Pohdintaa CST:stä

Tiedättekö mitä olen pohtinut tänään sen lisäks, että olen kiusannut aivojani viestintästrategialla? Yllättäen niska/päävammoja. Lähinnä olen funtsinut sitä, että miksi ihmeessä näitä retkahdusvammoja, joihin saattaa liittyä myös päävamma, tutkitaan kyllä joissain tapauksissa niin maan pirusti, mutta silti näitä ei osaa juuri kukaan kuntouttaa? Toki neuropsykologisella kuntoutuksella saadaan pääpuolta kuosiin, mutta entäs tuo selkäytimen venytysvamma ja konkreettinen niskavamma. Ja etenkin instabiili niska?

Miten on mahdollista, että mä en ole kuullut kenenkään muun sanovan suoraan kuin oman fysiatrini, että "täällä on selkeä revähdys ligamentin takarakenteissa C6/7-tasolla sekä yleisesti selkäydinkalvojen ärsytystila, mutta ja tulet kuntoon CST:llä ja omilla harjoituksilla, mutta siinä menee muutama vuosi". Ennen tuota lausuntoa kävin kuitenkin kolmella neurologilla, parilla fysiatrilla ja kourallisella yleislääkäreitä, joista kukaan ei oikein osannut määritellä vammaa eikä etenkään kertoa sopivaa kuntoutusta.

Mitä ihmettä tapahtuu niille kaikille kaltaisilleni potilaille, jotka eivät löydä oman fysiatrini ja fysioterapeuttini tyylisiä ymmärtäjiä? Paranevatko he luonnon menetelmin ilman kuntoutusta vai sopeutuvatko he oireisiin niin, että pärjäävät työssä ja elämässä? Kuinkahan monta ns. toivotonta potilasta ei olisikaan toivottomia, jos he saisivat heti oikean diagnoosin ja kuntoutus polkaistaisiin välittömästi käyntiin?

Näiden mietteiden valossa mun pakko vielä joskus opiskella jotain sellaista, että voin lätkäistä nuo craniosacraaliterapian kurssit siihen päälle. Jos mä voisin pelastaa sivutoimisena CSTFterapeuttina elämäni aikana kymmenenkin ihmistä, jotka olisivat muuten samanlaisia kummajaisia kuin minä kaikkialla muualla paitsi Suvantokadulla? Tai auttaa MS-potilaita, Alzheimerin tautia sairastavia, kehitysvammaisia, selkäydinsairauksien kanssa puntaroivia tai ketä tahansa ns. parantumattomasta hermovammasta kärsiviä? Kuulostaa kyllä työltä, jolla olisi todella tarkoitus.

Näihin mietteisiin, hyvät yöt! :D

Etanan elämää

Näin jännää unta. Olin satasen aitojen finaalissa starttaamassa kauden kärkijuoksina SM-finaaliin. Hassua, että laji oli juuri aidat, joita en enää ikinä tule juoksemaan. Kun paikoillenne-komento kuului, nousi katsomossa seisomaan tumma nainen. Hänen seurassaan oli hieman vanhempi mieshenkilö, joka yritti pidätellä naista täysin riehaantumasta. Naisella oli megafoni kädessä ja hän karjui siihen todella kovaa "Eikö ole vieläkään mennyt kaaliin, että sun pitää elää etanan elämää"? Tuo nainen on fysioterapeuttini, päättelin. Tarina ei kerro, lähdinkö juoksemaan vai en, mutta tämä oli loistava muistutus siitä, että täytyy muistaa levon merkitys. Unet ovat kuningastie alitajuntaan ja niitä on fiksu kuunnella.

Kun aikoinani toukokuussa 08 menin ekan kerran CST:aan, sain tuon ohjeen fyssarilta: elä kuin etana, että loukkaantunut hermosto saa elpyä. Tärkeimmät levon hetket olisi käsillä juuri tuolloin, eli nuo ensimmäiset kuukaudet vamman sattumisesta. Mitä rauhallisemmin ottaisi, sitä vähemmän selkäydinshokki aiheuttaisi tuhojaan. Ja kyllähän mä elinkin kuin etana ensimmäiset kuukaudet. Käytännössä lepäsin 24/7. Ensimmäisen onnettomuuden jälkeen 2003 en moista tajunnut. Siitä jäikin päälle sellainen ylikierrosvaihe. Toisaalta, noita kierroslukemia voin kiittää mm. siitä, että luin itseni kauppakorkeakouluun ja tein pyyteettömästi töitä firmojeni eteen about 12/6 ja siinä ohessa hoidin aika paljon muutakin. ;) Ehkä nyt oli tervettä sammuttaakin kone, joskin se on todella vaikeaa, kun on käynyt ylikierroksilla vuosikausia. Joskus aina mietinkin, miksi kaikki muut ympärilläni on niin pirun hitaita, tehottomia ja saamattomia. Mutta ilmeisesti se onkin meikäläisen hermosto, joka on pyörittänyt about kahden ihmisen edestä kaikkia toimintoja. Ei huono saavutus, mutta pidemmän päälle keho ei olisi taatusti jaksanut. Eikä mielikään.

