Dodii (Tahdonvoimaa)

On siellä niskassa jotain kehitystä tapahtunut, koska vaikka nuppi on kaularangassa niin silti hermosto ei nyt ole tilttaillut. Kyllä se aina välillä tilttaa muttei sillain totaalijumiin.

Rasitus rankaisee nyt selkeästi. Niska on samanlainen kuin ennen 26.2 hoitoa. No, kestihän se aika hyvin tän liki 3 viikkoa. Viimekertainen hoitokin selkeesti vähän auttoi mutta ens kerralla täytyy 'kiskoa' pää irti kaularangasta. Ollaan taas niin lysyssä. Hitto, kun pääsis altaalle, mutta kun ei niin ei. Ei pysty käveleen askeltakaan, ennen kuin on kunnolla lepuuttanut niskaa. Ja ainakaan tiskatessa se ei lepää. No, onhan tuo jalkeillaolokin harjoittelua mutta allas on tehokkaampaa.

Saatiin tänään rinkiin uusi neuraalikudospumppaaja. Kävi Gurulla, joka lähes automaattisesti johtaa Pumppaus -klubiin. ;)

Nordea lähestyy - vai onko se Hollywood? (TV)

Jos Nordean säästämisen ja sijoittamisen palvelujohtaja Leena Mörttiselle laittaisi vähän meikkiä ja fiksais tukkaa, hänestä saisi helposti Geena Davis look-a-liken.
Lähtökohdissa on paljon samaa. Näin paljon mulle jäi mieleen Nordean juuri tulleesta sijoituspalveluiden mainoksesta.

Nyt tiskaan loput. Adjö.

Ettei vaan... (Tahdonvoimaa)

Olisi liian kiva viikko tulossa, varmistin sen tietenkin tiskaamalla ja siivoamalla. Ei kerta koneella voi istua (staattista + nuppi on rangassa, niin ruutu sattuu silmiin) mutta pystyy oleen pystyssä, niin ollaan sitten.

Eipä sitä jaksa pelkkää kattoakaan tuijottaa. Onhan sitä katteltu ihan tarpeeksi.

Puolet jäi tiskaamatta mutta ne saa jäädäkin. Ehtiihän ne hoitaa vaikka huomenna, perjantaina tai viikonloppuna tai joskus seuraavan vuoden aikana. Kun eihän mulla mitään muutakaan tekemistä ole. Kappas kuinkas sattuikaan.

Ulkonakin ois taas nätti ilma. Taidanpa lähteä Kauppiin iltapäiväkävelylle. Vai meniskö shoppaileen kevätvaatteita? Ai niin joo, mutta enhän mä pysty, enkä mä niillä vaatteilla tee mitään. Vaatteita on erilaisia vaikka joka päivälle mutta mä kuljen muutamissa kotihousuissa ja trikoopaidoissa.

No, ehkä suhautan frendille kahville ja hiustenleikkuuseen. Jaa, niin joo. Mutta enhän mä saa autoa tallista saatika jaksa kantaa päätäni sitä puolta tuntia.

No mitäs mä sit teen? En mitään. Samaa kuin vikan vuoden. Olen. Tylsistyn. Kun silmät on tälläisinä ei pysty ees tekeen koneella hommia. Puhelinkin sattuu silmiin. Verhotkin täytyi laittaa kiinni, kun kirkas aurinko sattui päähän. On tämä elämä niin hienoa, ettei sanoin pysty kuvailemaan.

Voikohan tylsyyteen kuolla? Tiedättekö ketään, joka olisi menehtynyt suoranaisesti tylsyyteen? Ei siis välillisesti masentumisen tai yksinäisyyden vaikka. Kuollut ihan siksi, ettei keholla ollut tekemistä ja ruumiintoiminnot vaan loppui.

