KM (Kalvomaisteri) esittäytyy (Tahdonvoimaa)

Oon hiljalleen opiskellut biologiaa, anatomiaa ja fysiologiaa, sillä aattelin lähteä tervehdyttyäni 'lomalle' Floridaan ja suorittaa siellä Palm Beach Gardenissa sijaitsevassa Uplegder -instituutissa CST-opinnot. Velaksi, tietenkin.

No kalvoista tuli mieleen, että kuinkahan moni todella tietää, että niskan(kin) nivelsiteet + muut tukirakenteet on sidekudosta (esim. kollageenisäikeitä), joka on uusiutuvaa tavaraa? Mutta ei se itsestään ilman hoitoa ja harjoittelua uusiudu.

Mun fyssari aina sanoo, että alarialigamenttivamma on 'piece of cake', jos sen kuntoutus alkaa saman tien ja kuntouttaja tietää, mitä tekee ja ohjeistaa myös potilaan siihen.

Kerran kysyin, kuinka moni hänen potilaansa on sitten kuntoutunut ko. vammoista. Kuulemma jokainen, jolla on ollut pitkäjänteisyyttä, älliä ja uskoa paranemiseen.

Sitten kysyin, mihin niskavammoista kuntoutuminen perustuu.

Vastaus oli:
'Dear, ihminen uusiutuu koko elämänsä ajan mutta pitää tietää, mikä sitä uusiutumista edesauttaa ja aloittaa hoidot ja harjoittelut ennen kuin kudokset arpeutuu ja hermot on ollut liian kauan shokissa. Kun turmasta on mennyt kauan, kudosta on vaikea(mpi) elvyttää mutta aina voi vähän auttaa!'

No niin, nytpä sitten kysynkin, kuinka moni hermotason alarialigamenttivamman (tai muun yläniskavamman) saanut potilasta on:

A) Diagnoosin n. 2 kk:n sisällä diagnoosin
B) Oikean diagnoosin
C) Saanut diagnoosin fysiatrilta, joka on käynyt CST-kurssit ja perehtynyt autonomisen ja kipuhermoston toimintaan ja osaa laatia kuntoutussuunnitelman
D) Päässyt HETI kuntoutukseen, joka vaikuttaa hermotasolle asti (Esim. CST)
E) Saanut OIKEAT harjoitukset + säännöllistä harjoittelunohjausta esim. juuri yläniskan ligamenttivammaan liittyen mm. kielen imemiset, silmien kautta tapahtuva mobilisointi, leukanivelliikkeet, kitalakimobilisoinnit yms.
F) Saanut ohjeet ja vinkit arkeen itsekin whiplashistä selviytyneeltä fysioterapeutilta?

Ei varmaan kovinkaan moni.

Suomessa ei yksinkertaisesti ole yläniskavammoihin perehtyneitä fyssareita, joilla on hallussa hermotaso, kalvotaso + koko anatomia sekä hoitometodina hermotasolle vaikuttavat jutut SEKÄ omakohtainen kokemus whiplashistä! Joku palikka uupuu kaikilta, paitsi muutamalta fyssarilta. Helvetin harmillista!

Hollannissa kaikki valmistuneet fyssarit voivat osallistua jatkossa CST- jatkokoulutukseen, ja kursseja markkinoidaan kuulemma merkittävästi. Niillä käydään kalvot ja hermosto läpi todella tarkasti. Tuo on hieno edistysaskel!

Mutta mitä Suomessa?

Täällä kun puhut kalvoista fyssarille tai lekurille (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), jengi nauraa päin naamaa, että pidä kalvos...

Mutta ei kannattais. Kaikki mun nykyisen hoitavan lafkan potilaat, joilla on ollut kärsivällisyyttä, älyä ja luottoa, on nimittäin aika pirun tyytyväisiä ja esimerkki siitä, ettei kalvoteoria ole huuhaata. Jatkan siis selkärangan kalvojen kimpussa... ;)

Aamen.

