Pieni yöpäähine

Jos herkkähermoisen on pidettävä pipoa, kun ikkuna on auki, ja pipoa ei ole, voi sellaisen tehdä peitosta. Ainoa ongelma on painavuus: aivot litistyy! Ja korvien soiminen tuplaantuu peiton alla.

Separit ja hedarit

Tänään selvis julma totuus: mun lenkki onkin ollut 200m lyhyempi, mitä oon luullut. Ehkä ihan hyvä, koska pää tulee kipeeksi pienistäkin tärähdyksistä. Etenkin tänään.

Nyt se kolmen viikon meneminen sit 'palkittiin'. Takaraivo on niin kipee, ettei pysty ees silmiä liikuttaan ja koko oikee puoli puutunut. Jalkeille ei ole mitään asiaa. Täytyy levätä tää ilta ja huominen. Sit taas ehkä kestää niska.

Kyllä sitä innolla oottaa, mikä kunto on jouluna. Silloin on mennyt 9 kuukautta kaatumisesta... Tai saati sit maaliskuussa 09.

Tiedä sitten kauan tää vielä kiukuttelee! Fyssarikin sanoi, ettei halua antaa mitään aikaa mulle, koska kaikki paraneminen on niin yksilöllistä. Pikku hiljaa...

Yökierros Lahdessa

Saas nähdä milloin romahtaa. Tänään oli päivällä pää totaalisen painunut kaularankaan mutta vielä se elpyi parin tunnin levolla.

Painumisen tunnusmerkit on selkeät: ei tajuu mistään mitään, ei kuule mitään, digitaalikellon numerot ja teksti-tv pomppii ja hämärtyy silmissä ja jokaisella askeleella sattuu takaraivoon niin kuin veitsellä leikkais.

Lisäksi koko keho alkaa valskaan niinkuin selkäydin ois vaan sellaista laavalampun sisällä lilluvaa vahaa ja kävelemisestä ei tuu yhtään mitään.

Illalla vielä rasitin niskaa uudelleen ja lähettiin kullan kanssa metsästään Lahdesta avointa huoltoasemaa, mistä sais karkkia. Ihana mies jäi tänne tekeen töitä vielä huomiseksi. No joo, asiaan.

Pörrättiin matalapohjaisella autolla mukulakivetyksellä (auts) ja löydettiin lopulta avoin asema. Etsittiin ensin puoli tuntia... Ei olla nyt Tampereella!

Katsotaan huomenna, mitkä on sitten seuraukset tästä 'riehumisesta'. :) Ainakin pää on lupaavasti kipeä...

Ps. On muuten veemäistä kirjoittaa murtuneella kyynärpäällä puhelimella kädet ylös näitä blogitekstejä. Joku hermo jää sen verran pinteeseen, että aina välillä sattuu ni pirusti!

Siedätystä

Kävin tänään siedättämässä kaikkia aisteja oikein kunnolla Lahti Energian Kymijärven voimalaitoksella, missä iskä on töissä. Isot koneet möykkäsi oikein kunnolla, valot vilkkui ja maasto oli epätasainen, täynnä rojua. Turbiinihallissa meinas hermosto hepata mutta muuten meni ihan hyvin. Katolle en uskaltanut lähteä! Mutta täytyy todeta, että niska kesti kuitenkin 3 viikkoa, ennen kuin pää painui kaularankaan ja olen ollut huomattavasti enemmän pystyssä, kuin aiemmin. Aika hyvin! Jos täs pari päivää lepäilee, niin ehkä se elpyy. Katsotaan.

Syvät kalun koukistajat

Tänään tuli 3 kuukautta täyteen syvien kaulan koukistajien harjoittelua. Tai kuten itse kirjoitan aina 'kalun koukistajat'... Jollei näillä päivittäisillä protskumäärillä ala kohta tulla näkyä tulosta, niin itku tulee. Ohessa työnäyte koukistajien teosta! Tänään kävin myös kilometrin lenkillä, jonka aikana pysähdyin silittelemään jopa kahta koiraa. eDistystä! Ihana mies tule viikonlopuks Lahteen ja saatiin mun uus puhelin asennettua! Nyt oon taas takas Sony-Ericssonissa ja homma skulaa.

SWAT

Mutta täysin ilman toimintakykyä... Aquajocker on väärinkäytettynä vaarallinen varuste. Samoin Adidaksen 12 v. vanhat tuularit...

