Huolestuttavasti pätkii (Fedja)

Muisti pätkii. Melkein meinaa jo huolestuttaa. Eilen vielä muistin, että tänään tulee kirjastokassi kirjastopalvelusta, mutta sitten se jotenkin unohtuu. Bing,bong ovikello soi ja mää olen yllättynyt, että ketäs nyt tulee. Kirjastokassissa tuli tällä kertaa useampi musiikki-Cd. Innostuin soittamaan Hija de la Luna kappaletta Monserrat Caballen laulamana. Sitten alkoi tietenkin kiinnostaa laulun sanat. Ei muuta kuin nettiin. Siellä sitten eksyinkin tutkimaan, että ketkä kaikki ovat kappaleen levyttänyt ja kuka laulaa sen parhaiten. Ja yritin myös löytää versio, jossa sanat englanniksi. Kunnes puhelin pärähäti soimaan ja kummipoika soitti.

Eilen soitin kummipojalle, että voisiko tulla hakemaan mun soffan ja viemään sen entisöitäväksi samalla kun haetaan entisöity nojatuoli pois. Sanoin, että soitan heti aamulla Setlementille ja kysyn voimmeko tuoda soffan kolmen jälkeen. Jos ei, niin kummipoika ei hae peräkärryä kaupungista. No. kummipoika soitti siis kolmelta. Oli tulossa peräkärryn kanssa. Minä olin unohtanut ihan kokonaan, että jotain sellaista piti tapahtuman tänään. Ei muutaku sitten soittamaan Setlementille, että voiko soffan tuoda vielä tänään. No. Ei siellä oltu enää varsinaisesti paikalla, mutta saatiin lupa tuoda soffa aulaan. Siellä se nyt on aulassa odottamassa maantaita. Siinä voi käydä istuskelemassa, jos joku haluaa.

Lisäksi olen nyt huomannut, että kirjoja kuunnellessa en enää oikein kunnolla muista mitä juonessa tapahtui viimeksi kun lopetin kuuntelun esim. 2h sitten tai edellisenä päivänä. Tuntuu, että kirjan henkilötkin ovat kuuntelusession aluksi hakusessa. Ei ole kyllä tällaista ollut ennen.

Oli pienoinen pettymy tuo nojatuolin entisöinti. Olin valinnut vaaleat lakkaukset puisiin jalkoihin ja ei passannut ollenkaan punaisen kankaan kanssa, vaikka olin mielessä luonut siitä hienon kuvan. Harmittaa, mutta ei voi mitään.

Kahdet vieraat (Fedja)

Tänään oli kahdet vieraat. Turha kai kertoa, että toiset oli liikaa. Sattuivat samalle päivälle ja ajattelin, että on kunnon tauko välissä, jolloin voin levätä ja kerätä voimat toiseen vierailuun (2h). Levähdysaika jäi puoleen tuntiin. Ja mitä siitä seurasi. En kerro.

Soitin pianoa. Kankeahkot sormet. Laitoin vieraat laulamaan pari joululaulua. Iltateet päälle. Levitettä ei sattunut olemaan. Ja miksikä ei. Viimeksi markettiostoksilla ostin 2 voipakettia, että riittäisi kauemmaksi aikaa. Nyt sitten aivot luulivat, että voipaketti numero 2 on vielä jääkaapissa, mutta...ei sitä ollutkaan. Opetus: Osta 1 voipaketti kerrallaan, että muistijärjestelmä ei sotkeudu.

Arvatkaas mitä. Huomasin, että mun aivot eivät olekaan kalkkeutuneet. Mun ajatus kulki ja hyvinkin pysyin keskutelussa mukana ja vielä vähän päälle, varsinkin kun oli mielenkiintoiset aiheet ja samanvertainen vastus. Huomasin, että yläkerta pystyy terävään toimintaan, vaikka tässä kuussa vain muutama 8-tuntinen yö ja loput 4-6h, joka ei todellakaan ole tarpeeksi. Huh, mikä helpotus. Viime yönä jo tosissaan pelkäsin, että milloinkahan tuo nuppi väsähtää totaalisesti, kun ei saa nukuttua, ja ajatuksen juoksusta tulee puuroa. Väsähtää sitten, jos väsähtää. Joka tapauksessa pitäisi saada tuo nukkumispuoli kuntoon, joka tarkoittaa sitä, että pitäisi saada kallon sisällä olevat kiristykset ja vedot nollaan...Ja miten se tapahtuu? Ei aavistustakaan.

Sain tänään ruokaverkoston tilauksen. Luomuvihanneksia. Kuuselan kotileipomon ihanaa luomuruisleipää ja ohrarieskaa. Njam.