Päivän aktiviteetti ja kuulumiset (Tahdonvoimaa)

Löysin vihdoin puhelimen kaapelin ja sain päivitettyä Sony-Erkan. Nyt venailen asetuksia Saunikselta, jotta näkisin, toimiiko selain ja meilit nyt kunnolla. Viikko siinä meni, että sain totetusasteelle päivityksen. En kyllä ikinä vaihda puhelinta, kun oon just tottunut tähän Sonyn bisnespuhelinsarjaan. Varmuuskopiointi tapahtuu jo rutiinilla, samoin s-postin asentaminen yms.

On muuten paljon helpompaa kuin Fedjan Noksulla, ja Noksulla ylipäänsä. Sonylla on niin erinomaiset käyttäjätuet (manut, P1i-helppilinja bisnesasiakkaille + web-tuki), että tässä ei voi epäonnistua. Oon kyllä melko varma, että selain ei toimi vieläkään. Vaikutti vähän semmoiselta vialta, että vaatinee käytön takuuhuollossa. Vähän kuin minä - taas keskiviikkona takuuhuoltoon... On muuten 21. kerta craniosacraaliterapiaa.

Ihan ihme olo olut tänäänkin. Kalvot tuntuu tosi oudoilta. Kuulunee asiaan. Koko keho on välillä semmoista oudon tuntuista "höttöä" mutta tuntuu, että se on parempi kuin se kivikova kinnaava fascia. Muutenkin olo on todella OUTO. Ei tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa, kun oon varma, että mulla on jonkun toisen keho... Ehkä nyt ollaan matkalla taas johonkin uuteen vaiheeseen. Jalat on ihan ihmeellisen tuntuiset. Ei kipeät mutta semmoiset ihmeelliset. Ei oikein voi pitää hetkeäkään paikoillaan niitä. Niveletkin on ihan hassut... Jos uskoisin siihen, että whiplash voi laukaista jonkun hermosairauden, veikkaisin, että muhun on iskemässä se... Niin on kyllä ihmeellisiä nuo oireet.

Kotona. Kalvoista. (Fedja)

Reissu on tehty ja palattu kotia siististi paketissa.

Minun tietääkseni selkäydinkalvo ei ole vapaa koko matkaltaan yläniskasta ristiluuhun, vaan on kiinnittynyt pienillä rihmoilla?/ligamenteillä? (ligamentit millikokoluokkaa, eivät siis näy MRI kuvassa) muutaman sentin välein rangan rakenteisiin. Ex-fyssari näytti kirjasta kiinnikkeitä ja silloin ne näytti rihmoilta. Fysiatrin mukaan nämä ligamentit ovat hermojuurien kohdalla (hermojuurethan tosin eivät ole muutaman sentin välein?,paitsi jos muutama tarkoitta 1-2cm). Pitää vielä itse löytää lähde, josta voi tarkistaa asian. Vähän auki on nyt, että mistä puhutaan, mutta eiköhän selviä, kun saan anatomian DVD:t joskus tässä.

Fysiatrin mukaan esim. mulla kalvo on todennäköisesti revähtänyt pitemmältä matkalta. En tiedä tarkoittiko hän kalvoa suoraan vai näiden pikku ligamenttien revähdystä. Käpylän Whiplash:iin erikoistuneen neurologin mukaan myös pitävät todennäköisenä itse kalvon venähdystä/repeämiä. Repeämään syntyy sitten arpikudosta, joka estää kalvon vapaan liikkumisen, kuten mulla on käynyt.

Siis tuon nikamien pehmytosien vaurio on yksi mahdollisuus ja kalvon vapaan liikkumisen estyminen sitä kautta, toinen on vauriot itse kalvojärjestelmässä ja sen ligamenteissa.

Selkäydinkalvot ja shokki (Tahdonvoimaa)

DirtyDeeds kysyi tietämystäni selkäydinkalvojen shokista. Tässä jotain faktaa fyssarin puheista ja CST:n opuksista.

RAKENNE

Selkäydinkalvo (dura mater spinalis) muodostuu selkäytimen kalvoista (kovakalvo, pehmeä kalvo ja lukinkalvo), jotka ympäröivät ytimen ja sisältävät aivo-selkäydinnesteen. Selkäydinkalvo on siis aivokalvojen jatkine ja se kiinnittyy takaraivon niska-aukon sisäpuolen ympärille, 2. ja 3. kaulanikamaan, sekä ristiluun ylimpään osaan. Kalvo on siis vapaa suurimman osan pituudestaan ja pääsee liikkumaan vapaasti.