Takaisin etanointiin. Monet kerrat varmistelin, että onhan tämä nyt varmasti hyvä linja ja ruikutin, kuinka kaikki lihasvoima, koordinaatio ja energia valuu musta hukkaan, ku vaan makaan ja olen. Fysiatri perusteli lopulta niin hyvin levon merkityksen, että uskoin tietenkin auttajaani mukisematta. Itselleen ei ollut kovinkaan helppoa luopua kaikesta tekemisestä. Aluksi jopa ajattelu oli kielletty, koska se aiheutti niin hirveän puristuksen päähän. Niinpä vaan olin ja tuhlasin aikaani = elämääni. Onneksi nuppi oli sen verran jäässä, niin tunnit kulki nopeasti. Nyt en pystyisi millään samaan, ilman, että kilahtais kuupassa. Aika aikansa kutakinm onneksi tarvitsekaan palata sinne 1,5 vuoden takaiseen aikaan. Ehkä elämäni hirvein kokemus, kun päässä puristi jatkuvasti ja kaikkialle sattui aamusta iltaan. Tai itseasiassa vuoden 2003 onnettomuuden jälkeen olo oli vielä pahempi. Sen lisäksi, että oli kaikki nuo oireet, yrjösin jatkuvasti, oli ne kokovartalosähköiskut, tärinä, nykinä ja pienet poissaolokohtaukset. Silloinkin selvisin terveen papereilla lukuisilta neurologeilta ja fysiatreilta, vaikka vietin vuorokausikaupalla aikaa tiputuksessa sairaalassa särkyjeni takia. Tension neck... ;) Joo, joo... Ja luonnollisesti en saanut lääkitystä enkä etenkään ymmärrystä, koska en ollut eksynyt vahingossa Suvantokadulle.

Nykyäänkin tarvittaessa on kuitenkin osattava vaihtaa antiloopista etanamoodille, tai homma hajoaa käsiin. Mikään ei liene olennaisempaa, kun mennä jatkuvasti tutkan alapuolella, osata lyödä hanskat tiskiin, kun oireita alkaa tulla takaisin, perua kaikki aktiviteetti (se vähäinenkin;) ja tarvittaessa vetää verhot kii, töpselit seinästä ja viedä puhelin vaikka vessaan. Ja kun seuraavan kerran hämärtää, voi hommia taas jatkaa. Mutta se kuuluu tähän hermovammaan ja sitä täytyy muistaa kunnioittaa tästä hamaan hautaan asti. En tiedä ketään näin vakavasti loukkaantunutta, joka olisi parantunut täydellisesti. Ihminen vain tottuu ja sopeutuu siihen, että hänellä on omat rajoitteensa, eikä enää huomaakaan rajoittuneisuuttaa, mikä on tietenkin hyvä asia. Mutta keho kyllä muistuttaa, jos ei toimi niinkuin se vaatisi. Siksi täytyy vaan muistaa kuunnella sitä etukäteen, eikä vasta sitten, ku koko korttitalo murtuu.

Eimen, nyt kaffia! Siitä en luovu. Yksi pahe pitää olla, ettei täs nyt miksään pyhimykseks tuu leimauduttua. Ja uskon, että kaffe on parempi vaihtoehto, kuin rööki tai alkoholi. Tupakkaan en ole ikinä edes maistanut ja alkkiksen käyttökin on aina ollut lapasessa. Omasta mielestäni ainakin. :)

Hauskaa päivää!

Mitsu vei CST:hen (TV)

Olipa kiva kuulla, että vaikutin ft:n käsiin 'selkeesti terveemmältä', vaikka lisäsin rasituksen n. 30-kertaiseksi kerralla. ;) En uskaltanut kertoa koko totuutta mökillä tapahtuneesta rappusten ravaamisesta ja koiran kanssa leikkimisestä, mutta niskasta tunsi, 'ettei sillä nyt vaan istuttu oltu'. Epämääräisesti kerroin kyllä 'riekkuneeni'.

Yläniska oli vinossa ja C7 oli väsähtänyt, ja ne yhdessä tirvassut (pään) kalvot jumiin. Mutta tähän aamuun asti selvisin ilman kokovartalojumitusta. Vasta ft:n aulassa alkoi sacrumissa tuntua. Onneksi oli evakkoreissun jäljiltä mukana tyyny, niin selvisin kilahtamatta.

Nyt pakkolepoa muutama päivä. Kuulemma lähti auki yläniska mutta oli niin tilt, että loppuviikko voi mennä kalvojen palautuessa. Oisin saanut uusia harjoitteita, jos olisin pystynyt ne treenaamaan mutta nyt jouduin kyllä sanomaan, että no thanks. Ei pysty. No, ens kerralla sit.

Heipat!

Craniosacraaliterapia aktivoi kehon itseparantavat voimat (TV)

Julkaisenpa taas tämän ostajaa odotellessa.
Tekstin kokonainen tai osittainen kopioiminen kielletty, myös jälkipainos kielletty.


Craniosacraaliterapia — kehon kalvorakenteiden manipulointi

- CST:n moderni historia alkaa 1800-luvun lopulta, jolloin amerikkalainen upseeri-lääkäri Andrew Taylor Still (1828–1917) perusti klassisen osteopatian. Osteopaatti William Sutherland (1873–1954) oli Stillin oppilas ja jalosti siitä craniaalisen osteopatian 1930-luvulla.
- Sutherland loi lukuisia tekniikoita, joilla pystyi käsittelemään kallon luita sekä kallon luiden välisiä niveliä. Lisäksi hän oli havainnut ja kirjannut muistiin näiden manipulaatioiden lääketieteellisiä vaikutuksia.
- John E. Upledger on yhdysvaltalainen vaihtoehtoisiin hoitoihin erikoistunut luonnontieteen tohtori, osteopaatti, Michiganin yliopiston biomekaniikan professori sekä Floridan Palm Beach Gardenissa sijaitsevan Upledger-instituutin perustaja. Hänen ansiostaan CST muotoutui yksinkertaistetuksi ja standardoiduksi hoitomenetelmäksi 1970-luvulla.
- Upledger tutustui craniosacraalirytmiin leikkauksessa, jossa hänen tehtävänään avustajana oli pitää selkäydintä ympäröivä dura mater -kalvo paikoillaan sillä aikaa, kun kirurgi poisti siitä kalkkikertymää.
- Tehtävä osoittautui vaikeaksi, koska kalvo liikkui rytmisesti noin 6-12 sykliä minuutissa. Ei Upledger eikä kirurgi ollut aikaisemmin törmännyt tähän ilmiöön.
– Nuori Upledger innostui aiheesta, osallistui craniaalisen osteopatian koulutukseen ja syventyi tutkimaan tieteellisesti craniosacraalijärjestelmää
– Hän päätyi seuraavaan lopputulokseen: Kehon kalvorakenteet (fascia) eivätkä luut, niin kuin craniaalisessa osteopatissa uskottiin, ovat ensisijainen ongelman aiheuttaja kehon häiriötiloissa (leesioissa).
– Nykyisen CST-hoidon ydin on näiden kalvo- eli fasciarakenteiden erittäin kevyt manipulaatio.



