Se on loppu ny (Fedja)

Tää tätsy päätti, että nyt loppui karsea kohtelu yliopistosairaalan lääkäreitten taholta. En vaan enää suostu siihen.

Soitin potilasasiamiehelle kysyäkseni kenelle neurologin muistutus osoitetaan (kuka on neurologin esimies). Aloin sitten kertomaan kaikkia muitakin kokemuksiani sairaalasta. Hän kehotti valittamaan astetta ylemmäksi eli neurologin esimiehen esimiehelle, joka on kuntoutuksen tulosyksikön ylilääkäri. Nykyinen ylilääkäri saattuu olemaan fysiatrin pkl:n ylilääkäri. Kun kerroin minkälaista oli olla fys. pkl ylilääkärin vastaanotolla, potilas-asiamies kehotti valittamaan vielä ylemmälle portaalle, koska ongelmat koskee ainakin kolmea pkl:ää

Eli nyt valitus menee sellaiselle ylilääkärille, joka on kaikkien edellisten esimiesten esimies ja sairaanhoitopiirin johtajan jälkeen seuraava valtaportaassa. Päätin, että teen valituksen rauhassa pikkuhiljaa. Käytän siihen aikaa ja en ota stressiä. Minulla oli melkoinen stressi siitä aiemmin, kun ajattelin, että minun pitää tehdä se lokakuussa, koska hoitosuhteen yliopistosairaalaan on kokonaan katkolla. En saanut edes aloitettua. Nyt teen siitä hyvän ja käytän vaikka 3 kuukautta, että voin kuntoilla samalla normaalisti. Mihinkäs tässä on kiire.

Tammikuussa loppuu kuntoutustuki ja sitä varten käyn nyt yksityisellä fysiatrilla. Aion mennä kuitenkin kuntoutustutkimusyksikköön lääkärille (Ortopedi) fysiatrin käynnin jälkeen ja sieltä he saavat tehdä B-lausunnon. Tämän lääkärin hoidossa olin Käpylän jälkeen ja hänen kanssaan tulee toimeen, koska hän kertoo rehellisesti miten pihalla on. Viime puhelussa sanoi, että tällä hetkellä hän ei tiedä uskooko hän Käpylän lausuntoja vai OYS:n lausuntoja, kun oireet voivat tulla molemmista l. psyykeestä, kuten OYS uskoo tai Whiplash+aivovammasta, kuten Käpylä uskoo. Kun menen ortopedin vastaanotolle, kysyn häneltä, että voiko hän tehdä B-lausunnon Käpylän ja Ortonin lausuntojen perusteella. Jos ei voi, niin sitten pyydän lausunnon fysiatrilta.

fys. pkl ylilääkärin vastaanotto:
- 2006 kolarin jälkeen en pystynyt seisomaan ja istumaan, kun autonominen hermosto aktivoitui lähes heti, kiristys oli ihan kaamea. Heti vastaanoton jälkeen olin Käpylän fysiatrin E.Ahoniemen kanssa puhelimessa oireistostani ja EA sanoi, että tosi tutun kuuloisia oireita, pyydä lähete selkäydinvammapkl:lle ja sitten konsultaatio hänelle. Lampsin takaisin sisälle. Sanoin, että mikä ihme tässä mättää. Minusta te pidätte minua psyykkisenä potilaan. Fysiatri siihen, että joo "Meidän mielestä sinä olet täysin työkykyinen". Ja kun pyysin konsultaatiota EA:lle. Siihen meinasi, että "sinulla ei ole selkäydinvammaa". "Mene näyttämään itseäsi EA:lle, et saa sinne lähetettä", "Mene näyttämään. Minä olen istunut EA:n kanssa (en muista missä). Hän on samaa mieltä kanssani". "Mene näyttämään itseäsi sinne omin kustannuksin. Sinulla ei ole selkäydinvammaa. " Ja se ettei minulla ole selkäydinvammaa tuli hänen mielestään todistetuksi sillä miten hyvin liikuin odotustilassa, kun hän tuli hakemaan vastaanotolle. Myös toimintakyky- ja työkyky todistettiin samalla näkymällä. No, menin sitten EA:lle näyttämään itseäni ja hänen mielestään minulla on selkäytimen venähdysvamman oireet. Yritin saada 4-5 krt fys pkl ylilääkärille soittoajan, että voin kysyä perusteita hänen sanomisilleen. Ei soittanut koskaan. Onneksi sain epikriisin valheista tehtyä valituksen yliopistosairaalaan, mutta sekin jäi laittamatta eteenpäin sen jälkeen kun lääkäri kieltäytyi tekemästä korjauksia. Hän sen sijaan liitti korjausvaatimuspaperit minun epikriisieni joukkoon (Onkohan tuo edes laillista?) -

