Ojentajat (Tahdonvoimaa)

Taidanpa mennä hinkkaan ojentajat, kun ei tässä muutakaan tekemistä ole. Ihan kuin niitä ojentajia hinkkais ojentajien takia... Asennonhallintaahan niillä haetaan. No, ehkä mä teenkin koukistajat. Vaiko molemmat? Tylsää.

No hahaa (Tahdonvoimaa)

Oman koneen muuntaja se oli jäänyt vaan peiton kulman alle. ;) Se haisi. Läheltä liippas.

Ennakkoveroista tuli jälkiveroja (Tahdonvoimaa)

Mikäs se sängyn alta pilkistää? Numeroita siinä on. Verotoimisto lukis yläkulmassa. No, sehän ei tiedä koskaan hyvää.

Ennakkoverot!

Pirulainen. Kokonaan unohtunut, että semmoisiakin pitäis maksaa. Mistäs niihin sit repis rahat? Odotellaan nyt ensin maksukehotusta ja maksellaan sit. Mitäköhän muista yllätyksiä tulee vielä? Talous ei oikein kestä tällaisia juttuja.

Tänään tullut juoruttua puhelimessa 5 tuntia. Soitin neljälle ystävälle. Oikein hyödyllisiä puheluita, etenkin tuo viimeinen ravintoterapeutin kanssa. Joskin tuli vähän satikutia. ;)

C0 on sen verran kenossa, että hirveesti ei juhlita. Mitähän siellä oikeesti tapahtuu, kun se jää jumiin? Ois kiva tietää. Kai se kehon asento muuttuu. Ei se kyllä enää niin rullaa tota oikeeta puolta jumiin kuin aikaisemmin. Tosin ei se normaalikaan ole. Pään heittää jumppeliin. Jotenkin toi nuppi pääsee tippumaan. Onneksi ei ole kuitenkaan heittänyt hönöoloa päähän. Sen verran jo kantovoimaa niskassa.

Jaahas, joku polttaa ruokia naapurissa. Ihanat nämä herkistyneet aistit. Taitaa olla maitoa hellalla. ;) On se hyvä, että tässä talossa on ainakin yksi toimiva palovaroitin - meitsi.

Nakit silmille (Tahdonvoimaa)

Ei nukuta. Niinpä hain 5 nakkia. Jos heitän ne suun sijasta silmille, niin ehkä uni tulee. Mut silloin ei uni tule, kun C0 on kenossa ja nuppi kasassa.

Bookface (Tahdonvoimaa)

Ilmankos se vähän sekoili viime päivät, kun sitä päivitettiin. Facebook nääs. Meni kyllä vellit ja villasukat sekaisin, kun tässä iltasella kirjauduin sisälle. Käsittämätöntä, mitä pyöristetyt graffaelementit saavat aikaan. Kuin eri softa.

Ihmettelin jo silloin aikoinaan, kun FB tuli tuli rytinällä Suomeen, että miksi käyttöliittymä näytti niin 'vanhanaikaiselta'. No, nyt mennään pyöreillä kulmilla!

Jaahas, yritän alkaa nukkuun. Hienosti vaan rullannut toi C0 kropan kasaan, niin se on hankalaa. Ei se niin pahaa ole kuin ennen mutta on kuitenkim semmonen omituinen, että vaikea olla. Ei montaa päivää enää...

Protskuu ja Jogea (Tahdonvoimaa)

Tosta kun alan vedellä, niin johan lihas kasvaa. ;) Tuli laatikollinen Ironbar -protskupatukoita ja 700 g samaan syssyyn Jogea. On muuten pirun hyvän makuisia noi patukat - vanilja-mansikka. Mannisen tuotteita, tilattu Mega-Ravinteesta tottakai!

Ps. Manninen ja Mega-Ravinne, lasku mainoksesta tulee perässä. ;)

Arkielämän koordinaatioharjoituksia (Tahdonvoima a)

Siinä saa silmä-käsi-yhteistyö harjaannusta, kun pilkkoo mandariinit aamupuuroonsa pieniksi palasiksi.

