Recruit

Tämä päivä meni töissä. Harvinaista herkkua! :D Huominenki menee, mutta sit taas lepoa. Nyt jo silmät huutaa halleluujaa, kun hukkasin arskalasit. No, löysinkin ne jo. Ajattelin että rekrytointi olisi mulle simppeliä ja tuttua puuhaa, mutta ei se ollutkaan niin simppeliä, kun läppäri ei suostunut yhteistyöhön. Ensin kävin hakemukset läpi puhelimesta web-meilillä, koska olen tyhmistynyt enkä saanut asennettua boksia. Sit tyypittelin hakijat tiettyihin luomiimme kategorioihin. Seuraavaksi totesin, että about 80 prossaa oli jättänyt sekä otsikon paikkakuntatägin että puhelinnumeronsa pois. Vaikka weblomakehaussa tiedot on pakko täyttää, avoimelle hakemukselle ei voi asettaa samoja vaatimuksia. Sekin pitäisi koodaa web-lomakkeeksi, mutta ei ole vielä ehtinyt miettiä sisältöä. Jatkossa. Nyt pitää priorisoida.

Ainahan voi toimia niin,ettei käsittele puutteellisia hakemuksia. Minusta se on lähinnä kohtuutonta ja lyhytnäköistä. Kuinka paljon hyviä macthejä menee ohi, jos jättää hakemuksen avaamatta siksi, ettei otsikkotägissä ollut paikkakuntaa. Sama homma puhelinnumeron kanssa. Kyllä mä soitan kaikkien asiallisten hakijoiden numerot tiedustelusta tai pyytelen meilillä tietoja, mikäli ei ole tulipalokiire. Tänään oli kiire, joten sinne jäi boksiin odottamaan montakin hyvää hakemusta vain koska en saanut heitä kiinni. Tsorge tyypit. Parhaimmillaan olisin tehnyt valinnat jopa huomenna ja työtä olisi ollut runsaasti. Nyt haastattelin vain sopivat yhteystietonsa muistaneet.

Huomenna jatkuu rumba. Meillä isoja myynninedistämiskamppiksia menossa ympäri valtakuntaa, ja mä revin harmaita hiuksia, kun en pysty tekeen rekryä niin paljon kuin haluisin. Eli kahden tai kolmen ihmisen työt. Niinhän muutkin tekee. ;) Kiitos vaan ihanaiset! Täytyy vielä todeta, että ette arvaa kuinka helpottunut olen, että te ymmärrätte tän mun perseestä olevan sairas-terve-sairas -päivänkakkaraelämän! Monet eivät nimittäin uskalla edes kysyä multa, voinko tehdä jotain ja mä taas en viitsi tyrkyttää itseäni aivan kaikkeen, enkä etenkään tiukkadediksisiin juttuihin. Tämän kuitenkin tiesin pystyväni tekeen, vaikkakin yllätys tuli läppärin kanssa tällä kertaa.

On tää kyllä hassua, että olo saattaa yhtäkkiä muuttua ja taas joutuu tuottamaan pettymyksen. Ehdottomasti vaikeinta aikaa koko sairaudessa, kun ei ole täysin kunnossa muttei enää puolikuollutkaan. Todella todella hankalaa kenenkään ymmärtää, ja itsehän sen stressin sitten kantaa, vaikkei pitäisi.Mut sit aina ajattelee, että mieluummin voi autaa edes vähän kuin että olisi aivan turhan panttina. Nyt puhelin pois. Hyvää yötä!