Just näin (Tahdonvoimaa)

Tämä tyttö luovuttaa. Joka paikkaa pistelee. Ihan joka paikkaa. Tosta noin. Olo on muutenkin aivan karsea. Hirveä hiki. Sattuu silmiin. Ei kuule mitään. Kädet höntit. Jalat höntit. Ei tästä tule mitään. Hermosto paskana. Niska paskana. Kaikki paskana. Ihan turhaan elättelen toivoa, kun lopputulos on aina sama - kuilussa.

Voisko joku tulla lopettamaan mut? Se ois niin paljon helpompaa, kun lähteä sinne jäiselle suvannolle.

Kotikokki (Tahdonvoimaa)

Onneksi on toi kotiapulainen, niin saa safkaa. Poika kokkas just riisit valmiiksi. Ei tällä niskalla paljon kokkailla, niin se on hyvä, että löytyy tuo herra Puuhakas. Aikamoinen kaveri.

Lähtökuopissa (Tahdonvoimaa)

Uskottava on. Ei tästä tule normaalia kalua koskaan. Ollaan näet taas lähtökuopissa, eli marraskuussa. Pää kaularangassa. Ei jaksa seisoa minuuttiakaan. Eikä liiemmin istua. Toki on hienoa, että niska kesti näin paljon enemmän mutta myönnettävä kuitenkin, ettei se koskaan normaalielämää tule kestämään. Ens viikolla täytyy raportoida fyssarille ja kysyä, että makaanko 1.4 asti vai vedetäänkö jossain vaiheessa nuppia. Hän saa valita, mulle on ihan sama. Tässähän nämä näet menee samaa rataa, kuin ennenkin.

Altaalle meen maanantaina joka tapauksessa. Jospa tosiaan kävis niin hyvä säkä, että liukastuis ja kuolis. Kummallinen juttu, kuinka ihminen voi menettää muutaman hassun pienen pienen ligamentin venähdyksen ja lihasrevähdyksen vuoksi kaiken. Mutta kun ei vaan jaksa kantaa päätä, niin ei jaksa. Ei ne koukistajatkaan mitkään ihmelihakset ole. Ei ne voi nivelsiteiden, jänteiden, rustojen ja muiden tukikudosten tehtäviä hoitaa, vaikka paljoon pystyvätkin.

Jaahas, mitäs sitä sitten tekis? Nyt ois taas aikaa, kun joutuu vaan makaan. Jos ois masokistin vikaa, vois ottaa puukon, alkaa viilteleen itteään. Vähän vaihtelua tähän niskavammaan. Tai josko murtais varpaansa pistämällä sen oven väliin. Ois jotain muuta, mihin keskittyä. Vai pitäisköhän ajaa hiukset kokonaan pois? Hmm. Sellainen siilari, mikä Demi Moorella oli siinä yhdessä leffassa. Hitto, nyt kävi kutkuttaan. Koska sehän ehtis meneen kertaan kasvaa takaisin ennen kuin olen kunnossa. Ja jos en parane, niin haudassa kukaan ei arvostele mun hiuksia. Hmm. Lady in Pink näkee sit maanantaina, mihin päädyin, kun tulee kyläileen. Tosin sen hermosto kilahtaa täysin, jos leikkaan siilin. No, ei voi mitään. Ei kukaan kysynyt multakaan, haluunko kaatua ja joutua helvettiin. Sorry LIP. ;)

Helkama - ja vain vaihteet eteenpäin puuttuu (T ahdonvoimaa)

Takkipakki toimii sitäkin paremmin.

Enpäs tiedä, mitä näet kävi. Luultavasti nuppi niin syvällä rangassa, että hermosto kuoli. Samantien sippas sitten marraskuun (!) tasolle. Ei tietoakaan nousukaudesta.

Taas rangaistiin siitä, että pari viikkoa meni hyvin. Nyt sitten vetäs kaikki kalvot vettyneiksi, ettei ookkaan ollut vähään aikaan. Ja samalla kävelystä tuli semmosta pehmeetä. Niin sitähän se on aina, kun nuppi on rangassa. Onneksi lääkkeet löysää kalvot muttei se ole sama asia, kuin luonnollinen löysäys. Oon muutenkin tosin jättämässä lääkkeet pois. Hätätapauksissa otan, mutta nyt kun oon saanut hilattua annoksen 1 tabuun, alan laskea sitä hiljalleen lisää. Kokeilen, miten vaikuttaa ettei syö niitä ollenkaan. Kun toi hermosto separoi vaan tilapäisesti, niin turhaan syön niitä.