Sain muuten tänään 10 vuodelta vanhoja mallikuviani toimistolta. Ai että pisti hymyileen, kun katteli niitä. Kyl sitä on ollut niin erinäköinen pitkissä hiuksissa ja lapsen pyörein kasvoin. Toisaalta pisti myös vihaksi, jos ura on nyt loppu...

Tänään mennään jo varatankin viimeisillä tipoilla. Oikealle lukkiutunut C0 alkaa tehdä tehtävänsä. Oikea puoli melkoisen jumppelissa. Mutta aattelin, että annetaan kaasua nyt vaan, kun eihän se ikinä kestä, jossei rasita. Kudokset vahvistuu käytössä. Ja kun hermosto ei ole kilahtanut, niin mikäs tässä on keikkuessa. Nyt on tosin nuppi niin kaularangassa, että alkaa taas tulla semmosta heikotuskohtausta. Tiistaina helpottaa.

Tämä onkin ensimmäinen jakso, kun selviän ilman katastrofia fyssarikertojen välillä. Josko se nyt alkais hiljalleen vakiintua noususuhdanteeksi tästä eteenpäin. Tähän asti homma on vaan sahannut ees-taas.

Nyt on ollut kieltämättä aika kivaa olla ns. terve nämä vikat 2 viikkoa. Vaikka ajoittain tulee huimauskohtauksia ja meinaa hermosto kyrvähtää, niin joukkoon on mahtunut paljon päiviä, jolloin ei ole tarttenut ajatella koko sairautta. Ainoa, mikä harmittaa, on tuo yläniskan telominen siinä autojutussa. Kun muuten alkais olla suht jees, mutta yläniskassa oikeella on tosiaan jotain vikaa. Mut ehkä sekin korjaantuu sit ajan kanssa ja harjoittelulla.

Kiiltomato vai Kaalimato (Tahdonvoimaa)

Mitäs sitä ihminen yöllä muuta tekis, kun mobbais?

Kalinihta sas.

Nälkä kasvaa syödessä (Tahdonvoimaa)

Näin sitä taas muistaa, kuinka perse olo ihmisellä voi olla, kun yksi nivelside joustaa. Ei sillä tavalla huono olo, mutta lähinnä semmoinen outo olo. Vähän muissa maailmoissa. Eilen alkoi pikkusen nuppi tippua rankaan ja tänään se tipahti sit kokonaan, kun C0 meni jumppeliin ihan tosissaan. Jännä kuin se rullaa koko ajan ihan kippuraan tota oikeaa puolta. Ja se tekee sitä niin kauan, kunnes on fyssari tiistaina. Todennäköisesti maanantaina en pysty käveleen kunnolla, sen verta lujaa mennään pakettiin.

Kaikki varotoimenpiteet on tehty: Yläniska ja rintaranka teipattu, käden ulottuvilla on kauluri ja tyttö vaakatasossa mutta silti se vaan jumittaa. No, ei se mua niin kippuraan saa kuin ennen. Sen verta kuitenkin hermosto rauhoittunut. Mutta enpä muistanutkaan, kuinka höntti olo päässä rajoittaa kaikkea. Kun ei järki juokse, niin ei voi tehdä mitään. Koko ajan vähän pihalla. Tuhlaa vaan aikaa, että ois pian tiistai. Siksi siirrynkin nyt Klotriptyleihin. Niillä tulee nukuttua helposti klo 16 asti. ;)

