Yhden salaatin tähden. (LoisLane)

Haha, joo. Power of Denial on kyllä niin vahvasti taas läsnä, että ei hyvä tosi... mutta mikäs siinä, kun se kerran vähän helpottaa oloa. :D

Auttoi kyllä illalla, kun säädin olkapään ja koko käden hetkeks sellaseen pakettiin, että en vahingossakaan sitä päässyt liikutteleen. Sit makasin sohvalla hipihiljaa ja lopulta menin nukkuun. Aamulla se oli jo parempi, tällä kertaa pääsin ehkä säikähdyksellä ja sain samalla muistutuksen siitä, että eipä ne vanhat leikkaamattomat repeemiset voi ihan täysin parantuakaan...

Eiliseltä muuten jäi kertomatta yks jutska, kun säästelin olkapäätä ja samalla siis kirjoitusmerkkejä. Oli koko iltapäivän ja illan sellanen todella kuvottava olo ja nipistelyä mahassa. Noh. Sitten muutama opiskelukaveri valitti samaa. Sitten alettiin pohtiin vaihtoehtoja ja päädyttiin Juveneksen salaatissa olleeseen kurkkuun. Pari sanokin kyllä siellä ruokailussa, että maistui inasen homeiselle se. Mmmm. Nice. Perus ruokamyrkytys. Nää on aina näitä elämän ihania sivuosumia. :D No onneks mä oon pieniruokainen, joten ei mulla oo ollut mitenkään ihan järkyttävä olo. Yöllä tosin ruumiinlämpö heitteli ihan hullusti ja aamulla olo muistutti etäisesti krapulaa. Mutta nyt on päivän mittaan parantunut. Kyllä se tästä. :) Se on kyllä surullista, että "kouluruoka" on maksullista ja sitten siitä vielä saa jonkun myrkytyksen. Sad, sad, sad... :D