Mitä ihmiset yleensä tekee, kun ne joutuu makaan sängyssä? Muuta kuin kaulankoukistajia ja niskan stabiliteettiä leukaliikkeillä? No, onneks voin ees tehdä noita, se on kaikki kotiinpäin.

Hermostohan pelittää aika kivasti mutta niskanhallinta ei riitä pystyasennossa, kun sieltä on kaikki paskana. Mä en käsitä, kuinka rakenteet ees pääsi noin pahasti repeilemään, eikä sitä edes tajunnut.

Luulis, että jos pehmytkudos menee täysin paskaksi, siitä aiheutuis jotain oireita heti. Mutta ei. Niinpä ei osannut ees laittaa kylmää, kohoa ja käärettä, kun ei sattunut mihinkään.

Ja siitähän seuraa aina hyvä tervehtymisprosessi, kun ensihoito menee päin persettä. Ja jotta niskan rikkoutuminen oikein varmistettiin, pari OMT:tä venytti ja mobilisoi sitä heti vamman syntymisen jälkeen.

Kyllä nekin on vitun kuutteja. Nykyisen hoitajani sivuilla on kerrottu laveasti niskavammoista ja lukee myös, että niskan tuore tapaturma estää mobilisointihoidon.

Miten joku toinen 6 vuotta itteään kouluttanut ja 15 vuotta hommia tehnyt ei muka tiedä sitä? Tai siis kukaan muu mua hoitaneista fyssareista?

Eikö pehmytkudosvammojen ensihoito kuulu jokaisen fyssarin opinto-ohjelmaan?
Ei ihme, ettei tosta saa kalua.
En kyllä aio todellakaan maksaa laskuja, joita OMT:ltä tulee joskus, jos muistavat laittaa. Laitan reklamaation + whiplash -infon ja toivotan hyvät kesät. Ja tietty pistän mukaan nykyisen hoitavan lekurini ja fyssarini mainoksen heidän pitämistään Niskavamman tunnistus ja hoito -kursseista.

Menkööt sinne opettelemaan, niin eivät pasko muiden(kin) niskoja tulevaisuudessa.

Lupauksia lunastamassa (Tahdonvoimaa)

Nyt se sit alkaa, lupausten lunastaminen. Esseet naistutkimuksesta sovittu tehtäväksi 15.5 ja 31.5. Jeah! Aiheet on mielenkiintoiset Feministisen tiedon jäsennykset ja Sukupuoli, seksuaalisuus ja tasa-arvo. Jälkimmäinen on piece of case, koska kirjoitan sen työelämän teemaan. Ajattelin keskittyä lähdekirjallisuuden pohjalta miettimään nuoren naisen asemaa ja haasteita miehisellä alalla/tehtävässä.

Toisesta ei ole niin selkeää käryä. Ehkä funtsin sitä, miksi kaikki Tampereen yliopiston markkinoinnin opetukseen valitut oppikirjat on miesten tekemiä ja naistutkimuksessa naisten tekemiä? Eli sattuuko olemaan niin, että sukupuoli jakaa tutkijat alan mukaan vai onko kyse tehdyistä keinotekoisista valinnoista.

Magic human body (Tahdonvoimaa)

Meinasin tos vessaan mennä mutta kun vasen jalkapöytä oli niin kipee, ettei astuun pysty, se siitä. Kummallinen on.

Samoin todettiin siskon kans, että molemmilla on nyt sit sama paikka jumissa, nuchal line. Mulla meni joulukuussa, tolla alkoi nyt 3 kk jälkeen. Ja sisko on mua hoidoissa 3 kk:tta jäljessä. Hmm, voisko olla, et me todella mennään näin samaa rataa eteenpäin?!

Molemmilla on koko ajan ollut ne omat oireensa mut toi niskan stabiliteetin paskuus on lisäksi yhteistä. Hyvät on geenit. No, velipoika. Alahan pukkaa lasta maailmaan naises kanssa, siskoiltas taitaa jäädä!