Craniosacraaliterapia aktivoi kehon itseparantavat voimat

Istun jännittyneenä craniosacraaliterapiaa (CST) antavan fysioterapeutin odotushuoneessa. Tuijotan kuntoutuslähetettäni tavaten yhä uudelleen lausetta: ”Suositellaan autonomisen ja kipuhermoston rauhoittamista sekä yläniskan nivelmekaniikkahäiriön korjausta”. Jälkimmäisen ymmärrän, mutta miten joku pystyisi vaikuttamaan hermostooni?

Kuulostaa henkimaailman hommalta. Mielikuvitukseni alkaa laukata. Näen silmissäni keväisen vihreäksi maalatun hoitohuoneen, jonka seinällä on suuria tauluja ihmisen hermojärjestelmästä. Hämärässä tuoksuu mieto suitsuke, ja salaperäiseltä ennustajaeukolta näyttävä hieman pöllähtänyt terapeutti sivelee niskaani rentoutusmusiikin tahdissa.


Tavoitteena kehon ja mielen rauha

Kun tunnin kuluttua astelen raukeana ulos hoitohuoneesta, ennakkoluuloni ovat poissa ja oloni mainio. Terapia oli kaikkea muuta kuin huru-ukkojen hommaa, ja hoitaja osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Onhan hän toiminut vuosikymmeniä fysioterapeuttina, joista lähes 10 vuotta antanut myös CST-terapiaa. Kemiamme pelasivat yhteen alusta asti. Potilaan ja terapeutin välinen luottamus sekä rento ilmapiiri ovatkin tärkeitä hoidon onnistumiseksi, koska CST aktivoi kehon kautta myös mielen traumoja, ja aloin itsekin avautua terapeutille patoutumistani. CST ei kuitenkaan ole psyykkistä terapiaa, vaikka kehon koskettaminen saa monet purkamaan myös sydäntään.

Mieleeni palautuivat myös kesken session lapsuudessa sattuneet tapaturmat, joissa kaikissa olin loukannut niskani. Muistin, kuinka lensin alle kouluikäisenä pyörän satulasta päälleni, putosin takaraivolleni keinusta sekä yläasteikäisenä retkautin niskani keikahtaessani kuistin kaiteelta. Ei ihme, että nytkin olin hakeutunut hoitoon niskavamman takia. Tällä kertaa syynä oli liukastuminen jäisellä parkkipaikalla.

Ensimmäisellä kerralla hoito kohdistettiin päähäni. Tunnustellen kevyin vain 5 gramman painoisin kosketuksin kalloani terapeutti muodosti kokonaiskäsityksen kehoni tilasta. Kosketus oli todella hellä, jotain hermoratahieronnan, kevyen sivelyn ja hyvin miedon manipuloinnin väliltä. Toisin kuin perinteinen fysioterapia ja hierontasessiot CST ei sattunut. Käsittely suoritettiin myös erittäin rauhallisesti. Näistä syistä CST on ihanteellinen kuntoutusmuoto akuuteissa pehmytkudosvammoissa, joita runnominen ja kovaotteinen hieronta pahentavat.


Keho kertoo

Hoitajan mukaan oikea puoli vartalostani oli huonommassa kunnossa kuin vasen. Olinhan kaatunut pää oikealle kääntyneenä, joten vammat luonnollisesti olivat pahemmat sillä puolella. Koskettaessaan kalloani terapeutti kysyi yhtäkkiä, olenko mahdollisesti pudonnut häntäluulleni kovalle alustalle. Kyllä vain. Melkein välittömästi ensimmäisen kaatumisen jälkeen, joka päättyi olkapään, polven ja lonkan varaan, oli seurannut ilmalento peffalleni laivan tanssilattialla. Mietin, miten hän tuonkin saattoi tuntea koskettamalla vain päätäni.

Vartaloni värähteli holtittomasti koko hoidon ajan, ja tunsin jäsenteni liikkuvan, vaikkeivät ne kuulemma oikeasti tehneet niin. Terapeutin mukaan tällainen tahdosta riippumaton hermovärinä, kuten myös hoidon aikana vaihdelleet hiki- ja vilukohtaukset, kertoivat siitä, että autonominen hermostoni käy ylikierroksilla.

Craniosacraaliterapeutin mukaan sessiomme oli todella onnistunut, koska mieleni ja kehoni alkoivat välittömästi purkaa niihin patoutuneita traumoja. Etenkin niskani ja hermostoni olivat kuulemma niin kamalassa kunnossa, ettei mitään pikaparanemista kannattaisi odottaa.

Satojen hoitojen nainen

Kokeiltuani retkahdusvammaan ja sen aiheuttamiin hermo-oireisiin, kuten huimaukseen ja autonomisen hermoston toimintahäiriöihin, klassista fysioterapiaa, hierontaa, OMT-terapiaa, kiinalaista lääketiedettä, homeopatiaa, vyöhyketerapiaa, kinesiologista hoitoa sekä lukuisia muita hoitomuotoja, minulle oli ihan sama, meneekö paranemiseeni vuosi vai neljä. Kunhan vihdoin saisin apua!

