Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuraalikudos jumissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuraalikudos jumissa. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. helmikuuta 2009

Minä olen hukassa (Tahdonvoimaa)

Isossa pahassa susihukassa. Oikeasti. En pysy kehoni perässä. Mitä nyt tehdään, kun selkä putoaa matkalle!? Koin tuon tunteen viimeksi Valintatalossa syys-lokakuussa 08, kun vielä aktiivisesti koitin käydä ulkona. Se tuli tosta C7:sta. Entä miksi kasvot puutuu tasaisen varmasti oikealta, vaikka C0 on oikeassa asennossa? Tuokin oli jo poissa pitkään. Korvat ei soi - outoa.

Muutenkin on hermostosta samanlainen olo kuin syyskuussa ennen kuin nämä ihmeelliset kokovartalojumitukset ja muut alkoi. Oonko mä nyt paranemassa siitä viimeisimmästä yläniskatöyssystä vai onko mun kunto laskemassa? 'Anna mulle ne vastaukset', laulais Irina. Ja mä toivon samaa... Hitto, mä pelkään jo valmiiksi huomista. Uskaltaakohan sitä edes herätä enää?

torstai 8. tammikuuta 2009

Huomenta (Tahdonvoimaa)

Just näinhän siinä kävi. Ukkeli pyöri flunssassa ympyrää kyljeltä toiselle ja raisiolainen veti kuorsaus-hyräily-puuskutus -konserttia koko yön. Niinpä juteltiin ukkelin kanssa aamuun asti mietittiin mulle muutamaa jäätävää sängyn pohjalta toteuttavaa bisnestä.

Ei, en ole alkamassa callgirliksi tai muihinkaan ns. sänkyhommiin. ;) Mutta vähän sinne päin... Kirjoitan sitten, kun suunnitelma on toteutusasteella!

Jaahas, josko sitä menis sit kahville ja tortulle, kun yksi tårtta olikin jäänyt hoitelematta. Ja sit yrittäis nukkumaan uudestaan, kunnes sit täytyis soittaa ne pari asiakaspuhelua tossa puolen päivän maissa.

Jos lauhtuu jo tänään, niin lähden altaalle. Mut kattellaan. Ai perkele, kun ylähampaat on edelleen ihan pirun kipeet. Samoin leuat on niin jumissa, ettei suuta saa auki. Sieltä ne oireet tulee, kun nuppi painaa rangan kasaan. Eihän täs ole pystynyt kohta 1,5 kk:een tekeen syviä kaulan koukistajiakaan, niin ei ihme, että alkaa taas painua ranka kasaan. Saas nähdä, milloin ranka kestää oikeesti rasitusta, vai kestääkö koskaan.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Myönnyin (Tahdonvoimaa)

Taas meni avunpyyntö fyssarille. Oon mä toivoton!
--

Hei,

Nyt on piru irti merrasta. Pää on vielä pahempi kuin viimeksi. En tiedä, mikä siinä on, kun ei lepokaan auta. Se vaivihkaa menee tommoiseksi.

Luuletko, että fysiatrini voi kirjoittaa minulle tehokkaampaa troppia, niin selviän ehkä elävien kirjoissa seuraavaan käyntikertaan?
En tiedä, miksi niska vihaa mua, mutta se on kamala.

Samanlainen pirun pallo taas koko pää, räjähtää varmaan kohta kun on niin tulessa ja tiukka, ja tuntuu, että yhteys pätkii tossa kropan ja nupin välillä, kun se on niin kivikovaa kamaa. Ja ihokin on sellainen, että jossen tietäis sen olevan olemassa, niin väittäisin, ettei sitä ole.

Klotriptyl auttaa onneksi sen verran, että pääsee vessaan ja syömään, mutta muuten on suoraan sanoen surkea olo. Välillä pää sellaista ihmeellistä tunnotonta haperoa ja joku kuormittaa oikealla hermoa, kun sattuu niin vietävästi hampaisiin ja nenän taakse sekä ja korvaan/leukaan. Varsinaista 'särkyä' ei ole mutta sellainen yleisesti sietämätön kiristys ja puristus ja paine.