Alienit laskeutuu, illan kuvapähkinä (Tahdonv oimaa)

Siskokset keksivät jotain hienoa ja nyt on niskat jumissa. Mutta mitä kuvassa on roikkuu? Oikein arvannut saa kuvassa näkyvän jutun joululahjaksi. Nice!

Hellumarei (Tahdonvoimaa)

Taas humpsahti päivä. Luulin ihan, että on sunnuntai. Vaan kun ei. Hyvä, että onpi maanantai. Yksi päivä vähemmän kärsittävää.

Tänään lähti CST-juttu muailmalle. Vihdoin. Kattoos nyt, kuin käy. Sisko oli täällä koko päivän, kun oli tänään hoidossa ja menee huomenna kouluun. Pääsi vihdoin ihailemaan Kaalimatoa. ;) Aikoo hankkia oman samanlaisen.

Niska on taas aivan tulessa korvien kohdalta. En oikeen tiedä, onko nyt sitten lihakset. Ehkä. Särkis siihen malliin kallonpohjaa, että voi olla lihasten ylirasitusta. Ja onhan toi oikee puoli kanssa jumppelissa, pää kaularangassa ja muutenkin aika sippi. Täytyy ottaa huomenna lepiä ja sit koklaa KE altaalle. Aattelin ensin huomenna, mut ei kyllä kykene.

Herrat vei (TV)

Sorry, nyt vasta ehti tänne, kun ukot on vienyt ympäri maata koko päivän. Exät nääs. Täällä valmistuu artikkeli heistä... ;) Ohessa otsikoita. Kerron sitten, mihin lehteen tuo päätyy...

Kutkuttava ensirakkaus - nuntsareita, räppiä ja hammasrautoja

Minä 13, mies 14

Suhteen kesto: 1 vuosi

Viinaa, röökiä, tatskoja ja HC:tä

Minä 16, mies 18

Suhteen kesto: 1,5 vuotta

Sex and the Tampere City

Carrie, 20, Mr Big 25

Uusintajaksossa: 22 ja 27

Suhteen kesto: Epäselvä, riippuu laskentatavasta

Kiintymys, kunnioitus ja hockey-pakarat

Minä 22, mies 23

Suhteen kesto: Neljä vuotta

Ps. Juu, juu, paskana niska ja hermosto, Ihan normia siis kuuluu...

Just näin (Tahdonvoimaa)

Tämä tyttö luovuttaa. Joka paikkaa pistelee. Ihan joka paikkaa. Tosta noin. Olo on muutenkin aivan karsea. Hirveä hiki. Sattuu silmiin. Ei kuule mitään. Kädet höntit. Jalat höntit. Ei tästä tule mitään. Hermosto paskana. Niska paskana. Kaikki paskana. Ihan turhaan elättelen toivoa, kun lopputulos on aina sama - kuilussa.

Voisko joku tulla lopettamaan mut? Se ois niin paljon helpompaa, kun lähteä sinne jäiselle suvannolle.

Kotikokki (Tahdonvoimaa)

Onneksi on toi kotiapulainen, niin saa safkaa. Poika kokkas just riisit valmiiksi. Ei tällä niskalla paljon kokkailla, niin se on hyvä, että löytyy tuo herra Puuhakas. Aikamoinen kaveri.

Lähtökuopissa (Tahdonvoimaa)

Uskottava on. Ei tästä tule normaalia kalua koskaan. Ollaan näet taas lähtökuopissa, eli marraskuussa. Pää kaularangassa. Ei jaksa seisoa minuuttiakaan. Eikä liiemmin istua. Toki on hienoa, että niska kesti näin paljon enemmän mutta myönnettävä kuitenkin, ettei se koskaan normaalielämää tule kestämään. Ens viikolla täytyy raportoida fyssarille ja kysyä, että makaanko 1.4 asti vai vedetäänkö jossain vaiheessa nuppia. Hän saa valita, mulle on ihan sama. Tässähän nämä näet menee samaa rataa, kuin ennenkin.

