Näytetään tekstit, joissa on tunniste stabiliteetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stabiliteetti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Magic human body (Tahdonvoimaa)

Meinasin tos vessaan mennä mutta kun vasen jalkapöytä oli niin kipee, ettei astuun pysty, se siitä. Kummallinen on.

Samoin todettiin siskon kans, että molemmilla on nyt sit sama paikka jumissa, nuchal line. Mulla meni joulukuussa, tolla alkoi nyt 3 kk jälkeen. Ja sisko on mua hoidoissa 3 kk:tta jäljessä. Hmm, voisko olla, et me todella mennään näin samaa rataa eteenpäin?!

Molemmilla on koko ajan ollut ne omat oireensa mut toi niskan stabiliteetin paskuus on lisäksi yhteistä. Hyvät on geenit. No, velipoika. Alahan pukkaa lasta maailmaan naises kanssa, siskoiltas taitaa jäädä!

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Lähtökuopissa (Tahdonvoimaa)

Uskottava on. Ei tästä tule normaalia kalua koskaan. Ollaan näet taas lähtökuopissa, eli marraskuussa. Pää kaularangassa. Ei jaksa seisoa minuuttiakaan. Eikä liiemmin istua. Toki on hienoa, että niska kesti näin paljon enemmän mutta myönnettävä kuitenkin, ettei se koskaan normaalielämää tule kestämään. Ens viikolla täytyy raportoida fyssarille ja kysyä, että makaanko 1.4 asti vai vedetäänkö jossain vaiheessa nuppia. Hän saa valita, mulle on ihan sama. Tässähän nämä näet menee samaa rataa, kuin ennenkin.

Altaalle meen maanantaina joka tapauksessa. Jospa tosiaan kävis niin hyvä säkä, että liukastuis ja kuolis. Kummallinen juttu, kuinka ihminen voi menettää muutaman hassun pienen pienen ligamentin venähdyksen ja lihasrevähdyksen vuoksi kaiken. Mutta kun ei vaan jaksa kantaa päätä, niin ei jaksa. Ei ne koukistajatkaan mitkään ihmelihakset ole. Ei ne voi nivelsiteiden, jänteiden, rustojen ja muiden tukikudosten tehtäviä hoitaa, vaikka paljoon pystyvätkin.

Jaahas, mitäs sitä sitten tekis? Nyt ois taas aikaa, kun joutuu vaan makaan. Jos ois masokistin vikaa, vois ottaa puukon, alkaa viilteleen itteään. Vähän vaihtelua tähän niskavammaan. Tai josko murtais varpaansa pistämällä sen oven väliin. Ois jotain muuta, mihin keskittyä. Vai pitäisköhän ajaa hiukset kokonaan pois? Hmm. Sellainen siilari, mikä Demi Moorella oli siinä yhdessä leffassa. Hitto, nyt kävi kutkuttaan. Koska sehän ehtis meneen kertaan kasvaa takaisin ennen kuin olen kunnossa. Ja jos en parane, niin haudassa kukaan ei arvostele mun hiuksia. Hmm. Lady in Pink näkee sit maanantaina, mihin päädyin, kun tulee kyläileen. Tosin sen hermosto kilahtaa täysin, jos leikkaan siilin. No, ei voi mitään. Ei kukaan kysynyt multakaan, haluunko kaatua ja joutua helvettiin. Sorry LIP. ;)

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Välipäivä (Tahdonvoimaa)

Toivotaan, että tämä on tällainen välipäivä tässä matkalla virheasennosta oikeeseen. On nimittäin niin vammainen fiilis taas, ettei ookkaan vähään aikaan ollut. En enää huoju ja heilu, eli C0 on kohdillaan, mutta vajoan nätisti ja veti niin jumiin niskan ja C7:n eilinen hoito.

Keho pistää kaikin tavoin vastaan, kun sitä pakotetaan oikeeseen asentoon. Varmaan johtuu siitä, että kroppa ehti olla taas tutussa virheasennossa 5 päivää ennen fyssaria ja ny pitäis taas tottua tähän normaaliin.

Että sillä viisii. Paska 2 viikkoa tulossa. Voi heti sanoa. Tätäkö mun elämä tulee olemaan? Jatkuvasti hönö olo - jotenkin. Ihan sama mitä tekee, koskaan ei ole normaali, hyvä olo. On hienoa olla herkkis. On hienoa, että Ravinansuvanto on olemassa, eikä sitä esim. räjäytetty aikoinaan sisällissodassa.