tiistai 21. huhtikuuta 2009
Hyvät, pahat ja rumat olotilat (TV)
Vähän kuin ois 400 metrin matkalla vikassa kaarteessa ensimmäisenä. Vitunmoiset maitohapot jaloissa, tuntuu että piikkarit on tehty lyijystä, hiki kirvelee kasvoilla. Helvetillinen vastatuuli yltyy. Loppurutistus pitäisi jaksaa vielä jotenkin. Kaveri hengittää niskaan aivan sun takana. Sivusilmällä vilaisemalla näkyy jo sen kasvava varjo ja ilkikurinen virnistys. Pakko vaan laittaa tossua toiseen eteen, maali lähestyy joka askeleella. Mutta matka tuntuu vaan niin raskaalta...
Saas nähdä, käykö mulle niinkuin kaikkensa antaneelle 400 metrin juoksijoille: kun pääsen voittajana maaliin, kuukahdan tantereeseen ja viedään ambulanssille nesteytykseen. Loppuun asti taistelleena, väsyneenä mutta onnellisena.
No, sitä ei oikein uskalla iloita mistään, kun se saattaa heittää helvetisti takapakkia ilman syytä. Tai sitten hermosto kilahtaa, jos iloitsee liikaa. Aika hyvin se nyt on pysynyt halinnassa. Nyt kyllä on mennyt 2,5 viikkoa paremmin kuin ikinä. Oikeestaan vasta eilen tuli ekan kerran semmoinen totaalinen väsyminen korviin ja C7:aan. Ja heitti sitten tutun paineen nenään. Mutta onneksi sekin meni ohi levolla ja nyt on taas suht ok olo. Jokohan huomisen hoidon jälkeen saisin ensimmäisen terveen päivän, joita oli jo silloin marraskuussa ennen autotoilailua?
Huomenna saan ainakin uusia harjoituksia, jotka käy VIHDOIN C7:aan + niskarusettiin. Sit pitäis nenäpaineen pysyä poissa, kun niskan syviä pikkulihaksia päästään hinkkaan. Odotan.
Oujee!!!!!!!!!! :)
lauantai 13. joulukuuta 2008
Viikonloppukuulumiset (Tahdonvoimaa)
En edes tiedä, miksi toivon ajan kuluvan. Eihän se mitään uutta tuo. Jotkut puhuvat uudesta vuodesta mutta itselleni sillä ei ole merkitystä. Sama shitti jatkuu mutta kalenteriin kirjoitetaan 2009. Kauhea ajatus, että 4 kuukauden päästä on mennyt vuosi kaatumisesta ja olen tässä kunnossa. Ei ole ihan mennyt suunnitelmien mukaan paraneminen. Alun perin päätin, että jos en ole jouluna terve, en edes jatka tätä paskaa elämääni. Mutta fyssari oli sitä mieltä, että ennen kuin 12 kuukautta on mennyt, ei kannata asettaa mitään ultimatumeita. Niinpä sitten katson seuraavat 4 kuukautta, mihin suuntaan tämä menee. Kun pääsis nyt vaan treenaamaan, niin tästä voisi selvitäkin voittajana mutta minkäs teet, kun toi nuppi ei halua yhteistyötä.
Vähän aikaa kerrallaan (20 min) olen koittanut tänäänkin olla ylhäällä mutta edelleen se heittää paineen päälaelle ja ohimoille - enemmän oikealle. Takaraivo on suht ok piikin jäljeltä. Mutta jostain toi pää on suuttunut. Tiedä sitten, olisiko siellä joku hermo pinteessä, kun paineen tunne on koko ajan tossa yhdessä ja samassa kohtaa. Lepuutetaan vielä huominen ja mietitään sitten maanantaina lekurin kanssa, mitä tehdään, jos pää ei tokene.
Toistelen itselleni lääkärin sanoja: "Sitä mahdollisuutta ei ole, että pää jää sementtipalloksi tai että sinä et parane. Vaaditaan vaan kärsivällisyyttä. Mutta et ole toivoton tapaus, päin vastoin". Ja perään katse, joka kertoi "ja-koska-me-olemme-Suomen-parhaita-näissä-asioissa"... ;)
Jaahas, nyt lehtien kimppuun. Ois Ekonomi, M&M, viime viikon Kauppalehdet, Me Naiset x 4, Yrittänainen yms. Mistähän aloittaisi?
perjantai 14. marraskuuta 2008
Vasen korva ei muuten kitise (Tahdonvoimaa)
Kääntöpuoli asialle on hillitön vitutus: MIKSI KUKAAN EI OLE HOITANUT SYYTÄ AIKAISEMMIN? Jos on heikko keskikaularanka, niin helvettiiks sitä käydä voice massagessa pitämässä niskaa ja laululihaksia auki? Tai jos olin niskaan 'erikoistuneella' fyssarilla 2003, niin miksei se tehnyt mulle harjoitusohjelmaa?
