No niin

Huoltomies kävi taas piipahtamassa. Liesituulettimen ei pitäis toimiakaan, koska täällä on keskusimuri katolla. Ainoa ongelma on se, ettei keskusimuri ole toiminut kuin osittain. Se kauanko näin on ollut, on kysymysmerkki. Jos on ollut vuodenkin puoliteholla ja täällä on huudatettu saunaa useinkin, sit aletaan mittailla kosteusarvoja. Viime tarkastuksesta on siis vuosi. Nooh, kattellaan. Se tästä enää puuttuiskin, että joudun vaihteeks muuttamaan. ;)

Meinasin tänään lähteä Tessulle, mutten jaksanut kävellä metriikään, edes autolle. Jalat tökkii maata, niin lienee parempi pysyä himassa, käydä kävelemässä pihassa illalla ja sit vaiks saunoa. Kattotaan saanko saunan tulille vai oonko tullut tyhmäksikin. Lisää kosteutta taloon!

Dodii

Onpas hauskaa, ku on tilaa. Ihana kämppä, jossa toimii nyt hälyt. Kattelen täs toisella silmällä 9/11 -dokkaria ja mietin, kuinka karsee episodi tuokin oli. Muistan tasan tarkkaan, missä olin, ku kuulin tosta. Tampereen yo, luentosali D10a. Taisin olla eka, joka sai tiedon, ku frendi oli just NY:ssa au-pairina ja pisti multsarin torneista. Viittasin ja ilmoitin proffalle, et nyt lienee fiksuu siirtyä töllön ääreen. Edes psykan perusopinnot ei ollut niin tärkeitä, että jättää moinen maailmaa järkyttänyt tapahtuma huomioimatta. Sit istuinkin telkan ääressä pari päivää... Hirveetä. Niin paljon ihmisiä kuoli, niin moni jäi heitä kaipaamaan. :(

Eipäs nyt synikistellä. Niska on ollut taas parempi. Väsynyt se on, muttq siitähän pääsee levolla. Hedari meni ohi, samoin silmien höntti olo ja hönö olo muutenkin. En tiedä, mistä tuli. No, huomenna siis kävelylle koiruuksien ja mummelin kanssa.

Gulla!

Parvekkeen oven kahva pitää siis olla alhaalla. ;) Ja ny on keltaiset laput ovissa, etten ainakaan pyri ulos ilman hälyn purkamista.

Iltahuki

Tämä päivä humpsahti vauhdilla. Aamusta tuli huoltomies pistään lavuaarin takas seinään. Hyvä, hyvä. Taas toimii, eikä tipu varpaille. Sitten pidettiin illan ajan päivityspalaveria firman asioista toisen omistajan kanssa. Sillä seurauksella, että nappas takaraivon täysin jumiin.

Niska on tuntunut ehtistä löysemmältä. Ihan kuin syvät lihakset ei toimis ollenkaan ja takaraivokin on yhtä ja samaa levyä. Nooh, kattellaan mitä lepo tekee.

Äskön kokeilin murtohälyttimiä omistajaltani saaman ohjeen mukaan. En tiedä, kuuluuko asiaan, että partsin ovella alkoi joku piipata, kun olin pistänyt hälyt päälle. Ehkä johtui siitä, että oven kahva ei ollut ihan pohjaan asti käännetty vaan puoliks auki. Täytyy kokeilla kohta uudestaan mut varmuuden vuoksi otin hälyt pois.

Päässäkin ois mukava hönö olo. Yläniska on tippunut. Ei tajuu oikein mistään mitään. Katotaan nyt, meneekö se itsestään pois vai ei. Todennäköisesti ei.

Hassua muuten, miten hermosto voikin olla näin sekaisin. Löin aamulla kyynärpääni jääkaapin oveen. Koko käden lihakset kramppas ja kyynärpäätä ei saanut koukkuun pariin tuntiin. Ei oikein pelitä paikat, niinkuin pitäis. Melkein hymyilytti, että ihan kevyt napsaus aiheutta moisen krampin ja kivun. Hienoo, hienoo.

Niih...

Ei se niska-ahdistus tullutkaan käppäilystä, vaan söin eilen pussillisin miniporkkanoita ja dippiä. Pureskelu! Niinpä niin... No, nyt on taas parempi olo, ku pistettiin kalvot liikkuun ja otettiin Buranaa. Uskalsi jopa lähteä käppäilemään muutaman sata metriä ja pää on ihan ok. Pikkuporkkanatkin pitäis pilkkoa pienemmiks jatkossa. Voi huokaus... ;) No pääasia, et pystyy kuitenki käveleen snadisti. Oon vakaasti päättänyt olla menemättä altaaseen, joten paree pysyy kävelykunnossa ja muistaa jatkos vetää vaiks porkkanaraastetta ja dippiä. Hmm... Raastaminen... No way. Sama juttu ku juuston leikkaaminen höylällä... No way. Pitää samaan aikaan painaa ja vetää kädellä, ei mun juttu.

