keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Lyödäänkö vetoa (TV)

Että pystyn vielä tähän? Paljonko pistätte peliin? :) Panoksia kommentteina. Itse lupaan tarjota jokaiselle tämän blogin vakiolukijalle tunnin luennon kalvoista, mikäli EN pysty tuota tekemään viimeistään 2011.

Suoritusta voi tulla ihailemaan heinäkuun 27. päivä 2011 klo 15.00 Rosendahlin biitsille Tampereelle. Jos pystyn tuohon jo aikaisemmin, ilmoitan uudet tiedot blogissa.

http://taistelijat.blogspot.com/2009/04/uusi-harjoitteeni-tv.html

XCO (TV)

Loistava vehje, mutta mulle aikas painava. ;) No, ehkä syksyllä voi alkaa tehdä habatreeniä! Tuli hieno laukku ja opasvideo mukana. Opasvideon sisältö tosin ei mulle sovi: Walking and running with XCO. ;)

Mama, I love you (TV)

Lauloi Spice Girls muinoin. Eikä suotta! Tajusin, etten ole syönyt tänään mitään, ja jääkaappissa oli vain valo. Eikä edes Ville...

Mutta onneksi äitin tuomat vihannekset oli elossa. Tilkka punaviinietikkaa, oliiviöljyä ja pippurisulatejuustoa kruunasi täydellisen terveysruoka-annokseni! Nami!!

Nyt on Fedjakin tyytyväinen, kun ei mussutella pullaa. ;)

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Väsähti (TV)

Tähän loppui TV:n nousukausi. Ilmeisesti seuraava episodi oli liikaa: Kävin suihkussa, nostelin käsiä, koska kuivasin hiukset. Mutta pakkohan se on ihmisen suihkussa käydä, vaikka hiustenpesuväliä oonkin pidentänyt ihan kohtuuttomaksi. ;)

Noh, hupskeikkaa - C7- väsähti. Samantien tilttas kalvot alas sacrumiin + poikittaiskalvon korvista + hampaat + kaulan.

Miksei tämä paska ranka jaksa?! Miksei, miksei, miksei?!

Ei muuta kuin totaalista lepoa pari päivää. Katotaan, onko tämä vielä elvytettävissä.

Oi, tulkaa takas
IHANAT PEHMEÄT JOUSTAVAT KALVOT!!

Nyt vaikuttaa hyvältä (TV)

Eli siltä, että keho ei rankaisisi ulkona istumisesta, vaikka menikin puoleen tuntiin ja vielä lisäksi kävelyt 200 m. Mut kun varovasti lenkkareissa hiippailee, se ehkä kestää. No, huomenna näkee.

Vittu, en menny altaalle tänäänkään. Mutta olin ulkona ja jumppasin kotona. Eikös ole ihan yhtä tehokasta? Onhan, onhan, onhan?

Pallotreenit ulkona (TV)

Ajattelin hieman vaikeuttaa core -treeniä. Niinpä lähdin ulos harjoittelemaan kasvot vasten kirkasta aurinkoa.

Pullan voimalla jaksoin koko puolituntisen. Kyllä naapurit katteli taas ikkunoistaan, kun taiteilin pallollani keskellä sisäpihaa. Täytyy alkaa kerätä rahaa kohta. ;)

Seuraukset:
- Iho täynnä pientä näppyä koko rangan matkalta.
- Leuat jumissa
- Pisamat kasvoissa

Uusi harjoitteeni (TV)

Totesin, etten jaksa noita kaulan koukistajia enää ja hankin vähän uutta välineistöä. DD:n OMT-guru oli neuvonut hänelle ton syvien selkä- ja vatsalihasten voimistusharjoituksen pallolla, ja on varmaan ok, että laitoin DD ton sun kuvan tänne?

No, itsekin tänään tasapainoilin samanlaisella pallolla 25 minuuttia. Ei pystynyt vaan ottaan kuvia, kun tasapaino ois häiriintynyt. Suosittelen, oli tosi kivaa ja tehokasta. Sit kun lopetin pallotreenit, aloin punnertamaan 10 kilon levy selässä. Tuntui tosi kevyeltä. Täytyy kohta tehdä pari uutta sarjaa.


