Ergonomia paranee

Muutossa viime syksynä hävisi langaton näppäimistö ja hiiri. Samalla hävisi myös soittimeni Oboe. Aika ihme juttu.

Nyt hankin uuden uuden langattoman. Nyt voin pitää näppäimistöä sylissä ja istua takakenossa ja elämä helpottuu. Ainakin tämä tietokonetyöskentely.

Eilen tuli luettua tai oikeastaan kuunneltua Neil Hardwickin hullun lailla (4h 29min). Kirja sairaudesta nimeltä masennus. Aiheestaan huolimatta kirja sai nauramaan useampaan otteeseen. Välillä tuntui, että missä se masennus on. Samasta aiheesta kertoo Eeva Kilven Naisen Päiväkirja. Siinä synkkyys ja mustuus on ihan käsin kosketeltavaa.

Muutama vuosi sitten menin työterveyslääkärille ja sanoin, etten enää pysty vamman takia lukemaan ollenkaan kirjoja ja tarvitsen siitä todistuksen näkövammaisten kirjastoon. Sain sen ja liityin Celia-kirjastoon. Lainasin kirjastosta äänikirjoja. Tulivat postiluukusta sisään ja palautin kirjat lähimpään postilaatikkoon. Seuraavana vuonna jakoivat kirjastosta Daisy-äänikirjan kuuntelulaitteita. Niitä jaettiin ahkerimmile kuuntelijoille ja minä sain sen. RAY rahoitti uusien Daisy-laitteiden hankinnan. On muuten aika kornia, että peliriippuvaiset rahoittaa tällä hetkellä vammaisten taistelua oikeuksistaan ja erilaisia tarpeita (RAY on merkittävä tuki vammaisjärjestöille). Luulisi, että se on jonkun muun tehtävä.

Kirjat ovat minulle melkoinen henkireikä, kun pitää niin paljon olla neljän seinän sisällä. Tuntuu siltä, että tulee ystävä kylään keskustelemaan kanssani, kun kuuntelee hyviä kirjailijoita.

Sunnuntai toivoa täynnä - taas kerran

Taas yksi päivä takana ja liian monta pitkää päivää edessä. Eilinen meni sitten ihan pilvessä. Oli niin paska olo, etten pystynyt nousemaan sängystä kuin hetkittäin. Käytiin siskon ja sen miehen kanssa hakemassa kiinalaista ja jouduin senkin syömään makuultani, kun ei edes istumaan pystynyt. Maailma näyttää ihan hyvältä, kun sitä tarkastelee vaakatasosta mutta heti, kun nousen seisomaan tai yritän kävellä, alkaa horisontti horjua. No, lääkäri oli sitä mieltä, että vaikka ongelma on TODELLA VITTUMAINEN, niin se kyllä saadaan hoidettua mobilisoimalla yläniskan siirtyneet nikamat paikoilleen. Toinen lääke on sitten aika. Retkahdusvamman paraneminen kestää n. 1-2 kk:tta ja itselläni on ollut niitä kaksi... Että parempia aikoja ootellessa.

Suurin ongelma tässä on se, ettei nuppi kestä. Täysin terve pää paskassa vartalossa on pahin mahdollinen yhdistelmä. Salillä, lenkillä tai muuallakaa liikkumassa ei voi käydä, koska alkaa heijata niin pahasti. Samalla tavalla töihin ei voi mennä, koska niska jännittyy ja koneelta kun nousee, niin maailma vaan lähtee pyörimään ympärillä. Himassa makaamalla tulee vain masentuneeksi mutta nähtävästi se on ainoa vaihtoehto. Vaakataso paras taso. Ja mies tykkää...
;)

Oottelen innolla, millaiseksi tämä päivä muodostuu. Aamulla kun herään, niin en koskaan voi tietää, millainen päivä tulee olemaan. Jännitystä siis piisaa.