Kuinka herkkiä sitä ollaankaan... (Lady in Pink)

Hmmm... Olipa mielenkiintoinen junareissu. Tulin siis hoidoista Tampereelta takasin kotiin Helsinkiin ja totesin, että helvetti että ihminen voi olla herkkis. Ei siinä mitään että niska painuu kasaan ja hermosto rupeaa oikuttelemaan kun on liikaa liikkeessä ja rasittaa itseään, mutta se voi painua kasaan myös paljon muusta - kuten tästä...

Sain junasta paikan, jossa joutuu istumaan kasvotusten toisen kanssa (argh.. vihaan niitä paikkoja) no, mun tuurilla sain viereeni miehen, joka oli aivan kännissä ja täynnä natsisymboleja sekä luultavasti pöllittyjä kultakoruja. Päällä tietenkin maastokuvioiset houset ja vanha rikkinäinen t-paita ja repaleinen pilottitakki.. mies veti heti siinä alkutöikseen puolikkaan pullon salmaria ja korkkas tunnin sisällä myös kossupullon..
no, minähän siinä sitten yritin ottaa sellasen ilmeen, ettei mies vahingossakaan yrittäisi ottaa muhun minkäänlaista kontaktia ja vaistomaisesti nojasin enemmän omaan penkkiini ja asettelin jalat niin, etten joutuisi lähikontaktiin tyypin kanssa (välimatkaa oli tosiaan vaan se 40cm) No, tämän eristäytymisoperaation tuloksen huomasin Helsingin rautatieasemalla kun yritin tehdä lähtöä.. kaikki paikat oli menny täysin jumiin ja niska painunut kasaan vain siitä että olin ärsyyntynyt tuosta miehestä ja jännittäny sen läsnäoloa ja näin ollen huomaamattani tunkenut itseni pahaan asentoon koko matkan ajaksi.. ei luoja. Siinä sitten kattelin ulos ja mietin että missäs sitä ollaan ku pää oli kuin haminan kaupunki..

että älä jännitä itseäsi vaikka vastapuolella olisi minkälainen raiskaaja-tappaja-alkoholisti-pedofiili-narkkari koska hermostohan hepaa siitä totaalisesti...