Höh, tänään hajosi sitten lopullisesti meikäläisen kännykkä. Viimeiseen neljään päivään siinä ei ole toiminut netti, eikä myöskään sähköpostit. Sen takia en ole pystynyt tännekään raapustamaan kuulumisia. Välttelen nimittäin koneella istumista kuin ruttoa, sillä niska ja käsi menee aina läppärityöskentelystä ihan jumiin. Tosin tässä olotilassa sillä ei liene väliä, koska ne on jumissa joka tapauksessa. Tässä olikin 9 niin erinomaista päivää, että melkein aattelin jo paranevani. Mutta eipäs kannata hihkaista.
Tänään alkoi taas tutulla tavalla huimata, maa lähteä jalkojen alta ja perinteinen särky päässä. Ja kaksi viikkoa poissa ollut silmän ja korvan puutuminenkin tuli takas... Jep, jep! Nyt lisään elämäni paskimman pääsiäisen ja vapun lisäksi myös elämäni paskimman äitienpäivän... Onneksi minulla ei ole pieniä lapsia, sillä olisin täysin kykenemätön huolehtimaan heistä tässä tilassa. Saati, että itse pysyn pystyssä, jos pitäisi vielä kantaa, syöttää tai leikittää lasta. Olisi muuten kiva kuulla sellaisten ihmisten, joilla on ollut pieniä lapsia ja retkahtanut niska yhtäaikaa, mietteitä siitä, miten elämä sujui. Itselläni tuntuu olevan ongelmia huolehtia ihan omasta syömisestä ja liikkumisesta makkarin ja vessan välissä.
Puhuin muuten tänään äitini kanssa, joka oli jutellut yhden naisen kanssa, jolla oli täysin samat oireet kuin minulle. Hänelle ne oli vain tulleet aivokalvon/selkäytimen tulehduksen yhteydessä. Sinänsä lohdullista, että hänkin on vuodessa päässyt lähes erinomaiseen kuntoon. Aluksi hän ei ollut pystynyt kävelemään metriäkään (moneen kuukauteen) mutta siitä se tila hiljalleen oli kohentunut sitten itsestään. Ehkä mullekin käy niin, kun vaan jaksaa olla kärsivällinen ja odottaa ja tehdä, niin kuin ammattilaiset sanoo.
Mutta millä ihmeellä sais ton nupin kestämään???? Nuori ihminen 24/7 jostain särkee ja vitutus kasvaa eksponentiaalisesti.
Tekstit