Tasan 13 kuukautta, 24 CST-kertaa, 1 600 euroa sekä lukuisia omia harjoituskertoja myöhemmin hermosäryt ovat poissa ja huimauskin on vähentynyt. Enää tarvitaan aktiivista niskan hallintaharjoittelua. Myös lämmönsäätely-, hormoni- ja ruuansulatusjärjestelmäni ovat alkaneet toimia normaalisti. Henkisestikin on huomattavasti kevyempi olla. Voin sanoa olevani uusi ihminen!

CST vaikuttaa aivo-selkäydinnesteen kiertoon

Jokaisella elävällä olennolla, jolla on keskushermosto eli aivot ja selkäydin, on myös craniosacraalisysteemi. Se on puoliksi suljettu hydraulinen järjestelmä, joka tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä (cerebrospinal fluid, CSF). Terveellä aikuisella neste uusiutuu noin viisi kertaa vuorokaudessa.

Aivoselkäydinneste syntyy aivoissa, mistä se virtaa selkäytimen ympärillä dura mater- eli kovakalvon sisällä alas ristiluuhun ja sieltä takaisin päähän. Kierto synnyttää rytmistä paineenvaihtelua, mikä saa dura-kalvon laajenemaan ja supistumaan noin 6-12 kertaa minuutissa. Tämän rytmin, craniosacraalipulssin, CST-hoitaja tuntee käsillään.

Keho taltioi siihen kohdistuvat traumat, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ja ne voivat häiritä kalvojen kautta aivoselkäydinnesteen kiertoa. Kierrossa voi olla ”tukkeumia” tai se voi olla epäsymmetrinen kehon eri puolten tai ylä- ja alaosien välillä. Se voi olla liian nopea tai hidas. Häiriöt nestekierrossa ilmenevät esimerkiksi kiputiloina ja lukuisina koululääketieteen keinoin selittämättöminä oireina. Kun keskushermostossa vallitsee häiriötila, myös kaikki siitä riippuvaiset systeemit, kuten esimerkiksi verenkierto, hormoni- ja lymfajärjestelmä sekä autonominen hermosto, eivät toimi optimaalisesti.

Hermo- ja kipuoireet kuriin "käsin kuuntelulla"

Craniosacraaliterapia (myös kraniosakraaliterapia tai kranio-sakraaliterapia) on meillä vielä harvinainen mutta muualla maailmassa erittäin suosittu vaihtoehtoinen hoitomenetelmä. Koska se on hellävarainen ja tehokas sekä osaavissa käsissä turvallinen tapa aktivoida kehon itseparantavat voimat, sen käyttö lisääntyy nopeasti. CST menetelmänä sekä sen hoito-otteet kuulostavat yksinkertaisilta mutta ovat kaikkea muuta. Terapeutin työ perustuu syvälliseen ihmiskehon anatomian eli hermo-, lihas-, nivel- ja kalvo- eli fasciajärjestelmien tuntemukseen.

Hoitotilannetta ohjaa terapeutin taito kuulla käsillään, mitä potilaan keholla on kerrottavanaan. Hän tunnustelee craniosacraalipulssia, joka voidaan havaita jo viiden viikon ikäisellä sikiöllä ja joka pysähtyy vasta noin 20 minuuttia kuoleman jälkeen. Rytmin olemassaolo on todistettu tieteellisesti. Terapeutti tuntee kierrossa ilmenevät esteet ja epätasapainon ja pyrkii poistamaan ne. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä poikittaisten sidekudoskalvojen että aivo- ja selkäydinkalvojen hellävaraista manipulointia.

Craniosacraaliterapeutti ei siis paranna mitään tai ketään, vaan hän aktivoi potilaan kehon siihen. Usein CST-hoidon rinnalle tarvitaan muitakin kuntoutusmuotoja, esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinongelmissa potilaan omaa harjoittelua. Vain näin voidaan saavuttaa pysyvä lopputulos.

Tuki- ja liikuntaelinongelmien lisäksi terapialla on hoidettu menestyksekkäästi muun muassa keskosia, koliikkilapsia, autismi- ja ADHD-potilaita, tinnitus- ja leukanivelongelmaisia, migreeniä potevia sekä erilaisista selittämättömistä hermo- ja kipuoireista kärsineitä. CST sopii kaikille vauvasta vaariin, mutta on joitain sairauksia, jotka estävät sen antamisen.

Miten löytää luotettava terapeutti?

Ulkomailla, ja hiljalleen myös Suomessa, CST:tä hyödyntävät yhä useammat fysioterapeutit ja osteopaatit sekä lääkärit ja sairaanhoitajat. Myös kipupotilaiden omaisille on opetettu perusotteet, joilla he ovat onnistuneet helpottamaan kroonisista säryistä kärsiviä. Vaikka maallikkokin siis voi oppia craniosacraaliterapiaa, itse en antaisi kenenkään anatomiaa tuntemattoman henkilön vaikuttaa keskushermostooni.

Upledger Institut Scandinavian on Pohjoismaiden merkittävimpiä koulutuksen antajia, ja se ylläpitää rekisteriä siellä pätevyytensä hankkineista terapeuteista myös Suomessa. Niin kuin kaikkien hoitomuotojen kanssa, kannattaa CST-terapeuttia etsiessä tutkia hoitajan taustat ja todellinen pätevyys tehtäväänsä. Viralliseen rekisteriin kuuluminen on vain yksi meriitti. Muiden kokemukset ovat hyvä tietolähde, samoin fysioterapiaklinikan tai -terapeutin web-sivut. Kannattaa ehdottomasti myös soittaa suoraan hoitajalle ja kysellä, minkä tyyppisiin vaivoihin hän on erikoistunut. Myös etukäteispiipahdus toimitiloissa kertoo paljon.