Ja kaikki ne fysiatreiksi itseään kutsuvat pellet, jotka on pompotellut mua reumalla, neurolle yms. TURHAAN ja jotka ei edes ole osannut/halunnut tutkia mua kokonaisuutena. Jumalauta, kun oon tolpillani, niin lisään toteuttavien asioiden listaan henkilökohtaisen joulutervehdyksen viemisen noille nk. lääkäreille. Ja se ei ole mitään kivaa kuultavaa. Lisäksi vedän ne kaksi fysiatria, joilla kävin huhti-toukokuussa, hoitovirheestä vastuuseen. Kun oon terve, mulla on energiaa tapella vaikka A360:n kokoisia tuulimyllyjä vastaan.
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
Ps. Korvat ei ole soinut/paineistunut/räjähdellyt 2,5 viikkoon
Eikä se ole sellaista tinnitusta (soimista) vaan ihan pikkuista kitinää/sihinää, paitsi silloin, kun on ihan jumissa.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Tahdonvoimaa: Hyi helvetti
Tahdonvoimaa: Retkahdusvammasivusto/info ihmisille?
Sivusto voisi rakentua esim. seuraavan päänavigaation varaan:
Miten retkahdusvamma syntyy?
Oireet ja niiden tunnistaminen
Tutkimus ja hoito
Lääkärit ja retkahdusvamma
Käytännön vinkkejä taistelijoille/tarinoita
Linkit (foorumit, keskustelupalstat yms.)
Asiantuntijatietoa retkahdusvammasta
Media
Mitä mieltä muut ovat ajatuksesta? Kommentteja?
Uskon, että mun firmastani saisimme jossain vaiheessa hetken graafikon työpanosta, että saadaan hyvännäköinen ja uskottava sivusto aikaan. Itsehän teen copy/sisällöntuotantohommia. Sitten tarvittaisiin tiimiin ainakin linkkien/artikkelien kerääjiä ja ennen kaikkea retkutarinoita sekä tietenkin foorumin moderaattori. Blogista voin kyllä huolehtia myös.
Tahdonvoimaa: 1000 käyntikertaa blogissa 30 päivässä
Keskimääräinen sivustolla vietetty aika on n. 3 minuuttia ja välitön poistumisprosentti tipahtanut 70 --> 53 prosenttiin.
Suurin osa blogia lukevista on pääkaupunkiseudulta, Oulusta tai Tampereelta ja he lukevat kirjoituksia säännöllisesti. Eniten sivuille tullaan viittavilta sivustoilta ja hakusanalla: huimaus, retkahdusvamma, niska, fysioterapia.
Että jatkamme samaan malliin! :)
Ps. Kirjoittaja: jos et ole vielä päivittänyt profiiliasi, teepäs se jossain vaiheessa, kun ehdit. Kiitsa!
Tahdonvoimaa: Suomeksi tietoa korvanpaineista yms.
Latinaksi:
Tuba aperta
Englanniksi:
Patulous Eustachian Tube
Mahdollisiksi aiheuttajiksi luetellaan mm. jopa vain muutaman kilon painon aleneminen, kahvin juominen (tai kofeiini yleensäkin), liikunta ja raskaus. Eli jos korvatorvea ympäröivä kudos jostain syystä kutistuu, voi se aiheuttaa kyseisen ongelman.
Huom! Myös hermo/traumaperäiset syyt ruokkivat kudosten kutistumista.
Väliaikaisia hoitomuotoja mainitaan useita:
- pään kallistaminen tai alaspäin kääntäminen
- selällään makuu
- istuallaan pään laittaminen jalkojen väliin
- kaulavaltimon nopea nipistäminen (Ei ehkä niskapotilaan nro 1 -keino;)
- korvien "poksautus"
Myös seuraavia ehdotetaan:
- painon nostaminen (siis oman elopainon, ei punttien;)
- makaaminen lattialla jalat kohotettuina n. 15 min kerrallaan 4 kertaa päivässä eli heti aamulla, viimeiseksi illalla ja kaksi kertaa siinä välissä.