Altaalle meen maanantaina joka tapauksessa. Jospa tosiaan kävis niin hyvä säkä, että liukastuis ja kuolis. Kummallinen juttu, kuinka ihminen voi menettää muutaman hassun pienen pienen ligamentin venähdyksen ja lihasrevähdyksen vuoksi kaiken. Mutta kun ei vaan jaksa kantaa päätä, niin ei jaksa. Ei ne koukistajatkaan mitkään ihmelihakset ole. Ei ne voi nivelsiteiden, jänteiden, rustojen ja muiden tukikudosten tehtäviä hoitaa, vaikka paljoon pystyvätkin.

Jaahas, mitäs sitä sitten tekis? Nyt ois taas aikaa, kun joutuu vaan makaan. Jos ois masokistin vikaa, vois ottaa puukon, alkaa viilteleen itteään. Vähän vaihtelua tähän niskavammaan. Tai josko murtais varpaansa pistämällä sen oven väliin. Ois jotain muuta, mihin keskittyä. Vai pitäisköhän ajaa hiukset kokonaan pois? Hmm. Sellainen siilari, mikä Demi Moorella oli siinä yhdessä leffassa. Hitto, nyt kävi kutkuttaan. Koska sehän ehtis meneen kertaan kasvaa takaisin ennen kuin olen kunnossa. Ja jos en parane, niin haudassa kukaan ei arvostele mun hiuksia. Hmm. Lady in Pink näkee sit maanantaina, mihin päädyin, kun tulee kyläileen. Tosin sen hermosto kilahtaa täysin, jos leikkaan siilin. No, ei voi mitään. Ei kukaan kysynyt multakaan, haluunko kaatua ja joutua helvettiin. Sorry LIP. ;)

Helkama - ja vain vaihteet eteenpäin puuttuu (T ahdonvoimaa)

Takkipakki toimii sitäkin paremmin.

Enpäs tiedä, mitä näet kävi. Luultavasti nuppi niin syvällä rangassa, että hermosto kuoli. Samantien sippas sitten marraskuun (!) tasolle. Ei tietoakaan nousukaudesta.

Taas rangaistiin siitä, että pari viikkoa meni hyvin. Nyt sitten vetäs kaikki kalvot vettyneiksi, ettei ookkaan ollut vähään aikaan. Ja samalla kävelystä tuli semmosta pehmeetä. Niin sitähän se on aina, kun nuppi on rangassa. Onneksi lääkkeet löysää kalvot muttei se ole sama asia, kuin luonnollinen löysäys. Oon muutenkin tosin jättämässä lääkkeet pois. Hätätapauksissa otan, mutta nyt kun oon saanut hilattua annoksen 1 tabuun, alan laskea sitä hiljalleen lisää. Kokeilen, miten vaikuttaa ettei syö niitä ollenkaan. Kun toi hermosto separoi vaan tilapäisesti, niin turhaan syön niitä.

Jeps. Taas lähti toivo. On tämä vitun kuluttavaa. Just pääsin elämän makuun, pikkusen duunia, vähän parempi olo, hyvä mieli ja hehkutin ft:lle, että jesh, jesh. Mutta niinhän mä kirjoitin, koskaan ei tiedä, mihin suuntaan olo menee. Tällä kertaa vedettiin matto jalkojen alta. Näin ei voi, eikä onneksi tarvitsekaan, elää.
Olkaa iloisia, jos olette terveitä.

Ps. Siirsin vakuutukset Tapiolaan.

Pps. Jätin iltamobbaukset tekemättä ekan kerran vuoteen. Kerta ei tästä hommasta tuu muutenkaan mitään, niin kokeillaanpa nyt sitte hiukka pienemmillä harjoitusmäärilläkin. Hävitähän ei voi enempää, mitä olen jo hävinnyt. That's the best part of the story.