Lisäksi on hyvä muistaa, että netin keskustelupalstoilla kuka tahansa voi esiintyä kenenä tahansa. Tietyn terapeutin nimen esiintyminen positiiviseen sävyyn kymmenissä viestiketjuissa voi olla kenen tahansa kirjoittamaa ylistyspuhetta. Huolellisuutta peliin vaihtoehtohoitajaa valittaessa!

Lisätiedot ja lähteet:

Upledger-instituutti, USA:
http://www.upledger.com/

Upledger Institut Scandinavian
http://www.upledger.dk/suomi/upledger-institute-scandinavia.htm

John Upledgerin haastattelu CST:n käyttötarkoituksista
http://www.latitudes.org/articles/cranio_upledger_ld.html

USA:n Upledger-instituutin julkaisema opetusvideo Youtubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=m9U_G_ybp8I

Niskavammafoorumi: Vertaistuki- ja keskustelupalsta, jossa potilaskokemuksia CST:stä mm. whiplash- eli niskan retkahdusvamman hoidossa.
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=39
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=39

Kaikki kuvat:
Copyright Upledger Institute Florida
Upledger.com

KM (Kalvomaisteri) esittäytyy (Tahdonvoimaa)

Oon hiljalleen opiskellut biologiaa, anatomiaa ja fysiologiaa, sillä aattelin lähteä tervehdyttyäni 'lomalle' Floridaan ja suorittaa siellä Palm Beach Gardenissa sijaitsevassa Uplegder -instituutissa CST-opinnot. Velaksi, tietenkin.

No kalvoista tuli mieleen, että kuinkahan moni todella tietää, että niskan(kin) nivelsiteet + muut tukirakenteet on sidekudosta (esim. kollageenisäikeitä), joka on uusiutuvaa tavaraa? Mutta ei se itsestään ilman hoitoa ja harjoittelua uusiudu.

Mun fyssari aina sanoo, että alarialigamenttivamma on 'piece of cake', jos sen kuntoutus alkaa saman tien ja kuntouttaja tietää, mitä tekee ja ohjeistaa myös potilaan siihen.

Kerran kysyin, kuinka moni hänen potilaansa on sitten kuntoutunut ko. vammoista. Kuulemma jokainen, jolla on ollut pitkäjänteisyyttä, älliä ja uskoa paranemiseen.

Sitten kysyin, mihin niskavammoista kuntoutuminen perustuu.

Vastaus oli:
'Dear, ihminen uusiutuu koko elämänsä ajan mutta pitää tietää, mikä sitä uusiutumista edesauttaa ja aloittaa hoidot ja harjoittelut ennen kuin kudokset arpeutuu ja hermot on ollut liian kauan shokissa. Kun turmasta on mennyt kauan, kudosta on vaikea(mpi) elvyttää mutta aina voi vähän auttaa!'

No niin, nytpä sitten kysynkin, kuinka moni hermotason alarialigamenttivamman (tai muun yläniskavamman) saanut potilasta on:

A) Diagnoosin n. 2 kk:n sisällä diagnoosin
B) Oikean diagnoosin
C) Saanut diagnoosin fysiatrilta, joka on käynyt CST-kurssit ja perehtynyt autonomisen ja kipuhermoston toimintaan ja osaa laatia kuntoutussuunnitelman
D) Päässyt HETI kuntoutukseen, joka vaikuttaa hermotasolle asti (Esim. CST)
E) Saanut OIKEAT harjoitukset + säännöllistä harjoittelunohjausta esim. juuri yläniskan ligamenttivammaan liittyen mm. kielen imemiset, silmien kautta tapahtuva mobilisointi, leukanivelliikkeet, kitalakimobilisoinnit yms.
F) Saanut ohjeet ja vinkit arkeen itsekin whiplashistä selviytyneeltä fysioterapeutilta?

Ei varmaan kovinkaan moni.

Suomessa ei yksinkertaisesti ole yläniskavammoihin perehtyneitä fyssareita, joilla on hallussa hermotaso, kalvotaso + koko anatomia sekä hoitometodina hermotasolle vaikuttavat jutut SEKÄ omakohtainen kokemus whiplashistä! Joku palikka uupuu kaikilta, paitsi muutamalta fyssarilta. Helvetin harmillista!

Hollannissa kaikki valmistuneet fyssarit voivat osallistua jatkossa CST- jatkokoulutukseen, ja kursseja markkinoidaan kuulemma merkittävästi. Niillä käydään kalvot ja hermosto läpi todella tarkasti. Tuo on hieno edistysaskel!

Mutta mitä Suomessa?

Täällä kun puhut kalvoista fyssarille tai lekurille (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), jengi nauraa päin naamaa, että pidä kalvos...

Mutta ei kannattais. Kaikki mun nykyisen hoitavan lafkan potilaat, joilla on ollut kärsivällisyyttä, älyä ja luottoa, on nimittäin aika pirun tyytyväisiä ja esimerkki siitä, ettei kalvoteoria ole huuhaata. Jatkan siis selkärangan kalvojen kimpussa... ;)

Aamen.

Hellumarei (Tahdonvoimaa)

Taas humpsahti päivä. Luulin ihan, että on sunnuntai. Vaan kun ei. Hyvä, että onpi maanantai. Yksi päivä vähemmän kärsittävää.

Tänään lähti CST-juttu muailmalle. Vihdoin. Kattoos nyt, kuin käy. Sisko oli täällä koko päivän, kun oli tänään hoidossa ja menee huomenna kouluun. Pääsi vihdoin ihailemaan Kaalimatoa. ;) Aikoo hankkia oman samanlaisen.