Tämän pitäisi alkaa tehota jo kahdessa viikossa, mutta liikunnan harrastaminen pitäisi lopettaa tämän hoitomuodon koettamisen ajaksi.
- kahvinjuonnin lopettaminen
- tietyn kiinalaisen yrttiteen juominen.
Teen nimi on kami-kihi-to, tunnetaan myös nimellä Jia-Wei-Gui-Pi-Tang.
En löytänyt Suomesta yhtään hakutulosta aineelle. Ehkä sitä myydään eri nimellä tai ei ollenkaan.
- riittävästi nestettä ja suoloja!!!
Tahdonvoimaa: Painetta korvissa? Kuuletko oman äänesi, kun puhut? Hakkaako sydän korvassa? Apua löytyy.
Pakko puhua puhelimessa makuullaan, kun istuminen heittää hirveet paineet ja ei kuule, eikä pysty keskittymään. Samoin hengähtyminen on helvettiä, kun ääni kovenee. Julkista esiintymistä en vois edes kuvitella...
Oma fyssarini yllätti minut ammattitaitonsa laajuudella, TAAS KERRAN, kun puhuin hänelle tästä vaivasta, joka iski korviini uudelleen aloitettuani duunit. Hän taitaa olla vähän joka alan spesialisti ja kokenut kaikki oireet: aina kun sanon jotain mielestäni outoa oiretta, hän toteaa: 'Joo, toi on tuttu juttu!'.
Netissä pörrättyäni päättelin, että kyse lienee tästä 'avoin korvatorvi' -vaivasta, koska syntymekanismi voi olla myös hermotushäiriö. Toki painealtistusta tulee korviin muutenkin, kun niska ei kanna ja kuulo-tasapainohermo (aivohermo8) on saanut damagea, kuten myös kolmoishermo (aivohermo3), jonka yksi haara btw hermottaa tärykalvoja/korvakäytävän osia.
Linkin takana tietoa, jos sulla on Tuuba päässä (englanniksi). ;)
Ps. En ole vielä ko. keinoja kokeillut mutta CST:n myötä kalvot ainakin on alkanut toimia, koska korviin on tullut vaikkua! Tossa sanotaan, että vahan puuttuminen on yksi oireistava tekijä.
Pps. Perkele, kun oon syönyt allergialääkkeitä ja punkteeruttanut itteni 5 kertaa - turhaan. Miten mun vakkarikorvalekuri (vielä tohtorismies!) ei tunnistanut vaivaa, vaikka selitin sille just ton 'kuulen oman ääneni/korvat aina lukossa' ja 'kuivat korvat' -jutun? Ja fyssari hiffas heti...
tiistai 28. lokakuuta 2008
Tahdonvoimaa: Musaa päivään, nettiradio LastFM is back
Heitin bändiksi PMMP ja nyt tulee Nylon Beatin Luuserista jäätävä tanssimusaversio. ;) Veikkaisin tekijäksi sovituksen perusteella Chisua. (Kirjoitettiinko sen nimi noin?)
Tunnisti jopa mun entisen bändin, joka soittaa alternative-rokkia ja joka ei ole vielä hirveän iso nimi Suomessa.
Soitin siinä bändissä koskettimia kolmisen vuotta. Voi kuinka paljon toivon, että vielä voisi kaivaa pianon kaapista ja alkaa pimputtaan! Herranjestan, roudatin silloin keikoilla 13-kiloista Rolandin sähköpianoa! Ostin just keväällä uuden digipianon,markkinoiden kevyimmän täysimittaisen Yamaha NP130:sen.
Ps. Nyt tulee Apulantaa englanniksi! Mitä ihmettä?
Tahdonvoimaa: Kriisinhallintaa ja törttöilyä
On se pirun pienestä kiinni. Muutama hassu milli vetää koko kehon ihan jumiin. No, kattellaan, kauan se pysyy! Seuraava aika onkin jo 19.11, että silloin viimeistään saa apua. Ja huomisesta taas tekemään koukistajia, pään kääntöjä ja harjoituksia. Vaikka ne napsuis pois paikoiltaan, niin silläkin uhalla.
Olipas ilo lähteä tänään liikenteeseen, kun auto ei käynnistynyt. Olen ajanut sillä niin lyhyitä matkoja, että akku finota. Ja vaikka ukkeli ajoi sillä 20km:a, niin ei se riittänyt. Kaiken lisäksi hän oli jättänyt sen meidän kotikadun ainoalle sakkopaikoille ja luonnollisesti lottovoitto odotti!