Sattumia (Tahdonvoimaa)

Eilen pisti yksi kuvaajakundi nastan valokuvaportfolion nähtäväksi. No, kuinkas sattuikaan, hän kuvaa ensisijaisesti asiakas- ja aikakausilehtiin henkilö- ja repparikuvaa. Juuri sellaista, mitä hyvä ystävänikin kuvasi, ennen kuin vaihtoi alaa. ;) Minä jäin siis työparittomaksi.

No, soitin kundille ja kyselin hiukkasen (tunnin) taustoja, kartoitin asennetta, suhteita lehtiin, suhtautumista työhön yms. Kävi ilmi, että olemme jopa tavanneetkin joskus jossain ja tunnemme puoli Helsinkiä samaa porukkaa.

Jos juttu menee läpi Kauneus ja Terveys -lehteen, niin onpahan nyt sitten kuvaajakin. Vielä pitäisi löytyy siisti CST-vastaanotto Hesasta, sekä tyyppi + potilas kuvattavaksi. Vinkkejä voi antaa kommentteina tai tahdonvoimaa.gmail.com -osoitteeseen.

Haluan kuvituskuvien lisäksi näet yhden hoitokuvan, joka kuvataan tosin niin, että potilasta tai hoitajaa (tai tarvittaessa kumpaakaan) ei voi tunnistaa. Ehkäpä otan yhteyttä siihen niskavammafoorumin yhteydessä mainittuun Kampin osteopaattiin. Kukas siellä nyt oli käynytkään... Palkkioksi saa tietenkin mainoksen putiikistaan + lehdet.

Tietenkin ois kova sana, jos itte pääsis järkkäilemään kuvauksia yms. mutta ei toivoa. Pää on niin kaularangassa, että jäi taas allas väliin, kun ei uskalla ajaa. No, uskon, että jumppa himassa korvaa altaan aika tehokkaasti.

Täytyis nyt malttaa pari päivää ottaa iisisti, kun se kolme viikkoa tuli oltua niin paljon ylhäällä ja rasitettua rankaparkaa, mutta kun ei jaksa. Sitä on ollut ihan riittävästi vaakatasossa, niin nyt vaan koittaa olla jalkeilla hiljalleen enemmän ja enemmän.

Tänään tiskasin astiat, kun aattelin testata C7:n tilanteen. Kyllä se enemmän kestää, mut kokonaisuudessaan ranka on heikko. Saas nähdä, riittääkö tuki ikinä kahdesti paskoutuneen niskan normaalikuntoon saamiseen. Innolla odotan... Sitähän ei näe, kun ajan kanssa. Vitusta on mun tilanne.

Pitäkää terveysruokavalionne (Tahdonvoimaa)

En huomannut eroa kahdessa päivässä, joten voin siis palata takaisin tähän terveelliseen. Nam. Taidanpa keittää kaffet. Vittuuks väliä tässä konkurssissa, jossa nyt vähän vatsaa nipistää joskus? Niinpä.

KAFFILLE!

Let me tell you a tip (TV)

Jos olet paskonut niskasi (ei niskaasi), niin älä pidä painavia takkeja, ennen kuin rangassa on poweria. Vaikka kuinka haluisit näyttää hyvältä, tyylikkäältä ja naiselliselta, unohda kelsi ja villakangas. Etenkin pitkät versiot. Mietin kovasti, mistä mulle tuli hoidon jälkeen niin helvetin huono olo. Ja nyt sen keksin: vitun villakangastakki, joka kostui vielä matkalla ja painoi niin saatanasti.

Eli seurauksena siitä, että menin hoitoon villakangastakissani (joka ulottuu polveen), pää tippui jo paluumatkalla kaularankaan ja vajoan siis 1.4. asti. Mutta vittuuks välii, kun olo ollut tällainen jo 12 kuukautta? Samaa paskaa se kaikki on, vaikka välillä tulee ulos ripulina ja välillä kokkareina. :)