Voe

Ei jaksa. Kivikovaa kökköö kalvot takaraivosta. Kolme viikkoa ylhäällä oli sen verran kova rasitus, että elpymiseen menee seuraavat kolme viikkoa. Näin se menee. Mut ei auta itku markkinoilla. Nyt jos ois tyhmä ja jatkais vaan rasitusta, tulee kuolema. Pakko höllätä ja tyytyä tekemään syviä lihaksia ja lepäillä. Kävelyt saa jäädä. No, jaksoinhan mä 3 päivää. Ens viikolla täytyy yrittää veteen sit.

Ny alkaa hupi

Ihana sisko toi Twisterin.. Buahahahaha... ;) Never playing it.

Nokia Thousand Touch Access

Mikähän v*u siinä on, etten saa tota saatanan persläpi puhelin-läppäriyhdistelmää toimii. Jumalauta sentään. Kaikki toimenpiteet on tehty, Matkapuhelinfoorumi koluttu ja ei silti toimi. Yhteysasetuksissa on joku virhe. Niin, missähän päässä? Puhelimessa vai koneessa... Ei kerro vastausta Nokia One Touch Access, jolla on helvetin harhaanjohtaja nimi. Nokia One Thousand Touch Access ois parempi.

No, purkki tunaa, pikkuinen iltahiipiminen ja taas jatkuu yritys. Kohta tulee sisko ja sen ukko viini- ja saunailtaan, niin sit saa kone jäädä. Viiniä ei voida juoda ja saunakin on iso kysymysmerkki, mut ainaki on vähän elämää. Niska on ihan jees, joku kalvohan siellä ottaa johonki kiinni välillä, kun kiristää päähän tietyissä asennoissa. Mut ehkä se arven paskakin siitä lähtee vekka ajan kans. Kääntelen vaan ny päätäni, käyn "pikkulenkeillä" ja that's.

Hellou!

Niska oli tänään taas parempi, niin lähdin käppäileen. Pieni roskapussi sylissä painelin nurtsin reunaa pitkin roskiksille, jotka on toisessa päässä taloa. Takaisin alakautta purtsia. Tulee mieleen leikit lapsena. Piti kävellä vaan kiviä, ruohoa tai juuria pitkin. Mikään mahti maailmassa ei sais mua hyppiin nyt juurelta toiselle.

Jihaa, pystyin jopa käppäileen melkein normaalilla askeleella ruohikkoa. Ei sitä nyt uskalla rysäyttää, niinku ennen mut sillain puoliks. Puolihiipimistä. Kattotaan, missä vaiheessa laukeaa hedari. Aamulla oli vähän nenä kipee, mut se tulee tuolta alempaa hartsuista. Ehkä eilinen saunominenki vaikutti. Nyt on ollut ni paljon uusia ärsykkeitä, ettei voi tietää. Uus sänky, asunto, hoito KE, pikkukävelyt jne. Mut enhän mä raaskinut olla menemättä seuraks ja istuin saunassa mun huonolla tyynyllä 10 minuuttia. ;)

Ihana syksyinen sadesää! Mä niin rakastan sadetta. Oon aina digannut. Ku muut juoksee sisään pakoon, mä lähden sateeseen. Muuten vesi mulle suht negaa. Yöks. Jos ollaan ihan rehellisiä, mä vihaan vesikävelyäkin. Mut minkäs teet? Kun on pakko, sitähän syö vaikka omaa paskaansa. Mä en oo ikinä ymmärtänyt, ku ihmiset väittää, ettei ne vaan pysty johonki. Aina löytyy joku ratkaisu asiaan. Esim. tää tablettien nieleminen meidän perheen muilla naisilla. Siinä missä mä nielen vaikka kokonaisen lihapullan kerralla, sisko ja mude pilkkoo tabujaan, piilottaa niitä osissa jugurtteihin, paksuihin mehuihin jne. Ja jumalauta, mikä määrä energiaa siihen nielemiseen menee. On ihan omat rituaalit ja kaikki. Tarvitaa rauhallinen tila jne. Hellyyttävää! Ja sit on tullut vielä uutena semmoiset sitruunaiset kalvot, jotka helpottaa nielemään puolikkaan tabletin, jossa on semmoinen karhea reuna. Musti, mikä niiden nimi oli? Apteekeista löytyy.