Ps. So fucking bullshit.

Muistaako joku? (TV)

Kun oon valittanut aiemmin, että mulla ei käänny pää, niin mihin suuntaan? Oikeelle, vai vasemmalle? Kun oikeella on häiriö, niin vissiin vasuriin? Vittu, kun se kääntyy nyt molempiin ja oon hukassa. ;)

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Craniosacraaliterapia aktivoi kehon itseparantavat voimat (TV)

Julkaisenpa taas tämän ostajaa odotellessa.
Tekstin kokonainen tai osittainen kopioiminen kielletty, myös jälkipainos kielletty.


Craniosacraaliterapia — kehon kalvorakenteiden manipulointi

- CST:n moderni historia alkaa 1800-luvun lopulta, jolloin amerikkalainen upseeri-lääkäri Andrew Taylor Still (1828–1917) perusti klassisen osteopatian. Osteopaatti William Sutherland (1873–1954) oli Stillin oppilas ja jalosti siitä craniaalisen osteopatian 1930-luvulla.
- Sutherland loi lukuisia tekniikoita, joilla pystyi käsittelemään kallon luita sekä kallon luiden välisiä niveliä. Lisäksi hän oli havainnut ja kirjannut muistiin näiden manipulaatioiden lääketieteellisiä vaikutuksia.
- John E. Upledger on yhdysvaltalainen vaihtoehtoisiin hoitoihin erikoistunut luonnontieteen tohtori, osteopaatti, Michiganin yliopiston biomekaniikan professori sekä Floridan Palm Beach Gardenissa sijaitsevan Upledger-instituutin perustaja. Hänen ansiostaan CST muotoutui yksinkertaistetuksi ja standardoiduksi hoitomenetelmäksi 1970-luvulla.
- Upledger tutustui craniosacraalirytmiin leikkauksessa, jossa hänen tehtävänään avustajana oli pitää selkäydintä ympäröivä dura mater -kalvo paikoillaan sillä aikaa, kun kirurgi poisti siitä kalkkikertymää.
- Tehtävä osoittautui vaikeaksi, koska kalvo liikkui rytmisesti noin 6-12 sykliä minuutissa. Ei Upledger eikä kirurgi ollut aikaisemmin törmännyt tähän ilmiöön.
– Nuori Upledger innostui aiheesta, osallistui craniaalisen osteopatian koulutukseen ja syventyi tutkimaan tieteellisesti craniosacraalijärjestelmää
– Hän päätyi seuraavaan lopputulokseen: Kehon kalvorakenteet (fascia) eivätkä luut, niin kuin craniaalisessa osteopatissa uskottiin, ovat ensisijainen ongelman aiheuttaja kehon häiriötiloissa (leesioissa).
– Nykyisen CST-hoidon ydin on näiden kalvo- eli fasciarakenteiden erittäin kevyt manipulaatio.



Craniosacraaliterapia aktivoi kehon itseparantavat voimat

Istun jännittyneenä craniosacraaliterapiaa (CST) antavan fysioterapeutin odotushuoneessa. Tuijotan kuntoutuslähetettäni tavaten yhä uudelleen lausetta: ”Suositellaan autonomisen ja kipuhermoston rauhoittamista sekä yläniskan nivelmekaniikkahäiriön korjausta”. Jälkimmäisen ymmärrän, mutta miten joku pystyisi vaikuttamaan hermostooni?

Kuulostaa henkimaailman hommalta. Mielikuvitukseni alkaa laukata. Näen silmissäni keväisen vihreäksi maalatun hoitohuoneen, jonka seinällä on suuria tauluja ihmisen hermojärjestelmästä. Hämärässä tuoksuu mieto suitsuke, ja salaperäiseltä ennustajaeukolta näyttävä hieman pöllähtänyt terapeutti sivelee niskaani rentoutusmusiikin tahdissa.