Tämä heppuliini päättää nyt ylimpänä pamppuna kuntoutukseen liittyvistä asioista. Mahtavaa!!! Eikö? Aina kun näen hänet jossakin, tuijotan häntä pitkään ja hartaasti koko ajan terävällä katseella ja syyttäen. Ja olen muka aistivani, että häntä nolottaa. Ei uskalla katsoakaan minuun päin. Tosin en tiedä tunteeko minut näöltä :>.

Muistutus neurologille (Fedja)

Kesäkuussa kävin neurologilla OYS:ssa. Kohtelu oli sen verran karmeaa, että aion laittaa perään muistutuksen ja nyt se pitäisi alkaa tekemään. Lähtijäisiksi vastaanotolta rupesin itkemään ja sanoin, että tämä on aina tätä samaa paskaa täällä OYS:ssa: Ette ymmärrä tästä oireistosta yhtään mitään. Lääkäri siihen, että kyllä he ymmärtävät. Minä jatkoin, että ette tästä minun oireilusta. Lääkäri koko vastaanoton aikana ei ollut pätkääkään kiinnostunut siitä minkälainen tämä vamma. Keskittyi lukemaan muiden kirjoittamia lausuntoja ja kyseenalaistamaan kaiken minkä minä sanoin + Käpylän neurologin diagnoosit. Hänen mukaansa en voi enää muistaa sitä miten tapaturma tapahtui, koska aikaa on 11v. Kuljetuspalvelusta kommentoi sen verran, että miten olet voinut niitä saada; nehän on liikuntarajoitteisilla; mikäs siinä linja-autossa on vikana; sinähän passivoituisit ihan kokonaan, jos saisit lisää taksimatkoja. Epikriisiin oli kirjannut, että nytkin tuli vastaanotolle linja-autolla. Oireherkistynyt olen, koska hän kokeili selkää ja mulla sattui polvet lyömään loukkua, kun tulee noita heijastekipuja. Sen jälkeen menin istumaan tuoliin. Siihen lääkäri kohta, että nyt istut tuohon tuoliin noin reilusti ja nojaat selkää tuolin nojaan, eikä näytä käyvän kipeää yhtään ja kun hän vain hipaisi, niin polvet löivät loukkua. Siihen sanoin, että selässä on tietyt kohdat jotka ovat kipeitä. Siihen lääkäri, että hän kyllä koski moneen kohtaan ja joka kohdassa sama reaktio. Idiootti, paska.
Lopulta sanoin lääkärille siinä itkun keskellä, etten enää kuuntele sinua (koska hänkään ei kuunnellut minua). Lähdin pois vastaanotolta ja sanoin, etten enää koskaan tule tähän sairaalaan. Olisi vaan pitänyt häippästä jo aikaisemmin eikä kuunnella lääkärin törkeyksiä paria tuntia, koska niin kauan vastaanotolla meni ilman mitään hyötyä.

Epikriisiin oli kirjoittanut samaan sävyyn asiat kuin vastaanotolla. Oli tarkkaan kuvannut kuinka kyseessä ei ole piiskaniskuvamma, koska ei ole edestakaista liikettä ollut päähän, vaikka mistä se sitä voi tietää, kun ei ollut vieressä katsomassa. Kysyin Ortonin fysiatrilta, että onko retkahdusvamma ja Whiplash eri asia, koska niiden mekanismit ovat jollakin lailla erilaiset. Eivät kuulemma ole. Käpylän kuntoutuskeskuksessa myös retkahdusvamma (kaatumiset, putoamiset yms) ja Whiplash-vamma kuuluvat samaan kategoriaan, koska oireisto samanlainen.

