Jumpalla

Saas nähdä, mitä tapahtuu huomenna, kun tänään olin hieronnassa ja innostuin vielä vähän venyttelemään/vetkuttelemaan lihaksia kotona. Joko huominen päivä on aivan kamala, hirveä tai pahin ikinä. Tähän asti liikunta ja fyssarit on vain pahentanut huimausta. Jäämme innolla oottamaan, olisiko tilanne toinen huomenna? Jännittää... :)

Magneetissa

Nyt voin kuvitella, miltä tuntuu työskennellä porauslautalla. 20 minuuttia, jotka vietin magneettikuvauslaitteen sisällä, olivat 'jännittävät'. Hirveä hurina, rutina, surina ja kumina kaikui läpi korvatulppien ja pehmusteiden, jotka laitettiin tulppien päälle. Kuvat otettiin lyhyinä sarjoina (20 sek - 4 min), joiden välillä oli pieniä hengähdystaukoja. Taukojen välillä saa liikkua mutta muuten pitää olla kusi sukassa paikallaan. Vain nieleskely oli sallittua - rykiminen ja yskiminen kielletty. Jos näihin sortuu, kuvat otetaan uusiksi.
Onneksi selvisin kuvauksesta kerralla. Lausunto menee suoraan lääkärille, sillä en halua sitä itse käydä tulkkaamaan ennen lekuria. ;)

Tulee pian samanlaisia virhetulkintoja kuin neurologin epikriisistä, jossa luki: ' EKG:ssä sinusrytmi, mutta ei muuta poikkeavaa'.

MIKÄ VITUN SINUSRYTMI??? Sydän pamppaillen (sinusrytmillä) soitin sitten omalekurille ja kysyin, mitä moinen tarkoittaa. 'Se on se normaalitilanne', hän selvensi. Niinpä niin! Miksi ihmeessä sairaala lähettää epikriisit kriisin aiheuttajiksi suoraan kotiin latinaksi kirjoitettuna, mistä tavallinen talliainen ei voi tajuta yhtään mitään? Ja minähän oon vielä kirjoittanut latinan yo-kirjoituksissa. ;)

Täytyy antaa muuten suuri kiitos Terveystalon magneettihoitajalle, joka oli todella mukava ja ammattitaitoinen. Kun hän työnsi minua putkeen, samalla hän sipaisi ystävällisesti jalkaani ja sanoi: 'Olen tässä seinän takana koko ajan. Painat vain kelloa, niin tulen heti luoksesi. Hyvin se menee!'. Kuinka inhimillistä.

Nyt sitten vain odotellaan, mitä magneetista selviää tai selviääkö mitään. En oikein tiedä, kunpi on parempi. Jos sais ees jonkun varmistuksen diagnoosille, niin se ois voittoa. Sitä ootellessa!

Scientia est potentia - kun on viisaampi kuin lekurit

Olen tehnyt mielenkiintoisen havoinnon sairastamiseni aikana: olen kehittynyt pätevämmäksi retkahdusvamma-asiantuntijaksi kuin useimmat lekurini. Heti tapaturman jälkeen ensiavussa lekuria kiinnosti vain murtunut käsi, vaikka valitin huimausta, pahaa oloa ja korvien soimista. Hän oli sitä mieltä, että tension neck tuli tömähdyksestä. Hm. Muistaakseni TN vaatii jotain muuta kuin pienen kaatumisen. Okei, nekin kriteerit täyttyvät, sillä olen istunut koneella ihan liikaa ja työergonomiassakin on ollut puutteita - myönnetään. Mutta mikään selvännäkijä lekuri tuskin on.

Myös ekaa fysiatria kiinnosti enemmän murtunut käsi, vaikka epikriisistä löytyikin lopulta sana 'retkahdus'. Epikriisi oli muuten sen verran kiireellä tehty, että varsinainen fysiatriguru auroi vastaanotolla ääneen siinä olleille kirjoitusvirheille, jotka muuttivat totaalisesti sanojen merkityksiä. ;) Tässä välissä minut tutkinut henkilö oli sitä mieltä, ettei kaatumisesta voi tulla retkahdusvammaa. Niinpä diagnoosi oli 'vain' yläniskan toimintahäiriö. Hän tosin oli siinä oikeassa, sillä gurun mielestä minulla oli whiplashin lisäksi MYÖS toimintahäiriö. Mutta huimaus tulee gurun mukaan toimintahäiriöstä, ei enää retkahdusvammasta. Onneksi huimaus/asentoepävarmuus tuntuu enää vain kävellessä, eikä koko ajan. Se kokoaikainen keinutus vasta olikin vittumaista...

Perusfyssareille taas on ihan turha puhua retkahdusvammasta. Sekä niskan mobilisointi että venytykset on kiellettyjen listalla akuutin trauman (vaikka whiplashin) jälkeen ja mitä tekikään OMT ja 'perus'fyssari? Toinen mobilisoi ja toinen venytti. No, toisaalta, niinhän (epäpätevien) lekurien lähetteissä luki...

Silti tuntuu niin epäreilulta olla itse oman vammansa asiatuntija. Näissä 6 viikossa, mitä olen lukenut kirjallisuutta tiedän enemmän retkahdusvammasta, kuin lähes 10 vuotta kouluja käyneet fyssarit. Hm... Pelottavinta on, että jos en itse olisi ottanut selvää, niin niskaani olisi hoidettu totaalisen väärin... Olkaa hyvät ihmiset aktiivisia, kun teille tulee joku sairaus. Usein webissä olevat kirjoitukset on toki niitä worst casejä, mutta toisaalta, niissä esiintyy usein 'oikeat' asiantuntijat eli potilaat. Lekurit ei yleensä liikaa päätä vaivaa yhden potilaan asioilla. Ei edes yksityisellä puolella...