Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkkarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkkarit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Nyt alkaa tuntua (Tahdonvoimaa)

Enhän mä osannut tätäkään iltaa pelkästään olla ja maata. ;) Nyt alkaa ekan kerran 25.2 jälkeen tuntua siltä, että NYT on OIKEASTI fiksumpi himmata. Jumalauta, täähän on hirveän pitkä ajanjakso, jonka selvisin romahtamatta. :) Enkä mä vieläkään ole romahtanut,jos nyt ketkuttelen huomisen vaakatasossa. Kaukana ei ole. Tähän asti levyt lepo, kielenimeminen ja leukaliikkeet on aina nostanut yläniskaa sen verran, että on voinut touhuta taas enemmän, mutta nyt tarvitaan totaalista stoppia ja niskan nostajaa. ;)

Hermosto kestäisi, mutta ranka ei. Uhkaa tulla nääs hedari. Tunnustan, olen kulkenut tämän päivän ilman lenkkareita, voi johtua siitä. No, parit Klotriptylit + Buranat nassuun, ja huomenna nuppi ei nousekaan tyynyltä, paitsi vessaan menon ja ruokailun takia. Katsomme, mikä on vaikutus. Hyvät yöt!

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Silkkiä ja lenkkareita - uusi TV-sarja ;) ;) (Tahdonvoimaa)


Halusin olla tänään nätti. Niinpä puin upean silkkiyöpaitani - koomista sinänsä - aamulla. Oikein on hienot pitsit sun muut kauluksessa, syvään uurettu kaula-aukko sekä silkkinauhaa ympäri ämpäri vaatetta. Meikkasin, laitoin tukan ja vedin Jean-Paulia tuoksuksi. Hitto, kun oli kaulatuki kaulassa ja tuoksu tietenkin pinttyi siihen...

Sitten vaikein osuus: sheivaus ja varpaankynsien leikkaus. Viime kerrasta oppineena nyt ei venytetty selkäydintä. Onhan se hankalaa mennä kyykkyyn tai kumaraan, ilman että ydin venyy, mutta ainakin sen venytyksen voi yrittää minimoida. Huh, onnistuin leikkausoperaatiossa ilman hönttiä oloa.

Sitten vähän aikaa lepiä ja välipalalle. Ehrmannia, meetwursti-leipää ja raejuustoa odottamassa. Mutta, mutta... Nyt tapahtuu paha etikettivirhe. Muuten niin suloisen viehättävään asustekokonaisuuteeni tulee särö. Suorastaan repeämä. Jos rehellisiä ollaan, niin kraatirin kokoinen aukko!

Nimittäin:
LENKKARIT.


Joudun laittamaan pehmeäpohjaiset sporttikengät jalkaan, että pystyn talsimaan keittiöön. Törkeää. Koko silkkiunelmani viehätysvoima katoaa sen sileän tien. Ei siis muuta kuin kauhtuneet ruutukotihousut takaisin jalkaan ja miehen liian iso t-paita päälle. Se siitä söpöydestä.

Äiti on opettanut, että rumat ne vaatteilla koreilee, ja että sisäinen kauneus tärkeämpää. Totta. Tallustelen tyytyväisenä lenkkareilla ensin välipalalle ja sen jälkeen vessaan hinkkaamaan ojentajia.

Mutta hei, ojentajia ei voi tehdä limenvihreällä kumpparilla ilman, että on limenvihreä-vaaleanpunainen pikeepaita sekä siihen sopivat vaaleanpunaiset Puman kollarit päällä. ;)

Vai vaiko?

torstai 5. maaliskuuta 2009

Awful headache (Tahdonvoimaa)

Vitun siistiä, että päätä on alkanut juimia, kuin kunnon tension neck -aikoina vuonna nahkainen lannevaate, kivikirves, voice-massage ja fuksi-vuosi Sossissa. Semmoista kunnon jomotusta otsalle, päälaelle ja takaraivoon, kun yrittää muutaman askeleen ottaa. Ja pakkohan sitä on vähän 'stepata'. En nimittäin kiinnittäytynyt käsiraudoilla sänkyyn, kuten uhkailin eilen. Olisi kai pitänyt, koska äsken kävin hakemassa postit alhaalta ja piipahdin 15 sekunniksi ulos lumisateeseen muistelemassa niitä aikoja, kun Audia vielä putsattiin lumesta. ;) Eli toissapäivää...

Saatanan saatana, pakko mennä hakemaan toinen kuppi kahvia, vaikka sattuis kuinka paljon. Jalassa on muuten lähes 200 euron lenkkarit, mutta joka askel on niilläkin yhtä helvettiä. Ja noihin kenkiin (lue: tuon hintaisiin kenkiin) ei enää tukipohjallisia tule. ;) Etenkin jos arvaukseni LoisLanen pohjallisten maksimaalisista tukitoimenpiteistä osuu lähelle...

Jos olisin sikatilallinen, hyppäisin nyt teuraskuormaan tämän hedarin takia. Eiks se niin ole, että kapu uppoaa laivansa mukana ja isäntä seuraa sikojaan?

lauantai 28. helmikuuta 2009

Voi vitun yläniska (Tahdonvoimaa)

Nyt sitten, kun C0 on kohdillaan, niin joku painaa siellä ihan saatanasti. Tai siis mikä joku, arpikudostahan se on saatana. Helvetti sentään, kun kasvot puutuu koko ajan oikeelta. Uhkaavasti alkaa vetää saman tien oikeeta puolta päästä jumiin. Vasen on fine. Puoli voittoa.

Ei auta, kun liikutella nuppia ja tehdä harjoitteita. Maanantaina, ja ylipäänsä ensi viikolla, meen väkisin altaalle, vaikka hermosto sanois mitä. Ihan pakko saada tonne yläniskaan liikettä tai tulee kuolema. Voi se nytkin tulla. Onkohan kukaan kuollut siihen, ettei veri kierrä päähän sidekudosarven takia?

No, onhan täs nyt oltukin jalkeilla kiitettävästi, joten ei ihme, että heti alkaa oireileen. Piti olla lepopäivä tänään, mutta frendi tule käymään, niin eihän sitä malttanut.

Ei voi sanoa kuin, että paskat syvät lihakset ja perkeleen pinnalliset revähtäneet lihaksen paskat. Kävelin himassa LENKKAREILLA 3 päivää ja niska on ihan lysyssä. Sen oikein tuntee, kuinka lähtee heti jumittaan. Mut nyt se on kyllä semmosta sidekudosjumissa-painaa-kalvoja -jumitusta, ei neuraalikudosjumitusta. Puoli voittoa sekin kai.

Herää kysymys, milloin on niin paljon voimaa, että pystyy kantaan päätänsä 24/7? Pitkä, kivinen tie eessä yhden onnettoman kaatumisen jälkeen... Ei helvetti voi olla mun tuuria. EIII!!!