Life is real, Ayo (Tahdonvoimaa)

Viljelen tätä aina, mutta tämä on vaan niin loistava...

Biisi (live)
Täällä levyversio
Sanat

Lois Lane:
Me voidaan sit esittää toi livenä, kun molemmat lauletaan, ja kun ollaan terveitä. Mä voin tehdä sovituksen koskettimille, skitta on myös magee kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja soitan tarvittaessa vähän rumpuja, bassoa, skittaa ja melkein mitä vaan mutten puhallinsoittimia... ;)

Karu todellisuus (Tahdonvoimaa)

Kuvasin siskolle kenkiäni, koska vitsailtiin pitävämme "Korkkarijuoksu kuolemaa kohti" -huomenna. No, ihan yhden askeleen otin niillä - kokeeksi.

VITTU. Meinas tajunta räjähtää!

Siis oikeesti. Hirvee hiki puski koko kroppaan saman tien ja pää tuli niin kipeeksi oikeelta puolelta, ettei ikinä. Ja vain yksi askel. Liikaa. Kyllä taitaa olla korkokenkäduunit tehty... Mut kukas noilla käski kävellä, voin makoilla päivät pitkät himassa noi jalassa. ;)

Salaisuudet ja alitajunnan voimat (Tahdonvoimaa)

Sanotaan, että ihminen voi saavuttaa ajattelullaan ja alitajunnan voimalla mitä vaan.

Miksi neliraajahalvaantuneet eivät kävele, vaikka kuinka haluavat sitä?

Miksi kuurona syntynyt lapsi ei kuule koko elämässään, vaikka tahtoo sitä enemmän kuin mitään?

Miksi amputoitu jalka ei kasva takaisin, vaikka kastelisit tynkää joka päivä Biolanilla ja rukoilisit niin kädet ristissä?

Kaiken maailman elämäntaidon oppaissa on kyse siitä, minkä itse olen sisäistänyt ilman kirjoja: Vallitsevia faktoja ei aina pysty muuttamaan, mutta suhtautumistaan asioihin ja keskittymistä olennaiseen pystyy.

Jos haluaa keskittyä surkuttelemaan sitä, että kroppa ei toimi, korva ei kuule tai jalka ei kasva, niin valinta se on sekin. Tosin ei varmasti ole niin mukava elämä edessä, kun että keskittyisi ajattelemaan sitä, että jäi henkiin, silmät näkee ja toinen jalka toimii. Toisaalta, ne ei paljon lohduta siinä vaiheessa, kun ihminen tiedostaa, että asiat voisi olla/on ollut paremminkin.

Oman positiivisen fiiliksen salaisuus on vallitsevan tilan hyväksyminen sekä tahto tehdä asialle jotain, jotta voisi päästä kuitenkin vielä hieman eteenpäin vallitsevasta tilasta.

Suhtaudun hieman skeptisesti kaiken maailman kirjoihin, jotka jotkut kirjoittavat heikolla hetkellä elämän ohjenuoriksi muille. Itse olen keskittynyt lapsesta asti siihen, että mietin mitä haluan ja ennen kaikkea MIKSI, sitten toimin, ehkä juoksen välillä naama eellä seinään tai sitten en, mutta kuitenkin saavutan sen, mitä olen halunnut ja olen kiitollinen. Sitten otetaan seuraava goal.

Kun on saavuttanut kaiken sen, mitä on halunnut, voi keskittyä rennompaan olemiseen. Mitä se sitten onkaan. Itse aattelin ryhtyä taiteilijaksi. Tosin tällä yrittäjähenkisyydellä kohta on sit joku hippukommuuni ja Japanissa näyttely pystyssä. ;)

Olen aina kokenut kaiken maailman guruilut, elämäntapaohjeet, onnellisuuden 'paljastavat' kirjat yms. sellaisten ihmisten heiniksi, jotka ei itse kykene/halua noita asioita sisäistää, vaan tarvitsevat siihen jonkun kertomaan 'totuuden', jonka mukaan on sitten helppo elää. Kai mä aloitin liian nuorena lukeen Freudia ja Jungia, kun hain niitä jo 8-luokalla kirjastosta?