Jeps. Taas lähti toivo. On tämä vitun kuluttavaa. Just pääsin elämän makuun, pikkusen duunia, vähän parempi olo, hyvä mieli ja hehkutin ft:lle, että jesh, jesh. Mutta niinhän mä kirjoitin, koskaan ei tiedä, mihin suuntaan olo menee. Tällä kertaa vedettiin matto jalkojen alta. Näin ei voi, eikä onneksi tarvitsekaan, elää.
Olkaa iloisia, jos olette terveitä.

Ps. Siirsin vakuutukset Tapiolaan.

Pps. Jätin iltamobbaukset tekemättä ekan kerran vuoteen. Kerta ei tästä hommasta tuu muutenkaan mitään, niin kokeillaanpa nyt sitte hiukka pienemmillä harjoitusmäärilläkin. Hävitähän ei voi enempää, mitä olen jo hävinnyt. That's the best part of the story.

Sattumia (Tahdonvoimaa)

Eilen pisti yksi kuvaajakundi nastan valokuvaportfolion nähtäväksi. No, kuinkas sattuikaan, hän kuvaa ensisijaisesti asiakas- ja aikakausilehtiin henkilö- ja repparikuvaa. Juuri sellaista, mitä hyvä ystävänikin kuvasi, ennen kuin vaihtoi alaa. ;) Minä jäin siis työparittomaksi.

No, soitin kundille ja kyselin hiukkasen (tunnin) taustoja, kartoitin asennetta, suhteita lehtiin, suhtautumista työhön yms. Kävi ilmi, että olemme jopa tavanneetkin joskus jossain ja tunnemme puoli Helsinkiä samaa porukkaa.

Jos juttu menee läpi Kauneus ja Terveys -lehteen, niin onpahan nyt sitten kuvaajakin. Vielä pitäisi löytyy siisti CST-vastaanotto Hesasta, sekä tyyppi + potilas kuvattavaksi. Vinkkejä voi antaa kommentteina tai tahdonvoimaa.gmail.com -osoitteeseen.

Haluan kuvituskuvien lisäksi näet yhden hoitokuvan, joka kuvataan tosin niin, että potilasta tai hoitajaa (tai tarvittaessa kumpaakaan) ei voi tunnistaa. Ehkäpä otan yhteyttä siihen niskavammafoorumin yhteydessä mainittuun Kampin osteopaattiin. Kukas siellä nyt oli käynytkään... Palkkioksi saa tietenkin mainoksen putiikistaan + lehdet.

Tietenkin ois kova sana, jos itte pääsis järkkäilemään kuvauksia yms. mutta ei toivoa. Pää on niin kaularangassa, että jäi taas allas väliin, kun ei uskalla ajaa. No, uskon, että jumppa himassa korvaa altaan aika tehokkaasti.

Täytyis nyt malttaa pari päivää ottaa iisisti, kun se kolme viikkoa tuli oltua niin paljon ylhäällä ja rasitettua rankaparkaa, mutta kun ei jaksa. Sitä on ollut ihan riittävästi vaakatasossa, niin nyt vaan koittaa olla jalkeilla hiljalleen enemmän ja enemmän.

Tänään tiskasin astiat, kun aattelin testata C7:n tilanteen. Kyllä se enemmän kestää, mut kokonaisuudessaan ranka on heikko. Saas nähdä, riittääkö tuki ikinä kahdesti paskoutuneen niskan normaalikuntoon saamiseen. Innolla odotan... Sitähän ei näe, kun ajan kanssa. Vitusta on mun tilanne.

Pitäkää terveysruokavalionne (Tahdonvoimaa)

En huomannut eroa kahdessa päivässä, joten voin siis palata takaisin tähän terveelliseen. Nam. Taidanpa keittää kaffet. Vittuuks väliä tässä konkurssissa, jossa nyt vähän vatsaa nipistää joskus? Niinpä.

KAFFILLE!

Let me tell you a tip (TV)

Jos olet paskonut niskasi (ei niskaasi), niin älä pidä painavia takkeja, ennen kuin rangassa on poweria. Vaikka kuinka haluisit näyttää hyvältä, tyylikkäältä ja naiselliselta, unohda kelsi ja villakangas. Etenkin pitkät versiot. Mietin kovasti, mistä mulle tuli hoidon jälkeen niin helvetin huono olo. Ja nyt sen keksin: vitun villakangastakki, joka kostui vielä matkalla ja painoi niin saatanasti.

Eli seurauksena siitä, että menin hoitoon villakangastakissani (joka ulottuu polveen), pää tippui jo paluumatkalla kaularankaan ja vajoan siis 1.4. asti. Mutta vittuuks välii, kun olo ollut tällainen jo 12 kuukautta? Samaa paskaa se kaikki on, vaikka välillä tulee ulos ripulina ja välillä kokkareina. :)

Elämän sykli (Tahdonvoimaa)

Makaan sängyssäni selälläni kännykkä kädessäni. Näin olen tehnyt suurimman osan elämästäni viimeisen vuoden aikana. Arska paistaa ulkona. Vain muutama milli lasia erottaa minut raikkaasta kevätilmasta. Turha toive.

