Älä riko kaavaa

Tuttu kaava. Kakkosväli aukes ja nolla meni jumppeliin. Niksnaks, sinne jäi oikeelle jumiin. Ja lihaksissa ei riitä pitovoima, että pystyis elämään ton kanssa. Kiertää samantien putken vinoon kuminauhan tavoin ja vetää silmään, kun yrittää rasittaa. Oih ja voih. Pää sentään pikkuisen aukes, muttei sekään kokonaan. Se ois sit ajan tappamista vaan tästä edespäin. Siihenhän on totuttu onneks. Suapi nähdä, mitä tolle keksitään vai keksitäänkö mitään. Niin lähelle päästiin taas terveyttä, että melkein vois harmittaa. Valitettavasti nollaväli taitaa kuitenkin jäädä löysäksi. Nivelsiteet uusiutuu/muovaantuu n. 1,5 vuotta ja sen jälkeen alkaa olla vähän heikompi homma. No, kattotaan, josko ihmeitä tapahtuis. Se on varmaa, että herkkä hermosto ei totu siihen, et nivel on vinossa. Se on huomattu, ku viimeksi yritin totuttaa. Kiitos on tässä, niksnaks, lukko! ;)

Salakavala ylirasitus

Salakavalasti se iskee, ylirasitus. Näin sen sit jälkikäteen huomaa. Eilen nukuin hoidon jlk 11-19 ja yöllä vielä 23 - 15 asti. C2 tuntuu paremmalta, mutta seuraavaksi heittää jumituksen vielä ylemmäs kuulaan eli silmiin/otsaan/ohimoihin ja päästä tulee pallo. No, siihen viel pari hoitoa, ni sit yleensä helpottaa. Normisetti. Mietin täs just sairashistoriaani ja totesin, että nousujohteista tää onneksi on ollut, vaikka mukaan on mahtanut kaksi suurempaa takapakkia.

Toukokuusta marraskuuhun 2008 kaikki meni hyvin, mutta tein sen virheen, että olin lokakuussa duunissa about 6 h/päivä ja lisäksi törmäsin autolla naapurin autoon tullessani fyssarilta. Se siitä.Tammi-helmikuun 2009 makasin. No, sit taas maalis-toukokuu 2009 meni erinomaisesti, siihen verrattuna, että nousin ensimmäisen varsinaisesti jaloilleen maaliskuussa 2009. Toukokuussa olin ensimmäisen kerran terve! Iloa kesti about kuukauden, kunnes tuli muutto Rauhaniemeen ja päätin pakata tavarani itse. Virhe. No sit taas kesä-heinäkuu meni heikossa hapessa, kunnes elokuussa 2009 olin toisen kerran terve. Nooh, kappas, sit muutettiin, mutta osasin olla huhkimatta. Loka-marraskuun puoliväliin 2009 meni taas mukavasti, kunnes päätin alkaa kävelemään ja tekeen duunia. No, nyt sit ollaan taas heikossa hapessa, mutta ehkä tää tästä taipuu ennen joulua. Ehkä en.

Kokovartalokäsittely CST:SSÄ

En tiedä, mitä oli kakkosessa vikassa, mut jotain suurta. Puudutti koko päivän kasvoja, ku makasin tossa horteen ja unen rajamailla iltaseiskaan asti. Nyt on nuppi vähän parempi, muttei se vielä auennut kokonaan. Suojajännitystä ei voi kokonaan avata, tai olosta tulee ihan kauhea. Käytettiin tänään korkeampaa jalkapallia (neuraalikudos löysemmällä) ja vuoratttiin hanuri tyynyllä, mutta silti tuli aika pöh-olo... Ei ihme, ku käsiteltiin kaikki kalvot: C2/3-väli, poikittaiskalvo, sacrum, hartioitten poikittaiskalvo ja vielä erikseen käsi. Kipristelee nyt siihen malliin, et huomaa olleensa vähän jakissa. Ja leuka ja kaula puutuu. Normi.

No, kattellaan ylihuomenna uudestaan, vielä ei voi sanoa mitään! Ainakaan kävellä ei enää tartte, se on selvä. Isku ja tärähdys on liikaa, vaikka ois kuinka pururata ja hyvät kengät.

Öitä! <3

Hoidossa

Heräsin just... Nukuin sit 11 asti... ;) Hoito veti voimat pois. 1 h 15 minuuttia leivottiin kroppaa auki. Oli jymähtäny hanukkaan asti. Ei voi tajuta, ei. No, ainaki aukes, vaikka pää jäikin viel vähän jumpeliin. 3.12. jatketaan pään elvytystä. Vanha kaveri tiskirätti siellä oli sekä poikittais - että pitkittäiskalvossa. Ei naurattanut enää yhtään... Sain yhden uuden harjoituksenki, mut kattoo ny miten sitä pystyy tekeen. Kaikki on kiinni enää niskarusetin olemattomasta voimatasosta. Kun kakkonen pettää, koko homma kusee. Lääkärikin siinä tuli neuvotteluun ja päätettiin laittaa Hyalgania ens viikolla. Kaikki keinot käyttöön. Nyt täytyy vaan toivoa, että lihaksilla pystyy riittävästi korvaamaan kakkostason paskoutunutta nivelsidettä. Jossei pysty, kusessa ollaan.

