Tavoitteista ja niiden takaa

- Viihtyisitkö yliopistossa keskimäärin viisi vuotta, josset tietäisi miksi kulutat ahteriasi ja kasvatat silmäpusseja?
- Jaksaisitko vuodesta toiseen urheilla tai syödä terveellisesti, josset yhtään ymmärtäisi, miten hyödyt siitä?
- Lähtisitkö vaellusretkelle, jonka pituudesta, sisällöstä, ohjaajasta tai määränpäästä ei ole minkäänlaista käryä?
- Jaksaisitko kuntouttaa itseäsi leikkauksen tai muun vamman jäljiltä, mikäli et tietäisi sateenkaaren päässä odottavaa palkintoa?
- Työskentelisitkö hymyssä suin motivoituneena, mikäli työlläsi ei olisi selkeää tarkoitusta etkä tietäisi, mihin panostasi tarvitaan?


Tuoreen tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista eivät tiedä työnsä tavoitetta ja/tai yrityksellä ei ole esittää selkeästi omaksuttavaa strategiaa, miksi töihin tullaan ja miksi siellä hengataan. Joku voi ajatella, että palkan takiahan hommia painetaan, mutta todistetusti työskentelyä innoittaa aivan muut seikat. Ja vaikka joku tekisi työtä puhtaasti ansiotulonsa vuoksi, on sekin varmasti palkitsevampaa ja hauskempaa, kun omalle työlle on annettu joku selkä tarkoitus, tavoite ja päämäärä. Northin teetättämän tutkimuksen mukaan noin puolikas työssäkäyvistä vaan polkee työelämän rattaassa ilman, että tietävät syvällisemmin tarkoitusta sille. He eivät pysty nimeämään yhteyttä työnantajan strategian ja oman käytännön työnsä välille. Tässä oli nyt peiliin katsomisen paikka yrityksissä.
- Miksi työn tavoitteita ei ole määritelty?
- Vai onko ne määritelty, mutta ainoastaan johdon päässä?
- Tai ehkä periaatteet on luotu ja dokumentoitukinkin muttei viestitty työntekijöille?
- Mikä muu syy voisi johtaa moisiin tutkimustuloksiin? Löytyykö edelleen niitäkin firmoja, joissa itsepintaisesti uskotaan, ettei työn tavoitteilla ole mitään merkitystä työssä viihtymiseen tai tehokkuuteen?

TAVOITTEISTA VÄLITTÄMISEEN

Vähntään yhtä tärkeää kuin työn tavoitteiden luominen ja välittäminen, on kiinnostuksen osoittaminen työntekijän suoriutumista kohtaan koko työsuhteen ajan. Harva työntekijä jaksaa ikuisesti motivoitua pelkästä päämäärästä tai tavoitteesta saatika palkasta. Itse pyrin näkemään työnteon jatkumona, johon kuuluuvat myös yhteydet ennen varsinaista työssä aloittamista ja tietyt toimet työsuhteen päättymisen/päättämisen jälkeen. Ihmisiä ei kohdella huonosti, vaikkeivät he työhön sopisikaan. Toisaalta ihmisiä ei myöskään pidä unohtaa sen jälkeen, kun heidät on rekrytoitu ja työhönsä perehdytetty. Myös työsuhteen päättämiset voi hoitaa niin, ettei tarvitse räjäytellä siltoja takana.

Mielestäni työntekijää voidaan pitää tietyntyyppisenä "asiakkaana", jonka luottamus, kunnioitus ja panos on ansaittava ja onnistuttava pitämään. Aivan samalla tavalla kuin se maitoa ostava kuluttaja voi valita, mihin firmaan hän rahansa ja aikansa laittaa, toimii myös työntekijä: Tässä taloustilanteessa pätevien ja sitoutuneiden työntekijöiden osaamisesta on suoranainen pula, ja tilanne ei helpota ihan heti. Kultakimpaleesta pidetään kiinni, ja työn tavoitteiden määrittely ja viestiminen sekä aito välittäminen arjessa ovat kaikkien etu.

