Survival of The Fittest ja Fistula

Mielenkiintoisia lyriikoita:

Hendrixin tie Helsingistä Pirkanmaalle

jimillä on kaksi tarinaa. Toinen niistä liittyy heebon näyttävään uraan, toinen minuun. Tämä purppuranpunainen Jimi killuu nykyään mieheni pikkuveljen lapsuudenkodin huoneen viistokatossa. Samaisessa katossa, johon muuten muksautin pääni tänään, mutta ei tullut seurauksia! Kyllä se kuula kestää yllättävän paljon.

Jimi tarttui mukaani Hesasta 2003, jolloin mieheni pikkuveli, olkoot vaikka Johannes, täytti vuosia. Olin jo hetken aikaa miettinyt, miten ilahduttaa nuorta miestä, joka ei välittänyt niinkään materiasta, eikä etenkään krääsästä, jota ihmisille usein lahjaksi tupataan ostaa, kun muutakaan ei keksitä. Musiikkimiehellä oli jo nuottiteline, nuotit, vahvarit ja soitin, joten mitään hyödyllistä en pystyisi hänelle hankkimaan. Niinpä päätin olla ostamatta mitään, kunnes silmiini osui tuo purppuranpunainen 2,6 m x 1,5 m Jimi.

CASIOT JA ROLANDIT

En arvosta itsekään krääsää ja tykkään fiilistellä musiikin parissa, joko itse tuotetun tai muiden tulkitseman. Opin soittamaan pianoa 4-vuotiaana, en tosin vieläkään tiedä, miten. Eikä tiedä kukaan muukaan. Yks päivä olin huutanut huoneestani äidille, että tuuhan kuuntelemaan, minä soitan pianoa! Äiti pyöritteli silmiään ja totesi, että tyttö tarvitsee selkeästi lisää koskettimia. Vanhassa muovisyntikassa oli vain pari oktaavia, sillä saattoi soittaa vaan kahta kosketinta kerrallaan ja taidot riitti useampaan. Muistaakseni 6-vuotislahjaksi sain ihka oikeat Casinon sähköurut, jotka vaihtui nopeasti isompiin ja tehokkaampiin mööpeleihin.

PIANOTUNNEILLA

Tuohon aikaan, ennen ala-astetta, taisin käydä pari kertaa pianotunneillakin. Ensin yksityisellä opettajalla Lahdessa Vesijärvenkadulla, mikä tosin päättyi yhtä surkeasti kuin oli alkanut, sillä opettaja oli ekalla tunnilla kännissä, eikä pystynyt kunnolla puhumaan saati opettamaan. Äiti haki meikäläisen pois ilmoittaen, ettei maksa viinanjuomisesta. Ja minä puolestaan ilmoitin äitille, etten enää IKINÄ mene pianotunneille, vaan haluan opetella soittamisen itse. Toisin kävi, kun löysin vihdoin mukavan ja minua ymmärtävän opettajan, Tiinan. Tiina opetti aikoinaan musiikkia Joutjärven ala-asteella ja pidin hänen innostavasta ja iloisesta asenteestaan alusta asti. Ei virsiä, ei 50-luvun Beatlesiä, eikä lastenlauluja. Jesh!

Äidin vihjauksesta Tiina alkoi opettaa minua torstaisten musatuntien jälkeen. Korjaa äiti jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen mielikuva, että maksoimme Tiinalle opetuksesta 10 markkaa joka toinen kerta. Jotenkin muistan elävästi, kuinka kannoin sen ryppyisen setelin suht polleena Kyproksen tuliaisena saadussa pinkissä lompakossani. Tuohon aikaan suurin osa ystävistäni soitti Lahden musiikkiopistossa tai konservatoriossa, joiden lukukausimaksuihin meillä ei olisi ikinä ollut varaa, eikä ilmeisesti haluakaan investoida. Ne pennoset laitettiin meidän kolmen lapsen yleisurheiluharrastukseen.