Oon yrittänyt Buranaakin vetää roppakaupalla mutta turha toivo. Ainoa hyvä asia on se, että tasapaino on parantunut koko ajan mutta siitä ei paljon nautita, kun nuppi räjähtää.

Soitellaan huomenna, jos ootte töissä!

Hyvät alkaneet vuodet. Meitsille ei saa toivottaa samaa. ;)

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Outoa ois (Tahdonvoimaa)

Jos pääsis duuniin! :) Muttei toivoa. Tai siis oon mä hommissa koko ajan, koska en jaksa hakee keltään muulta lekurilta saikkuakaan tähän väliajalle 1.-14.1, kunnes sit on oman lekurin aika jo. Eikä ne mitään Kelasta maksa kuitenkaan. ;) Tosin aion kyllä vääntää niin loppuun asti niiden kanssa, ettei hyvä tosi. Huomenna pyydän Marjaanan esimieheltä ne perustelut mun lisäselvitykseen. Ja sit teen sen pirun oman selvityksen vasta. Aah, onneksi tämä päivä meni nopeammin kuin eilinen... Enää 9 päivää. Se on pitkä aika vaan olla pää pinteessä. On kyllä niin dille olo, ettei koskaan.

Välillä on ihan normaali ja sit taas joku uus paikka lukkeutuu. Aamulla en saanut suuta auki ja leuat ja tärykalvot oli liisteriä. Ei ole enää. No, nyt on sit C0 liisteriä, kun sattuu pirusti hampaisiin. Outoa on. Tänään kävely oli leijumista (uusi oire!) ja illalla sellaista pomppimista. Mutta kyllä kehon hallinta silti muuten on parempaa. Mutta outoa, outoa...

maanantai 24. marraskuuta 2008

Mustille vastausta (Fedja)

Mustille: Tampereen seutu aiotaan käydä testaamassa.

Pitäisi löytää syy, että miksi tuolla neuraalikudoksessa on niin kova ärsytys. Kova kiristys suojaa, siis vetää niskan sellaiseen asentoon, että ärsytys vähäisempää. Ja kun kiristystä löysätään, neuraalikudos ja hermostolliset jutut ärtyvät ja sen johdosta voi mennä öisin jopa kovempaan jumiin kuin ed. päivänä. Neuraalikudosta voi joku painaa, siis niskassa joku ei ole kohdillaan tai sitten yläniskan kalvoihin kallon pohjan tienoille on tullut repeämä siinä pyörälennossa 11v sitten, jota kiristyksellä suojataan. Toivon siis tuota ensimmäistä, että siellä olisi joku vähän vinksallaan ja joku löytäisi sen ja heivaisi paikalleen.
Jos se on tuo toinen vaihtoehto, en tiedä voiko syytä edes löytää. Ja jos en mistään löydä apua, niin silloin on vaan kertakaikkiaan tyydyttävä siihen, että nyt tällä hetkellä en ainakaan apua löydä ja löydän tulevaisuudessa, jos olen löytääkseni.

Olenhan tosi paljon käynyt jo hoidoissa. Ja oppinut hoitamaan tosi paljon itseänikin. Käytännössä omalla tekniikalla löysytän kalvot, mitä Tahdonvoimalle tehdään CST: hoidossa. Mutta löysyttäminen ei auta, jos siellä on jokin, joka kanittaa koko ajan systeemin samanlaiseksi.

Toivon kyllä totta tosiaan, että joskus löytyy helpotusta. Jossakin vaiheessa, jos apua ei löydy, pitää hyväksyä asiain tila ja keskittyä kaikkeen muuhun mihin pystyy. Ihme kyllä ois, jos loppuelämän olisin tällaisessa tilassa. Sittenhän minulle olisi ihan turhaan opetettu kaikkia niitä asioita, mitä tässä sairastelun aikana olen oppinut, kun en pääsisi niitä käyttämän.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Uusi fyssari testattu (Fedja)

Uusi fyssari testattu. Ei paha. Tajusi ongelman, yhdistelmän retkahdusvamma + aivovamma.