Niska on taas aivan tulessa korvien kohdalta. En oikeen tiedä, onko nyt sitten lihakset. Ehkä. Särkis siihen malliin kallonpohjaa, että voi olla lihasten ylirasitusta. Ja onhan toi oikee puoli kanssa jumppelissa, pää kaularangassa ja muutenkin aika sippi. Täytyy ottaa huomenna lepiä ja sit koklaa KE altaalle. Aattelin ensin huomenna, mut ei kyllä kykene.

Hoitoa ja itsehoitoa (TV)

Nyt on pönttö sekas. Tehtiin tunti ja 15 min käsittely, kun seuraava tulija oli myöhässä. Ja ft opetti vähän itsehoitoakin. Nyt osaan vapauttaa kallonpohjan viemärin. ;) Käsiteltiin koko kroppa, C0-2 eniten, lantio, hartsut. Oli tosiaan nolla hiukkasen kiskonut jumiin muttei niin pahasti kun ennen.

Villejä veikkauksia, paljon C0 oli oikeelle liukunut, että aiheutti taas kaikki oireet? Ihanaa olla herkkä. ;)

DD ei saa arvata.

Oon torkkunu ja puhunut puhelimessa tän päivän. Ihan pihalla. Nukuttaa kivasti - edelleen. Mutta kuulemma hyvä, että lepää, niin hoidon teho ei valu hukkaan.

Kuulin taas mielenkiintoista juttuja yhdestä niskapotilaasta, jolla oli revennyt juuri tämä C2:sen kiinnikekalvo (membrana tectoria), joka estää siis densia painumasta ytimeen. Tyyppi kuntoutettiin ja on kuulemma nytkin hiihtelemässä pitkin Pyynikin harjuja. Eli aikamoista tulosta saa oikealla hoidoilla, hoitajilla ja harjoitteilla.

Hirveet saarnat meitsille tuli, kun en ole käynyt 3 x viikossa altaalla, joten to tai/ja pe meen. Ja seuraavan ajan sain aprillipäiväksi, 1.4., eli voin todellakin mennä aulaan mun Playboy-buutsit jalassa hengaamaan ja tsekata ft:n reaktion. ;)

Hyvät yöt!

Tunnista vakiosanontani (Tahdonvoimaa)

Huominen kuva kertoo fysioterapeutilleni kaiken olennaisen, kun hän kysyy kuulumisiani. Mutta tunnetko sinä jo minut niin hyvin, että tietäisit, mikä on kuvan sanoma?

Vihje:
Lauseessa on 4 sanaa.

Ps. Huippuhieno palkinto on seurata kanssani DVD:ltä kaikki Mad Men -sarjan, joka sijoittuu jenkkimainosmaailmaan, 13 jaksoa kun olen terve. Ja koko tuon ajan syömme Barbeque-sipsejä ja American-dippiä. Tai minä syön ainakin...

--

Kun nyt markkinointialalla ollaan, en voi olla kysymättä, kummista sivuista Sinä diggaat enemmän? On tosin aika samantyyliset...

Taffel

Estrella

Kypäräsuunnittelija (Tahdonvoimaa)

Jos katsoo kuvia nopeasti, voisi ajatella, että Tahdonvoimaa on alkanut kypäräsuunnittelijaksi. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin on 'oma kiinteä kypärä', eli kalvokypärä. Tai oikeastaan ihokypärä. Strategiapiirrustukseni havainnollistavat fyssarille, missä nyt mättää. Kun olin piirtänyt omat mallit, aloin surfata netissä ja totesin, että aika hyvin noi omat tuntemukset osaa yhteen todellisen anatomian kanssa. Kylläpäs on nyt helppo sanoa fyssarille, että sieltä C0-välistä tuikkii nyt kasvoille ja päälakeen sekä korvalliselle ja sieltä C2 välistä kaulalle, leualle ja korviin.

Aattelin käydä maanantaina kaupoilla. Menen ostamaan laastia ja pyydän fyssaria pistämään sitä niskaan, niin ei tartte ootella kudosten uusiutumista. Siltä musta nyt tuntuu, että muutama milli vielä kun oisi, olisin kunnossa. Mutta nyt kun ei ole, niin pää pääsee painumaan kasaan ja koko paketti levähtää. No, vielä sen joskus on kestettävä. Siilikin sanoo, että Perkele, kyllä se kestää.

Tulipa mieleen, että onko joku tämän blogin ydinihmisistä visualisointi- tai piirustustaitoinen? Arvannette jo, mitä ajattelen. ;)

LoisLane ja äippä (Tahdonvoimaa)

Kerro äidillesi, että on milloin vaan tervetullut 'luennoimaan' mulle vammasta. ;) Kahvia ja pannaria on luvassa, vaikka seura makaisikin sängyn pohjalla niitä nauttiessaan. Ja toki myös tytär on tervetullut lisäke. Ihmiset näkee livenä toisiaan ihan liian vähän! Hei, tehdään äiti-tytär -senssit. ;) Kummatkohan jäis kakkoseksi kälätyksen määrässä? Siinähän on muuten tosi-tv-konsepti - 'Raihnaiset äidit ja tyttäret'.

Ja nyt alkaa paukkua niin, että oksat pois.

- Oliko mamallas myös tämä hermokudosongelmus? Eli kaiken maailman kiristävät neuraalikudokset?

- Putoiliko maan läpi? Vajottiko? Huimasiko ylipäänsä?

- Hoidettiinko kuntoon CST:llä vai jotenkin muuten? Kuinka kauan kesti, että oli ns. kiinni elämässä?

- Mitä siellä niskassa oli revennyt? Ligamentteja?

- Kestääkö niska nyt ns. 'normaalia elämää' (tiedän, normaali on whiplashin jlk vähän erikoinen sanavalinta;) eli esim. kävelyä ja koko päivän jalkeilla oloja?

- Jos saa antaa yhden vinkin taisteluun, niin mikähän se olisi?