Minä hölmönä otin sitten sakot mukaani kun lähdin fyssarille. Takaisin tullessa huomasin taksista, että pirkot oli jo ihan meidän kotikulmilla. Sanoinkin kuskille, että nyt kaasua, pitää ehtiä laittamaan sakot takaisin tuulilasiin.
Punapukuiset näkyi jo kulmalla, kun viime hetkellä syöksyin taksista maksamatta ulos ja heitin lapun ikkunaan. Sitten räkätettiin kuskin kanssa hetki ja vedettiin puumerkit veloitukseen. Kallis fyssarilla käynti tuli. ;)
Toivotaan, että olo menee edes parempaan.
Tahdonvoimaa: Päivän piristeeksi - Jutta Urpilai nen, Aivan aluksi
Ja nyt tämä kommentti tulee ihan puolueneutraalisti. Ei meillä kokoomuslaisilla sen paremmin noissa edustushommissa aina mene, jos mietitään vaiks Jaskarin toimia joskus aikoinaan.
Mutta Salella oli todella hyvä vaalikamppis. ;)
maanantai 27. lokakuuta 2008
Tahdonvoimaa: Funkt. MRI
Toi on niin pyllystä, kun mikrotason vauriot ei näy missään tutkimuksissa, mikä on vakuutusyhtiöiden ilon aihe number one. Kun ei ole dataa/faktaa, ei tartte korvatakaan mitään. Hirveetä sinänsä... Kerro meillekin, miten magneetti meni ja mitä tuloksia tuli ja kuka ne analysoi.
FMRI:stäkin ollaan niin montaa mieltä. Osa on sitä mieltä, että vauriot näkyy normimagneetissakin (siitä lähtien, kun on ollut uudet laitteet, teslat) käytössä. Samoin on sanottu, että FMRI:ssä tuloksiin vaikuttaa niin paljon myös avustavan hoitajan potilaalle määrittämät asennot, etteivät tulokset ole luotettavia. Samoin on myönnetty (mielestäni aiheellisesti), ettei 'pelkät' yläniskan ligamenttivauriot selitä kuitenkin koko hermo-oireiden kirjoa, vaikka mahdollisia huimausta ja tasapaino-ongelmia valottavatkin hyvin kuten myös mahdollista rangan kosketusta selkäytimeen.
Jep, kuullaan sinusta toivottavasti! Jos oot positiivinen immeinen, kuten 4 vuoden taistelusi antaa ymmärtä, voit myös halutessasi liittyä blogin kirjoittajiin jossain vaiheessa. Tässä blogissa retkua ruoditaan suht positiivisessa hengessä ja tavoite on, että hoitoa saadaan ja apua löytyy - ainakin joskus. Ja että joku keksii laitteen, miten mikrotason hermovauriotkin saadaan näkyyn ja vakuutusyhtiöt joutuu korvaamaan KAIKEN KAIKILLE!!! ;) ;)
Tahdonvoimaa: Susana Spearsista mallia - äänestys?
Pitäisköhän mun tehdä sama, mutta vedän vaan hermostoliikkeet ihan totally naked. Tuli mieleen, kun nostelen täs koipiani teknon taktiin puolialasti. Onhan mulla mallitaustaa 10 vuotta ja kroppa huippukunnossa - poislukien hermosto! Hmm...
Mutta mitä mä niillä rahoilla tekisin, jos tähän kuntoon jään? ;) Sano mielipiteesi ja äänestä oikealla puolella olevassa palkissa!
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Hämähämähäkki kiipes kädelle...
Vaali päivä on illassa ja surkeeta sanoa että ei päässyt minunkaan ehdokkaani vaikuttamaan, mut ei voi mitään, pää asia että on käyty äänestämässä. Koska jos kuuluu nukkuvien puolueeseen, ei voi valittaa tehdyistä päätöksistä.
Tultiin tänään mökiltä koti tantereelle, tuntu niin mukavalta palata tänne muutaman päivän jälkeen. Kyllähän mökilläkin on ihan mukavaa, mutta kun siellä on niin turkasen pimeää et joka hetki ulkohuussiin mennessä pelkää karhun syöksyvän kimppuun. Yleensä mulla on kaasi (seuraa) mukana, mut siitä huolimatta vilkuilen koko ajan sivuille kuin vauhko kani. Koskaan en ole nähnyt siellä kumminkaan hiirtä isompaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä...
