Taitaa jäädä... (Tahdonvoimaa)

Hammaslekurit käymättä. Sen verran toi altaalle meno veti nupin jumiin, että ei saa suuta nimittäin auki. Aika paha juttu kyllä. Allas helpottaa niskaan ja päähän, mutta sinne meneminen on sellainen rasitus, että tosiaan vaikutus on plus-miinus nolla.

No, ainakin mä tiedän nyt tarkkaan, missä on vika - se vitun autotöytäys oli liikaa yläniskalle. Pääoireet, kasvot ja korvat ei vaan toimi. Aivan selkeä peli. Tein jotain peruuttamatonta, kun tömäytin autoon. Vittu, saatana, perkele. Muu kroppa alkaa olla suht hyvin toipunut, mutta pää ei toimi. Ja se toimi täydellisesti marraskuuhun asti. Nyt taas tunto keikkuilee ja välillä oon varma, että kasvot tai pää halvaantuu. Ihan hirveetä. No, iteppähän aiheutin. Fyssari lupas funtsia, että mitä me tehdään, kun noi hermot on noin pinteessä. Ääritapauksessa neurokirurgi voi kuulemma ne vapauttaa, eli poistaa jotain arpea yms. ratkaisuja, mutta en mä nyt mihkään leikkaukseen haluais. Että täytyy vaan yrittää pään ulkoisin keinoin ensin.

Kerrottakaan vielä (Tahdonvoimaa)

Että tämä päivä todellakaan mennyt sängyn pohjalla... Päin vastoin! Kunto oli iltaa kohti nousujohteinen ja treenasin innostuneena ojentajat, pumppaukset yms. altailun päälle. Ja kattelin leffaa 10 min. sohvalla siedättääkseni itseäni istumaan pehmeällä! Ja yritin hengata pystyssä mahd. paljon.

Hassu toi C6. Nyt kun se ei heilu, niin silti tuntuu kuitenkin oudolta: kun liikuttaa käsiä, niin koko putki huojuu/liikkuu! Ja hartiapumppauksissa rutisee ja rätisee olat/hartiat niin pirusti. No, nivelpinnat vaan siellä raksuu, kun nivelside ei toimi niinkuin pitäisi. Ei vaan jaksa kannatella tota kohtaa. Niin ja onhan siinä se pieni välilevyn pullistuman alkukin, joka osaltaan on heikentänyt lihasvoimaa/tukea tolta kohdalta. Puhun keskiviikkona fyssarille tuntemuksista ja kattotaan, mitä hän sanoo. Todennäköisesti: Voi kestää 12-14 kk:tta, että se on stabiili. Muista luonnon lait. ;)

Se on vakkari muistutus, jota kaipaankin, kun alan suremaan ääneen, sitä että paikat ei vielä(kään) kestä! Yhyy.

Ruostetta ja appelsiinejä (Tahdonvoimaa)

Se se on! Nyt keksin sanan, jota olen hakenut 2 kuukautta. Ruoste. Yhtä positiiviseen sävyyn kuvattuna kuin CMX:n samannimisessä biisissä. 'Savu nuolee raunioita, tiedätkö miltä tuntuu, lämmittää käsiä palaneiden kotien tuhkassa...'

Tuntuu just siltä, että oikean puolen lihakset ja nivelet on ollut yliaktiivisena 5 vuotta! Ja heti, kun tulee ylirasitusta ilman tukea, niin se ruoste senkun lisääntyy. Voihan fuck, muhun on iskenyt 27-vee korroosio. Kuulostaa pahalta. Entä 80 veenä? ;)

Nami, ukkeli toi kuoritun appelsiinin nokan eteen. Täytyy pistää kiltisti C-vitamiinia (ja säilöntäaineita, joita ruiskutetaan pahimmillaan kuoren alle neulalla;) napaan. Ei oli ilmestynyt Mexican-Kotipizza (silputulla jalapenolla, mun ainainen vaatimus;) ja karkkia. Voihan räkä. Oon ennen ollut niin tarkka siitä, mitä syön, mutta nyt sairauden aikana on ollut ihan sama. Kaikki menee! Laihduin aluksi sen 8 kg:a (62:stä), joten nyt on hyvä ottaa takas!

Kahviaddiktin tyttärenä taidan heittää pannun poroon - yön kunniaks. Sitten nukuttaa taatusti, eiks se Musti niin mennyt siinä opettajatarinassa? ;)

MÄKIN HALUAN SOITTAA PIANOA!

