitähän niille tekisi. Hitto sentään, etten koskaan saanut tauluprojektia tehtyä, vaikka yritin sairaanakin raapia lahjaa kasaan, pääsiäiseksi 2009. Ja juhannukseksi 2009.

Nyttemmin tauluista on tehty referenssien esittelyyn sopivia versioita. Muistaakseni joku minulta kysyikin, että mihin moiset ostokset on tarkoitettu ja voisiko niitä käyttää asiakastöiden esittelyyn. Meillä on melkein 200 neliöö tilaa, eli siinäpä sisustamista ihan riittävästi. No, tuolloin muuton aikaan ei suoraan sanoen hirveesti ollut väliä, mitä lahjoille tehtäisiin, koska tiesin, etten hetkeen ole elämänkarttoja väkertämässä.

Ehkäpä tänä jouluna repäisen ja väkerrän noista kuvista jotain kivaa koko porukalle. Toivottavasti hekin laittavat tänä jouluna kortin tai vaikkapa multsarin pikkujouluista. Nyt öitä. :)

Joustoa

Haha... Pieniä myönnytyksiä joutuu tekemään. Silmät ei kestä firman turkoosinsävyisiä liikemerkillisiä dokumenttipohjia, joten joutuu tyytymään blanco-dokuun. ;) Pieniä juttuja. Ehkä nää vielä joskus poistuu ja silmät alkaa kestää turkoosiakin. Ei viittis hyvää brändiä lähteä mulkkaamaan yhden yrittäjän niskavamman ja silmäherkkyyden takia. ;)

Töissä

Käy tää näinkin. Vaihtaa jumppapaidan päälle jakun takin ja on välittömästä töissä. Kätevää.

Hiukset on kyllä just sen näköset, että ne on kotona leikattu kangassaksilla minuutissa. Jeesus... ;) Mutta kuten sanottu, ei ole mun suurin murhe nyt eikä koskaan.

Ton mun yläosan virkalookin kruunaa ehdottomasti Niken pitkät juoksutrikoot, jotka rajasin herkkämielisten tyylifriikkien takia pois kuvasta! ;)

Hyvä päivä ja vahva do-it-yourself-fiilis (LoisLane)

Tänään on ollut fyysisesti parempi olo kuin taas hetkeen. Aamuisin ja iltaisin paskan määrä on koko lailla vakio, mutta päivä on tässä yhtälössä se radikaalisti muuttuva tekijä. Tänään oli päivällä siis suhteellisen hyvä olla. Selkä on nyt lähinnä väsynyt illan mittaan, mutta pahoja särkyjä tai kipuja ei ole ollut! :) Niveliäkin särki vain aamupäivästä! Ja se taannoinen päänsärky/jomotus/pakotus on tän päivän osalta pysynyt poissa. Onko tää tottakaan?

Niinpä päivä on kulunut töiden, kotiaskareiden ja hifistelyn merkeissä. Kuuntelen paljon musiikkia ja olenkin vuosien varrella panostanut hyviin laitteisiin – Infinityn kajareihin ja Teacin vahvariin. Kuitenkin tässä alkuvuoden aikana vasen kajari on tietyin väliajoin särissyt, joten päätin tehdä asialle jotain. Ajattelin, että näin ensiksi voisin uusia piuhat ja jos se ei auttaisi, pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Ja eihän se piuhojen vaihtaminen täysin ongelmaa poistanutkaan. Ajattelinkin, että voisin ottaa huomenna meisselin kauniiseen kätöseeni ja purkaa koko paskan. Hykertelen täällä jo tyytyväisenä, kun saan hyvän syyn säätää tekniikan parissa! Joo, oon vähän outo tyttö.

Ei sitä aina tarvii miehiltä pyytää apua, kun kerran itekin osaa! :D Aina on omat skootterit ja autot huollettu. Harvemmin joutuu pyytään apua... paitsi tätä nykyä kantoapua. Pöh. Silloinkin pyörin ympärillä hermostuneena ja mutisen "kyllä mää sen itekin jaksaisin nostaa!!!" ja sitten kiroon selkäni muutamaan otteeseen ja jos hyvin käy, siirryn lopulta pois tieltä. Avuton nainen... tai kuten fyssari asian ilmaisi: "ovela", kun laittaa miehet tekeen asioita puolestaan. Se on kyllä hauska, miten tommonenkin asia on mahdollista nähdä taas niin monella eri tapaa. Mä oon edelleen sen avuttomuuden kannalla.