Tukkeumat ja epätasapaino selkäydinkalvossa estää kalvon vapaan liikkeen ja voi vaikuttaa spinaalihermojen toimintaan ja/tai aivo-selkäydinnesteen virtaukseen. Tukkeuma ja epätasapaino voi syntyä hiljalleen esim. lihasjännityksen takia ja vetää vähitellen koko kalvon, joka on yksi suuri kokonaisuus, vinoon.

Toisaalta epätasapaino voi syntyä myös äkillisesti, esimerkiksi juuri trauman, kaatumisen, iskun tms. synnyttämänä. Koska selkäydinkalvojen tehtävä on suojata ydinta ja aivoja, akuutti revähdys esim. niskassa, venyttää shokinomaisesti kalvoa, jotka vetäytyy/käpristyy kokoon, menee shokkiin.

VILLALANKAVERTAUS

Kalvoa voi ajatella villalankakeränä. Kun se toimii, se on kuohkeaa, soljuu hyvin sormien ihoa pitkin ja siitä on helppo kutoa. Mutta kun villalanka viedään ulos sateeseen, se kastuu, painuu kasaan ja lyttääntyy ja siitä tulee painavaa ja kitka neulottaessa on käsinkosketeltavaa. Tämä kuvaa kalvon shokkitilaa.

Jotta langasta voi taas kutoa normaalisti, pitää se ensin 'kehrätä' takaisin toimivaan muotoonsa. Tätä tekee CST-terapeutti sekä ohjeistetut hermokudosta mobilisoivat liikkeet. Mitä nopeammin kastuneen kerän kuivaus aloitetaan, sen parempi on lopputulos. Epätasapaino kehon yhdessä osassa leviää kaikkialle, koska selkäydinkalvo on kokonaisuus. Niskan revähdys aiheuttaa itselläni esimerkiksi oireet suoraan nilkkaan, polveen ja lonkkaan.

SUKKAVERTAUS

Kalvon kokonaisuutta on helppo ajatella sukka-esimerkin kautta. Kalvo on kuin pitkävartinen sukka, joka venyy myös kantaosassa, kun sitä venyttää suuaukosta. Näinhän käy niskan retkahtaessa, koko putki venyy, menee shokkiin. Retkahdusvammatapauksessa, joissa nivelsiteet, jänteet yms. pehmytkudos venyy/repeää, kalvojen normaalitoiminta häiriintyy. Paitsi, että ne ovat vetäytyneet suppuun, ne eivät pääse liikkumaan vapaasti, koska pehmytkudos, esim. nivelsiteet, joihin kalvot kiinnittyvät ja jotka antavat tarvittavaa tukea, ovat vasta muotoutumassa. Tämä tuettomuus häiritsee kalvon toimintaa ja aivo-selkäydinnesteen kiertoa sekä aiheuttaa mitä moninaisimpia ongelmia koko kehoon. Mutta tämä on vain yksi teoria. Monet tutkijat, mm. Sutherland, tosin osoittaneet craniosacraalirytmin olemassaolon myös tieteellisin tutkimuksin, joten ihan huu-haata teoria tuskin on. Toisaalta...

'Jos totuus olisi yksinkertainen, olisi joku keksinyt sen jo aikoja sitten'.

Uusi vaihe? (Tahdonvoimaa)

Onkohan muuten tämäkin joku uusi vaihe, kun ei ole enää kokoaikaisjumitusta juurikaan mutta pienikin askartelu/rasitus saa kehon hepaamaan ihan täysin? Menee paikat jumiin, ei samalla tavalla kuin ennen eli niin, että kalvot kiristää, vaan että ne tuntuu sellaisilta haperoilta. Vähän sellainen tunne, mitä vois ajatella, että kuminauha on palauduttuaan liian kovasta venytyksestä. Eli tiettyyn pisteeseen asti se elastaani kestää venytystä ja palautuukin ihan normaaliksi mutta ylivenyessään ei enää palaudu ihan täysin normaaliksi. Lisäksi autonominen hermosto vetää tosi helposti separit pienestäkin rasituksesta. Eikä muuten ole hikoilua tai kylmää kokovartalolla, vaan paikallisesti rikkoutuneilla alueilla.