Hienoja

Löytyi tällaisiakin! Ü

Tomorror

Se ois sit huomenna CST. Voi luoja, jossei saada päätä auki. Nyt mennään niin sillä rajalla, että kohta räjähtää. Nenään heitti jo tänään paineen ja takaraivo uhkaa pullistua entistä enemmän. Kakkonen pettänyt. Nooh, se on lohdullista tietää, mistä oireisto tulee. Ei hirveen vaikeeta ole päästä jäljille. Kaula jumissa, poikittaiskalvoa kiristää koko pään mitalta, korvat lukossa, nenä kipee, hampaat kipeet > C2. Jeppistä, kattellaan mitä pystytään huomenna tekemään. Toivottavasti jotain! Öitä.

Ei niin outoja ajatuksia ollenkaan :)

Lueskelin innoissani Pandoran blogia (http://parantumiseni.blogspot.com/2009/11/outoja-ajatuksia.html). Ei ole muuta sanottavaa, kuin että olipas helpottava ja mieleenrauhaa lisännyt kirjoitus! Elämässäni myllertäneet omituisetkin "ilmiöt" alkoivat tuntua turvallisilta ja ennen kaikkea hyväksyttäviltä, kun läheltään löysi jälleen yhden ihmisen, joka kokee samoja, vaikeasti selitettäviä ja tulkittavia tuntemuksia.

Kertovat/ohjaavat unet, aiemmin saamani varoitukset/hälytysmerkit, ulkopuolelta tuleva outo voima/energia sekä kyky nähdä lähelle ja kauaskin tulevaisuuteen (joskin epäselvän ja utuisen mustavalkofilmin tavoin) ovat olleet hämmentäviä ilmiöitä. Kun jossain vaiheessa tajusin, ettei noita taitoja/kykyjä vastaan kannattaisi taistella, eikä etenkään kieltää niiden olemassaoloa, elämääni syntyi aivan uusi ulottuvuus. En tiedä vielkään, mikä se on, mutta tiedän, että se on suotu vain hyvin harvoille ihmisille: mummolleni ja äidilleni ainakin. Näiden taitojen myötä kaikki irralliset palaset, jotka on siis ennen ollut pelkkää sotkua, loksahti paikoilleen ja muodosti jonku järkevän kokonaisuuden. Wau, mikä fiilis.

Välillä ajattelen, että hinta tästä kaikesta on aika kova. Siis meinaa tätä koko onnettomuutta ja seurauksia, joita tulen kantamaan NISKOILLANI koko elämäni. Nyt puhu psyykkisestä kuormasta, enkä edes tarkoita taakkaa! Enemmänki tuo kuorma sisältää positiivisia asioita: tietoja, ataitoja, ajatusmalleja, tunteita jne. Jahka saan fysiikan kuntoon, uskon, että psyykkisestä kuormasta, jonka olen kerännyt ja nyttemmin alkanut sitä aktiivisesti jalostamaan ns. henkiseksi pääomaksi, tulee olemaan merkittävää etua minulle tulevaisuudessa. Elämä tuntuu oikeastaan turvalliselta ja organisoidulta, vaikka ulkoisesti näyttää siltä, että se on pelkkää kaaosta. Ja joskus se onkin sitä, mikäli tuijottaa vaan arkisia asioita ja niiden epäjärjestystä, mutta heti kun muistaa tämän kontillisen näitä erityisiä työkaluja, turvattomuus ja epäjärjestys katoaa. Vaikea selittää. Tieto omasta tulevaisuudesta, ja läheisten tulevaisuudesta, rauhoittaa mieltä. Ennen se vaan pelotti.

Nuo kyvyt/taidot kohdata asioita, joita tavalliset ihmiset eivät aisti, oli aluksi todella pelottavia. Koska mummo on kuitenkin kertonut niistä meikäläiselle pienestä asti, olin jollain tasolla sujut niiden kanssa. Ja onhan äitinikin parantanut meitä lapsia käsillään ja ajatuksellaan suht pienestä asti. Eli täysin uusia nämä ilmiöt eivät ole, mutta on se nyt aivan eri asia tuntea ja kokea tuollaista itse, kuin vain kuunnella muiden kokemuksia.

