Sympatia vs. vittuilu?

En ole koskaan pitänyt Maria Veitolan ilmaisutyylistä nimikkoshowssaan. Mielestäni on hän mukahauska, tilannetajuton ja tökerö. Hänen läppänsä uppoaa pääasiassa häneen itseensä sekä niihin, jotka nauttivat siitä, että kanssaihmisiä nolataan tai että heidän kustannuksellaan pidetään hauskaa. Toki löytyy niitäkin katsojia, joiden ilo syntyy siitä, että he nauravat Marian tökeryydelle, eikä journalistiselle ammattitaidolle sinänsä.

Voin kuvitella, mitä Maria ajaa takaa ilmaisutyylillään, mutta hän ei mielestä onnistu siinä alkuunkaan niin hienosti kuin olisi mahdollista. Yritys leikkiä prinsessa Krisse Salmista kaatuu heikkoon esiintymistaitoon ja lavaepävarmuuteen. Sarkasmiksi tarkoitetuista sutjautuksista tulee puolihuolimattomasti argumentoituna pilkkaa, ja minä en ainakaan jaksa kuunnella tökeryyttä kaudesta toiseen. En todellakaan ihmettele, että Lauri Tähkä on kieltäytynyt tulemasta ohjelmaan Marian jatkuvasta julkisesta painostuksesta huolimatta. Veitolan tuntien nainen varmaan ivailisi Tähkän toispuoleisista kasvoista tai jotain muuta yhtä typerää.

Marian tilannetajuttomuus puolestaan näkyy puheenvuorojen ottamisessa ja antamisessa. Lähes poikkeuksetta emäntä joutuu joko keskeyttämään vieraansa tai keksimään hätävarafyllinkiä yllättävän hiljaisuuden ajaksi. Hän ei siis osaa ennakoida omien replojensa vaikutusta haastateltaviin juuri siinä tilanteessa, missä talkshowssa ollaan. Havaitsin saman myös näissä Oscar-valvojaisissa, joita Maria veti yhdessä Valteen ja Armanin poikain kanssa Nelosella. Huomasitteko kuinka monesti Valtee-parka joutui argumentoimaan Marian ajattelemattomia yleistyksiä ja asiattomia kärjistyksiä vastaan?

Surullisin esimerkki oli tämä, kun Valtee sai yleisöltä tiedustelun kaikkien aikojen mageimmasta gaalapuvusta, eikä pystynyt/halunnut nimetä yhtä sellaista. Siihenkös Veitola (joka muuten itse kittasi skumppaa oikein sujuvasti) kuittasi, että "olet vaan ollut täällä aina niin kännissä, ettet muista". Hieno hetki suunnittelija Valteelle, kun juontajakollega syyttää suorassa lähetyksessä työpaikkajuopoksi. Huumoriksi se(kin) oli tarkoitettu, mutta kun ei osaa, niin ei vaan osaa. Seurasi ääliömäinen hiljaisuus, jonka Valtee lopulta katkaisi toteamalla, että "puhu sinä nainen vaan omista toimistas". Sit vähän väkinäistä naurua ja nopea aiheenvaihto. Ja tämä sama asetelma toistui useita kertoja sinä aikana, mitä jaksoin katsoa.

Mielestäni parhaimmat talkshow-juontajat kautta aikojen ovat olleet sydämellisiä, sympaattisia, aitoja, kannustavia ja vieraitaan sekä yleisöään innostavia. He osaavat olla humoristisia ja sutjakoita ilman että sortuvat ilkeäsävyiseen piikittelyyn tai vieraiden kustannuksella tapahtuvaan irvailuun. Heidän ei myöskään tarvitse kerätä itselleen tarpeetonta huomiota typeryyksillä.



Ystävällisyydellä, positiivisuudella ja aidon kiinnostuksen osoittamisella saa ainakin minun huomioni. Tämän vuoksi diggaan erityisen paljon Oprahista, Phillistä ja Ellenistä. Ei Conankaan huono ole. Eikä kyllä legendaarinen Napakymppi-Salmelainenkaan. Hänen piikittelynsä pianisti-Kaitsulle oli jotain aivan toista kuin tuo Veitolan itserakas ja ilkeämielinen ivailu. Vai mitäpä sanotte tästä?





Hyvää yötä!