Kiitos ja halaus äiteelles!

Ps. Hitto, mä en tajunnut tota, että sähän LoisLane asut suvannolla. Perhale. Ja mulla on oikeesti ihan hyvä tasapaino, joten välillä käyn keikkuilemassa kivetyksellä, kun on veemäistä. Ei kestä tämmösiä kolmen kuukauden takapakkeja saatana sentään. Ja joo, kyllä mä tiedän, ettei The Kaksikko turhaan säätäis. Viimeksi kun kysyin tätä, niin olisin kuulemma saanut fudut aikoja sitten, jos oisit toivoton. Ja lainatakseni rouvaa: 'Kultaseni, solut uusiutuvat KOKO elämän, ei se paraneminen nyt yhtäkkiä pysähdy'. ;)

Pps. Ja joo, mä en osaa iloita muiden huonosta olosta, olet oikeassa. :) Kun tietää oireistosi, niin sitä vähemmän käy edes mielessä. Kerran muuten siskon kanssa funtsittiinkin, että ihan hirveetä, jos toinen paranee ja toinen ei. Mitäs helvettiä sit tehdään? Nyt on rämmitty samassa paskassa molemmat, niin on aina ollut läheinen, jolle avautua. Mutta hitto, jos se toinen tervehtyy, niin keltä sit vois kysyä, että 'onko sulla pimpsassa lasinsiruja tänään' tai 'tuntuuko siltä, että muuraiset ryömii sun korvakäytävää'? ;) ;) Ihanat, hermot! Niin ihanan herkät ja erikoiset.

Ppps. Siistii, jokaisen päähän menevän hermot kohdalle on noussut näppy. Kipeä sellainen. Ei tajua. Kai ne on sen verran puristuksissa, että alkaa iho oireilla. Huoh, eikö nämä oireet koskaan vähene? Muuttuu vaan. Ja lisääntyy.

Pppps. Toivottavasti 'syndet' menivät hyvin keskarista huolimatta. Älä pudota sitä. Se on tärkeä sormi, kun olet terve. Voit näyttää sitä sit skoottereille ja valittaville mummoille hallissa.

Outoja oireita (Tahdonvoimaa)

Hitto, ei nukuttanut yhtään. Menin siis tekeen näkkileipiä ja puhalteleen pulloon. Siinä sitten samalla pumppailin neurista jo perinteeksi muodostuneella persreikä/väliliha-venytyksellä. Tietääkö E moista liikettä, vai onko sulle liian 'tuju'?

No, sitten huomasin taas ihan oudot oireet. Tai siis ihan normaaleja noi on. ;) Nousi oikea puoli täyteen hikinäppyä hermojen kohdalta, jotka menee kasvoihin. Päälaelle - tietty oikeelle - pamahti iso talipallero, on muuten vitun kipeä.

Muutenkin putki on ihan outo. Fedja saattaa tietää, kun sanon, että kiristys on ns. Jommassa kummassa päässä, cranium tai sacraali. Kireys pakkaantuu jompaan kumpaan suuntaan. Tosi omituista. Jos nuppi on normaali, lantio on tukossa. Ja kun lantio toimii, nuppi on jumissa. Olkoot, ei paljon hetkauta.

Ja kyllä, silmäoireet tulee osittain Triptylistä. Kun olin kokeet pari päivää yhdellä napilla, ei sumentunut juur ollenkaan lähinäkö. Tänään kun oon mennyt neljällä, ei taas näe lähelle. Erikoista, et noin nopeesti vaikuttais, mut kai se on tämä herkkä hermosto!

Dr. Upledgerin haastattelu yöpalaksi (Tahdonvoi maa)

Erittäin mielenkiintoinen artikkeli Dr. Upledgeristä. Jutussa hän käsittelee mm. synnytysvaikeuksien aiheuttamia traumoja vastasyntyneillä sekä kertoo kokemuksiaan mm. ADHD:n ja autismin hoidosta craniosacraaliterapialla. Sama linkki löytyy myös niskavammafoorumilta. Kannattaa lukea! Upledgerin ajatuksessa antaa muutama craniosacraalihoito kaikille vastasyntyneille on kyllä perää. Onhan se aikamoinen shokki lapselle, kun sieltä kohdun lilluvista aalloista keikahtaa yhtäkkiä maailmaan, etenkin jos kyseessä on hätäsektio tai ns. imukuppiavusteinen synnytys. Ihan fiksuja ajatuksia.

http://www.latitudes.org/articles/cranio_upledger_ld.html

WOM:a ja ketjureaktioita (Tahdonvoimaa)

Nyt on käyty fyssarilla. Tai siis aamulla jo siellä piipahdin, mutta hoidosta hölmistyneenä nukuin tähän asti. Juuri kun pääsin sisään praktiikalle, pöllähtänyt Lady in Pink tuli ovesta vastaan ja minä painelin sisälle vaihdossa. Aulassa juttelin, kuten aina, yhden likan kanssa, joka oli myös ravannut kaikki lekurit läpi selkänsä takia saamatta syytä siihen, miksi oli täysin työkyvytön. Kehuin tietenkin klinikan fysiatria, joka on todella tarkka. Tyttö oli niin onnellinen, kun kerroin, että fysiatri on ihan huippu löytämään 'vikoja' muiden mielestä puhtaista MRI-kuvista. ;) Myöhemmin kuulin, että Lady in Pink oli jatkanut samaa rataa jutustelua plikan kanssa siinä aulassa pukiessaan/lähtiessään. Mä ehdotinkin fyssarille, että voidaanko alkaa kompensoida mun kuluja sillä, että teen word-of-mouth -markkinointia jatkuvasti. Lupasi harkita. ;)

Ketjureaktio oli tapahtunut niskassa, aivan kuten arvasin. C0 oli painunut oikeelle jumiin, vetänyt C1:sen ja 2:sen mukanaan, ja ne kaikki yhdessä taas heitti kalvojen kiinnityskohtan takaraivon luun päällä jumiin. Kaikki kalvothan kuulemma kiinnittyy tohon ligament nuchea -kohtaan takaraivon luun yläpuolelle. Lihas-, sidekudos- ja hermokalvot kiinnittyvät siihen ja se on just se kohta, joka venyy pään kipatessa taakse. Että ei ihme, kun on kuuppa jumissa.

