Kato siistii (Tahdonvoimaa)

Koko oikean puolen lihakset sekosi. Takaraivonlihaksesta tuli ISO möntti, hienon näköinen muuten, korvan taakse kiinnittyvät (sternot yms.) turpos tuplakokoisiksi ja niskan syvät lihakset kanittaa pahemman kerran muuten vaan niin, ettei nuppi käänny mihkään. Samoin leuan alta on niin helvetin kipee. Korvat lukossa ja huutaa niin maan pirusti. No, ainakin vammakohta alkaa olla selvä: korvien tasolla. Ihme, että yläniska ei ole vielä kilahtanut. Kyllä se merkkejä on antanut, (tänään vajosin taas maan läpi koko päivän, whick is nice) mutta vedin kaulurin ylle, niin vielä kestää 1,5 viikkoa. Joohas, pliis... Nuppi on välillä normaali ja välillä kivikova. Ei tajuu, ei tajuu.

Tutkin tänään lämpimikseni mm. aivohermot ja pään sidekudokset ja totesin, että aikas ikävää jälkeä whiplash-tyyppinen vamma kyllä saa aikaan. Ihan näin maalaisjärjellä pähkäiltynä koko voima tulee just tohon pään/niskan yhdistävälle/tukevalle kalvolle ja kaikki mahdollinen ja mahdotonkin paikka venyy ja paukkuu. Auts! Melkein oksensin, kun katoin, mitä kaikkia rakenteita tossa niskassa/päässä on, ja mietin, että mitä niille on käynyt. Erityisen pahalta näytti just se Nuchae line -kohta, mihin kaikki kalvot ja myös päätä tukevat lihakset kiinnittyy. Sehän siinä paskoontuu oikein kunnolla, kun nuppi taipuu taakse. Samoin yläniskan anatomian tarkastelu sai yrjöt kurkkuun. Voin vain kuvitella. Taidanpas mennä heittään laatat.

Miten ihmeessä se 90 prossaa potilaista voi parantua tosta 4-6 viikossa? Taatusti tutkimusvirhe. Tai sit niiltä todella vaan vähän venähtää lihakset. Ei sitä sais ees nimittää retkahdusvammaksi, jos seuraukset on lievät. Se olisi vaan kaularangan venähdys 13.4. Toisaalta, niinhän munkin diagnoosi on. What the...

Nyt mä hyydyn. Vedin taas 4 Triptyliä, 4 Buranaa, Voltarenia (siis ulkoisesti) ja jäätä, kun kaula/niska sitten tiksas tosta C2-3-kohdalta.

Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Ja niin hän kärsii!

Ja huomenna jos henki pihisee - ALTAALLE. Jumpataan nyt sitten, kun on käsketty.

Perun puheeni (Tahdonvoimaa)

Viisi Tryptyliä ja Panadol-Burana -mix auttoi sittenkin koppurapäähän! Nyt on parempi mieli.

Jeah, kysynkin maanantaina fyssarilta, voinko alkaa vetään noita lääkkeitä isommalla kädellä. Ihan noin asiaa ei varmaan kannata ilmaista mutta sinne päin. ;) En mä niitä mielellään söis, mutta kun napit mahdollistaa treenaamisen, niin mieluummin addiktoidun niille, kuin että muu paraneminen hidastuu jumittavan kuupan takia.

Mulla on helvetin kova psyyke ja itsekuri, eli tableteista pääsen eroon milloin vaan, mutta siitä en, jos nuppi kilahtaa. Pää on ainoa voimavara, mikä mulla tällä hetkellä on, kun kaikki muut selviytymiskeinot, kuten urheilu, sosiaalinen elämä työ ja harrastukset, on jäissä. Fyssari sanoi heti ekalla kerralla, että jos sun nuppis vaan kestään, niin sä saat kehon treenattua takaisin ja paranet. Siihen mä oon uskonut, vaikka välillä tiukkaa tekee. Onneksi siis on vahva psyyke: kyky järkeistää asiat, ulkoistaa ylimääräinen paska ja tyrmätä alkava epätoivo. Vaikka toisinaan menetänkin uskoni, niin silti sisimmässäni tiedän, että paranen.

Mulla on sisua (ja aikaa ja rahaa) hinkata neuraalikudosliutuksia ens kesään asti, ja silloin on oltava kunnossa.

Eli summa summarum: Pakko päästä treenaan. Orastavat lihakset kaularangassa ovat tuoneet paljon varmuutta kävelyyn ja istumaankin on jo pystynyt. Eli nyt ei ole varaa pudota kuiluun. Ja joka kerta, kun kuuppa jumittaa, tipun sinne. Silloin joudun lepuuttaan niskaa pahimmillaan jopa viikon. Ja lepuutus tarkoittaa sitä, että sängystä noustaan kolmesti päivässä safkaan, tekeen neuraalikudosharjoitukset sekä vessaan. Ja käydään pikapikasuihkussa. Väitän, että noista viikoista ei heikkohermoiset selviäisi. Siihen kun yhdistää kivut, höntin olo ja lähes vuoden tekemättömyyden, niin meitsillekin tekee tiukkaa joskus. Mutta vielä on varatankissa löpöä litrakaupalla.

Taju pois (Tahdonvoimaa)

No niin, nyt ollaan taas kaaoksessa. Pääkaaoksessa nimittäin. Kauankos edellisestä meni? 9.1. lukee uudessa lääkepurkissa. Eli 2 viikkoa. Kohta on Triptyl tyhjä tällä vauhdilla. Onneksi sisko sai 300 kpl:een setin.

Ei auta mikään.
Liike, ei.
Liikkumattomuus, ei. Rentoutus, ei.
Vitutus ja räyhääminen, ei.
Sattuu vaan vitusti.
Koko pää on kuiva kova pallo.

Kokeillaanpa siis 5 kpl Triptylejä ja 3 Buranaa ja huomenna ei noustakaan sängystä. Ja maanantain meen itkemään fyssarille, että nyt riitti. Ratinansuvantokin on ihan siinä vieressä uhkaavasti...
;)

Hyvät yöt! Toivottavasti muut voi paremmin.