Jokainen meistä kaipaa huolenpitoa ja huomiota - myös työelämässä. Välittäminen on varsin simppeli osoittaa olemalla kiinnostunut työnhakijoista/tekijöistä/työnsä jo tehneistä. Suurten linjojen kunnossa pidon lisäksi välittäminen on pieniä tekoja pitkin päivää: Sanavalintoja, äänenpainoja, kysymyksiä, rohkaisua, tsemppihengen luomista, ristiriitojen ja epäkohtien ratkaisemista, kiukuttelun, vihan tai kyynisyyden kierteen katkaisemista, innostamista, kykyä kuunnella, vaikutusmahdollisuuksien luomista tai hauskanpitoa ja hassuttelua. Välittämistä on kuunnella toisen huolet ja murheet, eikä itsekkäästi ajatella niiden vievän vain omaa aikaan. Toisaalta välittämistä on myös kertoa, milloin ei pysty enää auttamaan ja rohkaista löytämään ratkaisut muulla tavalla tai muualta. 

Välittämistä on olla kohtelias, ystävällinen , rakentava  ja kunnioittaa toista. Vaikka asioista ja suhtautumistavoista voidaan vääntää hamaan tappiin asti ja suurella tunteella, se ei sulje pois samanaikaista kunnioittamista. Vähintä, mitä työnantaja voi tehdä välittääkseen, on päättää raapustaa juuri nyt ja tällä hetkellä ne firman strategiat ja työn tavoitteet jollekin lappuselle ja miettiä fiksut keinot asioiden viestimiseen työntekijäkunnan kanssa vuorovaikutuksellisesti. Tuosta on hyvä aloittaa.

Minä osoitan välittämisen toiselle osapuolelle keittämällä kaffit valmiiksi. Sieltä se köpöttelee kaffeelle iloiset turkoosit kinesioteipit raajassaan. Saas nähdä, miten toimii. :)

--
Puolustusvoimat näyttää mallia, kuinka tärkeää on työn tarkoituksen tai tarkoituksettomuuden viestiminen ja mielikuvien muuttaminen. Muistattekos nämä?

Myötähäpeää, interaktioita, egoilua tjsp

Viimevuosina on kovasti yleistynyt uudenlainen sana- ja puhetyylitrendi, kutsuisinkos sitä sitten vaikkapa Ihminen 2.0-ilmaisutavaksi? Olennaista siinä tuntuu olevan, että käytetään aivan käsittämättömän hienolta kuulostavia ja vaikeasti lausuttavia termejä, joiden todellista tarkoitusta ei usein edes tiedetä ja jotka on irrotettu alkuperäisestä käyttöyhteydestään. Suurin osa lainakeista on kahmittu joko psykologiasta tai tietotekniikan ammattisanakirjasta.
Omissa piireissäni törmään useammin tähän ns. freudilaiseen termiperintöön kuin it-haaraan, koska liikun työelämässä alueella, jossa psykologian perusosaaminen on lähes tulkoon jokaisen hallussa.

Termistön käytössä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kohtuus mielessä, tavoite ennen knobbailua ja ymmärrys ennen kaikkea. Kyllähän se hieman huvittaa, kun kuulee suurta sivistyneisyyttä viljeltävän kaikkialla ja kaikille, ja usein vasten asianomaisen tahtoa tai ymmärrystä. Mistähän tämä aihe ylipäänsä luiskahtikaan pieneen mieleeni? Jaa niin, kävin tuossa roskia viemässä ja törmäsin naapurin Ville-varastomieheen (63 vuotta ja kohta eläkkeellä onnellisena). Villeä selkeästi vitutti, huomasihan sen jo naamasta. Syykin selvisi sitten melko pian. Ville oli joutunut firman motivaatiokoulutukseen, joka oli kestänyt neljättä tuntia ja järjestetty keskellä hyvää työaikaa. Ville-parka ei ollut ollenkaan ymmärtänyt, mitä se sellainen motivaatio tarkoitti ja kun hän oli sitä kysynyt koulutuksen vetäjältä, tämä oli todennut ilkeällä äänensävyllä: "KVG eli Katso Ville Googlesta, ei tässä ole aikaa alkaa spesifioida motivaation etymologiaa".