Minulle ei puhunut mitään jostakin konversiosta, mutta oli heittänyt konversio? epikriisin loppuun ja Cymbaltaa lääkitykseksi tulevaisuudessa. Jotenkin älytöntä, että eivät voi diagnosoida niskavammaksi, koska heillä ei ole käsinkosketeltavaa, esim. MRI kuvaa, jossa löydökset. Sen sijaan hihasta voi heittää minkä tahansa psyykkisen arvion mututuntumalla ilman mitään perusteluja. Epikriisin loppuun oli vielä laittanut, että allekirjoittaneen anteeksipyynnöistä huolimatta potilas poistuu paikalta. ANTEEKSIPYYNNÖISTÄ. Kehtasi vielä valehdella.

Scientia est potentia - kun on viisaampi kuin lekurit

Olen tehnyt mielenkiintoisen havoinnon sairastamiseni aikana: olen kehittynyt pätevämmäksi retkahdusvamma-asiantuntijaksi kuin useimmat lekurini. Heti tapaturman jälkeen ensiavussa lekuria kiinnosti vain murtunut käsi, vaikka valitin huimausta, pahaa oloa ja korvien soimista. Hän oli sitä mieltä, että tension neck tuli tömähdyksestä. Hm. Muistaakseni TN vaatii jotain muuta kuin pienen kaatumisen. Okei, nekin kriteerit täyttyvät, sillä olen istunut koneella ihan liikaa ja työergonomiassakin on ollut puutteita - myönnetään. Mutta mikään selvännäkijä lekuri tuskin on.

Myös ekaa fysiatria kiinnosti enemmän murtunut käsi, vaikka epikriisistä löytyikin lopulta sana 'retkahdus'. Epikriisi oli muuten sen verran kiireellä tehty, että varsinainen fysiatriguru auroi vastaanotolla ääneen siinä olleille kirjoitusvirheille, jotka muuttivat totaalisesti sanojen merkityksiä. ;) Tässä välissä minut tutkinut henkilö oli sitä mieltä, ettei kaatumisesta voi tulla retkahdusvammaa. Niinpä diagnoosi oli 'vain' yläniskan toimintahäiriö. Hän tosin oli siinä oikeassa, sillä gurun mielestä minulla oli whiplashin lisäksi MYÖS toimintahäiriö. Mutta huimaus tulee gurun mukaan toimintahäiriöstä, ei enää retkahdusvammasta. Onneksi huimaus/asentoepävarmuus tuntuu enää vain kävellessä, eikä koko ajan. Se kokoaikainen keinutus vasta olikin vittumaista...

Perusfyssareille taas on ihan turha puhua retkahdusvammasta. Sekä niskan mobilisointi että venytykset on kiellettyjen listalla akuutin trauman (vaikka whiplashin) jälkeen ja mitä tekikään OMT ja 'perus'fyssari? Toinen mobilisoi ja toinen venytti. No, toisaalta, niinhän (epäpätevien) lekurien lähetteissä luki...

Silti tuntuu niin epäreilulta olla itse oman vammansa asiatuntija. Näissä 6 viikossa, mitä olen lukenut kirjallisuutta tiedän enemmän retkahdusvammasta, kuin lähes 10 vuotta kouluja käyneet fyssarit. Hm... Pelottavinta on, että jos en itse olisi ottanut selvää, niin niskaani olisi hoidettu totaalisen väärin... Olkaa hyvät ihmiset aktiivisia, kun teille tulee joku sairaus. Usein webissä olevat kirjoitukset on toki niitä worst casejä, mutta toisaalta, niissä esiintyy usein 'oikeat' asiantuntijat eli potilaat. Lekurit ei yleensä liikaa päätä vaivaa yhden potilaan asioilla. Ei edes yksityisellä puolella...