Oloja ja oloja

Tuntuu.että tää kroppa menee vaan hassummaksi päivä päivältä. Toisaalta on parempi olo, toisaalta oudompi, koska olo on niin lähellä tavallista. Ei paljon puuttuis että oisin ihan hyvä olla muttei kuitenkaan. Todella erikoista.

Oireisto on keskittynyt tuonne ojentajien päihin, aivan päälaelle. Oisko ne sit splenius capitikset, en muista. Jotkut jotka nousee tonne aivan päälaelle ja aiheuttavat hassuja tuntemuksia nimenomaan päähän ja päälaelle. Ja lisäksi sit jakkiin joutuu suuri takaraivohermo, joka menee juuri tuolla about korvan korvaudella ja hiukka ylempänäkin. Nuo suuret pinnalliset niskaa tukevat ojentajalihakset vaurioituu kuulemma lähes poikkeuksetta whiplash-tyyppisessä vammassa, samoin kuin nuo kaulan koukistajat tuolla kaulan alla. Ehkäpä tää tästä taas iloksi muuttuu, kun muutama päivä hoidsta ln mennyt.

Oon taas tänään pitänyt puhelinta kädessä ihan liian kauan, joten nyt heipat kaikille. Siinä vaiheessa kun korvat alkaa huutaa ja kosvot puutua, on oltu liikaa koneella tai puhelimella. Vaihdetaan sit nyt telkkaan, jos enää edes kuulen mitään kitinän alta.

Sieltä alkaa kohta Dr. Phil. ;) ;)