Tavoitteena kehon ja mielen rauha


Kun tunnin kuluttua astelen raukeana ulos hoitohuoneesta, ennakkoluuloni ovat poissa ja oloni mainio. Terapia oli kaikkea muuta kuin huru-ukkojen hommaa, ja hoitaja osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Onhan hän toiminut vuosikymmeniä fysioterapeuttina, joista lähes 10 vuotta antanut myös CST-terapiaa. Kemiamme pelasivat yhteen alusta asti. Potilaan ja terapeutin välinen luottamus sekä rento ilmapiiri ovatkin tärkeitä hoidon onnistumiseksi, koska CST aktivoi kehon kautta myös mielen traumoja, ja aloin itsekin avautua terapeutille patoutumistani. CST ei kuitenkaan ole psyykkistä terapiaa, vaikka kehon koskettaminen saa monet purkamaan myös sydäntään.

Mieleeni palautuivat myös kesken session lapsuudessa sattuneet tapaturmat, joissa kaikissa olin loukannut niskani. Muistin, kuinka lensin alle kouluikäisenä pyörän satulasta päälleni, putosin takaraivolleni keinusta sekä yläasteikäisenä retkautin niskani keikahtaessani kuistin kaiteelta. Ei ihme, että nytkin olin hakeutunut hoitoon niskavamman takia. Tällä kertaa syynä oli liukastuminen jäisellä parkkipaikalla.

Ensimmäisellä kerralla hoito kohdistettiin päähäni. Tunnustellen kevyin vain 5 gramman painoisin kosketuksin kalloani terapeutti muodosti kokonaiskäsityksen kehoni tilasta. Kosketus oli todella hellä, jotain hermoratahieronnan, kevyen sivelyn ja hyvin miedon manipuloinnin väliltä. Toisin kuin perinteinen fysioterapia ja hierontasessiot CST ei sattunut. Käsittely suoritettiin myös erittäin rauhallisesti. Näistä syistä CST on ihanteellinen kuntoutusmuoto akuuteissa pehmytkudosvammoissa, joita runnominen ja kovaotteinen hieronta pahentavat.


Keho kertoo

Hoitajan mukaan oikea puoli vartalostani oli huonommassa kunnossa kuin vasen. Olinhan kaatunut pää oikealle kääntyneenä, joten vammat luonnollisesti olivat pahemmat sillä puolella. Koskettaessaan kalloani terapeutti kysyi yhtäkkiä, olenko mahdollisesti pudonnut häntäluulleni kovalle alustalle. Kyllä vain. Melkein välittömästi ensimmäisen kaatumisen jälkeen, joka päättyi olkapään, polven ja lonkan varaan, oli seurannut ilmalento peffalleni laivan tanssilattialla. Mietin, miten hän tuonkin saattoi tuntea koskettamalla vain päätäni.

Vartaloni värähteli holtittomasti koko hoidon ajan, ja tunsin jäsenteni liikkuvan, vaikkeivät ne kuulemma oikeasti tehneet niin. Terapeutin mukaan tällainen tahdosta riippumaton hermovärinä, kuten myös hoidon aikana vaihdelleet hiki- ja vilukohtaukset, kertoivat siitä, että autonominen hermostoni käy ylikierroksilla.

Craniosacraaliterapeutin mukaan sessiomme oli todella onnistunut, koska mieleni ja kehoni alkoivat välittömästi purkaa niihin patoutuneita traumoja. Etenkin niskani ja hermostoni olivat kuulemma niin kamalassa kunnossa, ettei mitään pikaparanemista kannattaisi odottaa.

Satojen hoitojen nainen

Kokeiltuani retkahdusvammaan ja sen aiheuttamiin hermo-oireisiin, kuten huimaukseen ja autonomisen hermoston toimintahäiriöihin, klassista fysioterapiaa, hierontaa, OMT-terapiaa, kiinalaista lääketiedettä, homeopatiaa, vyöhyketerapiaa, kinesiologista hoitoa sekä lukuisia muita hoitomuotoja, minulle oli ihan sama, meneekö paranemiseeni vuosi vai neljä. Kunhan vihdoin saisin apua!