En tiedä, mitä kropassa oikein tapahtuu hermoston venytysvamman seurauksena, mutta eipä se juuri haittaa. Ainakin hermosto herkistyy aistimaan asioita, joita ei suurimmalle osalle ihmisistä ole olemassa. Oikeastaan tuo on todella jännittävää! Ja mitä useampi ihminen tästä herkistymisprosessista kertoo, sen varmempi olo tulee itselleen: minä en olekaan mikään pipipää! Ei sillä, että oisin sitä aiemminkaan kovin vahvasti epäillyt, mutta muut varmasti ovat, koska ovat lukeneet näitä erikoisia asioita täältä blogista. ;) Hassua huomata, että olen kirjoittanut aikoinani prikulleen samoja ajatuksia kuin Pandora tänään ja miettinyt samalla, että taidan olla hieman "outo" ja jollain tasolla "yliluonnollinen" olio tämän hermostoni herkkyyden kanssa. No, oli niin tai näin, niin meneehän se elämä näinkin. Vielä kun sais fysiikan kuntoon! :)

Ystäväni tiskirätti

Takaraivolla on tiskirätti. No, niin se män viimeksikin. Ensin rysähti yläniska ja sit tuli takikselle rätti. Nooh, jospa se lähtis sit poieskin samas järjestyksessä. Keskiviikkonahan se nähdään. Hyvä asia on, että ku tää viimeks rysähti kesällä, silloin sattui kaikkialle. Nyt ei sentään satu ku toisinaan hartsuihin tai nenään! Mut aika heikossa hapessa sitä on oltu, ku tuntuu tosiaan, että voimataso on puhdas nolla. Tai siis niinhän se on ollutkin. Eikä täs ny loppupelissä ole pystynyt treenaan, kun about 6-7 kuukautta koko sairasajasta. Kärsivällisyyttä opetellaan taas joo...

N97

Oiskohan tällainen hyvä? Meinasin ensin takaisin SonyErkkaa, mut enpä taida taas jaksaa koodata eri käyttistä päähäni... Onko kokemuksia Mini Cherrystä? Ainaki täyttää mun perusvaatimukset näytöstä ja näppäimistön suhteen. :)

Masentavan viikon kliimaksi: Särkänniemen Motorcoaster.

Miksi? Miksi näitä ihmisiä vammauttavia härveleitä pitää tuoda Särkänniemeen? Eikö riitä, että niskat nyrjähteli jo Trombissa, jossa jengi matkustaa vatsallaan maaten niska ja pää tukemattomana? Trombillakin ajetaan kuitenkin automatkustusta vastaavia nopeuksia. Nyt on menty askeleen pidemmälle, ku Särkkikseen tulee kesällä "vuoristorata", eli ruma metallinen maisemanpilaajahäkkyrä, Motorcoaster. Coaster korvaa korkkiruuvin, jos oikein ymmärsin.

Hieno ja ja kallis laite varmasti, ei siinä mitään. Lähinnä kauhistelen,miten käy niskojen ja päiden, kun laitteessa ei ole tukea hartioille tai kuupalle. Kyseessä on laukaistava vuoristorata, eli alkukiihdytys ainakin hetkuttaa heikompivoimaisen lihaksistoa. Myös mutkat tuntunee melkoisesti yläkropassa. Entäpä loppujarrutus? Vanhan vuoristoradan muistoa kunnioittaen, sekin oli jo tuskaa, mutta Jet Starissa oli kuitenkin penkki, johon nojata. Siltikin pää pääsi nytkähtämään ikävästi, koska eihän penkki niskaan asti ylttänyt.

Tai miettikääpä tilannetta, missä Motorcoaster jostain tuntemattomasta syystä tekee äkkipysähdyksen? Ylävartalo jatkaa matkaansa, koska kroppaa tukee vain ala/ristiselän tuki... Kuulostaa ihan retkahdusvammahakuisuudelta! Auts...

Ohessa linkki huvipuistoseuran foorumille, missä on jo kiivasta keskustelua. Turvallisuusnäkökulma tosin vielä puuttuu. Enkä juuri sinä voit lusikoida ajatukset soppaan?

http://www.huvipuistoseura.org/forum/viewtopic.php?p=26134&sid=bd12ac3cab12962daf81368f81fbafb2

Sitten toinen pätkä, johon törmäsin Motorcoasteria ihmetellessäni.Taitaa tällä olla toimittajalla olla ollut kahvinkeitin rikki aamulla. Tai autosta akku tyhjänä... Ei kai muuten työkykyinen ja ilmeisen hyvissä voimissa oleva ihminen näin negatiiviseen otsikkoon päätyisi. ;) Varsinainen KLIIMAKSI löytyy itse artikkelista:
"Jaksaminen on nyt koetuksella, sillä alkaneen viikon sääennuste on marraskuisen masentava".