Tämä toinen soittotuntisessio kesti jopa pari vuotta, kunnes totesin opettajalle, että olen jo riittävän hyvä, enkä jaksa enää harjoitella tuttuja kuvioita. Pystyinhän säestämään itseäni, kun lauloin ja osasin soittaa korvakuulolta levyiltä kuuntelemani kappaleet. Tiina oli muuten samaa mieltä. Olin tuolloin tokalla luokalla eli kahdeksan, eikä minulla mitään absoluuttista säveltäkorvaakaan kyllä ollut.

BÄNDIJUTTUJA

Ala-asteelta lähtien olenkin ollut mukana yhdessä jos toisessa bändissä niin soittajana kuin laulajana. Enemmän ensimmäistä, vaikka kyllähän minä viisi vuotta harrastin laulamista vakavamminkin. Yliopistoaikoina soitin Lines of Leaving -nimisessä vaihtoehtorock-pumpussa, joka muuten tekee edelleen musiikkia, jossa on sanomaa. Bändin omistama levy-yhtiö on Independents Sounds Oy ja viimeisin albumi The Battle of Humanity. Musiikkia voipi kuunnella mm. http://linesofleaving.com tai http://myspace.com/linesofleaving -saiteilta.

Tuohon rock-aikaan ryhmän paine pisti hankkimaan hienosoundisen ja arvostetun merkkibrändin koskettimet. Niinpä jossain suuremmassa aivotoiminnan häiriössä (jo silloin;), ostin törkeänhintaisen Rolandin sähköpianon. Tässä oli vain yksi ongelma, se painoi 15 kiloa, koska siinä oli aito vasarakoneisto. Enkä muuten saanut sitä nostettua edes autoon ilman kundien apua. Niinpä Roland lähti myyntiin 4 kuukauden päästä hankinnasta. Ei ollut mennyt kaupalliset opinnot hukkaan, koska sain siitä 2050 euroa ja olin itse maksanut 1750. Ja arvo oli kyllä taatusti pudonnut tuona aikana. Sitten olinkin pari vuotta ilman soitinta, koska en (muka) ehtinyt soittaa työni takia. Kun vihdoin sain aikaa itselleni, eli kun kaaduin helmikuussa 2008, päätin hankkia uuden soittimen. Silloin sai painavat Rolandit jäädä, ja investoin markkinoiden kevyimpään Yamahaan. Olen soittanut sitä about 20 kertaa haverin jälkeen, viimeksi jouluna. Mutta ehkäpä ensi vuonna. ;)

INVENTAARIO

Säästelin lapsuudenaikaisia Casinoitani aina vuoteen 2006 asti (arvotavarana;), kunnes päätin inventoida elämäni muuton yhteydessä ja lahjoitin urut vähäosaisten keräykseen. Sinne meni yli puolet maallisesta omaisuudestani telttaa, hokkareita, sisustustauluja, pyykkitelinettä ja ainakin 30 kenkäpareja myöten. Kaksi A3:sta tavaraa häipyi nurkistani joillekin, jotka oikeasti niitä tarvitsivat enemmän kuin minä. Tuntuu karsealta ajatella, että joku olisi heittänyt nuokin tavarat kaatopaikalle, missä niistä ei ole kenellekään iloa tai arvoa.

Takaisin Johannekseen ja Jimiin... Musiikki-ihmisenä ja krääsän vihaajana päätin, että Johannes jäisi ilman lahjaa, jossei mitään fiksua löydy. Ja kuin kohtalon oikusta, törmäsin Jimiin eräänä keväisenä päivänä Helsingin Vallilan veturikirpparilla, missä olimme kuvaamassa SOK:n katalogia. Jostain syystä taustalle haluttiin punatiilitaustaa ja sellainen löytyi Flemarin studion vierestä vanhoilta veturihalleilta. Kuvaustauolla päätin piipahtaa Valtterin ihmemaailmassa ja kappas, törmäsin Jimiin ensimmäisellä myyntikojulla. Jimin lisäksi myynnissä oli myös Marilyn, Elvis ja joku kolmas musiikkilegenda, mutta eipä ollut varaa maksaa niistä kaikista.