Tosin ehkä pitäis alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että aina ei oo pakko pystyä, jaksaa tai osata tehdä kaikkea itse, jos on mahdollista pyytää apuakin. Kyllähän sitä itsekin mielellään auttaa muita, niin miksi se tilanne olisi niin erilainen toisen ihmisen silmin? Joopa joo, ota tästä pääkopasta nyt sit selvää...

Työntekoa, leipää, cocista, pernaa ja kiekkoa... [What the fuck??] (Lady in Pink)

Eipä ole pitkään aikaan päässyt kirjottelemaan tännekään kun on paikat olleet totaalisen jumissa töiden takia. Jep, töiden kyllä. Luitte oikein. Yritän parhaani mukaan hoitaa kahta kouluikäistä lasta iltapäivisin ja saada sillä tavalla rahaa, jolla puolestaan saisi maksettua fyssarimaksuja. Pari viikkoa on jo töitä takana. Eka viikko oli aivan hirvee... vaikka työnkuvani on ainoastaan hengata lasten kanssa 4h/pv 3kertaa viikossa ja laittaa myös astiat koneeseen sekä pyyhkiä pöydät niin johan se kroppa räjähti ekoista päivistä. Koko kroppa veti ihan tikkiin, lapaluualue tuli aivan saatanan kipeäksi ja alaselkä myös. Samat oireet siis kuin kesällä kun edellisen kerran yritin työntekoa. Aikaa tässä on siitä vierähtänyt jo 7 kk, mutta oireet ovat edelleen samat. Ja edistystäkö on tapahtunut??? Hmmmm.. No, nyt viime viikkona on jo mennyt hieman paremmin kun kiinnitin extrahuomiota työasentoihin ja istuskelin niin paljon kuin mahdollista.. Näin sitä huomaa että tämä työ on täysin maksimi mihin vielä kykenee.. kamalaa.

Tuli tässä mieleen yksi hauska juttu kun tuossa Tahdonvoimaan kanssa mietittiin meijän aikasempia sairauksia, että mitä kaikkia diagnooseja sitä matkan varrella onkaan saatu. Mullahan on koko ikäni ollu vatsaongelmia, milloin jatkuvaa pahaa oloa, milloin vatsakipua, milloin suolisto-ongelmia ja milloin refluksioireita. Edelleen siis. Välillä ovat poissa, ja välillä tulevat takasin. Kävin näistä oireista aikoinani lääkäreillä paljonkin ja sain mielenkiintoisia vastauksia. Viiden pisteen kysymys kuuluukin: mitä yhteistä on kiekonheitolla, cociksella, pernalla ja leivällä????

No, nehän ovat kaikki saamiani diagnooseja vatsaongelmiin(!) Yksi lääkäri vannoi pernan nimeen, ja luuli sen olevan suurentunut ilman mitään tutkimuksia.. mielenkiintoista. Toinen lääkäri oli aivan varma, että syy löytyy cociksesta, jota aika ajoin juon. Se aiheuttaa kuulemma juuri tällaisia ongelmia. Kolmas lääkäri piti silloista harrastustani, kiekonheittoa, syynä vatsaongelmiin. Vatsa kun joutuu siinä niin koville, niin oli minun kuulemma lopetettava urheilu välittömästi. Neljäs lääkäri sen sijaan sanoi, että se on ruis. ehdottomasti. Ja kaikki nämä diagnoosit tulivat tietenkin ilman tutkimuksia!!! Summa summarum: mitä minun olisi pitänyt tehdä taltuuttaakseni vatsaongelmat? No, näiden lääkäreiden mukaan tarkkailtava pernan kokoa (miten???), lopetettava kiekonheitto ja poistettava ruokavaliosta cocis ja ruis. No, näinhän teinkin, mutta kuinka ollakaan, ei tullut vaivaan helpotusta. Miksiköhän?? ;) Saas nähä mitä YTHS:n lääkäri ensi tiistaina ehdottaa vatsavaivojen syyksi.... Palataan siihen sitten myöhemmin...