Positiivista

- Oon kestänyt niin paljon paremmin vikat 2,5 viikkoa kuin koskaan aiemmin.
- Ei joudu joka aamu pelkään, millainen olo on (paitsi huomisesta eteenpäin;)
- Lääkkeitä en ole juuri tarvinnut, paitsi kun haluan nukkua/satunnaisesti kuuppajumitukseen ;)
- Välillä on jomottanut päätä mutta paine (hermokipu) on pysynyt poissa!
- Pään kalvot ei ole tuhannen tukossa, vaikka niska on lysyssä ja rasitettu räjähdyspisteeseen
- Vaikka niska on kasassa, oon sinnitellyt sen kans selväpäisenä jalkeillani
- Ei tartte joka aamu herätä virtuaalinen rautakanki ahterissa
- Olkalihakset, ojentajat ja habat on mageat ;)
- Vaikka kuuppa on jumissa, kykenen puhelinkommunikointiin eli korvat on suht kunnossa siis
- Oon saanut tehtyä koukistajat joka päivä
- keho ei ole kilaroinut muistakaan jumpista, joita olen tehnyt
- Yleiskunto on noussut, kun on pystynyt jumppaan
- Syön ihan koko ajan! Tänään mm. meni 3 pkt raejuustoa, 2 lautasta Boobs-kanapastaa, 2 banaania, 4 klementiiniä, kinkkua ja juustoa suoraan paketista, kurkku aromisuolalla, 2 x puuro, leipää, paketti nakkeja ja 5 lihapullaa
- Ja ennen kaikkea pystyn tekeen harjoitteita, vaikka oonkin tuhannen tukossa

Oon kyllä niin vitun katkera, jossen tuukaan kuntoon tästä kaikesta kärsimyksestä, ikuisesta pinnan venyttämisestä ja sisukkaasta harjoittelusta huolimatta. Sit alkaa nimittäin päitä pudota.

Siinä on buubbarit (Tahdonvoimaa)

Ei ihan mennyt nappiin. Miten voi epäonnistua jopa pastan keitossa?
Nuppi jäässä, johtuu siitä.

Jos joku haluu tilata, niin täältä ainakin löytyi Googlettamalla. on kyllä helvetin kallis, kun paikallisessa Red Lightsissa maksaa 6,80 e. En nääs saanut aika moni frendi lahjaksi boobs- tai penispastaa... Nyt taitaa olla jo vähän kulahtanut juttu...

Päivän pähkinä (Tahdonvoimaa)

Tunnista hellan levylle asetellut kikkareet? Asettelin ne silläkin uhalla, että pää on totaalisen painunut kaularankaan ja alkaa vetää ydintä sementiksi. Nyt takaisin levolle...

Nim. Ei mulla tylsää ole

Se taho älähtää, johon kalikka kalahtaa - Kelan vastine paperilääkärikirjoitteluun (Tahdonvoimaa)

Samalla tavalla kuin potilaiden elämästä voidaan päättää paperilla, voidaan kirkastaa myös instituutioiden brändiä. Tällä kertaa Kelan välineenä on joka kotiin jaettava wc-paperin korvike Elämässä -tiedotuslehti.



Lehden etusivun pääotsikko on nohevasti: "Paperilääkärilläkin on hyvä sydän". Sitähän me emme epäile. Varmaan ovat oikein mukavia perheenisiä ja -äitejä sekä työkavereita nuo Matti ja kumppanit. Sen sijaan paperilääkärikäytäntö kokonaisuudessaan on kulahtanut, sisältö-liftiä tarvitseva muinaisjäänne ajalta, joilloin suomenkansa oli vielä kasa vellihousuja, jotka hyväksyivät moiset perusoikeuksia polkevat ja epätasa-arvoa ruokkivat huonosti perustellut käytännöt mukisematta.

Julkaisussa Kelan johtava ylilääkäri Jorma Järvisalo nokkelasti vetoaa järjestelmän hyödyllisyyteen, ja ylipäänsä olemassaoloon sillä, että "kyseinen systeemi on kaikkialla maailmassa käytössä, eikä se ole Kelan keksimä". Vautsi vau. No, tuo kommenttiahan poistaakin ne faktat, että vakuutuslääkärisysteemissä on puutteita ja että sitä ollaan kovin haluttomia kehittämään, vaikka aihetta olisi. ;)

Erinäiset kansalaisryhmittymät ovat yrittäneet viime vuosina ajaa läpi muutoksia kyseiseen sekasotkuun, toistuvasti ja monelta taholta. On ollut testimonial-painostamista (esim. Helanen), lobbausta medioissa, yhteydenottoja eduskuntaan, suoria kontakteja ministeritasolle, valituksia jopa EU-tuomioistuimeen asti. Ja mikä on lopputulos? Kehittämishaaste on osoittautunut vähintään yhtä vaikeaksi, kuin päästä tuulettamaan edes jonkinväristä pyttyä MM-lätkäturnauksen päätteeksi.