MITEN JIMI PÄÄTYI MINULLE

Jimin ongelmaksi osoittautui sen valtava koko. Kyseessä oli siis kovasta pahvista/muovista tehty seinälakana, joka oli melkein kolme metriä pitkä, 1,5 leveä ja painoi kuin synti. Ja meikäläinen oli tietenkin junalla liikenteessä. Ei ollut mitenkään mahdollista roudata Jimi-poikaa omin avuin Tampereelle, joten oli turvauduttava leveisiin hartioihin ja voimaan. Niinpä järjestin mieheni synttärit "aivan sattumalta" Linnanmäelle ja auto jätettiin tietenkin Valtterin viereen parkkiin. Ja siinä sitten puolihuomaamattomasti onnistuin ylipuhumaan liikenneturvallisuudesta erittäin tarkan rakkaani, joka inhosi ylitse kaiken myös turhaa sähläämistä, hakemaan Jimin kirpparilta, tunkemaan sen farkku-Volvon katon rajaan etupenkillä istuvien pään päälle möllöttämään, ja lopulta myös ajamaan tämä kyseenalainen kuormausmenetelmä valloillaan takaisin Treelle. Uskon edelleen, että jos kyseessä olisi ollut investointi omaan kotiimme, moista venymistä ei olisi tapahtunut. Mutta kun nyt oli kyse hänen veljensä lahjasta, joustoa löysin.

Näin purppuranpunainen seinälakana päätyi siis Tampereelle, tuohon viistokattoon, jonka olla tälläkin hetkellä löllöttelen. Ja täytyy kyllä sanoa, että on taatusti ollut sekä saajan että antajan tyylinen yllätys, eikä mitään turhaa krääsää. Nyt kun Johannes ei enää asuta tätä huonetta ajattelin kysyä, josko julkka voisi päätyä sinne, mihin se selkeästi nykyään kuuluu, nimittäin meikäläisen seinälle. Satuin pari kuukautta sitten tilamaan purppuranpunaiset Jimin sävyyn sopivat paneliverhot muistamatta koko herran olemassaoloa ennen kuin tulimme tänne pyhien viettoon.

Lisää Jimistä vaikkapa täällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jimi_Hendrix

2000-luvun poliittinen laululiike (Tahdonvoimaa)

2000-luvun poliittinen laululiike

Lines of Leaving on positiivinen tuulahdus suomalaisen rock-genren valtavirrassa. Yhteiskuntakriittisissä sanoituksissa osansa saa maamme asuntopolitiikan lisäksi myös jenkkihallinto.

Timo ”Nipa” Nyman, 28, on tamperelaispumppu Lines of Leavingin perustaja, säveltäjä-sanoittaja-laulaja ja kasvot. Nuoresta iästään huolimatta humanitäärirokkariksi itsensä tituleeraava sosionomi on ehtinyt saada paljon aikaan. Vuonna 2007 Nyman bändeineen nousi esiintymislavoille 40 kertaa. Vuotta myöhemmin hän perusti yhtyeen ideologiaa jo nimelläänkin varsin kekseliäästi esille tuovan Independent Sounds Oy -levy-yhtiön. Nykyään Nyman toimii myös Pispalan musiikkiyhdistyksen puheenjohtajana ja on yksi Noste-klubin ke­hittäjistä. Klubi toimii showcase-tyyppisenä näyttämönä lupaaville undergroundbändeille.

Jalo aate

Nyman kuvailee bändin musiikkityyliä tunnepitoiseksi yhteiskuntakriittiseksi melodiseksi vaihtoehtorockiksi a la Lines of Leaving. Bändille humanitäärisyys on rahaa tärkeämpää. Jalo aate näkyy ja kuuluu niin yhtyeen tuotoksissa ja tekemisissä kuin julkisissa lausunnoissakin. Nyman kritisoikin kärkkäästi suomalaista nyky-yhteiskuntaa ja etenkin mediaa arkojen aiheiden, kuten kodittomuus- ja syrjäytymisteemojen, välttelemisestä.