Kalvostoshokki suojamekanismina

Kuinkahan retkuvammaiset jaksavat lukea, kun tätä tekstiä nyt tulee ja tietokoneen ruudun katseleminen on vammautuneelle yksi pahimmista asioista :=>? Hommatkaa puhesyntetisaattori! Minulla on jo. Tosin luetan sillä pitempiä tekstejä. Sanoin tarvitseni sellaisen, koska en pysty pitkiä juttuja lukemaan. Pääsin kommunikaatiokeskukseen YO sairaalassa ja sen kautta sain puhesyntikan. Eli hyvääkin olen saanut YO sairaalasta.

Tarkennan vielä omalta osaltani käsitystä omasta vammasta. Ajattelen, että minulla on tavallaan jatkuva kalvoshokki päällä ja niskassa on jokin asia joka ylläpitää kalvon shokkitilaa. Tähän asti on tuntunut, että siellä on jotakin vähän pois paikoiltaan tai jotain ja kalvokiristys on äärimmäinen suoja, ettei niska pääsee liikkumaan ja hermoja ärsyttämään. Kun löysään raksuttelulla kalvoja, lopulta tilanne on se, että C2/C3 tasolta löytyy äärimmäinen "liimakangas" ja suoja. Siinä vaiheessa kun liikuttaa päätää, hermot jää tuolla kohdalla molemmin puolin väliin. Kun löysytän kalvoja, olen yö/kaupunkireissu/kyläily/ruoanlaiton jälkeen kohta taas alkupisteessä, niin että kiristys on äärimmillään. Ja vaikka löysyttäisin kalvoa ja olen käynyt CST hoidossa, niin helpotusta tulee 30%. Vaikutus kestää 1-3pv tai seuraavana aamuna ollaan taas paketissa turvallisesti koko kroppa. Toisaalta CST ei juurikaan auta siihen mahdottomaan kiristykseen. Siihen olen löytänyt erikoisen venytystavan, jonka kuvaan joskus myöhemmin. CST auttaa vasta siinä vaiheessa, kun raksutteluvenytystä on tehnyt 2-3 h.

Kalvoteoriasta vielä

Olisikin noin yksinkertaista. Kaikesta päätellen sinulla Tahdonvoimaa tuo shokkitila taitaa olla päätekijä, koska saat CST hoidosta noin hyvän avun.

Osalla varmaan oireisto johtuu hermoston shokkitilasta, mutta uskon, että osalla taas voi olla rajusta venytyksestä tulleita repeämiä ja verenpurkaumia ihan pitkälle aivoihin --> diffuusi aksonivaurio tai otsalohkovaurio, kun harmaavalkoinen massa osuu kallon pinnalla oleviin rosoihin (esim. haju-, makuaistipuutokset). Osalla näiden yhdistelmä shokki+vaurio.

Useat Whiplash-oireiset reagoivat CST:hen tosi rajusti: (usean) päivän kestävä pahoinvointi, oksentelu, voimakas huimaus ja monesta Whiplash:ilta se on kiellettyjen hoitojen listassa. En tiedä onko kyseessä liian raju hoito (koska hoitoa pitäisi antaa todella hellävaraisesti ja tämä on harvinaista) vai se, että kalvokiristys suojaa isompaa vahinkoa, jolloin kalvon löysyttäminen provosoi varsinaisen oirekuvan.

Jos minulla vamma olisi pelkkä shokki, uskon, että olisin saanut CST:stä aikanaan huomattavan paljon enemmän apua, kuin mitä sain ja olisin huomattavasti paremmassa kunnossa nyt ja saisin itseni parempaan kuntoon itsehoidolla, enkä joka yön jälkeen olisi aina lähtöpisteessä 0. Minä annan itselleni CST:tä lähes päivittäin. Opettelin sen apinoimalla fyssaria, joka antoi hoitoa. Ja tarviihan siihen oman kehon tuntemusta ja kykyä aistia kehoaan. Itsehoidolla vaikutus ei ole niin voimakas kuin toisen antama, mutta parempi kuin toisen huono CST hoito.