Olen joutunut tästä aiheesta niin monesti niin moneen väittelyyn, etten jaksa niitä enää.. Lukekoon, ketä kiinnostaa, olkoon lukematta ne, kellä on pallo hallussa muutenkin. Itsensä kehittäminen on aina pop.

Toinen asia, josta voisin kertoa oman näkemykseni, on uskonto. Mutta jätetään se paatos toiseen kertaan. Kolmas on kalan syönti. ;)

Ps. Kai mulla on aina ollut nuppi sit hiukka 'kenossa'. Pääasia, että on itse onnellinen.

Korvalehtipaise (Tahdonvoimaa)

Olin jo lähes tilaamassa ajan korvalekurille, kun tajusin, että korvalehdessäni on hirveä paise. Oikein semmoinen paksu, märän tuntuinen möykky lehden takapuolella.
Aattelin sit vähän räplätä löydöstäni (puhtain käsin, tottakai;), josko se oiskin vaan finni. Tiedän, outo paikka. Ei mitään, aikani puristeltua lehteä, se patti puhkesi. Omituinen haju syöksähti herkistyneeseen nenääni. Jotenkin tuttu tuoksu...

Siinä samassa tajusin: so called paise olikin kuivunutta American-dippiä. Miten se mun korvalehden taakse on joutunut, on ikuinen arvoitus.
Huh, ei tartte mennä lekurille, alkaa tulla lekurit ulos korvista (ironinen sanonta;), kun näen sitä yhtä valkotakkista fysiatria joka toinen viikko samalla kun käyn hoidossa... No, jospa nyt en joutuis enää hänen vastaanotolleen, kun

EI

OLE

HERMOSÄRKENYT

MITÄÄN

PAIKKAA

KOHTA

KAHTEEN

VIIKKOON

PAITSI

SATUNNAISESTI

JA

OHIMENEVÄSTI.

Luojalle kiitos edes siitä! :) :) :)

Hyvät yöt!

Ojentajat (Tahdonvoimaa)

Taidanpa mennä hinkkaan ojentajat, kun ei tässä muutakaan tekemistä ole. Ihan kuin niitä ojentajia hinkkais ojentajien takia... Asennonhallintaahan niillä haetaan. No, ehkä mä teenkin koukistajat. Vaiko molemmat? Tylsää.

No hahaa (Tahdonvoimaa)

Oman koneen muuntaja se oli jäänyt vaan peiton kulman alle. ;) Se haisi. Läheltä liippas.

Ennakkoveroista tuli jälkiveroja (Tahdonvoimaa)

Mikäs se sängyn alta pilkistää? Numeroita siinä on. Verotoimisto lukis yläkulmassa. No, sehän ei tiedä koskaan hyvää.

Ennakkoverot!

Pirulainen. Kokonaan unohtunut, että semmoisiakin pitäis maksaa. Mistäs niihin sit repis rahat? Odotellaan nyt ensin maksukehotusta ja maksellaan sit. Mitäköhän muista yllätyksiä tulee vielä? Talous ei oikein kestä tällaisia juttuja.

Tänään tullut juoruttua puhelimessa 5 tuntia. Soitin neljälle ystävälle. Oikein hyödyllisiä puheluita, etenkin tuo viimeinen ravintoterapeutin kanssa. Joskin tuli vähän satikutia. ;)

C0 on sen verran kenossa, että hirveesti ei juhlita. Mitähän siellä oikeesti tapahtuu, kun se jää jumiin? Ois kiva tietää. Kai se kehon asento muuttuu. Ei se kyllä enää niin rullaa tota oikeeta puolta jumiin kuin aikaisemmin. Tosin ei se normaalikaan ole. Pään heittää jumppeliin. Jotenkin toi nuppi pääsee tippumaan. Onneksi ei ole kuitenkaan heittänyt hönöoloa päähän. Sen verran jo kantovoimaa niskassa.