Kelan vakuutuslääkäri Matti Rekiaro puolestaan perustelee paperilääkärikäytäntöä sillä, että se "takaa potilaan oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen kohtelun, kun arvion työ- ja toimintakyvyttömyydestä tekee puolueeton asiantuntija, eikä potilasta hoitava lääkäri". Ajatus on järkeenkäypä, mutta siinä vaiheessa, kun kyseessä on vamma/sairaus, jonka oirekuva ja invaliditeettiaste ovat koululääketieteessäkin kiistakapula, kuten kliinisissä testeissä näkymättömät aivo- tai niskan retkahdusvammat, myös vakuutuslääkärin arvio voi mennä metsään.

Neuropsykologia ei ole koululääketiedettä enää

Arvio toimintakyvystä on varmasti helppoa selkeissä, fyysisisin kokein ja testein todistetuissa sairauksissa mutta siinä vaiheessa, kun kyseessä on vamma, jonka oireet ja haitta perustuvat potilaan subjektiivisesti kokemiin ja suullisesti kuvaamiin oireisiin, kuten on juuri neuropsykologisten oireiden kohdalla aivo- ja niskan retkahdusvammoissa. On naiivia kuvitella, että jokaisen potilaan sairaskertomus noudattaisi koululääketieteen spesialistien laatimaa Käypä hoito suositus -mallia, ja että potilaat voitaisiin jonkun tietyn diagnoosin perusteella niputtaa samaan massaan.

Potilaat ovat yksilöitä erilaisine oireineen ja sellaisina heitä pitää kohdalla myös tukipäätöksiä tehdessä. Tällaisten kliinisissä tutkimuksissa näkymättömien vammojen arvioinnissa paperilääkäri joutuu valitsemaan, uskoako hoitavan lääkärin ja potilaan kertomusta työ- ja toimintakyvyttömyydestä vai, muodostaako oma tulkintansa asiasta asiasta esimerkiksi aikaisempien tapausten, yleisten periaatteiden ja ammattillisten uskomustensa perusteella?

Kelan jutussa Rekiaro korostaa, kuinka potilaan hoitavan lääkärin sairaskertomus on ratkaisun kannalta olennainen dokumentti, suoranaimen 'henkivakuutus'. Suurimmassa osassa tapauksista näin varmasti on, mutta aivo- ja niskan retkahdusvammatapauksissa, joissa selkeät neuropsykologiset löydökset, jotka tekevät potilaasta täysin työ- ja toimintakyvyttömän, voidaan sivuuttaa kovin helposti. Ja koska muita kliinisiä löydöksiä ei ole, voidaan tukipäätös evätä tieteellisen todistusaineiston puuttuessa. Kysynpä vaan, missä vaiheessa neuropsykologia on todettu kuulumattomaksi koululääketieteen alaan?

Kipu on kivaa ja tuska tarkoitus

Toinen hyvä esimerkki tulkinnanvaraisuudesta on kipu. Jos potilas ei pysty nukkumaan, istumaan tai keskittymään työhönsä vaikkapa raastavan hermoperäisen niska- tai selkäkivun takia, mille kuitenkaan ei voida osoittaa syytä hienoimmissakaan tutkimuksissa, hän on silloin vakuutuslääkärisysteemin mukaan useimmiten terve. Tästä päästään siihen, että koululääketiede ei ole kaikkivoipa, vaan sekin on myönnettävä, ettei kaikkia vammoja pystytä todistamaan testein, mutta silti näidenkin potilaiden oikeusturva ja elämänlaatu pitää pystyà takaamaan.