Katolta putoavat lumet kolahtelevat metallisiin paloportaisiin. Drop, drop, drop. Lapsi huutaa seinän takana. Se, joka rääkyi pinnasängyssään vuosi sitten, kävelee nyt paremmin kuin minä. Tuo on uusi pakkaus. Sekin taitaa olla jätetty yksin, kun itku ei lopu millään?

Muutama kuukausi kesään. Ei mitään toivoa päästä terassille nauttimaan elämästä tai esittelemään biitsille kasvaneita kaulan koukistajiani ja vahvoja hartioitani. Herää kysymys, miksi vaivautua kuntouttamaan itseään, koska tälle kapistukselle, keholle, ei ole takuuta tarjolla. Tulossa toinen kesä kalpeana, riutuneena, vittuuntuneena.

Välillä toivon edelleen, että olisin vain kuollut kaatuessani. Mutta ei. Piti jäädä kitumaan. Kärsitään nyt sitten, kun siihen on alettu. Kävelen jääkaapille, otan esille yksinäisenä kaapissa kököttävän, viikko sitten pilaantuneen maksalaatikon ja vedän sen tyytyväisenä massuuni. Maistuu samanlaiselta paskalta kuin elämäni. Jostain syystä en kai ansaitse parempaa.

Kävelen takaisin koneelleni, avaan kirkon sivut ja täytän eroilmoituksen. Seuraavaksi otan esille kaapista kaikki korkokenkäni, ja kuvaan ne myyjäisiä varten. Niillä ei enää tee mitään. Sitten biksut päälle, joccer laukkuun ja jäiselle altaalle polkemaan. Allasoravanpyörän polkeminen on turhauttavaa, siksi en jaksamaan käydä siellä enää kolmesti viikossa.

Luojalle kiitos, vaikka minä hyytyisin, suvanto ei.

--

Ps. Kirkosta eroaminen on helppoa (tietoturva-aukoista moitituilla sivuilla), mutta mitä väliä? Osoite on eroakirkosta.fi. Kattokaas, kuin hienosti osasin tehdä IrfanViewllä printscreenistä kuvan ja vielä cropata sen. Oonkin tota yrittänyt 6 kuukautta mutta nyt sitten löysin ohjeet, niin onnistui. ;) Jooh, tällä hetkellä kirkolla ei ole mulle mitään annettavaa. Jos tilanne muuttuu, katsotaan sit uudelleen asiaa.

Voi kökköläärä (Tahdonvoimaa)

Onpas ollut omituinen päivä. Tavallaan parempi, tavallaan ei. Kun tuki puuttuu, niin tuntuu siltä, että hiihtelen meneen ihan holtittomasti. Ja näinhän se onkin. Istuminen on jees, mutta toi seisominen ja kävely on yhtä persettä.

Semmonen yleinen epävakaus kuvaa aika hyvin nykyistä oloa. Toistaiseksi pää on pysynyt selvänä, mutta on vahvat fiilarit siitä, että seuraava kaksviikoinen menee päin persettä verrattuna edelleen nousukauteen. Merkit on jo olemassa: edelleen nuppi kaularangassa ja C0 ei ihan mennyt sinne, minne piti. Johtuu siitä, että kiskottiin nuppia 'vaan' kerran, ei kahta, ja sen huomaa heti. ;) No, ei vielä maalata piruja seinälle. Huomenna tai perjantaina täytyy mennä altaalle, jos on parempi olo. Hope so.

Huh, sain vihdoin juttuni CST:stä tehtyä. Aika paljon vielä mulkkasin. Mä oon tämmönen hinkkari. Nyt lähtee vielä oikolukuun toimittajatädille, kun oon itse jo sokeutunut sille. ;) Nyt vaan lähettämään sitä lehtiin, joita ei kustanna Duodecim tai muutkaan puolilekurikokoontumat.

Vittuuks välii (TV)

Vaikka ois kuinka paska olo. Ei muuta kuin siivoomaan. Tää kämppä on semmonen läävä, ettei täällä pysty oleen ja tota tervettä osapuolta ei tunnu haittaavan ollenkaan. Keräsin kaikki

Välipäivä (Tahdonvoimaa)

Toivotaan, että tämä on tällainen välipäivä tässä matkalla virheasennosta oikeeseen. On nimittäin niin vammainen fiilis taas, ettei ookkaan vähään aikaan ollut. En enää huoju ja heilu, eli C0 on kohdillaan, mutta vajoan nätisti ja veti niin jumiin niskan ja C7:n eilinen hoito.