Jaahas, joku polttaa ruokia naapurissa. Ihanat nämä herkistyneet aistit. Taitaa olla maitoa hellalla. ;) On se hyvä, että tässä talossa on ainakin yksi toimiva palovaroitin - meitsi.

Nakit silmille (Tahdonvoimaa)

Ei nukuta. Niinpä hain 5 nakkia. Jos heitän ne suun sijasta silmille, niin ehkä uni tulee. Mut silloin ei uni tule, kun C0 on kenossa ja nuppi kasassa.

Bookface (Tahdonvoimaa)

Ilmankos se vähän sekoili viime päivät, kun sitä päivitettiin. Facebook nääs. Meni kyllä vellit ja villasukat sekaisin, kun tässä iltasella kirjauduin sisälle. Käsittämätöntä, mitä pyöristetyt graffaelementit saavat aikaan. Kuin eri softa.

Ihmettelin jo silloin aikoinaan, kun FB tuli tuli rytinällä Suomeen, että miksi käyttöliittymä näytti niin 'vanhanaikaiselta'. No, nyt mennään pyöreillä kulmilla!

Jaahas, yritän alkaa nukkuun. Hienosti vaan rullannut toi C0 kropan kasaan, niin se on hankalaa. Ei se niin pahaa ole kuin ennen mutta on kuitenkim semmonen omituinen, että vaikea olla. Ei montaa päivää enää...

Protskuu ja Jogea (Tahdonvoimaa)

Tosta kun alan vedellä, niin johan lihas kasvaa. ;) Tuli laatikollinen Ironbar -protskupatukoita ja 700 g samaan syssyyn Jogea. On muuten pirun hyvän makuisia noi patukat - vanilja-mansikka. Mannisen tuotteita, tilattu Mega-Ravinteesta tottakai!

Ps. Manninen ja Mega-Ravinne, lasku mainoksesta tulee perässä. ;)

Arkielämän koordinaatioharjoituksia (Tahdonvoima a)

Siinä saa silmä-käsi-yhteistyö harjaannusta, kun pilkkoo mandariinit aamupuuroonsa pieniksi palasiksi.

Sain muuten tänään 10 vuodelta vanhoja mallikuviani toimistolta. Ai että pisti hymyileen, kun katteli niitä. Kyl sitä on ollut niin erinäköinen pitkissä hiuksissa ja lapsen pyörein kasvoin. Toisaalta pisti myös vihaksi, jos ura on nyt loppu...

Tänään mennään jo varatankin viimeisillä tipoilla. Oikealle lukkiutunut C0 alkaa tehdä tehtävänsä. Oikea puoli melkoisen jumppelissa. Mutta aattelin, että annetaan kaasua nyt vaan, kun eihän se ikinä kestä, jossei rasita. Kudokset vahvistuu käytössä. Ja kun hermosto ei ole kilahtanut, niin mikäs tässä on keikkuessa. Nyt on tosin nuppi niin kaularangassa, että alkaa taas tulla semmosta heikotuskohtausta. Tiistaina helpottaa.

Tämä onkin ensimmäinen jakso, kun selviän ilman katastrofia fyssarikertojen välillä. Josko se nyt alkais hiljalleen vakiintua noususuhdanteeksi tästä eteenpäin. Tähän asti homma on vaan sahannut ees-taas.

Nyt on ollut kieltämättä aika kivaa olla ns. terve nämä vikat 2 viikkoa. Vaikka ajoittain tulee huimauskohtauksia ja meinaa hermosto kyrvähtää, niin joukkoon on mahtunut paljon päiviä, jolloin ei ole tarttenut ajatella koko sairautta. Ainoa, mikä harmittaa, on tuo yläniskan telominen siinä autojutussa. Kun muuten alkais olla suht jees, mutta yläniskassa oikeella on tosiaan jotain vikaa. Mut ehkä sekin korjaantuu sit ajan kanssa ja harjoittelulla.

Kiiltomato vai Kaalimato (Tahdonvoimaa)

Mitäs sitä ihminen yöllä muuta tekis, kun mobbais?

Kalinihta sas.