Tähän asti linja on ollut se, että se, mitä ei kliinisissä tutkimuksissa näy, se on potilaan mielikuvituksen tuotetta, sanoivat potilas tai häntä hoitava lääkäri mitä vaan. En siis yhtään ihmettele, että kansa ja myös osa kliinisessä työssä toimivista terveydenhuollon ammattilaisista haluaisi ajaa kulahtaneen ja pahasti paskalta haiskahtavan paperilääkärikäytännön sisäisine kuppikuntineen ja mädäntyneine käytäntöineen alimpaan helvettiin.

Edelleen:
Lehti löytyy PDF:nä täältä.

Bed of Roses (Tahdonvoimaa)

Aikamoinen Bed of Roses alkaa olla tämä mun sänky. Maannut tässä siitä asti, kun heräsin eli aika monta tunti. Nyt on pakko mennä aamupalalle, vaikka niska tuntuu siltä, että kantsis vaan olla nälässä. ;) Vaikkei oikea puoli anna yhtä vahvaa oiretta kun ennen ollessaan lukossa, sen huomaa, ettei se ole kohdillaankaan. Vähän tuppaa puutumaan tuo takaraivo ja tippumaan kuuppa rankaan. Väsyy helposti. Sitten alkaa leuan sivuttaissiirrot, työntö ja kielenimeminen mennä vaikeaksi, kun yksinkertaisesti ei jaksa kantaa pollaa. Kyllä mä välillä mietin, saanko tonne niskaan ikinä tarvittavaa määrää tavaraa, et sillä vois tehdäkin jotain, mutta täytyy vaan kattoa ajan kanssa. Tällä hetkellä tuntuu aika epätoivoiselta, kun tosiaan vuoden on tehnyt töitä ja palkkiona on 1,5 viikkoa 'vähän parempi olo'.

Kai mä sit 30-vuotiaana voin jatkaa elämää siitä, mihin se 26-vuotiaana jäi. Ja sehän on vähän sama, kuin että kaikki parhaat vuodet ois vedetty vessanpöntöstä Paskalaan.

Murot avec maksalaatikko (Tahdonvoimaa)

Ei ollut kovin hyvä idea vetästä murot tosta samalta lautaselta, missä oli ollut maksista. Hyi saatana. Ja kun noi murot on syöty, lupaan siirtyä takas mysliin ja Ingmanin luonnon juksaan + marjoihin. Murot oli poikkeus. Vieläkään ei nukuta, kun yläniska on niin lysyssä...

Nukkumatti, I need you (Tahdonvoimaa)

Ei nukuta ei. Kirjoitin artikkelin CST:stä loppuun ja lähetin sen klo 3.11 päätoimittajalle 'myyntiin'. Onneksi on tutuksi tullut, tietää mun rytmittömyyden... Silloin tehdään, kun on flow ja kykyä.

Nyt on muuten kuuppa tukossa. Onneksi ei ole kipeä, mutta yläniska ihan lysyssä. Kivikova takaraivo. Kalvot huutaa hoosiannaa. Se on jännä huomaa, että kun niska painuu kasaan, niin se tavallaan vetäsee kalvot kireelle. No, loogista. Jos ne (aivo)kalvot kerta kiinnittyy siihen niska-aukon ympärille ja se aukko niin ikään 'luhistuu', kun polla painaa niin paljon ja ei ole vielä nupinkannatteluvoimaa tarpeeksi, niin toki ne kalvot 'ruttaantuu' kans. Ft sanois, että luhistua ja ruttaantua on taas kovia sanoja niistä pienenpienistä muutoksista, mitä oikeesti tapahtuu... ;) Mut pakko kirjoittaa noin, niin joku kalvokoulukunnan ulkopuolinenkin ehkä tajuaisi, mitä selitän. Suomeksi: kalvot ei pääse liikkuun, niinkuin pitäis, kun nikamat sun muu systeemit ei ole siellä, missä pitäis. Jassoo, sen kunniaks, että kalvot on paskoontumassa meen syömään hiilaripaskaa eli corn flakesejä. ;) Läheinenkin on kuivanut, niin voin taas hiippailla se kaulassa.