Keho pistää kaikin tavoin vastaan, kun sitä pakotetaan oikeeseen asentoon. Varmaan johtuu siitä, että kroppa ehti olla taas tutussa virheasennossa 5 päivää ennen fyssaria ja ny pitäis taas tottua tähän normaaliin.

Että sillä viisii. Paska 2 viikkoa tulossa. Voi heti sanoa. Tätäkö mun elämä tulee olemaan? Jatkuvasti hönö olo - jotenkin. Ihan sama mitä tekee, koskaan ei ole normaali, hyvä olo. On hienoa olla herkkis. On hienoa, että Ravinansuvanto on olemassa, eikä sitä esim. räjäytetty aikoinaan sisällissodassa.

Sacrumin elvytys (Tahdonvoimaa)

Kyllä nyt kelpaa sacrumin levätä, kun on pehmeempi petari. Ylihuomenna selviää, oliko mitään apua. Huomisesta ei voi sanoa mitään, kun se menee hoitohuuruissa.

Jossei petari auta, niin lisätään täkki väliin. Näin kuulemma tehdään, kunnes ollaan katossa. ;) Myös makuupussi lakanan alla pehmentää sopivasti, jossei nyt heti halua ostaa uutta sänkyä ja petaria. Mitäköhän kanssanukkujani diggaa näistä mun virityksistä?

Noh, mitäpä en sacrumini eteen tekisi? ;)

Tommonen suvanto tänään (Tahdonvoimaa)

Hoitoa ja itsehoitoa (TV)

Nyt on pönttö sekas. Tehtiin tunti ja 15 min käsittely, kun seuraava tulija oli myöhässä. Ja ft opetti vähän itsehoitoakin. Nyt osaan vapauttaa kallonpohjan viemärin. ;) Käsiteltiin koko kroppa, C0-2 eniten, lantio, hartsut. Oli tosiaan nolla hiukkasen kiskonut jumiin muttei niin pahasti kun ennen.

Villejä veikkauksia, paljon C0 oli oikeelle liukunut, että aiheutti taas kaikki oireet? Ihanaa olla herkkä. ;)

DD ei saa arvata.

Oon torkkunu ja puhunut puhelimessa tän päivän. Ihan pihalla. Nukuttaa kivasti - edelleen. Mutta kuulemma hyvä, että lepää, niin hoidon teho ei valu hukkaan.

Kuulin taas mielenkiintoista juttuja yhdestä niskapotilaasta, jolla oli revennyt juuri tämä C2:sen kiinnikekalvo (membrana tectoria), joka estää siis densia painumasta ytimeen. Tyyppi kuntoutettiin ja on kuulemma nytkin hiihtelemässä pitkin Pyynikin harjuja. Eli aikamoista tulosta saa oikealla hoidoilla, hoitajilla ja harjoitteilla.

Hirveet saarnat meitsille tuli, kun en ole käynyt 3 x viikossa altaalla, joten to tai/ja pe meen. Ja seuraavan ajan sain aprillipäiväksi, 1.4., eli voin todellakin mennä aulaan mun Playboy-buutsit jalassa hengaamaan ja tsekata ft:n reaktion. ;)

Hyvät yöt!

Herrat ja vammaiset kulkee taksilla (Tahdonvoimaa)

Tahdonvoimaa nöyrtyy (ja köyhtyy) ja menee huomenna taksilla hoitoon. En piru vie ota sitä riskiä, että tusautan auton kulman epähuomiossa parkkihallin tolppaan ja tulee taas 4 kuukautta takapakkia.

Tosin eihän sitä koskaan tiedä, mitä taksille voi sattua, vaikka pidänkin ennen lähtöä hirveän palopuheen ennakoivasta ja rauhallisesta ajotyylistä sekä kielletyistä äkkikiihdytyksistä ja -jarrutuksista. Ja varmuuden vuoksi otan aina autossa kaulahuivin pois, että tuki näkyy. ;) Nyt onkin räheä silkkinauhoin ja pinssein tuunattu versio.

Olkootkin rahan tuhlausta maksaa oman auton lainaa ja kulkea taksilla hoitoon. Ihan sama. Nyt ei oteta riskejä, eikä myöskään tappioita automyynnin suhteen. Sen verran TV:kin on oppinut riskienhallintaa ja taloustietoa kauppiksessa. ;)

Jaahas, nyt pitäis nukkua, mutta kun ei nukuta. Jännittää jo nyt, miten saadaan C0 paikoilleen. Kun aina se ei vaan mene. Mutta JOS se saataisiin paikoilleen, luulen, että seuraavalle jaksolle mahtuisi eka päivä, jolloin voisin olla melko 'terve'. Tai sit tulee hirveä laskukausi... Eihän noista tiedä! :)

Hyvät yöt!