Oonko tosi pessimisti, koska väitän, että C6:een jää niin paha löysyys, että se joudutaan leikkaan joskus? Kun se valskaa noin pahasti vielä 7 kk: jälkeen, niin ei se siitä tiukennu ja tukilihakset ei ehkä riitä sitä korjaamaa.
Ja etenkin, ku myös yläpuolella kaksi nikamaa on lähes yhteensulautunut (C4-5) ja C2 rikki, joka ärsyttää suoraa C6:sta. Ei hyvältä vaikuta...
Jos jalan nostoa ennen tapahtuu jalan nykäys tai jalka ei vaan nouse silloin, kuin aivot käskee, on syvät vatsalihakset surkeat ja ei kannata edes nostaa jalkaa, vaan kuvitella nostavansa. Se riittää harjoitukseksi.
Ps. Ton liikkeen jälkeen ei ole tärissyt jalat. Ja ala/ristiselkäkin on ollut vähän parempi. Aina jotain positiivista!
Pps. Mikä on ihmisen suurin/pisin hermo? No tietty aihepiiriin sopien: lonkkahermo!
'Ensimmäinen fysioterapia kerta takana. Antoi pari kotitehtävää ja venytteli kalvoja eli semmosta kevyttä manipulaatiota, tuli kyllä hassuja fiiliksiä. Mm. välillä ei ollut keskivartaloa ja jalat meni metrin sivuun ja takaisin (tuntui siis, ihan paikallani pysyin oikeesti). Eli käytännössä se kävi läpi hermoihin jääneitä jälkiä ja se sit aiheutti tuntemuksia vähän jokapuolella. En viitsi tarkemmin noita juttuja sanella, kun oon kuitenkin sitä mieltä että jokainen on yksilö ja tarvii henk.koht. liikkeet ja jutut mitä tehdä jotta paranee'.
--
Herran jestas! Joko tämä tyyppi on käynyt mun fyssarilla tai sitten Suomessa todistetusti on muitakin kalvojen päälle ajattelevia ihmisiä, jotka hallitsevat myös diagnosoinnin ja harjoittelunohjauksen. Hienoo!!! Tuli oikein hyvä mieli.
Toi niska on kyllä hassu, kun se aina välillä on ihan kuosissa ja välillä ihan päin peetä. Eikä sitä edes huomaa, kuinka se huomaamatta jumittaa koko kehon. Nytkin C0:n virheasennon myötä koko kroppa on ihan sementtiä. Ensin paukkui jumiin hartiat, sitten lantio/lonkat ja nyt jopa jalkapohjat. No, ensi viikolla saa taas elvytystä.
Tänään oli mummin hautajaisetkin. Sekin toki saattoi vaikuttaa alitajuisesti!
Ihminen kun on kokonaisuus. Ja oonhan mä nyt ensimmäistä kertaa jaloillani 7 päivään. Vähän koittanut istua ja käppäillä ja lisännyt treenin määrääkin samalla. Kattellaan, mihin tilanne menee! Höntyillä ei voi. :)
Kun puhuin pumpulikävelystä kommentissani, niin itselleni tehtiin Semontin manööveri vasempaan korvaan. Siihen loppu. Nyt ku oireet tuli uudestaan, soitin Rahkolle (vanha potilas) ja tein manööverit puhelinvalvonnassa. ;) Loppui!
Semont auttaa yleensä heti/parin kerran jälkeen, jos auttaa. Itse ei kannata alkaa tehdä, koska tarvitset lekurilta diagnoosin, onko ees asentohuimausta ja toisaalta jos on, niin mistä kaarikäytävästä johtuvaa. Juuri tuota 'kelluvuutta' ei yleensä tajuta asentohuimaukseksi, kun tyypillisimmin se on 'pyörittävää'/liittyy pään asennon vaihtamiseen, kyljeltä kyljelle kääntymiseen jne.
Suosittelen diagnosointiin Rahkoa, vaikka osa on sitä mieltä, että on huuhuuta koko manööverit. Monet sanoo myös tajuavansa hyvänl. asentohuimauksen päälle mutteivat tajua oikeasti.
Rahko on pioneeri, entinen Taysin guru, lukuisten tutk.- ja hoitomenetelmien kehittäjä, eikä se voi ihan huru-ukko olla. ;) Ainakin sillä on tuhansia kiitollisia potilaita.
Nykyään ottaa vastaan vaan yksityisesti Terveystalossa (Tre), niinkuin sanoinkin.
Mutta kannattaa miettiä ensin, onko nuppi tai niska saanut pahankin kolahduksen, koska noikin manööverit on suht rankkoja, jos on esim. whiplash-vamma alla.
