Ps. No corruption needed

Saatiin muuten neuvoteltua Salpauksen kanssa 3 e/kerta se vesikävely. Mutta koska ongelmana on se, .että aika ois 7-9 aaulla, niin tyydyttiin järveen... Kylmää ja halpaa!

Uusia oireita...

On se hienoa... Just kun aattelin, että oisin hiljalleen kuosissa, niin eikös tullut taas uusi oire. Tuntuu siltä, että maa jalkojen alla liikkuu ylös-alas. Muistaakseni sellasta alussa taisi ollakin mutta se oli pitkään poissa! Ja se on nyt vähän erilaista kun silloin. Aikaisemmin se oli sellaista, että tunsi astuvansa kuoppaan, nyt se on enemmän sellasta, että maa liikkuu. No, halleluja. Tulkoon mitä vaan, niin enpä ylläty enää mistään. Kaikki on läpikäyty... Muttaa kysymys kuuluu: eikös tämä jo alkaisi riittää? Ü

Järvessä...

Tämä kertonee kaiken. 16 astetta on pirun kylmä vesikävelylle...

NextHOTEL Salpaukseen voi luottaa

Huomisesta alkaen aloitamme vesikävelyn Salpauksessa. Aivan loistavaa joustamista. Jatkossa ainakin tiedän, missä yövymme Lahdessa, jos hotlaa tarvitaan...

Kuulumisia

Tämän blogin tarkoituksena oli ihan alunperin pitää minut järjissäni. Eli täältä kun lukis, miten paraneminen etenee, niin ainakin ois faktaa, johon uskoa, ettei mielikuvitus tee temppuja. Niinpä sananen tämän hetkisestä voinnistani!

Muuten olo on erinomainen mutta pään painautuminen kaularankaan aiheuttaa huimausta. Kävellessä askel joustaa ja tuntuu, että maa lähtee alta. Jotenki se niska pääsee tömähtään tietty, kun polla painaa 4,5 kg. Eli syvät tukilihakset ois tarpeen, ettei pallo painaudu... Niitä treenatessa. Toi samainen ilmiö aiheuttaa ongelmia myös istumiseen. Tuntuu, et tippuu penkistä läpi. Siks vietäkin aika paljon aikaa päivästä makuullaan, koska heikon niskan rasitus kostautuu sit heti... Alkaa huimaa iltaa kohti.

Muuten kunto on hyvä. Ns. retkahdusvamman oireet on jäänyt pois. Kasvot puutuu harvoin, ei särje päätä, ei hepaa autonominen hermosto eikä ole jatkuva pöhnänen fiilis. 4 kk siinä meni! Välillä toi maan läpi painuminenkin on poissa ja niska ikään kun jaksaa kannatella nuppia. Tuntuu, et keho 'nousee' normaaliin tilaansa... Vaikee selittää... Uutena oireena on tullut se, että kun on enemmän pystyssä, ni niska ja kaulakin rasittuu ja on kipeet. Kipristää niinku hermoja nyt kipristää. Kun ei siellä ole niitä lihaksia, jotka kannattelis nikamia ja niiden välisiä rakenteita eli esim. jänteitä. Mutta kyllä tää tästä. Fyssarille 9.7, lisää liikkeitä ja enemmän rentoutta hermostolle. Hyvä tästä tulee! Ü

Make-a-Flake

Kuka sanoi, ettei kipeellä ole tekemistä? Löysin netistä hassun hauskan ohjelman, jolla voi leikata itsensä näköisiä lumihiutaleita ja meilata niitä! Tätähän mä alan hakata päivät pitkät! Ja mikä parasta, sen voi tallentaa vaikka omalle koneelle EPS-muodossa tai vektorigrafiikkana. Kyl kaverit tykkää, kun alkaa ilmestyy joka päivä erilainen hiutale sähköpostiin!

Meedioksi?

Jollei muuta, niin ainakin mielikuvitus ja kirjoitustaidot on kehittynyt tämän sairastelun aikana. Tänään kun oli vähän tylsää, niin keksittiin ukkelin kanssa mm. uusia ammatteja. Ei jaksanut enää pelaa Aliasta... Mieleen tuli, mistä lie... Entäs jos AMK:t alkais järjestää Rinnoista Ennustajan koulutusta? Oiskohan opiskelijakunta vähän miesvoittoista? ;) Sitten vois suuntautua 3. vuonna suulla, kädellä tai silmällä ennustamiseen. Hahaa, ehkä täytyy ehdottaa opetusministerille?

Nyt mää hokasin

Kerta Lahes ei ole yhtään julkisen sektorin uima-allasta auki kesällä (ilman 200 rappusta), niin sitten siirrytään yksityisen sektorin puolelle. Perjantaina soitan NextHOTELS Salpauksen johtaja herra Jungille ja tiedustelen, josko niiden altaalla sais jumpata. Rahalla saa ja hevosella pääsee!

