Kuntoutustutkimusyksikön lekuri (Fedja)

Nyt on sitten käyty lekurilla. Saa nähdä minkälainen lausunto tulee. Vähän höntti olo oli kyllä. Kun oikeastaan toinen ei tajua yhtään mitään tästä vammasta ja teki jonkunlaista ristikuulustelua H.Huhmaren lausunnon perusteella, että vieläkö on näitä ja näitä oireita ja minkälaisia... Minä tunnin nukkuneena vastailin.

Kysyin, että ymmärtääkö hän Tampereen fysiatrin lausunnosta mitään. Sanoi ymmärtävänsä. Sen verran ymmärsi, että fysiatri on samoilla linjoilla Käpylän neurologin kanssa. Se on jotain. Käytännössä ei taida ymmärtää ollenkaan.

Lopussa testasin hänen ymmärrystään uudestaan. Fysiatrin lausunnon 2 olennaisinta lausetta: Yläraajaneurodynamiikka on vahvasti häiriintynyt. Molemmin puolin hermorunkojen liukuminen rajoittuu vahvasti (ULTT1-3+++). Kysyin tietääkö hän mitä tarkoitaa ULTT1-3+++? Ei tiennyt. Ei ymmärtänyt myöskään mitä koko lause tarkoittaa. Se siitä. Miten voi ymmärtää, jos ei kerran tiedä ja ymmärrä. Ei mitenkään.

Hän haluaa vastaisuudessa laittaa minut neurologille, koska kokee, että hänen osaamistasonsa ei riitä. Sovittiin, että kokeillaan toista neurologia. Tämä lekuri aikoo alustaa mun tapauksen neurologille. Sanoin, että onko niitä sellaisia neurologeja tässä talossa, jotka pystyisivät edes kuuntelemaan. Sanoin myös, että minun ei ole mitään järkeä mennä sellaiselle neurologille, joka diagnosoi minulle tension neck:n. Sovittiin, että hän keskustelee neurologin kanssa. Mikäli neurologilta liikenisi ymmärrystä ja kiinnostusta tähän vammaan, niin sitten sille. Muuten sanoin, että haluan pysyä hänen potilaanaan. Ja asiantuntemus haetaan sitten yksityiseltä neurologilta ja fysiatrilta.

Keskusteltiin myös taas siitä, että vammaa ei ymmärretä sairaalassa. Hän ei oikein kunnolla tiedä olisiko lojaali omille neurologeille vai luottaisiko Käpylän ammattitaitoon. Paras anti lääkärin suusta oli, että pitää keskustella heidän siellä, että joku ottaisi hommaksi tutustua tähän vammaan. Oho, joku on keikahtanut vähän eteenpäin ja olen omalta osaltani ollut vaikuttamassa siihen, kun en ole suostunut OYS:n diagnooseihin, vaan hakenut lausunnot niiltä, jotka vammasta jotain ymmärtävät.

Tunti siis pallossa ja tietenkin olo pirteä. Ei väsytä tippaakaan. Tätä rataa jatkuisi, jos vaan jatkaisi, mutta taidan yrittää nollausta joka tapauksessa.

Fysiatrista... (Lady in Pink)

Pohditte Fedja ja Tahdonvoimaa tuota meidän fysiatrin tapaa ilmaista itseään ja sitä mitä hän meistä (tai pitäisikö lääkärikielellä sanoa "tapauksista") ajattelee.. On ihan pakko heittää omiakin kommentteja kehiin kun itsekin olen hänellä muutamia kertoja käynyt...

