Heippa kaikille! Lady.in.Pink on vihdoin saanut toimivan käyttäjätunnuksen ja nettikin toimii taas talvimyrskyn jälkeen. Näin ollen en keksinyt enää yhtään toimivaa tekosyytä sille, miksi en ole aloittanut kirjoittelua, joten tässä olen. Ja tekstiä rupeaa paukkumaan. Pieni selvitys varmaan itsestäni ja ennenkaikkea sairaustaustastani on varmaan paikalla niille ketkä eivät lady.in.pinkistä etukäteen mitään tiedä.
Eli itselläni on kahden vuoden kunnon sairasteluputki takana. Kaikki alkoi 07 tammikuussa kun sairastuin tavalliseen angiinaan. No, tämä angiina johti ongelmiin, joiden kanssa taistelen vieläkin. Tammikuusta kesäkuuhun sairastin siis 7 angiinaa eli se puoli vuotta meni täysin kuumeessa, kurkkukivuissa, antibioottihöyryissä ja vain sängyssä maaten. Kun nielurisat sitten kesällä poistettiin, angiinat onneksi hävisivät, mutta tilalle tuli kunnon liuta lisää oireita.
Kesällä 07 alkoi krooninen kiputila kurkussa, tai pikemminkin kaulalla. Kipu oli pistävää ja sellaista, kuin joku olisi tunkenut terävän veitsen kurkkuun ja vedellyt edestakaisin. Samaan aikaan pistoksen kanssa tuli näköongelmat. Paljon erilaisia kuvia, pisteitä, salamia, palloja ja näön heikkenemistä ja hämärtymistä. Hiljalleen alkoi myös kummalliset oireistot eripuolella kroppaa. Mukaan tulivat puutumiset raajoissa, hengityksen salpaantumista, äänen katoamista, pistelyä ja särkyä eri lihaksissa. Silloin tuntui, ettei nämä kaikki oireet millään voineet olla toisiinsa liitoksissa, mutta toisin selvisi. Tosin puolitoista vuotta niiden alkamisen jälkeen...
Pahin oireistani oli tuo pistos kurkussa. Se invalidisoi vuoden elämästäni täysin ja on edelleen vahvasti läsnä. Kesäkuusta 07 lokakuuhun 08 en voinut hengästyä tai kävellä kovaa - juoksusta puhumattakaan. Ei mitään liikuntaa, ei laulamista, ei puhumista paljon päivässä, ei baarissa oleilua, ei kovaa naurua, ei yskimistä. Nämä kaikki tekivät pistoksen sietämättömäksi. Kipu vaihteli vuoden ajan siitä, etten voinut muuta kuin maata sängyssä aivan paikallaan siihen, että pystyin tapaamaan ystäviäni ja käymään koulussa muutaman tunnin kerrallaan. Näköhäiriöt olivat/on kamalia, mutta ne eivät rajoittaneet elämää niin paljon kun päätin olla välittämättä siitä, etten näe selkeästi kun näkökenttä on täynnä erilaisia kuvioita. Kaikki muut oireet kropassa eivät tuntuneet sietämättömillä koska kaikki keskittyminen meni tuohon kamalaan kiputilaan kaulassa.
No, kuten arvata saattaa, niin näitä oireitahan on tutkittu - ja paljon. Ensimmäisen puoli vuotta sain vain taistella siitä, että pääsisin tutkimuksiin. Kukaan ei suostunut laittamaan minua mihinkään kokeisiin. Taistelin ja taistelin, kunnes väsähdin. Ravasin yleislääkäreillä, foniatreilla ja KNK-lääkäreillä. Sain osakseni vain vähättelyä, "ei siellä mitään ole"-kommentteja sekä suoraa naurua päin naamaa. Eräskin KNK-asiantuntija piti tilannetta huvittavana ja naurun arvoisena, "koska eihän kenelläkään tuollaista voi olla". Voimat oli vähissä ja jaksaminen nollissa.. Onneksi pääsin yhden tutun lääkärin kautta kokeisiin. Minulta tutkittiin verikokein kaikki mitä ihmiseltä voi tutkia - tuloksetta.