Tarjoon 50e/kk 20 pvästä (10 min/pvä vesijuoksua), niin luulis suostuvan. Ü Jos korruptio ei pure yksityisellä, niin sitten lähestyn Lahden kupunginsairaalaa samoilla asioilla. Ja sitten on tietenkin vielä palvelukoti Vanha Herra. Siellä on varmasti allas mummoille... Eli sopis meille, ku alkaa tsit-tjät-small-talk toipua jo aika hyvin. ;) Katotaan kuin käy...

Pienet ilon aiheet

Mistä saisi empatiaa, jollei sitä syntymälahjana ole saanut? Iloisena kerroin miehelleni, että jee, tänään pystyin kirjoittamaan jo blogia koneelta ja pyysin häntä lukemaan sitä.

Tottakai oletin, että mies on iloinen puolestani, kun olen pystynyt olemaan koneella, vaikken sitä ääneen muistanut siis mainita. Muutenhän nämä sairaan ilot ovat aika rajalliset. Se, että pystyy purkaan blogiin tuntojaan, on päivän kohokohta -vesijumpan kanssa. Mutta kas, kas.

Miehen kannustava kommentti oli: 'Miks sä kirjotat sinne jotain komeista uimavalvojista ja karvakäsistä? Mä pidän karvakäsi -nimitystä rasistisena.'

Ois nyt ees pitänyt ees suunsa kiinni, jos ainoa tullut kommentti oli noin masentava. No, kai sitä sairaan maailmaa on ni vaikea tajuta. Blogissa provosointi on meikäläisen suuri ilo...

Terveisiä Neptunuksesta - päivän kohokohta...

Metka tunne, kun nousee ylös altaasta ja pienet hermosolut on siellä elpynyt taas hetken. Tuntuu ihan siltä, että leijuu maan pinnalla, kun nousee pois vedestä. No totuus on se, että se on vaan huimausta!

Tällä kertaa juttelimme sekä mummojen että komean uimavalvojan kanssa, joka sattui olemaan urheilututtuja vuosien takaa. Nyt mummo neuvoi vesijuoksuvyön käyttöä mutta yllätys - YSTÄVÄLLISEEN SÄVYYN.

Huomasimme karvaasti saman, mistä mummokin puhui: jos vyön laittaa liian ylös, ni se kaataa polkijan nenälleen veteen. Mummo kertoi vielä ystävällisesti, että 'Teillä laihoilla tytöillä se on niin vaikeaa, kun ei o läskipoimuja, minkä väliin vetää se vyö'. Tottahan se puhu... Pysyy paikoillaan, kun pingottaa vatsamakkaran väliin.

Tämän episodin jälkeen päätin sitten pysäyttää koko hallin toiminnan huutamalla täysillä armeijatyylillä urheilukaverilleni, joka oli uimavalvojana, hänen nimeään. Tilanne oli kuin elokuvasta... Koko halli seisahtui ja kuunteli meidän juttuja uimavalvojan kanssa. Niinpä niin.

Ja huomenna mennään taas... Kiva, että elämässä tapahtuu ees jotain. Päivän kohokohta, 10 min altaalla. Tänään oltiin muuten 15 min. Huh, huh...

Vedessä taas

Metka tunne, kun nousee ylös altaasta ja pienet hermosolut on siellä elpynyt taas hetken. Tuntuu ihan siltä, että leijuu maan pinnalla, kun nousee pois vedestä. No totuus on se, että se on vaan huimausta!

Tällä kertaa juttelimme sekä mummojen että komean uimavalvojan kanssa, joka sattui olemaan urheilututtuja vuosien takaa. Nyt mummo neuvoi vesijuoksuvyön käyttöä mutta yllätys - YSTÄVÄLLISEEN SÄVYYN.

Huomasimme karvaasti saman, mistä mummokin puhui: jos vyön laittaa liian ylös, ni se kaataa polkijan nenälleen veteen. Mummo kertoi vielä ystävällisesti, että 'Teillä laihoilla tytöillä se on niin vaikeaa, kun ei o läskipoimuja, minkä väliin vetää se vyö'. Tottahan se puhu... Pysyy paikoillaan, kun pingottaa vatsamakkaran väliin.

Tämän episodin jälkeen päätin sitten pysäyttää koko hallin toiminnan huutamalla täysillä armeijatyylillä urheilukaverilleni, joka oli uimavalvojana, hänen nimeään. Tilanne oli kuin elokuvasta... Koko halli seisahtui ja kuunteli meidän juttuja uimavalvojan kanssa. Niinpä niin.

Ja huomenna mennään taas... Kiva, että elämässä tapahtuu ees jotain. Päivän kohokohta, 10 min altaalla. Tänään oltiin muuten 15 min.

Vedessä taas

Metka tunne, kun nousee ylös altaasta ja pienet hermosolut on siellä elpynyt taas hetken. Tuntuu ihan siltä, että leijuu maan pinnalla, kun nousee pois vedestä. No totuus on se, että se on vaan huimausta!

