Aattelin muuten laittaa tähän taloon ilmoituksen, et nyt ois päiväkerhon pitäjä tarjolla. Täs on hirveesti lapsia, joilla vanhemmat on selkeesti duunissa ja kekarat on ihan yksin iltapäivät. Voisin pari kertaa viikossa ottaa mukuloita tänne ja keksiä niitten kanssa jotain kivaa. Eipähän tarttis olla kummankaan yksin. ;) Mut täytyy muistaa mainita, et tää tätä ei nostele skidei, leiki Bratzeillä kumarassa, eikä pue vaatteita muille ku itselleen. Eli isoja lapsia saisivat olla...
Nyt takas kotona. Onpas hauskaa, kun voi vaan heittää partsin oven auki ja saa happee. ;)
Ja ku ranka väsähtää, käsi alkaa lonksua, ku hermotus ei pelaa ja sit lentelee lautaset sun muut lattialle. Mut fyssari oli varma, et se korjaa ja ei siellä mitään vammaa ole. Kyllä se kuulemma särkis ja kipuilis, jos se välilevy ois jotenki riksahtanut myöhemmin. Mut fyssari on edelleen sitä mieltä, että saadaan niska semmoseen kuntoon, et pärjään sen kanssa. Mut kattellaan ny sit.
Lavinia tuskin haittaa, et koneet tulee laskuun tost mun ikkunan eestä... ;)
Edelleen on vähän sellainen tunne, että mä en enää montaa kertaa tule menemään Suvantokadulle, ainakaan hoitoon. Outo ajatus, koska ihmisistä siellä on tullut osa arkea ja fyssarista varaäitee. Mutta aika aikansa kutakin, en mä nyt pahakseni pistä, jos saisin pikkuhiljaa elämäni takaisin ja pääsisin tekeen kaikki niitä asioita, joita oon koko ajan joutunut vaan siirtämään ja siirtämään. Mutta kattellaan nyt, sitähän ei tiedä kukaan, saanko sen viimeisen silauksen, mikä tästä puuttuu, vai jääkö niska loppuelämäks tällaiseksi renkkanaksi. Ja tässähän ehtii vielä monesti kaatua omiin koipiinsa, joten... Päivä kerrallaan!
Vielä vähän itsekehua, kun oon nyt 15 kk:tta haukkunut vaan itseeni... Tommosta lihaskehoa ei ole ollut sitten 1998 kevään, kun lopetin yleisurheilun. Tosta kuvasta sainkin sit kimmokkeen alkaa harrastaa kehonrakennusta.
Vitsi!!! Siihen en jaksa lähteä. Riittää, että esittelee itteään muuten, mut et pitäis viel olla lihaksikas, timmi ja ja maalattu. Nou!! Ei o mun juttu.
Fyssari valoi lisätsemppiä vastaamalla mun viestiin, että jatkossa se ranka alkaa kestää kaikkea muutakin kuin vain muuttoja kädet ristissä! Toivon hartaasti, että hän on oikeessa. Ja niin hän varmaan onkin. Onhan tää ny ollut helvetin paljon parempi ku vaikka ennen Rauhikseen muuttoa. Kävellessä ja/tai pitkään seisoessa alkaa valskaa suhteellisen helposti mutta istuminen ja kivuttomuus on puoli voittoa. Siksipä kutsuin ens viikolla kolme ihmistä kyläileen uuteen asuntooni. En yhtäaikaa tosin. Sen verran pitää hermoja säästellä. Sanoin, että "saunotaan", mut paskat mä mitään saunoa pysty. Kovat puupenkit ja kuumuus > big nou nou... Muut saunokoon, mä keskityn vetään punkkua ja lonkkaa.
Jaahas, nyt tää tytsy tunkee 2 kiloa peruna-sipuliseosta uuniin ja syö ne KAIKKI. Aamupalaks vetäisin pitsan. Kiitos Lavin, oli hyvää! Mulla oli tänään jo niin hyvä olo, että saatan perua fyssarin KE. Täytyy kattoo huomenna, rankaiseeko muutto jälkijunassa.
<3
Pöson iso Bokseri-paku haettu: [x]
Atlanta-jenkkisänky, tarjoukseni 200 e, ostettu: [x]
Tärkeät paperit laatikoissaan: [x]
Vaatteet pakattuna: [x]
Syna valmiina: [x]
Passikin löytyi: [x]
Hygienitavarat readynä: [x]
Valokuvat ja albumit: [x]
Niska suht hyvässä kunnossa, koska en ole tehnyt mitään: [x]
Hermosto melkein räjähtämässä: [x]
Muuttotiimi kantaa tavaroita: [x]
Minä makaan ja katselen: [x]
Jeah! Kyllä tää tästä. Keskiviikkona sitten pistän oven kiinni klo 9.45, tilaan taksin hoitoon ja siitäpä siirryn uuteen asuntooni. Siistiä. Näin se 4 kuukautta meni niinkuin sanoin ja terveydestä ei ole tietoakaan. Ehkä ens kesänä, ehkä jään vammaiseksi. Ei voi tietää.
Ei aikaakaan, kun huomasin pyörittäväni kolmea chattia yhtä aikaa. Huokaus... Aina sama juttu. Ei tuolla pysty ainoastaan käväisemään, vaan sinne jää aina asumaan. Ja niska ei oikein diggaa, ni pitäis säännöstellä. Mut ku se nyt on tänään ollut parempi, niin VÄHÄN vaan... Ihan pari minsaa, joka oli lopulta about 2 tuntia. Mut toi sosiaalisten suhteiden hoitaminen on ni simppeliä, et sitä hermosto kestää. Sen sijaan kova aivotyö, abstrakti ajattelu ja isojen kokonaisuuksien hahmottaminen heittää muutaman tunnin päästä kropan ylikierroksille. :(
Voi että ootan sitä päivää, ku voin keskittää energiani tuotteliaaseen duuniin eli tehdä töitä!!! Sit oon niin keskittymiskykyinen ja tehokas, et hoidan duunit puolessa siitä, mitä ennen ja sit voin vähentää työpäivän pituuttani hyvällä omalla tunnolla. Sen oon ny oppinut, että turha tuhlata hyvää duuniaikaa siihen, että pyörittelee kyniä penaalissa ja sählää puolet päivästä, jos hommat voi tehdä sutjakasti ja saada saman aikaan vaikka 50-prosenttisella mutta harkitulla panoksella.
Monissa ammateissa, joissa palkka voidaan sitoa tuotteliaisuuteen ja työtehoon, kannattaa se tehdä. Jos joku myyjä tekee vaikka kahdessa tunnissa päivittäin enemmän kauppaa kuin kaksi kolleegaansa kahdeksassa tunnissa, hän on ansainnut palkakseen AINAKIN saman verran kuin määrällisesti enemmän tunteja tekevät tyypit. Eri reilua, eikö?
No, nyt nukkuun. Yhden muuttorepun pakkasin. Enempään en tällä kertaa koske. ;)
Tekstit
Kaikki kommentit