Tasan 13 kuukautta, 24 CST-kertaa, 1 600 euroa sekä lukuisia omia harjoituskertoja myöhemmin hermosäryt ovat poissa ja huimauskin on vähentynyt. Enää tarvitaan aktiivista niskan hallintaharjoittelua. Myös lämmönsäätely-, hormoni- ja ruuansulatusjärjestelmäni ovat alkaneet toimia normaalisti. Henkisestikin on huomattavasti kevyempi olla. Voin sanoa olevani uusi ihminen!

CST vaikuttaa aivo-selkäydinnesteen kiertoon

Jokaisella elävällä olennolla, jolla on keskushermosto eli aivot ja selkäydin, on myös craniosacraalisysteemi. Se on puoliksi suljettu hydraulinen järjestelmä, joka tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä (cerebrospinal fluid, CSF). Terveellä aikuisella neste uusiutuu noin viisi kertaa vuorokaudessa.

Aivoselkäydinneste syntyy aivoissa, mistä se virtaa selkäytimen ympärillä dura mater- eli kovakalvon sisällä alas ristiluuhun ja sieltä takaisin päähän. Kierto synnyttää rytmistä paineenvaihtelua, mikä saa dura-kalvon laajenemaan ja supistumaan noin 6-12 kertaa minuutissa. Tämän rytmin, craniosacraalipulssin, CST-hoitaja tuntee käsillään.

Keho taltioi siihen kohdistuvat traumat, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ja ne voivat häiritä kalvojen kautta aivoselkäydinnesteen kiertoa. Kierrossa voi olla ”tukkeumia” tai se voi olla epäsymmetrinen kehon eri puolten tai ylä- ja alaosien välillä. Se voi olla liian nopea tai hidas. Häiriöt nestekierrossa ilmenevät esimerkiksi kiputiloina ja lukuisina koululääketieteen keinoin selittämättöminä oireina. Kun keskushermostossa vallitsee häiriötila, myös kaikki siitä riippuvaiset systeemit, kuten esimerkiksi verenkierto, hormoni- ja lymfajärjestelmä sekä autonominen hermosto, eivät toimi optimaalisesti.

Hermo- ja kipuoireet kuriin "käsin kuuntelulla"

Craniosacraaliterapia (myös kraniosakraaliterapia tai kranio-sakraaliterapia) on meillä vielä harvinainen mutta muualla maailmassa erittäin suosittu vaihtoehtoinen hoitomenetelmä. Koska se on hellävarainen ja tehokas sekä osaavissa käsissä turvallinen tapa aktivoida kehon itseparantavat voimat, sen käyttö lisääntyy nopeasti. CST menetelmänä sekä sen hoito-otteet kuulostavat yksinkertaisilta mutta ovat kaikkea muuta. Terapeutin työ perustuu syvälliseen ihmiskehon anatomian eli hermo-, lihas-, nivel- ja kalvo- eli fasciajärjestelmien tuntemukseen.

Hoitotilannetta ohjaa terapeutin taito kuulla käsillään, mitä potilaan keholla on kerrottavanaan. Hän tunnustelee craniosacraalipulssia, joka voidaan havaita jo viiden viikon ikäisellä sikiöllä ja joka pysähtyy vasta noin 20 minuuttia kuoleman jälkeen. Rytmin olemassaolo on todistettu tieteellisesti. Terapeutti tuntee kierrossa ilmenevät esteet ja epätasapainon ja pyrkii poistamaan ne. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä poikittaisten sidekudoskalvojen että aivo- ja selkäydinkalvojen hellävaraista manipulointia.

Craniosacraaliterapeutti ei siis paranna mitään tai ketään, vaan hän aktivoi potilaan kehon siihen. Usein CST-hoidon rinnalle tarvitaan muitakin kuntoutusmuotoja, esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinongelmissa potilaan omaa harjoittelua. Vain näin voidaan saavuttaa pysyvä lopputulos.

Tuki- ja liikuntaelinongelmien lisäksi terapialla on hoidettu menestyksekkäästi muun muassa keskosia, koliikkilapsia, autismi- ja ADHD-potilaita, tinnitus- ja leukanivelongelmaisia, migreeniä potevia sekä erilaisista selittämättömistä hermo- ja kipuoireista kärsineitä. CST sopii kaikille vauvasta vaariin, mutta on joitain sairauksia, jotka estävät sen antamisen.