Matka aamulla: ensin 200m bussipysäkille, sitten 300m kauppaan, josta 200m fyssarille. Kun pääsin hoitokeskukseen, olin ihan kuollut ja täysin jumissa. Aivan kuin olisin tehnyt hirveän urotyön.

Fyssari tajusi melko pian, että ongelma on lähes täysin neuraalikudosongelma. Lihakset ei mulla tullu kanittavan missään. Jalka menee sujuvasti pakaraan. Hartiat hänen mukaansa loistavassa kunnossa. On jo paljon, että fyssari tajuaa sen, etten pysty hirveän voimakkaan neuraalikudoskireyden takia istumaan, enkä seisomaan. Rangasta hän ei löytänyt juuri mitään ongelmaa. Lantiota ei erikseen tutkinut. Rintarangan rotaatiota ja niskan liikkeitä ei tutkinut, vaikka olin aikonut pyytää tekemään kokonaiskartoituksen. Unohtui.

Miten voi olla, että lihakset eivät ole jumissa ja neuraalikudos sen sijaan aivan jakissa. Minusta tuo on käsittämätöntä. Hermot ja lihakset kun minun mielestä pelaavat yhteen. Lopuksi kraniosakraalitekniikalla aukaisi kallonpohjaan ja tunsi piukat kalvot ja vedot + sanoi, että melko elämä siellä niskassa alkoi. Tuo on jo paljon hoitajalta. Se on hieno tunne, kun siinä hoitopöydällä kallonpohjan löystyessä alkaa rintaranka ja lantio löystyä.

Mulla tuo jakittaminen on niin herkkää, että kun siinä fysioterapeutin kanssa juttelen, niin alkaa kroppaan tulla lihaskouristuksia, pieniä. Hoidon jälkeen olin ihan tirrissä, siis väsynyt. En meinannu jaksaa nousta ollenkaan. Viime yönä tuli taas 4h ja kun nyt kallonpohjan käsittely laski viritystasoa, niin meinas katketa. Hoidon jälkeen tuli myös kouristelu, eli tuli lievä kouristuksen omainen jännitys joka paikkaan. Hoidon jälkeen menin aulaan istumaan ja rauhoittelemaan tilannetta. Annoin siinä itselleni silmät kiinni vähän rahoittavaa kallokosketusta 15-20 min ja tilanne alkoi rauhoittumaan, niin että saatoin lähtä takaisin.



Olo oli hoidon jälkeen kyllä huomattavasti helpompi kuin ennen sinne menoa. Mutta sitten. Olin aikonut mennä konsultaatiokerran jälkeen täyttämään Elokuun pesuainepullot Juuttiputiikkiin. Aikoin ostaa kuljetuskärryt, että saan ne roudattua kotia. Laukkutaloon siis ja 40 e kärryistä, jotka osoittautuivat täysin paskaksi. Suorastaan imivät maahan kiinni. Palasin pesuaineitten täytön jälkeen Laukkutaloon ja sanoin, että nää kärryt on täysin paskat. Voiko näihin vaihtaa renkaat tai voinko vaihtaa tuohon ruokaostoskärrytyyppiseen. Ei onnistunut.
Nyt olisi sitten myytävänä yhdet paskat kärryt.

Siihen tärinään ja kärryjen kiskomiseen meni suurin osa hoidon vaikutuksesta. Jumissa etenkin pää, tosi jumissa. Nyt alan lepäämään, josko silti jotain olisi pelastettavissa.

Taas muuten yksi juttu fyssarilla Whiplasheistä. murrosikäinen oli pudonnut hevosen selästä. Tullut transversum + alarialigamanetti repeämiä. Kuulemma pidetään OYS:ssa oireistoa murrosiän ja ties minkä syynä. Aivan sairasta. Aivan sairasta.

Minusta tämä Whiplash:ien kohtelu on niin sairasta, että vaikka paranisin, niin tunnen silti, että minun on tehtävä asian eteen jotain.