Mikä on blogi 2

4. Blogi on alunperin lyhennelmä sanasta weblog. Muita samaa tarkoittavia käsitteitä on mm. loki, nettipäiväkirja, päiväkirja. Kaksi viimeisintä nimeä sopii erityisesti sellaisille blogeille, joissa kirjoittaja kirjoittaa päivittäin/säännöllisesti elämästään.

Gyllä vain! Blogi todellakin on monelle nettipäiväkirja. Minulle ainakin. Vielä tarkemmin, se on nettisairaspäiväkirja. Tänne on helppo palata ja tarkastaa, että mikäs se kunto milloin olikin. Lisäksi täältä on helppo seurata keskimääräistä kehityskäyrää siinä vaiheessa, kun usko paranemiseen horjuu. Eli takapakkikausina, eli nyt. Tällaisten työkalujen avulla on kuitenkin suht simppelii pitää yleissuunta ylöspäin, eikä välittää niistä paskapiikeistä tai huippuhetkistä. Muuten elämä ois todellista vuoristorataa, jossa ei pysyis kyydissä edes kolmipistevöillä.

Nettipäiväkirjaan tulee kirjoiteltua kaikennäköisiä tuntoa ja tuntemusta. Enimmäkseen ehkä valitusta. Olen päättänyt, että puran pahan olon mieluummin omaan blogiini kuin ihmisiin. Näin muilla on mahdollisuus valita, jaksaako lukea tätä paskaa vaiko ei ja minulla taas oikeus kirjoittaa tänne niin paljon ruikutusta, kuin vain sielu sietää. Sitä lähipiiri sen sijaan ei voisi valita, että pitäisin kaikki mölyt ja ketutuksen mahassani, ja tuittuilisin sitten jatkuvasti läheisilleni, jotka eivät moista mielestäni ansaitse. Monet sanoo, että eikös juuri läheisimmille voi sitten vapaasti avautua ja kiukutella, mutta mä en tykkää toimia niin. Haluan säästää tukijoukkoni ja rakkaimpani siltä ruikutukselta ja kurjuudelta, jota halutessani osaisin erittäin tehokkaasti itsestäni ulostaa. Mutta en halua.

Jeespoks, kyllähän täältä paljon positiivistakin settiä löytyy. Oikeastaan ilot ja onnenaiheet on niin pieniä, ja terveen ihmisen silmissä jopa mitättömiä, ettei lukija välttämättä edes huomaa niitä. Mä ihan oikeasti iloitsen siitä, et hampparin välistä löytyi sydämenmallinen kaali tai että pääsin pihaani poimiin ruuskareita ennen ku tilhet tuli. Terveen ihmisen perspektiivi on varmasti hieman erilainen, ja tuollaiset meikäläiselle pienet ilon aiheet ei ehkä tunnu välttämättä miltään. Kannattaisi kyllä opetella nauttimaan pienistä iloista. Suosittelen!

Jatkuu joskus...

Mikä on blogi?!

Täällä on mietitty useammin kuin kerran, mikä on blogi ja mitä blogiin on suotavaa kirjoittaa. Blogi on vaikea määritellä täsmällisesti ja määritelmiä on yhtä monta kuin määrittelijöitäkin. Yhden mielestä blogi on kirja. Toisen mielestä se on tiedotuskanava. Kolmas pitää blogia manifestimestana. Neljäs ei edes tiedä mikä blogi voisi olla. Meikäläistä ei niinkään termit kiinnosta, vaan se, mitä blogi merkitsee itselleen, eli miksi bloggaan ja mistä kaikesta sitä tuleekaan blogattua tänne taistelijoihin. Kuitenkin blogin määritelmä antaa hyvän kehyksen tutkiskella ko. asiaa.

1. Virallisen määritelmän mukaan blogi on verkkosaitti, johon yksi tai useampi kirjoittaa säännöllisesti, niin että uudet tekstit ovat helposti löydettävissä ja niin, että vanhat tekstit säilyvät muuttumattomina.

Kyllä!

Meikäläinen on alunperin Taistelijat-blogin perustanut. Aluksi tällä ei ollut sen suuremmin mitään missiota, kunhan aattelin tuhlata aikaani verkossa ja eksyin Bloggeriin. Muutamassa kuukaudessa huomasin, että blogiani lukee useampi sata ihmistä säännöllisesti. Siinä vaiheessa aloin miettiä, että mikähän ihme tänkin blogin motiivi oikein on ja mitä asioita voin tänne kirjoitella, ilman että joudun tuomioistuimeen tai herjausyytteeseen. No, olen pitäytynyt asialinjalla ja kirjoittanut pääasiassa omasta elämästäni niskavamman ja siitä kuntoutumisen teemoissa. Muutenkin olen vältellyt ääripääbloggaamista eli turhaa henkilökohtaista arvostelua tai dissausta, poliittisia tai uskonnollisia kannanottoja tai muutakaan liian "vakavaa". Elämäni on jo riittävän vakavaa ilman, että ruodin täällä opposiotiopolitiikan erityispiireitä tai hindulaisuuden ja buddhalaisuuden eroja. Vaikka kriittisesti useista asioista ja ilmiöistä kirjoittelenkin, ei se ole tämän blogin itsetarkoitus ollut koskaan.