No, joka tapauksessa aina asia hoituu jotenkin. Jopa lääkkeiden nieleminen. Jossei muuta niin sit nestemäisenä korvikkeena. Siskoni kantaa jopa muistilappua mukana, mihin on laskenut lekureille valmiiksi nestemäisen korvaavan lääkkeen annostuksen, koska lekurit ei kuulemma jaksa alkaa laskea annoksia ja väittävät, ettei ko. lääkettä ole nesteenä. Sit sisko iskee lapun pöytään ja kysyy, että ai ei OLE vai? Hyvä tyttö, niin sitä pitää!

Kahjo se on

Naapurit varmaan aattelee, et joku hullu muutti tähän. Hipsii ovensa taakse hengaamaan 5 kertaa päivässä, käppäilee about minuutin nurmikolla, valokuvaa kaikkea/kaikkia, sit nopeesti takas sisään... ;) tai sit ne funtsii, et mulla on helvetillinen tupakanhimo, ku ravaan pihalla jatkuvasti. Ja röökiikään en ole eläissäni polttanut.

Mä selvitin sen kökkölihaksen/kalvon, taas. Oon ennenki sen selvittänyt, mut nyt selvitin uudestaan. ;) Just on case. Sternocleidomastoidin kiinnityskohta korvan alla. Siitä on suorat kalvoyhteydet kaikkialle... Se se on taas krampannut. Ja se puolestaan ku kyrvähtää, syvät lihakset on jo väsähtänyt. Perskutarallaa. Paska kokonaisuus. Alan ymmärtää fyssaria, kun hän sanoo, että ranka on kokonaisuus, joka pitää saada kuntoon kokonaisuutena. Ei auta, että treenaa ainoastaan jotain osaa, vaan kaikkia pitää harjoittaa tasaisesti. Niinpä niin.

Dodii

Nyt oli taas normaali olo, joten kävin hitaasti kävelemässä talon ympäri. Jihaa. Ei tullut pää kipeeksi, ku ei siinä ollutkaan asfalttia, vaan pystyi liikkuun nurtsilla ja hiekalla. Askellus on varovaista, mut ei se mitään. Huomenna kuulostelen nuppia. Jos on hyvä, sit luvassa lyhyt kävely. Jos tulee hönö olo, sit täytyy tyytyä istuskelemaan. :( Nyt löysin piponkin, niin pärjää.

Ihmekroppa

Mitähän tässä kropassa oikein tapahtuu? Korvat alkoi sirittää hulluna. Aamulla oli silmät ihan hönönä. Päivällä sattui käsiin, siis hartsuihin. En mä tajuu. Ihan kummallinen olo. Ei huono, muttei normaalikaan. Välillä tuntuu, et taju lähtee. Välillä on ihan kunnossa. Eilen tuntui, et nolla on tullut alas. Nyt ei tunnu ollenkaan siltä. Eilen ei voinut kielenimemistä tehdä, tänään kitalaki on täysin normaali pehmeä. Aamulla ku heräsin, jaloista ja käsistä tippui iho... Nyt on varpaat jäiset. Välillä tulee ihan poissaoleva olo, toisinaan ei mitään. Hetki sit tepastelin normaalisti vessaan, nyt ei jaksa liikkua metriäkään. Aamulla pää ei kääntynyt mihinkään, iltapäivästä kaula oli ku pöllöllä.

On kyllä hämärää. Siis todella, todella, todella piinaavaa. Pahinta, että koskaan ei tiedä, mimmoinen olo on, ku herää. Tavallaan on tosi hyvä mut joku ei vaan ole kohdillaan. En mä tajua. Kumpa joku aamu heräisin terveenä ja kauhutarina olisi ohi mut ei. Tämmöinen ihmeellinen välitila. Jos tää kuukausikaupalla jatkuu, tuun taatusti hulluks. Mielellä pystyn jotenkuten hallitsemaan oloani mut välillä on kyl niin ihme olo, että mielikään ei osaa suhtautua. Täytyy vaan toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, et se hakee nyt sitä lopullista muotoaan ja oikeesti herään joku aamu terveenä. Tai siis ihan sama, onko terve vai ei, mut kunhan ei ole hönö olo päästä.

