Nyt se alkaa - alaraajojen uuteen asentoon totuttelu. Fyssari kyllä varoitti, että kun uusi asento, eli se normaali, on saavutettu yläkropassa, alkavat muut lihakset ja nivelet hakea uutta paikkaa vuorotellen, ylhäältä alaspäin. Sit aletaan treenata niitä alueita. Mutta milläs treenaat, kun pää lakoo.
Grande katastrofo.
Kaikki lihakset todellakin on vuorotellen kipeenä, koska lihastasapaino on samalla tavalla päin persettä kuin maailmantalous. Ei auta vittu, kun kärsiä ja kattoa, mihin menee olo ajan kanssa. Jotenkin tuntuu paremmalta mutta toi kuuppajumitus vesittää sen.
Ensin tiksas leukanivel. No, nyt se on normaali. Jotain hyvää. Sitten pamahti jumppeliin hartia/solisluukuoppa. Sekin on ok nyt. Sit alkoi särkeä rintarankaa, alaselkää ja lonkkaa. Rintaranka ja alaselkä on nyt ihan jees. Lonkka toisinaan kiukkuilee. No, nyt tuli sit nämä polvi- ja nilkkaongelmat. Niin, ja yläniska- ja korvaongelma takas, siitä autotörttöilystä.
Fileeraan itteni elävältä, (niinkuin yksi mun mielenterveysongelmainen oppilas sairaalakoulussa, kun keksi olevansa mandariini ja alkoi kuoria käsiään saksilla) ,jos pilasin ton yläniskan ja pään paranemisen huonolla taskuperuutuksella. Pitäisiköhän soittaa Lahden seudun autokouluun ja reklamoida, kun eivät opettaneet taskuperuutusta peileistä. Eikö tullut mielee, että mulla ois whiplash joskus? Ei tajuu.
No, tänään olin tarkempi. Pieni reikä kun oli, auto jäi keskelle tietä. Ei viittinyt riskeerata. Tulkoon sakot. Ei tunnu missään, kun rahaa on kuin roskaa! Jos ois kaduilla joulupadat, pistäisin niihin satasia saman tien. Tai sit ryöstäisin ne.
Tekstit