Miten löytää luotettava terapeutti?


Ulkomailla, ja hiljalleen myös Suomessa, CST:tä hyödyntävät yhä useammat fysioterapeutit ja osteopaatit sekä lääkärit ja sairaanhoitajat. Myös kipupotilaiden omaisille on opetettu perusotteet, joilla he ovat onnistuneet helpottamaan kroonisista säryistä kärsiviä. Vaikka maallikkokin siis voi oppia craniosacraaliterapiaa, itse en antaisi kenenkään anatomiaa tuntemattoman henkilön vaikuttaa keskushermostooni.

Upledger Institut Scandinavian on Pohjoismaiden merkittävimpiä koulutuksen antajia, ja se ylläpitää rekisteriä siellä pätevyytensä hankkineista terapeuteista myös Suomessa. Niin kuin kaikkien hoitomuotojen kanssa, kannattaa CST-terapeuttia etsiessä tutkia hoitajan taustat ja todellinen pätevyys tehtäväänsä. Viralliseen rekisteriin kuuluminen on vain yksi meriitti. Muiden kokemukset ovat hyvä tietolähde, samoin fysioterapiaklinikan tai -terapeutin web-sivut. Kannattaa ehdottomasti myös soittaa suoraan hoitajalle ja kysellä, minkä tyyppisiin vaivoihin hän on erikoistunut. Myös etukäteispiipahdus toimitiloissa kertoo paljon.

Lisäksi on hyvä muistaa, että netin keskustelupalstoilla kuka tahansa voi esiintyä kenenä tahansa. Tietyn terapeutin nimen esiintyminen positiiviseen sävyyn kymmenissä viestiketjuissa voi olla kenen tahansa kirjoittamaa ylistyspuhetta. Huolellisuutta peliin vaihtoehtohoitajaa valittaessa!

Lisätiedot ja lähteet:

Upledger-instituutti, USA:
http://www.upledger.com/

Upledger Institut Scandinavian
http://www.upledger.dk/suomi/upledger-institute-scandinavia.htm

John Upledgerin haastattelu CST:n käyttötarkoituksista
http://www.latitudes.org/articles/cranio_upledger_ld.html

USA:n Upledger-instituutin julkaisema opetusvideo Youtubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=m9U_G_ybp8I

Niskavammafoorumi: Vertaistuki- ja keskustelupalsta, jossa potilaskokemuksia CST:stä mm. whiplash- eli niskan retkahdusvamman hoidossa.
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=39

http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=39


Kaikki kuvat:
Copyright Upledger Institute Florida
Upledger.com

Pääsiäiskana kynitty (Tahdonvoimaa)

Pitänyt teurastaa Joutsen jo tuhat kertaa. Nyt tein sen. Saksilla auki vatsa, täytteitä ulos 3 desiä ja avot. On nääs paljon parempi nyt, kun on vähän osuempi. Housuihin tarttuneet höyhenet kävin ravistelemassa asiaan kuuluvasti rappukäytävään. ;) Lopputuloksena, litteämpi untuvatyyny, allerginen reaktio, selkäydinkalvot tiukalla hartioista sacrumiin.

Ja huomenna altaalle, josko auttais.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Ps. (TV)

Niin, häh?! Mitkä noi on, jossei lihakset?! Oliko jollain jotain valittamista vai? ;) Vielä kun joku keksis, kuinka kalvot saa pysyyn auki ja yläniskan siellä, missä kuuluu... No, ens kerralla saan vihdoin ne OIKEAT syvien lihasten harjoitukset. Siis, mikäli hermosto ei tilttaa taas totaalisesti.

Kaikenkin uhallakin (Tahdonvoimaa)

Menin ulos, kun oli niin nätti päivä. Tulkoot mustelmia vaikka perseenreikään. Nyt onkin sit hönö olo, kun C7 vetäsi korvat jumiin ja sitten yläniskankin lopulta. Ihan vitun sama. Täytyy kysyä lekurilta, pitäisikö C7:n suhteen ajatella leikkausta, kun se kerta on noin löysä. Mut sitten jos sieltä on jotain pienempää kalvoa rikki, sillehän ei voi tehdä mitään. Tai sit se todella on tuntohäiriö. Aika kurja sellainen, kun estää mua elämästä ihan täysin.