Niinpä Ville varastomies oli avannut kännykästä Kuukkelin, mutta unohtanut selvittää taustat eksyttyään Packmanin ja aikuisviihteen pariin. Koulutuksen lopussa oli sitten asiaan kuuluvasti jaettu palautepaperit, joissa kyseltiin, mitä kenellekin oli jäänyt nelituntisesta päähän. Ville tunnollisena miehenä oli kirjoittanut sepustuksen jotenkin tähän tyyliin: "Aika paljon kuusysiä ja muutama uusi peli-idea Packmaniin. Vieläkään en tiedä, missä koulutuksessa olin. Ukko puhui iha kummallisia ja en oikein saanu sen jutusta kii. Hirveesti kaikkia vaikeita sanoja. Kahvi oli makoisaa mut mieluummin ois ollu varastolla lajitteleen sisääntulevaa tavaraa. Aika turha koulutus".
Mitä sitä suotta valehdella! Go Ville.

Tiedätkö sinä, mistä juontaa juurensa nuo alla olevat termit, joiden edessä Villekin oli ollut noin kovin neuvoton?

En tiedä minäkään, ja siksi välttelen uuvuttamasta jokaista keskustelukumppaniani niillä alituiseen. Kyllä asioista voi puhua varsin ymmärrettävästi ilman jargonia, diipadaapaa tai turhaa knobbailua. Itseasiassa jos pitäisi valita, niin minun mielestäni on paljon hienompaa tulla ymmärretyksi kuin kuulostaa (ja vaikuttaa) jotenkin kummallisen epäselvältä ja oudolta. Kyllähän me kaikki tiedämme, että jargon on luotu sitä varten, että samaan ryhmään kuuluva porukka voi viestii toisilleen helpommin vakiintuneen termistön avulla, mutta kun osa ei pysty luopumaan kikkailusta missään tilanteessa. Suurin osa kanssaihmisistä ei ole kiinnostunut kuulemaan jargonia jatkuvasti, eivätkä he ymmärrä puoliakaan hienoista termeistä ja käsitteistä. Villenkin tapauksessa tuo motivaatio koulutus todella oli pelkkää rahan ja ajan hukkaa. Toisinkin olisi voinut olla.

Tänään tarjolla:
- myötähäpeä
- interaktiivisuus
- itsensä kehittäminen
- tietoisuus (tai tietoisuuden laajentaminen)
- kehityksen portaat
- piilotajunta
- juurruttaa
- siirtymäobjekti
- postmoderni ajattelutapa
- haloefekti
- kornius, naiivius
- interventio
- normitus, roolitus
- sanktiointi
- kognitiivinen dissonanssi
- assosiointi, askensointi, meditointi
- henkinen hyvin/pahoinvointi
- tunnetoisinto
- itsetuntemus
- positiivinen vahvistaminen
- sielu
- ego, minuus, ydinminä, ihanneminä, tosiminä, minäkäsitys
- kontrolliodotus
- psykososiaalinen kehityskaari
- reflektointi
- peilisuhde
- sosiaalinen vietti, sosiaalinen pääoma, sosiaalinen interventio

Toisinaan tälläinen tyylikornius herättää minussa suunnatonta myötähäpeää sekä aiheuttaa sanoinkuvaamattoman pahanolontunteen sisälläni. Rajoittunut tietoisuuteni sekä herkkä minuuteni eivät ilmeisestikään ole tarkoitettu ymmärtämään tämäntyylistä ilmaisua. Ehkä menen hakemaan kupin kofeiinipitoista kaffijuomaa ja yritän valaista itseni. Tärkeintä lienee päästä eroon ydinminääni juurrutetuista rajoituksista, jotka varmasti ovat selätettävissä aktiivisen reflektion keinoin, sekä tutkiskelemalla mennyttä psykososiaalista kehitystä.

Myönnän että egoni ei ole kaikkitietävä ja panostan tämän päivän henkiseen kasvuun ja tietoiseen kehittämiseen. Vain tutkiskelemalla syvintä minuuttani voin purkaa negatiivisten rajoitteiden kehän, joka pään päälleni on joskus lapsuudessa asetettu. Toivotaan, että tämä prosessi toimii positiivisen haloefektin tavoin, eikä rajoittuneisuuteni ole juurtunut sieluuni liian syvälle. Ainakin hallitsen postmodernin ajattelu- ja kirjoitustyylin, jossa olennaista on jatkuva muutos ja muuntuminen. Mitä sitä suotta myötähäpeämään omaa minuuttaan.

Aurinkoista päivää! Update yourself ja sillain. ;) ;)


(Kuva: http://www.clipartguide.com/_named_clipart_images/0511-0712-3112-4933_Priest_Giving_Mass_clipart_image.jpg)