Modernia naapuriapua

Sattuipa tänään hauska juttu. Pistin hetki sitten kahvit tulille, lähdin viemään roskia ja ruokkimaan kettuja ja liito-oravia, niinkuin kutsun rasvakikkareiden nakkaamista tuohon omalle pihapläntilleni ulko-oven eteen. ;) Kesken ruokintaoperaation tunsin silmät selässä ja kappas, joku miekkonen harmaassa tuulipuvussaan tuijottaa intensiivisesti kulman takaa. Sen verran raksutti, että potkin nopeesti suojalumet kikkareiden päälle ja riensin esittelemään itseni naapurille, joka paljastui taloyhtiön puheenjohtaja herra V:ksi. Erittäin lupsakka vajaa kuuskybänen varastotyöläinen, joka harrastaa kaupparatsun hommia, eli trokaa kamaa Suomeen ruotsalaisista huutokaupoista ja myy niitä eteenpäin toiminimellä.

Juteltiin pihassa tovi, kun seinänaapuri tuli omalle partsilleen mukaan keskusteluun. Taas käteltiin. Oikein mukava raksamies ja autonkorjaaja, joka lupas fiksaa Mitsun putken fiksulla hinnalla. Harmittavaa, että kaveri oli juuri myynyt ison kaksion tosta mun naapurista ja etsinyt ostajaa 5 kuukautta. Ei hitto! Jospa olisin tiennyt.

Meni taas tovi, niin seuraamme liittyi villakoira Simon ulkoiluttaja herra X. Ei pysty muistamaan nimeä. Oikein mukava miekkonen hänkin. Tässä vaiheessa vedin sairaskortin esille ja ilmoitin, etten jaksa seisoa enää kovin kauaa. Nojailin jo lumikolaan kaksin käsin... Meni 25 minuuttia ja olin kertonut elämäntarinani ja saanut kaksi kolmesta kuulijasta liikkumaan kyyneliin, mikä tosin ei ollut tarkoitus. Yhdessä tuumin miehet päätti antaa naapuriapunsa toipilaalle ja hoitelivat lumet pois mun pikkukatolta, veivät roskat mun oven eestä, putsasivat auton lumesta siinä samalla, kolasivat ton mun ovelle johtavan pikkutien ja sokerina pohjalla, siivosivat parvekkeen.

Jaa, miten ne mun partsille päätyivät? Niinpä... Ystävällisyyteen vastaan aina ystävällisyydellä ja totesin olevani sen verran hyvässä kunnossa, että kutsuin kollit kahville. Kauhea sekasotkuhan täällä taas oli, mutta ei siinä mitään. Suoraan sanoen sillä ei ole paskankaan väliä, vaikka tavarat on hujan hajan, kunhan ei kasva sammalta pinnoilla eikä nurkissa ole hometta. Epäjärjestys on eri asia kuin sellainen ällöttävä paskaisuus.

Tällä kertaa lattialla pönötti sievässä kasassa keskellä olkkaria mm. kaljatölkkejä, Olavi Moilasen kirjoja, pillerirasioita, mieheni kalsarit, lime kuminaru. sukkia, mainoksia, vöitä, puhtaita vaatteita, muutamia muovimukeja, haarukoita sekä lahjaksi saamani raskaustesti. Ei jumalauta sentään! Potkin ne nopeesti sängyn alle piiloon. Perussettiä. Luonnollisesti en ollut varautunut vieraiden ihmisten kohtaamiseen, vaan toppatakin alla oli läpinäkyvä valkoinen toppi väärinpäin (ei rintsikoita tietenkään;), hiukset pipon alla (onneksi pestyinä)! tuhannen solmussa ja jalassa mukavat mutt niin rumat Eastonin kollarit ja ah niin tutuksi tulleet lenkkarit... Ja koska pää on mitä on, kahvipannussakin odotti litra keitettyä vettä. Mitkä porot? Miehet parkkeeras onneksi töllön ääreen ja meikä häippäs ihmistäytymään vessaan. Oli siinä ukkojen ilmeessä pidättelemistä, kun tulin meikit naamassa, hiukset kammattuina ja farkut jalassa takaisi n. ;)

Onneksi olin fiksu ja sanoin pojille kutsun yhteydessä, että se on tehokas 15 minuuttia kahvittelua ja sit on sovittu puhelinpalaveri. Lauantaina klo 19. No joo... Mut oli aivan oikeasti! Tunteroinen me sitten lopulta rupateltiin ja saldo oli seuraava: kaupparatsu osti mun pränikät psykan kirjat, joissa oli niin pieni kirjasin, etten ole jaksanut avatakaan niitä, +20 prossaa alkuperäisen hinnalla. Lisäksi hän haki mulle himastaan (mun yläpuolella, vieressä) vaihdossa muutaman alan opuksen lainaks. Opiskellut psykologiaa harrastuksena koko elämänsä. Mitsu menee korjaukseen ensi viikolla kaverihintaan. Tämän kolmannen miehen vaimo taas paljastui kotipalveluyrittäjäksi, joka tarvitsisi konsultaatiota ja markkinointisuunnittelua firmansa kasvattamiseen. Vaihdoin konsultoinnin kotipalveluun ja ens viikolla rouva tulee siivoamaan kämpän, ja mä vastavuoroisesti jelppaan häntä firman kanssa. :D

Ainoa huono puoli tässä on se, että herrat alkoi leipoa musta taloyhtiön uutta puheenjohtajaa ja etsivät hirveellä innolla asuntoa, jonka voisin ostaa. Ei jestas sentään. Lisäksi heistä tuli niin hyviä tuttuja, että sain kahvikutsut vastavierailulle ens viikolle. Harvinaisen avointa. Ihanaa! Nyt palautellaan yllättävästä aktiviteetista ja odotellaan porukoita kisakatsomaan. Meikä ei pysty mitään kisoja katsomaan, kun tuli seisottua ja istuttua niin kauan. Semmoinen päivä sit tänään! ;)