Ja sitten mukana voi olla myös keskushermostoperäistä/asentotuntohäiriöstä johtuvaa 'huimausta', joka on juttu erikseen.
Ps. Hoitamattomana hyvänlaatuinen asentohuimaus kestää yleensä n. 1 v ja sitten katoaa. Mutta se on vaan 'yleensä'...
Laita Googleen hyvänlaatuinen asentohuimaus hakusanaksi ja lue esim. eka linkki. Siellä puhutaan 'kelluvasta' tunteesta ja siihen hoitona oli mulla ainakin Semont.
Toki kääntöpuolena on aina se, että etääntyy myös omasta kumppanistaan. Jotenkin sitä ei osaa edes kaivata sen toisen seuraa niin hirveästi, kun päivät pitkät möllii keskenään. Ja ne hetket, kun se toinen on kotona, ei meillä kuitenkaan mitään tekemistä ole. Mua ei kiinnosta maata sohvalla ja katsoa töllöä, enkä pysty lähteen mihinkään. Sitä toista ei taas huvita 'vaan' mölliä. Välillä tulee aina sellainen fiilis, että ollaan kaksi ihmistä samassa kämpässä muttei tunneta toisiamme ollenkaan, kun elämä muuttui niin kerta heitolla. Molemmista on tullut esiin puolia, joita ei varmaan muuten olisi löytänyt, jollen olisi heittänyt tyylikkäitä lippoja ja joutunut vuoteen omaksi näin pitkäksi aikaa. Aikamoinen sopeutuminen on ollut molemmilla tähän tilaan: mulla omaani ja miehellä sekä mun, että omaansa.
No, hiljalleen se muuttuu taas entiselleen varmasti mutta ei sitä osaa edes kuvitella vielä! Niin kaukaiselta tuntuu ajatus siitä, että voisi vaikka lähteä leffaan tai baariin, tai nyt tehdä jotain ylipäätään.
Oon alkanut aktiivisesti tehdä syviä lihaksia, mikä on vähän auttanut. Niin se fyssari sanoikin, että kun on tällaiset yliliikkuvat nivelet, niin kroppa hakee tuen pinnallisista lihaksista ja silloin on ihan jumissa koko ajan. Sitä mukaan, kun tukea tulee syvemmältä, jumituskin helpottaa.
Ainakin kaularangan kanssa se on ollut kyllä ihan totta. Ei toi yläniska ole läheskään niin jumissa, kun siellä on lihasta tukena. Mutta ei se kyllä vieläkään riitä, kun puuttuu se muu fyllinki. Vähitellen!
Tänään piti etsiä hyvä purentafysiologi Tampereelta, mikä osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Täytyy kysyä siltä frendiltä, joka kanssa loukkasi niskansa. Hän varmasti tietää, kun hänellä oli niitä leukaluuongelmia erityisesti.
Tänään unohtivat riistää muuten 6 eskoa multa kokonaan! Luikin coolista sivuovesta ulos, niin vältin respan/kassan myös poistuessa... ;) Tai sitten se kiva nainen unohti ns. tahallaan? Tiiä sit!
Äskön tekstailtiin siskon kanssa, että kun ollaan terveitä, niin lähdetään Aasiaan vaeltaan. Otetaan painavimmat rinkat, mitä niska sietää ja tullaan entistä pahemmassa kunnossa takas. No, ei vaan! ;) Mut ulkomaille mennään kuitenkin!
Wau, mikä riimi!
Ei ole allas aiheuttanut - vieläkään - hermostosepareita. Sen oon huomannut, että kurkku ei tykkää jostain liikkeestä altaalla, koska se tulee aina oikealta puolelta kipeäksi. Samoin perseen vetää ihan jumiin, siis pakarat.
Mutta niska kestää altaalla, kun oon ihan leukaa myöten vedessä, kun treenaan. Silloin veden tuki ulottuu mahdollisimman ylös. Ehkä teinkin sen virheen, että matalassa altaalla mulla oli liikaa kehoa veden pinnalla, ilman tukea, ja siksi tuntui, että kroppa vaan meni enemmän ja enemmän jumiin? Ei voi tietää!
Tänään just mietin, että kuinka siistiä ois olla TERVE (katkeruutta aiheuttava sana) ja extrana päästä eroon vielä korvien kitinästä ja kaikista puutuiluista, jotka on ollut 6 vuotta elinkumppanina! Pisin suhde ever. ;) Saavutus se sekin!
Mutta sitten taas sanoin itselleni, että unohda noi ajatukset. Petyt vaan kahta enemmän, jos et siihen pääse. Tavoitteeni on siis päästä kiinni suht normaaliin elämään. Tervettä tällaisesta ruoskasta tällä hermostolla tuskin koskaan kukaan saa leivottua. ;)
Tekstit
Kaikki kommentit