- Kaupalliset menestystarinat kelpaavat medioihin, mutta ketä kiinnostaa julkaista oikeasti syrjäytyneen tarinaa, hän jyrähtää.

Nipan mielestä ajan henki suosii menestymistä ja tehokkuutta. Hänen mukaansa Suomessa on vallalla niin sanottu sosiaalidarwinistinen ajattelutapa, jossa vain rikkailla on oikeus selvitä.

- Musiikki on keino herättää ihmiset huomaamaan, etteivät asiat ole kaikilla yhtä hyvin, Nyman kertoo.

Yhteistyötä asunnottomien järjestön kanssa

Lines of Leaving julkaisi kodittomuusteemaa käsitelleen It's Not About us Anymore -singlensä yhteistyössä Vailla vakituista asuntoa ry:n (VVA) kanssa vuonna 2006. VVA toimii kolmannella sektorilla asunnottomien edunvalvojana ja järjestää kodittomille toimintaa ja tapahtumia, joihin myös Lines of Leaving on osallistunut. Ilman korvausta, tietenkin. Myös yhteislevyn tuotto meni VVA:lle.

Nymanin näkemykset sosiaalisista ongelmista ovat pitkään kypsyneitä.

- Silloinkin, kun asunnottomia esitellään televisiossa, kyseessä on reality-sarja, jossa varakkaat ”harrastavat kodittomuutta” irtisanoutuen töistään ja muuttaen kadulle, Nyman paukuttaa.

Heille se on kuitenkin vaihtoehto, ei pakon sanelema tilanne. Saa nähdä, milloin Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt tosi-tv-konsepti alkaa etsiä suomalaisia tähtiä.

Kärkäs keulahahmo

Rankkaa yhteiskuntakritiikkiä julistava nelikko on noteerattu medioissa, sillä sosionomina leipänsä tienaava keulahahmo Nyman ei suotta sanoja säästele.

- On surullista, että Suomenkin nuorilta on katoamassa empatia materiaalisen hyvän tavoittelun tuoman hedonismin taakse, hän analysoi.

Rokkarin lausunnot näistä ikimuodikkaista teemoista eivät kuulosta julkisuushakuiselta markkinointikikkailulta.

- Meitä ei kiinnosta pikkutyttöjen päiväuniin pääseminen tai lompakon sisältö, Nipa selventää musiikin tekemisen motiiveita.

Yhteiskuntakritiikki käy kaupaksi

Nyman ei niele mielikuvaa kapitalismin ohjaamasta yhteiskunnasta, jossa suuret levy-yhtiöt ja raha sanelevat musiikin tekemisen ehdot. Säilyttääkseen aatteellisen itsenäisyytensä nelikko sijoittikin säästönsä oman levy-yhtiön, Independent Sounds Oy:n, perustamiseen. Yhtiön turvin kvartetti varmisti, että humanitäärisyysaate leviää myös tulevaisuudessa. Ensimmäinen 1 000 kappaleen Battle for Humanity -albumista on myyty loppuun. Suoritus on hyvä, sillä yhtye hoitaa myös jakelun itse. Lines of Leaving on erinomainen esimerkki siitä, ettei menestyksen taustalle tarvita suurta tuotanto-, jakelu- ja markkinointikoneistoa.

”WTC-tornit räjäytettiin”

Nipan kynästä syntyy rankkaa tekstiä. Jenkkihallintoa kritisoinut singlelohkaisu Survival of The Fitte$t ylsi hetkeksi Suomen virallisen listan viidennelle sijalle. Sanoituksissa Nyman ottaa kantaa siihen, mitä tapahtui 9.11.

- WTC-tornit räjäytettiin alas, rokkari täräyttää.