No voi herran jesta sentään, jos viikon sade aiheuttaa masennusta ja ahdistusta! Pitää mennä suht heikosti, jossei vettä kestä. Täytyy yrittää ymmärtää, kuinka kurjaa ihmisellä onkaan, kun evääksi otettu sokeripulla pahvipussissa pääsee vettymään. ;)

Sikainfluenssarokote Pandemrix

http://koti.phnet.fi/petripaavola/sikainfluenssarokote.html

Tässä Juhanin lähettämässä linkissä oli niin hyvää asiaa, että kannattaa ehdottomasti lukea ja tutustua. Toki päätös piikin ottamisesta on jokaisen henkilökohtainen, mutta sen pitäisi perustua rehellisesti annettuun ja lavea-alaiseen tietoon. Tämän kirjoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että Pandemrix-rokotteen vaarallisuutta ja haittoja vähätellään Suomessa merkittävästi. Mm. Sveitsissä on kielletty kyseisen rokotteen antaminen raskaana oleville naisille sekä pienille lapsille. Lisäksi olen itse ihmetellyt sitä, miksi sikainfluenssakuolemat ovat ilmaantuneet vasta rokotekampanjoinnin jälkeen, vaikka tautitapauksia on havaittu maassamme jo toukokuussa 2009.

Taas alkoi

Yövalvominen. Ja fetasalaatti. Ü Pää on vaan pahempi koko ajan, mut ei se mitn. Sit se on. Ei sen hokeminenkaan auta, mut kunhan totesin. Tullut yläniska alas entist pahemmin... No, ke 18.11 kiskotaan taas. Saas nähdä, kauan menee, et saadaan niska kuosiin.

Nyt otti ohraleipä

Puhelimesta hajos mikki. Voihan perkele. Se tarkoittaa sitä, että täytyy ostaa uusi puhelin ja ASENTAA taas kaikki uudestaan. Ei saatanan saatanan saatana. Just pääsin tähän luuriin sisään. No, ei auta. Näin kävi. Puhelin putos lattialle, ja eipä se muuta tarttenut. Eli tutut, pistäkää tekstaria, meilii tai nettiviestintää. Ne toimii, mut puhuun ei pysty. Täytyy yrittää viel hieman hakkaa seinään tätä, josko alkais vörkkiin.

Hienosti menee

Jumissa ku jumissa. Yrjöttää, sattuu silmiin, ahdistaa päähän ja ei kulje ajatus. Syyttävä sormi osoittaa yläniskaan. Samalla tavalla tiltissä ku heinäkuussa. Ei auta itku markkinoilla. Mutta se siitä... Ehkä se tästä taas, ku vedetään joku 5 hoitoa. Tai sitten ei.

Mitä tähän ny sanois?

Parempi varmaan olla sanomatta mitään. Ku kroppa on jakissa, ni se on. Mä en enää tiedä, mitä tässä pitäis tehdä. Ihan sama mitä tekee, aina on samassa kuilussa. Yläniska kakkoskohdalta ei vaan pidä. Poikittaiskalvo pääsee jotenki lurpsahtamaan ja koko systeemi sortuu. Päätä kiristää poikittain koko matkalta takaraivolta ja lisäks roikkuu takaraivon sivuilta. Perus. Tää on se sama tunne, johon aina palaan lopulta, kun alan olla enemmän pystyssä ja rasitan itseäni. Jostain puuttuu jotain palasia, kalvoista siis. Ja lihaksista ei ole paljon apua, ku ne tuntuu olevan ikikrampissa.

Vaikka kuinka vääntää koukistajia, niin en saa tarpeeksi pitoa, koska kudosta ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Löysä, mikä löysä ja nähtävästi eipä tunnu tuosta tiukentuvan ni millään. Samalla tavalla sippannut, ku kesällä, mut nyt sillä erotuksella, ettei satu päähän. Korvat tosin pamahti tänään lukkoon, samoin silmät on ihan ihmeelliset. Saas nähdä, mitä fyssari sanoo ens viikolla. Tai ei kai tässä mitään sanomista ole, jatketaan samaa settiä hamaan tulevaisuuteen asti ja toivotaan parasta. Ja vissiin lopetetaan käveleminen sit kokonaan, kerta niska ei sitä kestä.

Ihan sama. Varmaan vois välillä taas nukkua, että huomenna voi taas herätä kitumaan. Näin se on mennyt koko ajan. Silmät suljetaan vaan siksi, että huomaa, ettei nukuta ja avataan siksi, että päivän kärsimysnäytelmä voi alkaa. Näillä mennään! Jotkut on tarkoitettu elämään, toiset kärsimään. Ei mee tasan onnen lahjat.

Öitä. :)