Naapuritkin ajattelee, että tuo muija on hullu. Näyttää kuolleelta, tulee aina ulos kahvikupin kanssa, alkaa pumpata neuraalikudosta ja venyttää persreikää kuvaten touhujaan samalla. Siinähän ihmettelee.

Kaverit tuli kylään (Tahdonvoimaa)

Jaahas, kai se on aika sit mennä johonkin kokeisiin. Tänään kun heräsin, koko vasen pohje oli täynnä pieniä mustelmia. Ja fyssari oli sitä mieltä, että jos niitä vielä ilmestyy kuin tyhjästä, täytyy alkaa tutkia, mistä ne johtuu. Ettei ole mitään veri- tai sidekudossairauksia. Se tästä nyt puuttuiskin. No, ei auta, kun soittaa lekurille heti tiistaina ja pyytää lähete. Aika härskin näköisiä. Perusverikokeet ja hyytymistekijäthän musta otettiin neurolla huhtikuussa 08 mutta ei niissä ollut mitään. Saas nähdä, mihin tässä vielä kuolee.

Musti testaa, toimiiko salasana (Musti)

Ilmeisesti, koska pääsin tänne.

Kalvoista kaveriin (Tahdonvoimaa)

Voikohan mun kroppa olla niin herkkä, että kun aattelen, että nyt meen ulos, niin se tilttaa ja vetäsee kalvot jumiin?! Koska sisällä ne toimii. Nytkin pienellä levolla se on lähes normaali. Ilmeisesti oon niin tottunut siihen ajattelutapaan, että kun meen ulos esim. altaalle/hoitoon, niin on kävelystä huono olo, ja sit kalvot reagoi siihen. Voisko olla niin herkkä?! Miksei? Reagoihan se välillä ihmisten kanssa jutteluunkin. Masentavaa. Sosiaaliset aktiviteetitkin on pahasta, sanoo psykologit mitä vaan! ;)

Huomenna yritän mennä ulos niin, että ajattelen jo sisällä, että nyt mulle EI tule huono olo. Kokeillaan, kuinka paljon mielellä voi auttaa kehoa (tai ruumishan tämä on).

Ja on hyväksyttävä, ettei hermosto vaan osaa vielä kävelyä/seisomista, eikä niska kestä niitä. No, kai sekin on puoli voittoa, että voi vähän istua ja ei ole koko ajan hönö olo. Ja pystyy kattoon päällä ylöspäin, tosin ei saa, kun putki venyy.

Jumankeuta, kun sais maksusitoumuksen johonkin kuntoutuskeskukseen, missä vois vaan 'pulahtaa' altaalle. :) No, kesäksi meen Lahden kuntoutuskeskukseen. Se on paras paikka Suomessa - lapsuuden koti.

Vai täytyiskö seota, että pääsis fysiatrian altaalle jumppaan, niinkuin whiplash-vammainen frendi teki. Hommautui psykiatrille vakavan masennuksen takia. Ilmoitti psykologille puhelimessa, että tappaa ittensä siltä istumalta, jolleivät ota osastolle. No, paikka aukes siitä kahden pvän päästä, ja kaveri oli siellä 3 kuukautta kuin herran kukkarossa. Vakuutusyhtiön piikkiin!

Miettikää sai menemään sen liikennevakutukseen, koska krooninen kipuoireyhtymä laukaisi masennuksen. Huh, huh! Mä en tajuu, miten se ton teki. Muutenkin samainen kaverihan voitti juttunsa 2 vuoden myöhäisdiagnoosilla vy:tävastaa ja sai jälkikäteen korvauksia kaiken kaikkiaan n. 30 000 vanhaa markkaa. Jaa miksi kikkaili ittensä psykiatriselle? No, kun ei saanut lähetettä/lupaa jumpata fysiatrisella, 'terve' kun oli. Myöhemmin tosin lupa heltis. Enkä yhtään ihmettele, kun diagnoosin saamisessakin meni 2 vuotta.