Hermosto kestäisi, mutta ranka ei. Uhkaa tulla nääs hedari. Tunnustan, olen kulkenut tämän päivän ilman lenkkareita, voi johtua siitä. No, parit Klotriptylit + Buranat nassuun, ja huomenna nuppi ei nousekaan tyynyltä, paitsi vessaan menon ja ruokailun takia. Katsomme, mikä on vaikutus. Hyvät yöt!
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Nyt alkaa tuntua (Tahdonvoimaa)
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Silkkiä ja lenkkareita - uusi TV-sarja ;) ;) (Tahdonvoimaa)

Halusin olla tänään nätti. Niinpä puin upean silkkiyöpaitani - koomista sinänsä - aamulla. Oikein on hienot pitsit sun muut kauluksessa, syvään uurettu kaula-aukko sekä silkkinauhaa ympäri ämpäri vaatetta. Meikkasin, laitoin tukan ja vedin Jean-Paulia tuoksuksi. Hitto, kun oli kaulatuki kaulassa ja tuoksu tietenkin pinttyi siihen...
Sitten vaikein osuus: sheivaus ja varpaankynsien leikkaus. Viime kerrasta oppineena nyt ei venytetty selkäydintä. Onhan se hankalaa mennä kyykkyyn tai kumaraan, ilman että ydin venyy, mutta ainakin sen venytyksen voi yrittää minimoida. Huh, onnistuin leikkausoperaatiossa ilman hönttiä oloa.
Sitten vähän aikaa lepiä ja välipalalle. Ehrmannia, meetwursti-leipää ja raejuustoa odottamassa. Mutta, mutta... Nyt tapahtuu paha etikettivirhe. Muuten niin suloisen viehättävään asustekokonaisuuteeni tulee särö. Suorastaan repeämä. Jos rehellisiä ollaan, niin kraatirin kokoinen aukko!
Joudun laittamaan pehmeäpohjaiset sporttikengät jalkaan, että pystyn talsimaan keittiöön. Törkeää. Koko silkkiunelmani viehätysvoima katoaa sen sileän tien. Ei siis muuta kuin kauhtuneet ruutukotihousut takaisin jalkaan ja miehen liian iso t-paita päälle. Se siitä söpöydestä.
Äiti on opettanut, että rumat ne vaatteilla koreilee, ja että sisäinen kauneus tärkeämpää. Totta. Tallustelen tyytyväisenä lenkkareilla ensin välipalalle ja sen jälkeen vessaan hinkkaamaan ojentajia.
Mutta hei, ojentajia ei voi tehdä limenvihreällä kumpparilla ilman, että on limenvihreä-vaaleanpunainen pikeepaita sekä siihen sopivat vaaleanpunaiset Puman kollarit päällä. ;)
Vai vaiko?
torstai 5. maaliskuuta 2009
Awful headache (Tahdonvoimaa)
Saatanan saatana, pakko mennä hakemaan toinen kuppi kahvia, vaikka sattuis kuinka paljon. Jalassa on muuten lähes 200 euron lenkkarit, mutta joka askel on niilläkin yhtä helvettiä. Ja noihin kenkiin (lue: tuon hintaisiin kenkiin) ei enää tukipohjallisia tule. ;) Etenkin jos arvaukseni LoisLanen pohjallisten maksimaalisista tukitoimenpiteistä osuu lähelle...
Jos olisin sikatilallinen, hyppäisin nyt teuraskuormaan tämän hedarin takia. Eiks se niin ole, että kapu uppoaa laivansa mukana ja isäntä seuraa sikojaan?
lauantai 28. helmikuuta 2009
Voi vitun yläniska (Tahdonvoimaa)
Ei auta, kun liikutella nuppia ja tehdä harjoitteita. Maanantaina, ja ylipäänsä ensi viikolla, meen väkisin altaalle, vaikka hermosto sanois mitä. Ihan pakko saada tonne yläniskaan liikettä tai tulee kuolema. Voi se nytkin tulla. Onkohan kukaan kuollut siihen, ettei veri kierrä päähän sidekudosarven takia?
No, onhan täs nyt oltukin jalkeilla kiitettävästi, joten ei ihme, että heti alkaa oireileen. Piti olla lepopäivä tänään, mutta frendi tule käymään, niin eihän sitä malttanut.
Ei voi sanoa kuin, että paskat syvät lihakset ja perkeleen pinnalliset revähtäneet lihaksen paskat. Kävelin himassa LENKKAREILLA 3 päivää ja niska on ihan lysyssä. Sen oikein tuntee, kuinka lähtee heti jumittaan. Mut nyt se on kyllä semmosta sidekudosjumissa-painaa-kalvoja -jumitusta, ei neuraalikudosjumitusta. Puoli voittoa sekin kai.
Herää kysymys, milloin on niin paljon voimaa, että pystyy kantaan päätänsä 24/7? Pitkä, kivinen tie eessä yhden onnettoman kaatumisen jälkeen... Ei helvetti voi olla mun tuuria. EIII!!!