Viimeisiä viedään

Olipas taas show tänään. Lähdettiin Kivimaan uimahalliin, joka on kiinni. Rohkeasti paineltiin siitä sitten Merrasjärven biitsille mutta eihän sinne jääkylmään lätäkköön ollut asiaa ilman sulkapeitettä. Niinpä siirryttiin Lahden uimahalliin, joka oli täynnä veteraaniuimareiden kisojen takia. Viimeinen vaihtoehto oli Saksala, mikä olikin positiivinen yllätys. Juuri kunnostettu ja valoisa halli. Ohessa kuva herkkähermoisista uimareista Holman perämetsissä Mertsiin yrittämässä. Next spring... No, toivottavasti ei!

Varustelua

Jos aikoo pitää ikkunaa auki, täytyy siîhenkin varautua. Ettei hermot hepaa.

Luovuus on valttia kuntoutuksessa

Mikä kehittäisi paremmin niskan, käden ja silmien yhteistyötä kuin Guitar Hero -peli? Ehkei kannata nopeimmista ja vilkkuvimmista peleistä aloittaa mut aluks vaiks balladeja... Sit poppiin, rokkiin ja lopulta heavy-soloihin. Metallican One -biisistä on hyvä aloittaa... ;)

Satoi tai paistoi

Päivän pakollista kävelylenkkiä ei jätetä väliin. Olennaista on oikeat varusteet...

Biitsillä

Taas tuli käytyä uimassa. Ilma oli 10 astetta, niin vesi tuntui tosi lämpimältä. Vaikka ei sekään hirveen lämmintä ollut, ehkä 17 astetta. Häätytettiin vikatkin rannalla olijat helvettiin, kun pidettiin niin hirveetä meteliä. Miespari laiturilta... Illan hämärässä rannalle suhasi myös mummo valkoisella Primedallaan. Hän parkkeerasi sen ihan veden ääreen ja liihotti uimaan. Kyllä tuolla biitsillä käy outoa porukkaa... Ü Niinku me.

Taas mennään

Aamu alkoi reippaasti. Ensin aamupala, sitten + 10 m lenkki (nyt jo 800 metriä). Kohta lähdetään vesikävelemään siskon kanssa. Kaikki paikat on ihan jumissa mutta kai se kuuluu tähän sekin.

Lenkiltä tullessa sai skarpata, että pääsi kotiin asti, kun jalat alkoi painaa niin pirusti.. Ja päähänkin tuli höntti olo. Kaularanka painuu kasaan. Sen huomaa siitä, että korvat alkaa soida ja ylähampaat tulee kipeäksi. Ja lonkkakin on taas tullut kipeäksi. Mutta nyt se kesti sentään 2 viikkoa ilman oireita. Mutta yleisesti olotila on parempi kuin ennen.

Tasapaino on parantunut huomattavasti, elämä ei ole enää steppausta. Ja kun ei tosiaan aattele koko ajan oireita, saattaa olla pitkiäkin hetkiä, jolloin ei edes huomaa olevansa sairas.

Maailma ei nuku

Oon muuten tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Vaikka sairaan maailma on pysähtynyt, niin laskuja ja roskapostia virtaa koko ajan. Vakuutusyhtiöt muistaa sua, sähkölasku, lekurilaskut, lainat jne. Kaiks juoksee... Samalla tavalla sähköpostin määrä on vakio, mutta nyt 90 prossaa on paskaa ja 10 prossaa lukemisen arvoista. Näin se maailma jatkaa kulkuaan!

Nälkä on tervehtymisen merkki!

Tuli hirvee himo Tammelantorin Grillin ranskalaisiin ja kello on 1:25. Ja olen Lahdessa... Tyydyn siis näkkileipään...

Kelluvan pään arvoitus

Lahden Merrasjärvellä on havaittu kesän aikana outo pääilmiö. Naapurit ovat jo useasti ilmoittaneet huolestuneena vedessä hitaasti liikkuvasta ihmiskallosta.
- En tiedä, onko se Alien vai alueella 200 eKr asuneiden norden-intiaanien toteemipaalun eläinhahmo, kertoo järkyttynyt eläkeläinen Ritu, 74.
- Välillä niitä on kaksikin, jatkaa Aarne, 50, joka harrastaa vesikävelyä iltaisin Merrasjärvellä. Hän on ilmoittanut havainnoistaan pari kertaa jo poliisille sekä ESS:n toimitukseen.

Kelluva pää on yhä arvoitus lahtelaisille. Kyseessä tuskin on Juhan af Granin paikalle saapumista vaativa yliluonnollinen ilmiö. Ongenkohot sen sijaan eivät puhu ja kyseessä ei liene myöskään interaktiivisen tv-tekstiviestipelin 'Puhuvan pään' jatkokuvaukset .Todennäköisesti kyseessä on whiplash-potilas jokailtaisella vesikävelyllä.