Myöhemmin blogista on tullut minun kuntoutuspäiväkirja ja paskasaavi. Koska en jaksa koko ajan olla kyrpä otsassa arjessani, kaadan vitutuksen pääasiassa tänne verkkoon. Ne, jotka ei jaksa avautumista lukea, kykenevät pysymään poissa. Välillä hymyilyttää, kun kommentoijat kirjoittaa, että tekstini ovat ikäviä tai negatiivisia ja että enkö voisi kirjoitella jotain kivempaa. Vastaus on edelleen: EN. Kirjoitan juuri, miltä kulloinkin tuntuu ja viimeinen puoltoista vuotta on enemmän ja vähemmän ketuttanut.

Kakka valukoon tänne viemäriin, ni ei sitten tarvitse sitä muussa arjessa ja livesuhteissa surkutella. Ja sitä paitsi, mielestäni on vaan hienoa, että on tällainen avautumis/valittamismahdollisuus kuin blogi? Kyllä jokainen blogi sitten kohderyhmänsä löytää. Ne häipyy, jotka ei pidä tyylistä. Ne pysyy, jotka kokevat saavansakin täältä jotain. Mutta minä en mieti jokaisen tekstin julkaisun yhteydessä, miten lukijat mahdollisesti tekstini käsittää ja ymmärtää. Mieli on vapaa ja jokainen tehkööt omat tulkintansa.

2. Tiedon esityksessä verrattuna esim. websivuihin blogissa on tyypillistä ajan, linkityksen ja henkilökohtaisuuden painottaminen.

Kyllä!

Etenkin henkilökohtaisuuden. Tässä blogissa kuvataan minun elämääni. Minun taisteluani. Minun kuiluani ja kiipeämisprosessiani sieltä pois. Koska en kuitenkaan elä missään hiton tyhjiössä (onneksi!) tänne tulee kirjoitettua myös muusta maailmasta. Siksi kirjoittelen myös ihmisistä, ajankohtaisista teemoista, ilmiöistä, joskus työelämästäni, harrastuksistani jne., mutta nämä asiat ovat osa minun elämääni ja osa tätä koko sairastelu/kuntoutumisaisaa, eikä niitä voi veitsellä pois leikata. Kommentit siitä, etten voisi kirjoittaa menneistä parisuhteistani, työstäni tai ystävistäni, ovat erikoisia jo blogimääritelmän valossa. Uskon, että näitä kommentteja ei edes tulisi, jos kirjoittaisin em. ilmiöistä aina positiiviseen sävyyn. Vaan kun ei! Henkilökohtaisen blogista tekee juuri se, että uskallan kirjoittaa niistäkin asioista, jotka saattavat satuttaa lukijoita.

Otan siinä tietoisen riskin, vaikkei muiden loukkaaminen ikinä ole ollut itsetarkoitus Taistelijoissa. Mutta ei henkilökohtaisen verkkopäiväkirjan pitämisessä, joka on nimenomaan elämäni paskasaavi ja ketutuksenpurkukanava, voi pitäytyä ainoastaan kivoissa, ihanissa, miellyttävissä ja hienoissa sisällöissä. Valehtelisin, jos kirjoittaisin tänne vaikkapa entisen mieheni loistavasta suhtautumisesta sairauteeni. Valehtelisin, jos väittäisin ystävyyssuhteiden säilyneen samanlaisina kuin aiemmin. Valehtelisin, jos väittäisin, etten ikinä ole ollut vihainen, katkera ja vittuuntunut elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Mutta ei minun tarvitse valehdella vain miellyttääkseni lukijoita, etenkin niitä tuttuja.

3. Muita blogille tyypillisiä piirteitä on kommentointimahdollisuus.

Jep, jep. Näin on! Jatkossa kaikki kommentit hyväksyy nihkeä sensuuri eli meikäläinen. ;) Pääasiassahan kommentit ovat asiallisia, mutta aina mahtuu mukaan törkyä ja turhuuksia. Osa kommenteista on tuntunut mielestäni jopa loukkaavilta, kuten kyselyt siitä, että "miksi en vain lähde maratonille ja lopeta valittamista" tai "sinä olet niin huono ja surkea ihminen, kun kirjoitat tällaisia negatiivia juttuja" tai "sinä olet katkera ja täynnä vihaa". Was? Viimeisessä oli kyse huonolla hetkellä tulleesta kommentista ja väärinkäsityksestä ja tavasta toimia, mutta se puitiin ja selvitettiin. :) Minä kun en mene muiden blogiin kertomaan ihmisille "totuuksia" asioista, joista en tiedä riittävästi, niin en halua sitä tapahtuvan myöskään omassa blogissani. Olen tästä asiasta erityisen tarkka, ja älähdän siitä hyvin helposti, mutta no worry.

Tottakai julkisen blogin pitäjänä täytyy pystyä ottamaan vastaan myös arvostelua ja kritiikkiä sekä ymmärtää, että minut saatetaan ymmärtää väärin, mutten voi antaa sen aiheuttaa loputtomasti mielipahaa tai vievän liikaa energiaani. Siksi kommenttienvalvonta, etten joudu ihan fyysisisistä syistä roikkumaan netissä enää tuntikausia vastaillen kommiin. Anteeksi. Mitäpä ei terveyden eteen tekisi.

Jatkuu joskus ... Öitä! <3