Veto on pahaksi (Musti)

Olit ihan oikeassa Tahdonvoimaa kun lähettelit blogia jossa suosittelit pipoa ja kaulaliinaa. Musti nukkui "pöhöttimien" alla ja nyt niskat ja hartiat on ihan viturallaan.
LIP sen sijaan näyttää hyvinkin elinvoimaiselta tai luultavammin ajattelee että yksi valittaja perheessä saa riittää.

Orudis voide odottaa jo levittäjäänsä ja särkylääke purkkikin on kutsuvan näköinen. Katson vielä hetken, josko alkais itekseen helpottaa, syön yleensä vaan viimeseen hätään särkylääkkeitä. Mutta pakkohan niitä on joskus ottaa, varsinkin kun alkaa ensimmäiset sahanterät leiskumaan silmissä. Jos ei ota, migreeni ottaa valtoihinsa ja pian huomaat kukovasi tasaisin välein vessan pöntöllä. Koputan puuta (päätä) ja toivon että seuraavaa ei koskaan enää tulisikaan.
Kynttilä palaa terasssilla viimeisiä hetkiään ja minunkin on aika lähteä tekemään kodin pakollisia askareita.

Palaan blogisivuille taas illan hämärtyessä. Mukavia talvisia hetkiä kaikille lukijoille!

Kerrottakaan vielä (Tahdonvoimaa)

Että tämä päivä todellakaan mennyt sängyn pohjalla... Päin vastoin! Kunto oli iltaa kohti nousujohteinen ja treenasin innostuneena ojentajat, pumppaukset yms. altailun päälle. Ja kattelin leffaa 10 min. sohvalla siedättääkseni itseäni istumaan pehmeällä! Ja yritin hengata pystyssä mahd. paljon.

Hassu toi C6. Nyt kun se ei heilu, niin silti tuntuu kuitenkin oudolta: kun liikuttaa käsiä, niin koko putki huojuu/liikkuu! Ja hartiapumppauksissa rutisee ja rätisee olat/hartiat niin pirusti. No, nivelpinnat vaan siellä raksuu, kun nivelside ei toimi niinkuin pitäisi. Ei vaan jaksa kannatella tota kohtaa. Niin ja onhan siinä se pieni välilevyn pullistuman alkukin, joka osaltaan on heikentänyt lihasvoimaa/tukea tolta kohdalta. Puhun keskiviikkona fyssarille tuntemuksista ja kattotaan, mitä hän sanoo. Todennäköisesti: Voi kestää 12-14 kk:tta, että se on stabiili. Muista luonnon lait. ;)

Se on vakkari muistutus, jota kaipaankin, kun alan suremaan ääneen, sitä että paikat ei vielä(kään) kestä! Yhyy.

Pete Egoscue (Tahdonvoimaa)

Joku, en muista nyt kuka, kyseli taannoin, mistä tuo mottoni profiilissa on peräisin. Kyllähän se lukeepi siinä jossain, mutta kerrotaan vielä lisätietoja herrasta.

Pete Egoscue on Vietnamisen sodan (suht nuori!) veteraani, joka menetti terveytensä rintamalla. Egoscuen menetelmä on maailmalla paljon käytetty ja se juontaa siis juurensa Peten omasta kivuliaasta kuntoutusprosessista sodan jälkeen.

Egoscue-menetelmä perustuu ihmisen anatomian, biomekaniikan ja fysiologian peruslakeihin, ja se on suunniteltu palauttamaan tuki- ja liikuntaelimistön oikea toiminta pysyvästi ja turvallisesti ilman lääkkeitä, leikkauksia tai manipulaatioita.

Syy siihen miksi monet edellä mainitut kivunhoitomenetelmät epäonnistuvat on se, että ne keskittyvät hoitamaan oiretta sen syyn sijaan. Oireen syy on harvoin siellä missä kipu on. Egoscuen menetelmän mukaan on fiksua kysyä enemmän ja tarkemmin sekä vaatia perusteluita, ettei käy niin, että hoidetaan vain oiretta muttei sen syytä eli varsinaista toimintahäiriötä.

Egoscue on ohjeistanut potilaita mm. näin: 'Muista aina kysyä seuraava kysymys, kun joku tarjoaa sinulle hoitoa kipuun. Mistä kipu johtuu?' Jos vastaus on esimerkiksi: 'Tulehduksesta tai kulumasta', on syytä esittää looginen jatkokysymys: 'Mistä tulehdus tai kuluma sitten johtuu?' Ikä tai geenit ovat helppo keino päästä pois kiperästä tilanteesta, mutta pari jatkokysymystä osoittaa niiden puutteellisuuden: 'Miksei toinen polvi ole kipeä? Eikö se ole yhtä vanha?'

Egoscue-menetelmä näkee oireiden syynä lihasepätasapainon, joka on saanut aikaan niveliä ja muita rakenteita kuluttavia virheasentoja. Monesti kyse onkin siitä. Ikää tai geenejä ei voi korjata, mutta virheasennon voi.

Keho toimii kokonaisuutena ja tiettyjen peruslakien mukaisesti - kaikilla. Huomioimalla nämä lait, voidaan kehon toiminta palauttaa monissa tapauksissa normaaliksi.