Hoito auttoi pikkuisen, muttei merkittävästi. Niin on tukossa koko nuppi, ettei tommosella miniajalla (25min) mihinkään ihmeisiin päästy. Ehkä huomenna huomaa vaikutuksen paremmin. Ainakin nuppi on nyt suorassa, ja se on kiva fiilis. Hermot tosin edelleen kuormittuu oikeella puolella, että sinänsä bad, bad. Mut kyllä tälla 2,5 vko:a operoi, kunnes on hoitoaika 12.2. Huomenna siis altaalle melskaamaan. Täytyy käyttää rankaa mahd. paljon ja normaalisti, ettei tosiaan muodostuisi arpea.

Ps. Länsi-Suomen Kelan perintäyksikön Tiina Soiniselle Jyväskylässä iso kiitos opintotukiasiani hienosta hoidosta.

Paitsi, että olinkin maksanut tukia takaisin 2009 joulukuuhun (bra!), niin maksusuunnitelman uudistaminenkin olisi kuulemma onnistunut. Vähän eri mentaliteetti, kuin sairausvakuutuspuolella. ;)

Aamuja (Tahdonvoimaa)

Oven kolaus kuului, kun Lady in Pink suunnisti CST-hoitoon. Kaksi onnetonta samalla päivällä, peräkkäin. Tätä ei vielä aiemmin tapahtunut. Meinataan mennä muutenkin sekaisin, niin nyt vasta fyssari pinteessä onkin. LIP:n ongelma on vasen ja mun oikea. Joka hoidon alussa fyssari aina varmistaa, niin joo 'sä olit LIP, eli vasen' ja 'Tahdonvoimaa, sulla oikea, selvä!'. :) Ollaan kuulemma hermostoltamme niin samanlaisia. Valitettavasti siis. Mutta mitäs sitä voi oottaa, jos geenit on mitä on. Onneksi Musti ei ole kaatunut. Sitten vasta fyssarilla olisikin tekemistä. Me nyt ollaan LIP:in kanssa nuoria ja siksi ns. easy-tapauksia, mutta Mustin vaivakertymä vuosiltaan on sellainen, ettei hyvä tosi. Tosin kerran, kun fyssari tapasi aulassa odottaneen Mustin, hän kysyi heti, että jaahas, oletko sinä käynytkin meidän fysiatrilla ja että vaikutat hirveän tutulta. Ehkä se paska hermosto sieltä paistoi vaan läpi.

Jasså, sitten vähän Actimelia nassuun, aamuiset neuraalikudostreenit ja vaatteita ettiin. Mitähän sit laittais päälle... Ehkäpä meen tällä kertaa tyylikkäästi tuulareissa, kun ei tartte mennä ihmisten ilmoille hoidon jlk. Joo, niin mä teen. ;)

Perun puheeni (Tahdonvoimaa)

Viisi Tryptyliä ja Panadol-Burana -mix auttoi sittenkin koppurapäähän! Nyt on parempi mieli.

Jeah, kysynkin maanantaina fyssarilta, voinko alkaa vetään noita lääkkeitä isommalla kädellä. Ihan noin asiaa ei varmaan kannata ilmaista mutta sinne päin. ;) En mä niitä mielellään söis, mutta kun napit mahdollistaa treenaamisen, niin mieluummin addiktoidun niille, kuin että muu paraneminen hidastuu jumittavan kuupan takia.

Mulla on helvetin kova psyyke ja itsekuri, eli tableteista pääsen eroon milloin vaan, mutta siitä en, jos nuppi kilahtaa. Pää on ainoa voimavara, mikä mulla tällä hetkellä on, kun kaikki muut selviytymiskeinot, kuten urheilu, sosiaalinen elämä työ ja harrastukset, on jäissä. Fyssari sanoi heti ekalla kerralla, että jos sun nuppis vaan kestään, niin sä saat kehon treenattua takaisin ja paranet. Siihen mä oon uskonut, vaikka välillä tiukkaa tekee. Onneksi siis on vahva psyyke: kyky järkeistää asiat, ulkoistaa ylimääräinen paska ja tyrmätä alkava epätoivo. Vaikka toisinaan menetänkin uskoni, niin silti sisimmässäni tiedän, että paranen.

Mulla on sisua (ja aikaa ja rahaa) hinkata neuraalikudosliutuksia ens kesään asti, ja silloin on oltava kunnossa.

Eli summa summarum: Pakko päästä treenaan. Orastavat lihakset kaularangassa ovat tuoneet paljon varmuutta kävelyyn ja istumaankin on jo pystynyt. Eli nyt ei ole varaa pudota kuiluun. Ja joka kerta, kun kuuppa jumittaa, tipun sinne. Silloin joudun lepuuttaan niskaa pahimmillaan jopa viikon. Ja lepuutus tarkoittaa sitä, että sängystä noustaan kolmesti päivässä safkaan, tekeen neuraalikudosharjoitukset sekä vessaan. Ja käydään pikapikasuihkussa. Väitän, että noista viikoista ei heikkohermoiset selviäisi. Siihen kun yhdistää kivut, höntin olo ja lähes vuoden tekemättömyyden, niin meitsillekin tekee tiukkaa joskus. Mutta vielä on varatankissa löpöä litrakaupalla.