Suurin pelon aiheeni on kumminkin hämähäkki, joita melkein joka mökki reissulla tulee jossain lakanan mutkassa vastaan. Ennen kun menen nukkumaan ravistelen huolellisesti kaikki peti vaatteet ja sitten kun suljen silmät näen takuu varmasti unta, jossa niitä tulee iso liuta sänkyyni. Herään itseni huutoon ja tietty koko muutkin mökki eläjät, jotka luulevat että vähintään haulikolla varustautunut murhaaja tuijottaa meitä hullun kiilto silmissään.
Mieheni tietää kyllä mistä on kysymys ja saa minut rauhoittumaan, kunnes oikeasti tunnen jonkun ryömivän kädelläni - iiiiiiikkkkk - räväytän valot palamaan, mutta missään ei enää näy mitään. Yritän saada unen päästä uudestaan kiinni, huonolla menestyksellä, sillä koittavan aamun kajo tunkeutuu jo huoneeseen.
Nyt alkaa silmiä lupsottaan siihen malliin, että on vaan kaksi vaihto ehtoa, menen juomaan kupin höyryävän kuumaa kahvia, tai heitän itseni sängylle toivoen unen tänä yönä tulevan helpommin. Ensimmäinen vaihtoehto voittaa, siispä kahvin keittoon, ja ehkä jossain vaiheessa unikin tulee varmaan ajankohtaisexi.
Hyvää yötä ja huomenta kaikille blogissa kävijöille ja olkoon huominen päivä parempi kuin tämä päivä.
Tahdonvoimaa: Mielenkiintoista
Ps. Heikolta näyttää mun ehdokkaan pääseminen valtuustoon... Varasijalla! Mutta toinen ystävä (Lempäälästä) pääsi kuitenkin. Jee, jee.
Tahdonvoimaa: Ja taas paukkuu - ei ovet tällä kertaa
Tahdonvoimaa: Sunnuntaita ja kunnallispolitiikkaa
Mitäs kysyvät jotain pirun pikaratikan ja autotunnelin rakentamista, jotka ei teemana liikuta meikäläistä yhtään. Mä oon sitä mieltä, että Pirkkalan lentokentälle pitäis saada elämää ja tehdä sitä edellyttävät toimenpiteet.
Saas nähdä, jaksaako sitä lähteä uurnille. Pitäis kai. Olotilassa ei ole kehuttavaa mutta se nyt yllätä. Olin nukkunut jotenkin huonosti ja aamulla kun heräsin, niin vasen polvi ja leuka/korva oli aivan tajuttoman kipeitä! Vieläkään ei saa suuta kunnolla auki. Ja luonnollisesti kaikki paikat on ihan jumissa. Kävely oikein sattuu, samoin kumartelu.
Alaselkä ja lantio jumittaa huolella, samoin hartiat. Pää kyllä kääntyy sivulle ihan hyvin. Mutta kaiken kaikkiaan aika tuskallinen olotila. Tähän mä oon tottunut. Aloitan aamut itkemällä tilaani hetken ja sitten on vaan pakko nousta ja koittaa tehdä jotain. Se on tosin ihan sama, mitä tekee, kun heti on niin jumissa, ettei vaan pysty oleen pitkään ylhäällä. Kaikki kuinka haluais, niin koko keho vaan menee ihan tiksiin, kun yrittää.
Täytynee puhua fyssarille asiasta ja miettiä, mitä sille voisi tehdä vai onko se nyt niin, että tähän jäätiin. Tätä se on ollut nyt 3 kuukautta. Henkisesti oon jo niin valmis hyväksymään kohtaloni, että en edes osaa odottaa parempaa. Kattelen tätä aikani.
Toivottavasti muilla on parempi sunnuntai. Olkaa onnellisia, että saatte herätä terveinä, iloitkaa ihan pienistäkin asioista ja toteuttakaa itseänne. Ettei käy niin mulla. 27-vuotiaana joutuu miettimään, mitä kaikkea kivaa on saanut tehdä ja funtsii katkerana, kuinka kaikki vietiin niin viattoman näköisen kaatumisen seurauksena. No, onneksi ehdin puuhastella vaikka mitä ennen kuin elämä loppui. Nyt ei harmita niin paljon olla 'kuollut', kuin ettei olisi ehtinyt tehdä mitään ennen kaatumista.