Jos kiinnostuit, lue lisää suomeksi vaikkapa
http://www.tasapainopiste.fi

Ja Kuukkelista luonnollisesti löytyy tietoa kyseisen herran nimellä vaiks muille jakaa!

Happy Landing (Tahdonvoimaa)

Voiko positiivisempia biksuja olla kuin keltaiset sellaiset, joissa lukee haaroissa Happy Landing ja on vanhoja DC3:sen näköisiä lentokoneita?

Ostin ne aikoinaan Pirkkalan H&M:stä, kun olin menossa ottamaan arskaa/saunomaan/uimaan mummolaan hellekesänä 2006. Luonnollisesti unohdin biksut himaan!

Muuten ois voinut vetää ilmankin mutta kun mummola sattuu olemaan suoraan Pirkkalan lentokentän laskeutumisväylän varrella ja siitä tulee matalalta matkustajakoneet yli. Kyllä me kavereiden kanssa ollaan parit kerrat hetkuteltu alastonuinnilla, siinä toivossa, että pystyisimme vahvistamaan stereotypiaa suomalaisista outona kansana.
;)

Mutta ainakaan näkyvää ravistusta tai äkkinäisiä liikkeitä ei ole koneissa näkynyt, joten lentäjät eivät meitä ilmeisesti ole noteerannut. ;) En tiedä paljon siinä on koneilla korkeutta, ei ihan hirveesti, kun laskutelineetkin on alhaalla jo.

No, tänään Happy Landingit sai kyytiä altaalla 25 minuutin edestä. Totesin, että jos kerta omistan 5 biksut, niin perkele, miksi liikkua aina samoissa turkooseissa? Ei sillä, että siellä muita olisi mutta omaksi iloksi!
Päivitin myös pyyhkeen värin keltaisiin biksuihin sopivaksi. Vähän kuin uusi elämä. ;)

Tänäänkin on ollut ihan hyvä päivä. Vaikka C6 jumittaa, ja vetää jumiin C2:sen, niin hengissä ollaan! Yläniska/pää ei ole mennyt jumiin - vieläkään. Rintarangan jouduin teippaamaan... Sitäkin pitäis välttää, ettei lihakset surkastu mutta kun se auttaa tohon koko oikean puolen jumitukseen, niin suon sen itselleni. Nyt se kesti kuitenkin 2 viikkoa jakittamatta. Altaassa sen parhaiten huomaa, kun C6 on 'mennyt' kasaan. Ei pysty tekeen käsien vaakapumppauksia tai eteenpäin pumppauksia, kun hartia/rintaranka kinnaa!

No, uudet liikkeet, uudet liikkeet... Hoen itselleni koko ajan, että niillä päästään vihdoin käsiksi itse ongelmakohtaan.

Muuten on ihan positiivinen olo jo. Jos saa vielä C6 ja C2 kestämään, niin sitä alkais olla jossain kuosissa. Jumitus ei ole ainakaan lisääntynyt ja muutenkin kävely on pysynyt ruodussa. Ehkäpä vuoden vaihteen jälkeen kroppa alkais kestää jo?

Magneetissa

Nyt voin kuvitella, miltä tuntuu työskennellä porauslautalla. 20 minuuttia, jotka vietin magneettikuvauslaitteen sisällä, olivat 'jännittävät'. Hirveä hurina, rutina, surina ja kumina kaikui läpi korvatulppien ja pehmusteiden, jotka laitettiin tulppien päälle. Kuvat otettiin lyhyinä sarjoina (20 sek - 4 min), joiden välillä oli pieniä hengähdystaukoja. Taukojen välillä saa liikkua mutta muuten pitää olla kusi sukassa paikallaan. Vain nieleskely oli sallittua - rykiminen ja yskiminen kielletty. Jos näihin sortuu, kuvat otetaan uusiksi.
Onneksi selvisin kuvauksesta kerralla. Lausunto menee suoraan lääkärille, sillä en halua sitä itse käydä tulkkaamaan ennen lekuria. ;)

Tulee pian samanlaisia virhetulkintoja kuin neurologin epikriisistä, jossa luki: ' EKG:ssä sinusrytmi, mutta ei muuta poikkeavaa'.

MIKÄ VITUN SINUSRYTMI??? Sydän pamppaillen (sinusrytmillä) soitin sitten omalekurille ja kysyin, mitä moinen tarkoittaa. 'Se on se normaalitilanne', hän selvensi. Niinpä niin! Miksi ihmeessä sairaala lähettää epikriisit kriisin aiheuttajiksi suoraan kotiin latinaksi kirjoitettuna, mistä tavallinen talliainen ei voi tajuta yhtään mitään? Ja minähän oon vielä kirjoittanut latinan yo-kirjoituksissa. ;)

Täytyy antaa muuten suuri kiitos Terveystalon magneettihoitajalle, joka oli todella mukava ja ammattitaitoinen. Kun hän työnsi minua putkeen, samalla hän sipaisi ystävällisesti jalkaani ja sanoi: 'Olen tässä seinän takana koko ajan. Painat vain kelloa, niin tulen heti luoksesi. Hyvin se menee!'. Kuinka inhimillistä.

Nyt sitten vain odotellaan, mitä magneetista selviää tai selviääkö mitään. En oikein tiedä, kunpi on parempi. Jos sais ees jonkun varmistuksen diagnoosille, niin se ois voittoa. Sitä ootellessa!