Tällä kertaa juttelimme sekä mummojen että komean uimavalvojan kanssa, joka sattui olemaan urheilututtuja vuosien takaa. Nyt mummo neuvoi vesijuoksuvyön käyttöä mutta yllätys - YSTÄVÄLLISEEN SÄVYYN.

Huomasimme karvaasti saman, mistä mummokin puhui: jos vyön laittaa liian ylös, ni se kaataa polkijan nenälleen veteen. Mummo kertoi vielä ystävällisesti, että 'Teillä laihoilla tytöillä se on niin vaikeaa, kun ei o läskipoimuja, minkä väliin vetää se vyö'. Tottahan se puhu... Pysyy paikoillaan, kun pingottaa vatsamakkaran väliin.

Tämän episodin jälkeen päätin sitten pysäyttää koko hallin toiminnan huutamalla täysillä armeijatyylillä urheilukaverilleni, joka oli uimavalvojana, hänen nimeään. Tilanne oli kuin elokuvasta... Koko halli seisahtui ja kuunteli meidän juttuja uimavalvojan kanssa. Niinpä niin. Ja huomenna mennään taas... Kiva, että elämässä tapahtuu ees jotain. Päivän kohokohta, 10 min altaalla. Tänään oltiin muuten 15 min.

EM-jalkapallosta

Nyt kun kiekon kulta-aika on muuttunut jalkapallon fanitukseksi suon hetken siihen, miten jalkapallosta sais ees vähän mielenkiintoisempaa ja tapahtumarikkaampaa. Tässä omat ehdotukseni:

1. Jokaisesta keltaisesta tai punaisesta kortista vähenee yksi pelaaja tiimistä. Lopulta 2 hikistä, hapoilla olevaa miestä juoksee nurmikenttää pallon perässä päästä toiseen ja pelaa kaikkia paikkoja.

2. Kentän koko puolitetaan. Hätätapauksessa voidaan viedä jopa 75 prosenttia.

3. Puoliajat puolitettaisiin.

4. Maalivahdilta kiellettäisiin palloon koskeminen käsillä - kaikissa tapauksissa.

5. Peliasuksi pelkät punasuojat ja nappikset.

6. Nappikset vaihdetaan yleisurheilupiikkareihin, ja naisten peleissä korkokenkiin.

7. Joka puoliajalla ammattilaispelaajista puolet vaihdettaisiin makkarakojun pitäjiin ja karvakäsiin. Halutessaan valmentaja voi ottaa korvaavan myös katsomosta.

8. Peli pelattais jäähallissa.

9. Pallo olisi iso noppa tai ainakin koristeltu jotenkin.

10. Peli aloitettaisiin rangaistuskilpailulla ja siitä jatkettaisiin normaalisti.

Tässä muutama ajatus, joilla ainakin meikä innostuis...

Jo on mummoihin eletty...

Ei voi kuin ihmetellä suomalaista vanhuspolitiikkaa... Mummot on niin yksinäisiä, että ne hyökkii kimppuun jatkuvasti uimahallissa valittaen mitä ihmeellisimmistä asioista. Voi kumpa kerrankin aloitus olis positiivinen. Mutta ei. Ei o mummot käynyt kriittisen palautteen antokurssia, missä ensin annetaan positiivinen palaute, sitten negatiivinen ja lopulta vielä kehu.

Tällä kertaa meitä ahdisteltiin suihkuhuoneessa... Pahansisuinen eläkeläinen geelitulpat korvissa tuli mäkättämään saman tien, ettei suihkussa saa olla bikineissä. Sinänsä mummelilta hyvä veto keskustelun avaukseksi mutta uikkari pitää riisua SaUnAsSa, koska kloori voi höyrystyä vaarallisesti, muttei suihkussa. Voe mummu-parkaa, kun vikaan meni sekin valitus.

Mietittiin siskon kans, mitä noille turhille bikineistä valittaville nasevasti vois vastaa:

'Oi kato, mul onki biksut viel. Oota mä annan nää sulle, niin saat noi riipputissit piiloon'. (Vittuilua)

'Multa on just toinen rinta poistettu syövän takia ja arastelen esiintyä alasti'. (Sääliä)

'Huimaa ni helvetisti, ettei pysty kumartuun'. (FAKTA)

'Eihän mulla o bikineitä. Näet harhoja höyryssä. Hommatkaa vahvemmat lähilinssit rouva'. (Projektio)

'Ette halua nähdä minua ilman bikineitä. Miehen hakkaamisen jäljet on sen verran pahat'. (Tunteisiin veteaminen)

'Sopii sunkin kokeilla pitää uikkarit, ettet pelästy omaa peilikuvaas'. (FAKTA JA KAIKKI MUUT EDELLISET).

Näillä mennään...

Elämän muutos

Ja vielä piti kirjoittaa, että tartteeko sitä huolestua itsestään, kun nykyään katsoo sujuvasti vihaamiaan lajeja eli formulaa ja jalista... Riippuvuus töllöön on vakavaa. Toivottavasti se loppuu, ku sairastaminenkin loppuu!