Huomenna kaivan sen kaapista. Onneksi ostin markkinoiden kevyimmän. Ihan vähän vaan kosken... Ihan viisi minuuttia. Joopa, joo. Kattellaan launtaina oloa sit. ;)

Tahdonvoimaa on Mustin tyttö (Tahdonvoimaa)

Jännää kuinka meillä on aina toiminut Mustin kanssa toi telepatia. Samalla tavalla se menee LiP:kin kanssa. Sitä ajattelee soittavansa toiselle hetken kuluttua ja sit se toinen soittaa sillä samalla hetkellä. Samat yöt valvotaan, kahvia kaivaten. Samalla tavalla pökitään kuorsaavia ukkoja kylkeen yms. ;) Totesin kanssa yöllä, että helvettiikös sillä on väliä vaikka kuorsaa, kun en mä saa kuitenkaan nukuttua. ;)

Nyt väsyttää pirusti mutta täytyy vaan valvoa, että ens yönä saa nukuttua. Muuten katoaa loppukin rytmi kokonaan. Oih, kylläpä helpotti kun nappasin aamupalan kera Klotriphylin. En sitten yöllä jaksanut lähteä ottamaan sitä. Inhoan tota pimeässä kompuroimista kun tasapaino ei ole ihan kohdillaan muutenkaan. Kaadun vielä joskun tuolin jalkaan ja murran jalkani ja sit jää altaalla käynnit! Se oiskin vasta neljäs kerta, kun alaraaja murtuu.

Funtsinpas tossa yöttömänä yönä sitäkin, kuinka onnekas olin, kun ei jouduttu kipsaan tota vasenta kättä, joka murtui samassa hässäkässä. Miettikääs jos vasurissa ois roikkunut sellainen pari kiloa painava möhkäle slingalla (vai mikä se on, joka laitetaan kaulaan) ja oisin kantanut sitä ensin 6 viikkoa! Herranen aika.

Muistan aina kun fyssarini kysyi multa puhelimessa, kun soittelin hänelle ennen ekaa hoitokertaa: Saitko kaulurin? Ethän ole käynyt OMT:ssä? Oothan vaan levännyt ja ollut saikulla? Kaikkiin vastaus oli jotain, mitä hän ei olisi halunnut kuulla. ;)

Meni kyllä pehmytkudosvammojen ensihoito niin päin persettä. Ei toteutunut yksikään K. ;) Lisäksi olisi pitänyt heti saada kauluri, ettei niska olisi rasittunut enempää mutta kukas sellaista ois tajunnut ehdottaa, kun ei se ollut kipeä tai turvonnut ennen huhtikuuta.

Se eka keikahdushan, mistä oireetkin varmasti tuli, tapahtui 2.2 ja toinen 29.2 ja huimaus alkoi joskus 20.3. tienoilla. Niska meni jumiin vasta huhtikuussa... Ei sitä kellään kuitenkaan mitään ennustajan lahjoja ole.

Allas auttaa (Tahdonvoimaa)

Onneksi sain aikaiseksi lähdettyä poolille! Helpotti kummasti taas se 25 min. mitä jaksaa olla.

Nyt vähän pinaattilettuja napaan ja takas suunnittelemaan työjuttuja kännykällä. :) Miten ihmeessä Joge-pulveri saahaan piilotettua lettuihin? En kai taas joudu laittaan sitä kahviin? Yöks...

Satikutia, safkaa ja tatskoja (Tahdonvoimaa)

Ei ole Lady in Pink käynyt hyväksymässä edes kirjoittajakutsua. Ja kahdesti vielä lähetetty. Ai, jai, jai... Se saa kohta fudut blogista ennen kuin on ees alkanut kirjoittajaksi. ;)

Iltaterveiset Tampereelta! Tuuskasin just puhelimessa frendien kanssa tuntikausia. Nyt on hoidettu kaikki vastaamattomat puhelut ja vaihdettu kuulumiset. Eli kuunneltua muiden kuulumiset ja tullut vakuuteltua ystäville, että 'joo, joo, voin ihan hyvin, parempaan, parempaan'!

Eikä tullut edes jumia. Ihme. Pakko vaan siihen, että tästä vielä noustaan, vaikka tämä tämmöstä helvetillistä aaltoilua nyt onkin. Mutta eräs fiksu (tiedät kyllä itse, kuka, ja arvostan sua oikeasti suuresti tuessasi muutenkin!!;) muistutti taas kerran: 'Seuraa keskimääräistä kehitystä, älä ylä- ja alamäkiä'.

Eipähän ole tänäänkään olo ollut mennyt heikompaan illan/yön tullen. Tietty paranemisen rajapyykki on selkeästi ylitetty niinkuin kirjoittelin viime viikollakin. Vaikka toi C6 ja C2 yrittävät jumitella, niin en anna niille valtaa. Saavat luvan olla räjähtämättä ennen ens keskiviikon fyssaria, koska mä HALUAN ne uudet liikkeet! ;) C6 ei enää tunnu heiluvan! Vaikka se joustaa, niin pystyn jo kumarteleen sen kanssa. Ja välillä se on ihan kohdillaankin.

Muutenkin toi kroppa alkaa taipua normiasentoihin ilman katalia seurauksia. Elokuussa ei ois voinut kuvitellakaan, että olisin solminut pääkky alaspäin kengännauhat, pessyt pöntön, noukkinut tavaroita lattialta, istunut pöydän ääressä ja kirjoittanut jotain paperille tms. Samoin huomasin istuvani tänään(kin) sujuvasti pehmeellä sängyllä asentamassa läppäriä kymmenisen minuuttia - joo tosi niskaystävällinen asento. ;) Ehkä sitä kohta vois uskaltaa kokeilla tv:n kattelua sohvalla?