Syksy 2009

Ikäväkseni huomasin, että oon ihan samassa jamassa, ku viime syksynä. Vaikka hermosto on parempi, niin tasapainosta ei ole tietoakaan. Lähdin ottamaan 100 metrin lenkin pehmeellä. Muistaakseni näin oli myös viime syyskuussa. En viitsi masentaa itseeni katsomalla blogista, koska viime syksynä taisin vetää kahden kilsan kävelyitä.

Pääsin 30 metrin päähän kotoota, kun törmäsin uusiin kavereihin (kuva). Tyypeillä oli ikää yhteensä 24 vuotta. Ihania. Tietty vaistomaisesti menin kyykkyyn ja rauhallisempi labbiksista peruutti istumaan konkreettisesti syliini haarojen väliin. Kyl koira koiran ystävän tuntee. Osasin kuitenkin olla kääntelemättä päätäni, tosin välillä tuntuu, et kyykyssä oleminenkin on liikaa. Mut pakko sitäkin on treenata.

Jutskailin omistan kanssa 2 minuuttia seisoen samalla hiekka-alamäessä. Voi karmee. Ei kyllä ollut helppoa. Tasapaino ei ole parantunut yhtään aiemmasta. Se on ollut parempi, mut se on taas huonompi. En tiedä miks. Kai se johtuu siitä, että nolla on lytyssä. Ja varmaan auttais, jos ois ees oikean vahvuset silmälasit, mut ku ei oo, eikä saa hankittua.

Aika perseestä kaiken kaikkiaan.

Kehtoonks mie?

Aina välillä tulee mietittyä, et kyllä mäkin oon sitten säälittävä, kun valitan whiplash-vammaani ihan asialle pyhitetyssä blogissa. Tasapaino-ongelmat, höntti olo, hermo-oireet on mun viidettä kertaa aivoleikkaukseen joutuvan tätini jokapäiväistä arkea. On ollut jo vuosia. Ja vaikka hänellä oireet leikkauksen jälkeen vähän helpottaa, ei ne koskaan kokonaan häviä. Joka leikkauksen jälkeen arpi päässä (aivorungossa) kasvaa ja kuntoutuminen käy vaikeammaksi.

Toisaalta, suhteutan oman valitukseni niihin ihmisiin, jotka Facebookissa itkevät syysflunssaansa ja sen aiheuttamaa parin päivän sängyssä makausta. Ei siinä mitään, jos joskus valittaa, mut ku niin moni valittaa säännöllisesti tommoisesta. Pistää hymyilemään, kun ihminen toisensa jälkeen kirjoittaa syysflunssakaudella toinen toistaan raadollisempia tarinoita elämästään. Parhaita on just nää "joudun oleen himassa kuumeen takia ja en kestä tätä. Tarttee actiöniä ja elämää". Tuommoisiin tekis mieli kirjoittaa, älä kitise saatana pienistä tai vastata vaan ynseesti, koita ny vittu kestää, mutta ei viitsi loukata toisten herkkiä sieluja. ;)

Tänäänkin jotain hyvää. Entinen asukas oli saanut tänne vanhaan osoitteeseen Lumenen meikkinäytesetin, koska hän on kauneusalalla töissä. Ei kuulemma tarttenut itse, niin meikäläisellä on nyt helvetillinen kasa huulipunia, eyelinereita, kiiltoja yms. On kuuntaa Natural Code -sarjaa sekä Magic Roses Party Collection. Myös siskolle ja äiteelle riitti osansa. Heti huomenna voi vetää Funky Lady -lilat kynnyt ja hittikasarihuulipunat kehiin ... ;)

Veteen siis

Tuli vitullinen hedari kävelystä. Tai hoidosta. Hiustenpesusta. Puuron keitosta. Keittiön lamppua päin kävelystä. Tai syystä X. Ei voi tietää. Jokatapauksessa nolla romahti ja sattuu hampaisiin, otsaan, päälaelle ja silmiin. No, ainakin selvitin, että kävely ei kuulu mun kuntoutusmuotoihin. Vähän tuntus siltä, etten kävele enää koskaan tällä niskalla mut kattellaan nyt sit, ku se pari vuotta on menny.

Taidan joutuu soittaan fyssarille viimeistään ens viikolla ja ottaan ylimääräisen ajan. Se vaikuttikin vähän siltä, että tulee hetkellä millä tahansa "alas", kun ei eilen kiskottu nuppia. Pari päivää lepoa ehkä tekee ihmeitä. Ehkä ei.

Saatana sentään. Kolmen viikon hyvästä kaudesta kärsinen taas jouluun asti. Ei auta, ku uskoa, että jokainen ok kausi päättyy katastrofiin. Tätä niskaa ei vain ole tarkoitettu enää käyttöön. Paska, ku paska.