Nymanin mukaan lentokoneiden törmäykset ja niistä seuranneet tulipalot loivat erinomaisen peitetarinan rakennusten romahtamiselle ja myöhemmin terrorismin vastaisen sodan aloittamiselle.

Lines of Leavingin keulahahmo ei ole näkemyksineen yksin. Netti pursuaa salaliittoteorioita 9.11. päivän tapahtumista. Paljon on spekuloitu, miksi Amerikassa tehtiin vain paria kuukautta ennen onnettomuutta lakimuutos, minkä seurauksena täyshälytyksen päälle saaminen mahdollisten lentokoneiskujen sattuessa vaikeutui merkittävästi. Sitä mietittäneet vuosia, mutta Nyman korostaa, että Lines of Leavingin itsetarkoitus ei ole mässäillä vakavalla aiheella.

Lisää nostetta

Tällä hetkellä bändi äänittää toista albumiaan. Ennen tätä yhtye kiersi lavoja ahkerasti, jopa 40 keikan vuosivauhdilla. Reisjärveltä Oulun kautta Tampereelle kotiutuneen Nymanin mukaan parhaat setit vedetään lapsuuden seudulla. Lines of Leaving on esiintynyt myös Kokkolassa, josta rumpali, myös sosionomi, Jens Källström, 28, on kotoisin. Kitaristi Janne V. Väänäsen, 28, juuret voi päätellä kättä koristavasta Kärppä-tatuoinnista. Muuten uusiotamperelaisista koostuvan bändin ainoa aito manselainen on basisti Juho-Heikki Visakoivu, 28.

Lines of Leaving on raikas tuulahdus suomalaisessa rockmusiikkigenressä. Bändin keulahahmo Nyman kärkkäine kannanottoineen ja salaliittoteorioineen tekee vaikutuksen. Häntä onkin vaikea kuvitella vain teinityttöjen päiväuniin tai wanna-be-staraksi juorupalstoille. Karisma, musiikillinen lahjakkuus sekä vankkumaton usko omaan ideologiaan poikivat enemmän. Bändin jalo aate saa todella miettimään, kuinka moni suomalainen vietti viime joulun roskiksessa tai rappukäytävässä vailla vakituista asuntoa.

Lähteet ja lisätiedot:

http://www.linesofleaving.com

http://www.myspace.com/linesofleaving.com

http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=1030897

http://www.vvary.fi/

Ps. Kerta suurin osa suomalaismedioista haluaa myöntää Nipan kommentin medioiden rankkoja sosiaalisia ongelmia välttelevästä kannasta todeksi, laitan jutun tänne luettavaksi ostajaa odotellessa. Teksti on copyright by me ja kuvat by Lines of Leaving. Onpahan jutusta enemmän iloa kuin läppärin uumenissa. ;) Pahoittelen otsikoiden paskaa jäsentymistä. Ei pysty tekeen mitään...


Copyright Tahdonvoimaa
Jälkipainos kielletään

Kiva kun kävitte (Tahdonvoimaa)

Oho, pyykit oli pesty ja keittiö siivottu. Yllättäen Musti taas ollut asialla. Kiitos! Sitä arvostaa toisen apua kummasti, kun ei itse pysty tekeen mitään. :) Tänään aktivoiduin ja pistin yhden kirjoittamani artikkelin Seuraan. Katsotaan kuin käy. Seuraavaksi kokeilen Annaa.

Tämä ei liittynyt sosiaalivakuutusasioihin mutta kuitenkin yhteiskuntakritiikkiin. Ohessa ingressi jutusta ja bändin nettisivujen osoite.

'Lines of Leaving on positiivinen tuulahdus suomalaisen rock-genren valtavirrassa. Yhteiskuntakriittisissä sanoituksissa osansa saa maamme asuntopolitiikan lisäksi myös jenkkihallinto'.

Kannattaa tsekkaa
http://linesofleaving.com

Ps. Mulla on pojille yksi sanoitusaihe-ehdotus. Arvannette, mikä! ;)