Kalvokeskustelua jatkaen

Mun lekuri ja fyssari uskovat kalvoihin - vain ja ainoastaan. Ja jos nyt lukee biologian oppikirjoja, niin kyllähän hermosto on elimistön perusjärjestelmä, joka säätää sitten niveliä, lihaksia, immuunipuolustusjärjestelmää yms.

Kalvoteorioiden mukaan keskushermosto päälaelta lantioon on sitä samaa putkea ja jatkuu vielä ääreishermojen muodossa kaikkialle. Toisin sanoen kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siihen se CST:kin perustuukin, että koitetaan aivo-selkäydinnestekiertoa tarkkailemalla/käsin tunnustella, tietää missä kohdassa mättää ja sitten kalvojen luisia kiinnityspisteitä mobilisoimalla koitetaan tasapainottaa kropan toimintaa.

Ja mä itse uskon kalvoteoriaan täysin! Enhän tosin muita teorioita tunnekaan... ;) Miksi muuten silmien kääntäminen tuntuisi persreäissä, jollei koko rööri olisi samaa putkea ja kalvoa? Tai millä perusteella tiedän lantion jumituksesta, että C-nolla oikealta on pettänyt? Paitsi tietenkin myös siitä, että silmä, korva ja otsa puutuu, kun niiden hermotus tulee siitä takaraivoluun ja ensimmäisen nikaman välistä ja kun se nivel painuu pois paikoiltaan, niin pää pääsee tippumaan kaularankaan, kun ei ole voimaa sitä kannatella ja venähtänyt nivelsidekin on vasta uusiutumassa.

Joo, takaisin kalvoihin...

Kuulemma missä tahansa hermojen nopeassa venytyksessä käy sama ilmiö, kuin niskan retkahtaessa tapahtuu koko selkäytimelle. Hermosolut "pelästyy", menee suppuu, säikähtää (miten sitä haluaa sitten kutsua) ja tästä seuraa ns. Central Nervous System Error.

Pikkuhiljaa hermosolut sitten lähtee "avautumaan" ja toki aktiivinen mobilisointi heti alusta alkaen on tehokkainta avautumista auttavaa jumppaa. Alkuvaiheen venyttäminen, mitä taas ns. lihaksia tuijottavat fyssarit neuvovat on taas pahinta... Ja kyllähän tämän hetkisen tutkimuksen valossa on todettu, että ääreishermoston solut voivat regeneroitua... Tai esim. viereinen hermosolu saattaa ottaa vaurioituneen solun tehtävät hoidettavakseen. Okei, okei... Kovaa juttua kauppatieteilijältä mutta osaan käyttää Googlea ja lukea solubiologiaa. ;)

Sitä se munkin fyssari sanoi, että siinä vaiheessa, kun hermot eivät ole enää niin jumissa ja C6 todennäköisesti jää löysäksi, alkaa vittumaisin vaihe eli tuntohermosolujen tottuminen uuteen olotilaan. Tuntohäiriöiden oppimisessa voi mennä vuosiakin mutta fyssari oli sitä mieltä, että ajatuksen voimalla ne pystyy pitään kurissa ja joku päivä et enää huomaa, että sulla on "outo olo", koska oudosta olosta on tullut se ns. "jokapäiväinen olo".

Tää vaihe, jolloin elät siinä kahdessa olossa (normi, terve, normi vuorotellen) on kaikista eniten perseestä. Mitä pienempi se ero on normaalin ja terveen välillä, sitä herkemmin sen huomaa. Aluksi kun oli ihan paskana, niin ei ollut mitään käsitystäkään siitä, mikä oli se "normaali olo". Mitä lähemmäs normaalia mennään, sitä perseempi fiilis mulla on. Vaikka tiedän, että voin paljon paremmin kuin 7 kuukautta sitten, niin silti on koko ajan sellainen olo, ettei aina tiedä, onko sitä ees olemassa vai ei.