Ps. Tungin tänään Pandan täytelakuja rahkaan (ja ihan snadisti sokeria), oih, että oli hyvää. Ja Joge sai seurakseen maksalaatikkoa! Nam. ;) On muuten pata pikkuisen sekaisin noista eksoottisista yhdistelmistä...

Ravintola Taistelijat tarjoaa:

Alkupala:
Protskuu ja lakua, 4 e

Pääruoka:Kollageenihydrylaattia ja maksalaatikkoa, 10 e

Jälkkäriksi:
Kahvi kalanmaksaöljyllä ja Neuro Bion Fortella, 2,10 e

Ps. Oon vähän aatellut ottaa ton Taistelijat -tekstin/kuvan tatskana. Täytyy funata mihin, koska jos tässä vielä mallin hommia silmät kestää, niin ei sitä ihan hirveen isolla viittis minkään selkään vetästä. Meikkaajat repii perseensä, kun peittävät sitä kuvauksissa. Ihanainen exäni, joka lupas sen myös suunnitella tollain visualisti kun on ja tatskoi tehnyt ennenkin, keksi fiksun idean: fosforitatska.

Mutta missäs mä sitä sit näyttelisin? Pitäis hengaa 24/7 yökerhoissa. ;) Ja ostaa joku fosforilamppu himaan, että vois ihailla peilin ees ja esitellä sitä frendeille...

Puhelinsessiot jumittaa (Tahdonvoimaa)

Puhelinsessiot senkun jatkuivat! ;) Lopullinen saldo oli 6 tuntia ja vielä jäi parille ystävälle soittamatta. Huomenna sitten! Tiedä sitten, oli sessio sittenkään hyvä vai huono, kun tuntuu, että pelkällä levolla on vielä enemmän jumissa. Tai ehkä se eilinen nyt kostautui?

En tiedä, mistä se johtuu, mutta aina kun puhun puhelimessa, vaikka maatenkin, meen ihan jumiin! Kai se asento on niin staattinen, kun kädellä pitää vielä phonea korvalla, että sitä alkaa jumittaa. Tai sitten aiheet on semmoisia, että ne vetää pakettiin.

Työjutut saa vitutuksen nousemaan äärimmilleen. Ei siksi, että työ olisi vastenmielistä, vaan siksi, kun haluaisi niin hirveästi tehdä niitä itsekin muttei pysty. Karmeeta katsoa, kun itse oot yrittäjänä firmassa, minkä eteen et pysty tekemään yhtään mitään, vaikka mieli tekis. Meillä on vielä isoja juttuja tulossa mutta silti ei pysty osallistumaan mihinkään.

Yrittäjänä sitä on hirvee draivi päällä. Mistä lie johtuu. ;) Kai sitä vois muiden piikkiin saikkuilla helpommin. Tiedä sitte...

Tänään on ollut periaatteessa ihan hyvä olo. Enpä ole hirveesti liikkunutkaan mihinkään. Vasen puoli ei ole jumittanut ollenkaan mutta oikea sitäkin enemmän. Kun se lähtee vetämään jumiin tosta C6:sta, niin ei ole mitään tehtävissä. Ihan sama onko vaan, jumppaako/tekeekö harjoituksia vai käykö altaalla, niin jumiin se menee kuitenkin. Ekana korvat, sitten alaselkä, lopulta yläniska/pää ja vikaksi lonkat. Vähän auttaa, kun antaa CST:tä itselleen mutta ei se jumitusta poista... Toisaalta en edes tiedä, onko tämä edes jumitusta. Jotenkin on vaan sellainen ahdistava olo, kun marraskuukin alkaa kohta loppua ja pitäisi olla kunnossa. Joulukuustahan vaihtoehtoina on mennä töihin tai jäädä sairaslomalla. Ja suoraan sanoen mä yhtään tiedä, kumpi tekis parempaa.

Ehkä seuraavat kaksi kertaa fyssarilla auttaa jo niin paljon, että myös oikea puoli alkaa pysyä auki, koska nyt oireet on enää toisella puolella! Vikan fyssarikerran jälkeen on kuitenkin ollut niin hyvä olo jo kaksi viikkoa. Ja vaikka nyt onkin taas huonompi olo, niin on se nyt taas paljon parempi kuin silloin lokakuussa.

Huomenna taas altaalle. Ei siitä ainakaan haittaa ole, että yrittää vaan liikkua aktiivisesti. Kyllähän tämä henkisesti on tosi raskasta: vuorotellen olla ihan kunnossa ja sitten taas tulee takapakkia. Ja mitä paremmassa kunnossa ja kauemmin sitä on, sitä hirveemmältä se takapakki tuntuu. Kyllä kanttia nyt koetellaan. Välillä oikeasti pelkään saavani sydänkohtauksen tän henkisen stressin takia, minkä tämmöinen kidutus aiheuttaa nuorelle, aktiiviselle ihmiselle. No, se oiskin hauska päätös tervehtymiselle: 'Nuori nainen kuoli paranemisen aiheuttamaan stressiin'.