Kalvoista kaveriin (Tahdonvoimaa)

Voikohan mun kroppa olla niin herkkä, että kun aattelen, että nyt meen ulos, niin se tilttaa ja vetäsee kalvot jumiin?! Koska sisällä ne toimii. Nytkin pienellä levolla se on lähes normaali. Ilmeisesti oon niin tottunut siihen ajattelutapaan, että kun meen ulos esim. altaalle/hoitoon, niin on kävelystä huono olo, ja sit kalvot reagoi siihen. Voisko olla niin herkkä?! Miksei? Reagoihan se välillä ihmisten kanssa jutteluunkin. Masentavaa. Sosiaaliset aktiviteetitkin on pahasta, sanoo psykologit mitä vaan! ;)

Huomenna yritän mennä ulos niin, että ajattelen jo sisällä, että nyt mulle EI tule huono olo. Kokeillaan, kuinka paljon mielellä voi auttaa kehoa (tai ruumishan tämä on).

Ja on hyväksyttävä, ettei hermosto vaan osaa vielä kävelyä/seisomista, eikä niska kestä niitä. No, kai sekin on puoli voittoa, että voi vähän istua ja ei ole koko ajan hönö olo. Ja pystyy kattoon päällä ylöspäin, tosin ei saa, kun putki venyy.

Jumankeuta, kun sais maksusitoumuksen johonkin kuntoutuskeskukseen, missä vois vaan 'pulahtaa' altaalle. :) No, kesäksi meen Lahden kuntoutuskeskukseen. Se on paras paikka Suomessa - lapsuuden koti.

Vai täytyiskö seota, että pääsis fysiatrian altaalle jumppaan, niinkuin whiplash-vammainen frendi teki. Hommautui psykiatrille vakavan masennuksen takia. Ilmoitti psykologille puhelimessa, että tappaa ittensä siltä istumalta, jolleivät ota osastolle. No, paikka aukes siitä kahden pvän päästä, ja kaveri oli siellä 3 kuukautta kuin herran kukkarossa. Vakuutusyhtiön piikkiin!

Miettikää sai menemään sen liikennevakutukseen, koska krooninen kipuoireyhtymä laukaisi masennuksen. Huh, huh! Mä en tajuu, miten se ton teki. Muutenkin samainen kaverihan voitti juttunsa 2 vuoden myöhäisdiagnoosilla vy:tävastaa ja sai jälkikäteen korvauksia kaiken kaikkiaan n. 30 000 vanhaa markkaa. Jaa miksi kikkaili ittensä psykiatriselle? No, kun ei saanut lähetettä/lupaa jumpata fysiatrisella, 'terve' kun oli. Myöhemmin tosin lupa heltis. Enkä yhtään ihmettele, kun diagnoosin saamisessakin meni 2 vuotta.

Pilleri päivässä piristää (Tahdonvoimaa )

Dodii, nyt on troppii. :) Lekuri soitteli hätähuutooni vastineen ja pisti 100 kpl Triptyliä kyytipojaksi aamuun ja iltaisin mennään tolla Klotriptylillä. Ensin hän luennoi 5 minuuttia eri lääkevaihtoehdoista ja niiden plussat ja miinukset ja sit kysyi, että suostutko jatkaa/pärjäätkö Triptylillä, kun hän ei haluaisi mua addiktoida muille lääkkeille. ;) Sit tuuskattiin hetki Kela-jutuista ja lekuri halus kaikki paperit Kelasta itselleen, jotta voi kirjoittaa niihin sit vastineen, jos sieltä tulee hylsy. Kuulemma 'duunissa on myös retkahdusvamman päälle ees minimaalisen vähän ymmärtäviä lääkäreitä', ja omani lupasi hoitaa asiaa epäammatillisesti heidän kanssaan, kun saa paperit. Mutta katsotaan nyt, mitä mun 'näkemys' saa aikaan. Varmaan hylsyn.

Katsotaan, jos kuuppajumitus nyt lähtis tolla uudella setillä. Kun pää on aamulla ok ja sit iltapäivästä/ illalla pahenee kun rasittuu. Tosin on se taas ollut paljon parempi tänään kun eilen. Siis ihan hämärää. Mitenkään erilailla en ole elänyt mut tämä on muutenkin tämmöstä mystiikkaa.

Aamulla kun heräsin, niin nuppi oli ihan normi. Vähän leuka jumittaa ja puristaa edelleen hampaita niin vietävästi mutta pää on mycket bättre. Ei kässää. Hassua kuin olo vaihtelee ihan mielivaltaisesti. Mut fyssari aina sanoo, että se on hyvä merkki.

Tossa kun hilluin pystyssä, jumitus alkoi laskeutua ensin selkään ja sit jalkoihin. Ja tarpeeksi seisottuani olikin sit jalkapohjat ihan tulessa, ja tyttö meni maasta läpi. Eli fyllinki puuttuu. Mut hyvä puoli on se, että huimannut ei ole.

On vaan noi omituiset tuntohäiriöt ja paska rasituskestävyys. Mut kestävyys nyt paranee joka kuukausi ja sitä voi treenaa. Tänään tuntohäiriöt on ollut lonkissa/alaselässä! Kun istuu, niin ristiselkä huojuu. ;) Samoin C6 on väljä/rangan hallinta ei vielä riitä, koska käsien liikkeet huojuttaa viel koko kroppaa. Ihan pimeetä. Vittuuks sitä päivitteleen. Täytyy soittaa seitsemännen kerran Kelaan ja pyytää ne paprut...

Myönnyin (Tahdonvoimaa)

Taas meni avunpyyntö fyssarille. Oon mä toivoton!
--

Hei,

Nyt on piru irti merrasta. Pää on vielä pahempi kuin viimeksi. En tiedä, mikä siinä on, kun ei lepokaan auta. Se vaivihkaa menee tommoiseksi.

Luuletko, että fysiatrini voi kirjoittaa minulle tehokkaampaa troppia, niin selviän ehkä elävien kirjoissa seuraavaan käyntikertaan?
En tiedä, miksi niska vihaa mua, mutta se on kamala.

Samanlainen pirun pallo taas koko pää, räjähtää varmaan kohta kun on niin tulessa ja tiukka, ja tuntuu, että yhteys pätkii tossa kropan ja nupin välillä, kun se on niin kivikovaa kamaa. Ja ihokin on sellainen, että jossen tietäis sen olevan olemassa, niin väittäisin, ettei sitä ole.

Klotriptyl auttaa onneksi sen verran, että pääsee vessaan ja syömään, mutta muuten on suoraan sanoen surkea olo. Välillä pää sellaista ihmeellistä tunnotonta haperoa ja joku kuormittaa oikealla hermoa, kun sattuu niin vietävästi hampaisiin ja nenän taakse sekä ja korvaan/leukaan. Varsinaista 'särkyä' ei ole mutta sellainen yleisesti sietämätön kiristys ja puristus ja paine.

Oon yrittänyt Buranaakin vetää roppakaupalla mutta turha toivo. Ainoa hyvä asia on se, että tasapaino on parantunut koko ajan mutta siitä ei paljon nautita, kun nuppi räjähtää.

Soitellaan huomenna, jos ootte töissä!

Hyvät alkaneet vuodet. Meitsille ei saa toivottaa samaa. ;)