Mutta kysytään sitten sitä mielen lujuutta sanoa itselleen, että "olen tässä penkissä nyt ja istun tässä" tai "selkäni ei tipu matkalle, vaikka aivoni niin sanovatkin". Tai "seison nyt omilla jaloillani, vaikka aivot väittävät, että tipun maan läpi". Se on kun tuo pää ja kroppa ei toimi yhteen, kun niskan asento ja raajojen asentotunto on muuttunut, niin aika hanurista. Onneksi ei sentään tullut vielä sokeus ja sisäkorvavamma ja pikkuaivovaurio. Tosin mistäs sitä tietää. Kyllähän tossa kaikki aivohermot venyy aikalailla, etenkin just autokolarissa, missä se penkin päännoja yleensä on liian matalalla ja niska pääsee kippaamaan ihan sieltä ylhäältä.

Mutta ylipäänsä retkahdusvammassa on kyseessä hermokudoksen mobilisoinnin lisäksi tietenkin hermosolujen uudelleen opettaminen siihen, mitä niiden pitää tehdä. Mitä enemmän treenaa, sitä parempia tuloksia tulee. Tämän takia varmaaan retkahdusvammapotilaita kehotetaan nopeasti normaaliin elämään. Toki sen sitten voi estää juuri se, että kiristää tai sattuu niin perkeleesti. Itselläni alkoi se vaihe viime viikolla ja en tiedä oikein, miten ihmeessä siitä pääsee eroon. ;)

Ps. Mulla on niin superherkkä hermosto, että siksi kuulemma tunnen kaikki jutut "pirun tarkasti". Äitillä ja siskolla on sama - geeneissä. Mutta miksi? Siihen en osaa sanoa mitään...

Kalvoteoria

Aika mielenkiintoista. Olen vuosikausia ollut sitä mieltä, että minua invalidisoi pahiten voimakas kalvokiristys ja se johtuu selkäytimen kalvopinnalla olevasta ärsytyspesäkkeestä, joka on seurausta vammutumisesta. Kraniosakraalihoitajat ovat yleensä sama mieltä. Olen useammalle lekurille esittänyt, että minulla kiristävät kalvot päässä ja ympäri kroppaa, mutta ovat olleet lähinnä ihmeissään. Lekureilla tätä kalvotasoa ei tunnu olevan olemassakaan. Heille on olemassa lihakset, jotka ovat aktiivinen elementti, mutta kalvojen toimintaa ei tunneta, vaikka sekin järjestelmä on dynaaminen ja aktiivinen. Kalvojärjestelmä on yhtenäinen päästä kantapäähän ja ainakin Helsinkiläisen kraniosakraalisen osteopaatin mukaan herkimmin stressiin yms. reagoiva kudos ihmisessä. Täytyy sanoa, että tiedollinen taso asiasta on minulla vielä heikko, mutta tunne sitäkin voimakkaampi.

Nyt sitten 10 vuoden päästä Tahdonvoimaa pitää blogia ja kirjoittaa "kalvoteoriasta". Aika hienoa. Joskus voisi olla mukava tavata "kalvofyssari".

Tahdonvoimaa: Miten sulla satiin selville, että C0 alueella nivel pettää? Näkyikö kuvissa vai onko fyssarisi sen verran taitava, että pystyy tutkimaan käsin? Sinä tunnut tosi hyvin olevan perillä mistä kohti rankaa mitkäkin oireet tulevat. Silloin on jotenkin helpompi kohdistaa hoito oikeaan paikkaan. Minulla tuntuu kaikki olevan yhtä mössöä kaulasta lantioon ja koko ranka toimii ihan päin seiniä. Joskus olisi löytää osaaja, joka käsin tutkimalla löytää sen mikä mulla oikeasti on vinossa tuolla niskassa/rintarangassa.

Tahdonvoimaa: En ole tehnyt kaulan stabiloivia. 2004 tein niitä pitemmän aikaa, muttei mitään hyötyä. Silloin kun tuolla niskassa on hirvittävä kireys, stabiloivat vain pahentavat. On sellainen olo, että pitäisi ensin saada löysytettyä tuota kovaa kiristystä, joka vetää niskan ihan väärään asentoon ja sitten alkaa tekemään stabiloivia varovaisesti. Jos teen niitä nyt, stabiloin niskaa ihan väärään asentoon.