Koska korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäreistä, yleislääkäreistä ja foniatreista ei ollut apua moninaisiin oireisiini, siirryin neurologien puoleen. Seuraavaksi mietittiin aivokasvainta, ms-tautia, kolmoishermosärkyä jne. Kävin MRI:ssä ja röntgenissä muutamaan otteeseen - tuloksetta. Lääkärit olivat täysin neuvottomia suhteeni. Silmiäni rupesi tutkimaan yksi aivan ihana silmälääkäri, joka otti minut asiakseen ja halusi selvittää mikä näössäni on vialla (ilman taistelua - ihmeellistä!!!) Silmäni tutkittiinkin kaikilla mahdollisilla laitteilla mitä tays:ista löytyy (ja tämä kaikki kustansi yhteiskunnalle n.30 000 euroa..heh) - mutta kuten arvata saattaa... mitään ei löytynyt.
Tämän ajanjakson ajalle kuuluu vielä yksi liukastuminen kotipihassamme marraskuussa 07, jota en silloin pitänyt minään. Kaaduin suoraan lapa-alueelle ja ilmat pihalle. Seuraavat kaksi viikkoa pisteli, puutuili, kuumotti ja paleli, sitten nämä oireet katosivat.
Näin ollen puolitoista vuotta sairastumiseni jälkeen olin täysi mysteeri täynnä mitä erilaisempia ja oudoimpia oireita. Olin testannut yleislääkärit, foniatrit, puheterapeutit, KNK-lääkärit, neurologit, psykologit, fysiatrit ja fysioterapeutit. Itse jo toivoin diagnoosikseni vaikka aivokasvainta - kunhan vain saisin selville mikä minua vaivasi. Koko tämä sairasvyyhti ja selvyydet siihen rupesi hiljalleen paljastumaan vasta kun hakeuduin aivan sattumalta samalle CST-hoitajalle kuin Tahdonvoimaakin hänen suosituksestaan kesällä 08.
CST-Hoitaja sanoi tilanteeni olevan selvä ja ymmärrettävä jo ensimmäisellä hoitokerralla ja diagnoosikseni sainkin heti autonomisen hermoston shokkitilan. Kroppa oli vetänyt itsensä aivan kamalaan kuosiin noin pitkän sairastelun jälkeen. Itseni järkyttävä stressitila, jaksamattomuus, ahdistuneisuus ja kaikki ne lukuisat oireeni olivat olleet liikaa jo muutenkin herkälle hermostolleni ja näin ollen ongelmavyyhti oli valmis. Vielä kaatuminen marraskuussa 07 pahensi koko tilaa entisestään ja sen ansiosta niskaani oli tullut vielä mekaniikkahäiriökin, joka on oma luku sinäänsä. Hoitaja selitti, että hermostoni on koko elämäni ollut kuin piripintaan vedellä täytetty kulho ja kun se sai yhden kovan kolauksen (1ja1/2 v. sairastelua) sekä toisen (kaatuminen) siihen perään, kaatui vedet yli kulhon reunojen ja nyt koko kulho on täytettävä alusta asti.
Ja tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki on purettava ennen kuin ne voi korjata ja näin ollen kärsin nyt kaikista näistä tältä sivustolta tutuista oireista. Mutta alle 10 hoitokertaa takana, ja olen jo saanut suuren avun kurkun pistokseeni ja ennen kaikkea diagnoosin(!) Mutta paljon tapahtuu kropassa koko ajan ja niitä jaan mielelläni teidän kanssa. Nyt kuitenkin oikea käsi on täysin puutunut, lapaluualue kuin hakattu ja jalat tunnottomat (perus niskavammasen elämää siis) joten on parempi lopettaa... mutta nyt on taustat tehty selväksi, joten tulevat tekstit on muidenkin helpompi ymmärtää. Palaan siis kaikkeen CST-hoidoissa kokemaani ja nykyoireistooni vielä myöhemmin.. Mutta tästä eteenpäin lady.in.pink ei keksi enää tekosyitä vaan innostu jo nyt bloggauksen maailmaan, joten cu! :)
Tekstit