Nälkä kasvaa syödessä (Tahdonvoimaa)

Näin sitä taas muistaa, kuinka perse olo ihmisellä voi olla, kun yksi nivelside joustaa. Ei sillä tavalla huono olo, mutta lähinnä semmoinen outo olo. Vähän muissa maailmoissa. Eilen alkoi pikkusen nuppi tippua rankaan ja tänään se tipahti sit kokonaan, kun C0 meni jumppeliin ihan tosissaan. Jännä kuin se rullaa koko ajan ihan kippuraan tota oikeaa puolta. Ja se tekee sitä niin kauan, kunnes on fyssari tiistaina. Todennäköisesti maanantaina en pysty käveleen kunnolla, sen verta lujaa mennään pakettiin.

Kaikki varotoimenpiteet on tehty: Yläniska ja rintaranka teipattu, käden ulottuvilla on kauluri ja tyttö vaakatasossa mutta silti se vaan jumittaa. No, ei se mua niin kippuraan saa kuin ennen. Sen verta kuitenkin hermosto rauhoittunut. Mutta enpä muistanutkaan, kuinka höntti olo päässä rajoittaa kaikkea. Kun ei järki juokse, niin ei voi tehdä mitään. Koko ajan vähän pihalla. Tuhlaa vaan aikaa, että ois pian tiistai. Siksi siirrynkin nyt Klotriptyleihin. Niillä tulee nukuttua helposti klo 16 asti. ;)

Positiivista

- Oon kestänyt niin paljon paremmin vikat 2,5 viikkoa kuin koskaan aiemmin.
- Ei joudu joka aamu pelkään, millainen olo on (paitsi huomisesta eteenpäin;)
- Lääkkeitä en ole juuri tarvinnut, paitsi kun haluan nukkua/satunnaisesti kuuppajumitukseen ;)
- Välillä on jomottanut päätä mutta paine (hermokipu) on pysynyt poissa!
- Pään kalvot ei ole tuhannen tukossa, vaikka niska on lysyssä ja rasitettu räjähdyspisteeseen
- Vaikka niska on kasassa, oon sinnitellyt sen kans selväpäisenä jalkeillani
- Ei tartte joka aamu herätä virtuaalinen rautakanki ahterissa
- Olkalihakset, ojentajat ja habat on mageat ;)
- Vaikka kuuppa on jumissa, kykenen puhelinkommunikointiin eli korvat on suht kunnossa siis
- Oon saanut tehtyä koukistajat joka päivä
- keho ei ole kilaroinut muistakaan jumpista, joita olen tehnyt
- Yleiskunto on noussut, kun on pystynyt jumppaan
- Syön ihan koko ajan! Tänään mm. meni 3 pkt raejuustoa, 2 lautasta Boobs-kanapastaa, 2 banaania, 4 klementiiniä, kinkkua ja juustoa suoraan paketista, kurkku aromisuolalla, 2 x puuro, leipää, paketti nakkeja ja 5 lihapullaa
- Ja ennen kaikkea pystyn tekeen harjoitteita, vaikka oonkin tuhannen tukossa

Oon kyllä niin vitun katkera, jossen tuukaan kuntoon tästä kaikesta kärsimyksestä, ikuisesta pinnan venyttämisestä ja sisukkaasta harjoittelusta huolimatta. Sit alkaa nimittäin päitä pudota.

Siinä on buubbarit (Tahdonvoimaa)

Ei ihan mennyt nappiin. Miten voi epäonnistua jopa pastan keitossa?
Nuppi jäässä, johtuu siitä.

Jos joku haluu tilata, niin täältä ainakin löytyi Googlettamalla. on kyllä helvetin kallis, kun paikallisessa Red Lightsissa maksaa 6,80 e. En nääs saanut aika moni frendi lahjaksi boobs- tai penispastaa... Nyt taitaa olla jo vähän kulahtanut juttu...

Päivän pähkinä (Tahdonvoimaa)

Tunnista hellan levylle asetellut kikkareet? Asettelin ne silläkin uhalla, että pää on totaalisen painunut kaularankaan ja alkaa vetää ydintä sementiksi. Nyt takaisin levolle...

Nim. Ei mulla tylsää ole