Varsinkin se ensimmäinen käyntikerta jäi myös minun mieleeni. Ensivaikutelma oli, että fysiatri on yhtä tyly ja kapulakieltä sekä hyvin vääriä sanavalintoja käyttävä lääkäri kuin kaikki aikaisemmatkin. En oikein ymmärtänyt mitään mitä hän minulle sanoi ja täysin epätietoisuuteen jäi se mikä minua siis vaivaa. Lueskelin kotona potilaskertomusta ja suomensin sitä Tahdonvoimaa kanssa. Vähitellen rupesi aukeamaan mikä homman nimi on ja miksi minulle CST on oikea hoitomuoto. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vastaukset olisi pitänyt saada vastaanotolla eikä itse Googlettaen. Noh, se kuitenkin lohdutti, että kyseinen fysiatri on alansa huippu ja kenties Suomen parhain siinä mitä tekee. Joten uskoin siihen aika vahvasti, että diagnoosi olisi oikea (vaikka kaksi vuotta olinkin tottunut saamaan "varmoja" diagnooseja jotka kerta toisensa jälkeen osoittautuivat vääriksi). No, jostain syystä kuitenkin luotin tähän diagnoosiin. Se on vaan harmi, että lääkärin pätevyys ja toimiva potilastyö eivät juuri koskaa korreloi keskenään.. Eikä se ole ihmekään, lääkärit saa vain naurettavan vähän itse potilastyöhön liittyvää opetusta koulutuksessa. Näin ollen maamme on täynnä osaavia lääkäreitä, jotka eivät handlaa potilastyötä sitten mitenkään. Tämä on potilaiden kannalta todella ikävää...

Ymmärrän hyvin Fedja miten järkytyit fysiatrin kommenteista. Niin minäkin järkytyin kun ensimmäisen kerran siellä kävin. Ei taaskaan mitään vastauksia (ainakaan ääneen) ja kaikkien aikaisempien hoitomuotojen teilausta. Myös minulta kiellettiin liikkeet, joita olin aikaisemmin tehnyt koska ne olivat aivan vääriä. En ollut uskoa korviani, koska olin todella luullut liikkeitä, joita tein viimeiset puoli vuotta ennen tätä fysiatri-käyntiä, vihdoinkin niiksi oikeiksi liikkeiksi, koska olin saanut niistä apua. No, apua oli kuulemma tullut, mutta niillä ei olisi ikinä päässyt mihinkään pysyvään tervehtymiseen. Ne auttoivat aina vain hetkellisesti kurjaa oloa. Olotilaa ei ollut mahdollista korjata, ilman että aloitetaan sieltä missä ongelma on, eli hermostosta. Tähän mitkään aikaisemmat liikkeeni eivät olleet ikinä vaikuttaneet. Tämän kuulin CST-terapeutilta. Hän myös selvensi minulle juurta jaksaen mikä ongelmani on, mihin CST perustuu, miten aloitetaan ja miten jatketaan ja miten pääsen kuntoon. Kaikki ne vastaukset mitä hain fysiatrilta osasi antaa fysioterapeutti, joka onkin aivan ihana. Myös minulle olisi jäänyt pelkän fysiatri-käynnin jälkeen todella tyhjä ja epätoivoinen olo. Joten ymmärrän Fedja tuon tuntemuksen..

Mutta lohduttavaa on se, että se mitä fysiatri sinulle sanoi "sinulla on harvinaisen vaikea vamma" ei välttämättä tarkoita hänelle, että se on pysyvä ja sitä on mahdoton parantaa vaan se voi tarkoittaa, että vamma on kieltämättä vaikea, mutta parannettavissa... En tiedä, mutta itsenkin sain monta kertaa häneltä todella tylyjä kommentteja ja epäuskoa lisääviä lausahduksia. Se, ettei lauseet olleetkaan tarkoittaneet sitä mitä olin niitten kuvitellut, paljastuivat aina vasta fysiterapeutti-käynnillä, sillä hän selitti minulle mitä fysiatri oli tarkoittanut. Näinhän sen ei pitäisi mennä, mutta niin se on mennyt... Nyttemmin olen kyllä löytänyt fysiatrista aivan toisen puolen, joka on piilossa tuon kovan ammattikuoren alla... Kai se hyvä potilas-lääkärisuhde vaatii aina kunnon tutustumista muidenkin sosiaalisten suhteiden tavoin, ennen kuin ollaan samalla aallonpituudella…